seuraava »

[Casperiina]

Mutta joo, itse sitä haluaisi pitää tämän ihanaisen kahvituvan rakkaudellisena kohtaamispaikkana. Provosoimistarkoituksella liikkuville netti on pullollaan niin paljon "sopivampiakin" kohteita.  :

(edit. Alkoi miettimään omia sokeita pisteitään.  )

[Tiigris]

No, samapa tuo mutta outoja joskus ihmisten motiivit.

Meillä on ollut täällä hyvä päivä, voi luoja, onko maailmassa mukavampaa aktiviteettia kun nauraa vauvan kanssa? Tiiättekö, kun on kaksin vauvan kanssa kotona päivät pitkät niin tulee juteltua ja höpöteltyä ja lauleltua ja riimiteltyä niin paljon että siihen meinaa välillä ihan seota. Ja välillä tulee niin outoja juttuja suusta, että miettii jälkeen päin, et hyvä ettei kukaan muu kun vauva kuullu mitä äsken sekoilin.

No, tänään leikin Nalle Puhilla ja Puppe Puputtimella (joo, kauhee nimi  ) ja nää nalle ja pupu puhui keskenään korkeella kimittävällä ja matalalla mörisevällä äänellä, niin sekös sai vauvan nauramaan ihan mielettömästi. 
(ei vitsit, palkitsevaa!)
Ja sekös sai nauramaan mut ihan kauheesti. Aina kun luulin et se nauru loppuu niin se alkoi alusta ja lopulta me maattiin ihan puolikuolleina tossa lattialla vatsalihakset ja posket kipeinä.. No ainakin siis mulla oli, tolla vaavilla on sellaset turbohampsteriposket etten tiiä kipeytyyks ne pikku kikattelusta. 

Onkos täällä ketään muuta syksynrakastajaa? Mussa herää syksyisin aina sellanen romantiikan kaipuu,
mikään ei oo ihanampaa ku kävelylenkit tuolla syssyssä, sää on niin vaihteleva ja luonto niin monivivahteinen,
ihan erilaista tulee sen mukaan sataako vai paistaako, onko valoisaa vai hämärää,
joka päivä se ruska on saanu jotain uutta vivahdetta..
Ja ne ihanan siniharmaat pilvet taivaalla muodostaa hienon kontrastin kelta-oranssi-puna-kirjavuuden kanssa..

Ainoa, että tällaisena allergeetikkona reagoin ilmeisesti luonnon homeisiin jatkuvalla nuhaoireella.

Myös sisustusvimma herää syksyisin, mut tänä syksynä se jää aika vähiin. Samoin ku joulun koristelu.
Ellen laita kuusta roikkumaan katosta. 

[Casperiina]

Mä rakastan kuunnella sadetta tai myrskyämistä sisältä käsin. Kun joutuu liikkumaan ulkona se ei sitten olekaan kivaa, mä kun palelen niin herkästi.  

Mä tänään oivalsin, että mulla on ilmeisesti taipumus normaalia matalampaan verenpaineeseen ja se sitten johtaisi tuohon heikkoon ääreisverenkiertoon.   Mä olen aivan jäässä jo kun ulkolämpötila menee alle 20 asteen. Talvesta tulee kidutusta. Mä istun nytkin työpaikalla vilttiin kääriintyneenä.  

Tuli mieleen, että näkijä Nina-Matilda kärsii myös tuosta palelusta ja on myös maininnut, että henkiolentojen läsnäolo saisi palelemaan. Onkohan kaukaa haettua omalla kohdalla.  

[Päivi]

http://areena.yle.fi/video/1318269262620
MOT: Lääkkeet leikkauslistalla

ADHD-lääkityksenkelakorvaukset leikattiin aikuisilta helmikuussa. Osalle ADHD-potilaista työssäkäynti ja lapsista huolehtiminen kävi mahdottomaksi. Toimitta Tero Koskinen

[Casperiina]

Mulla on ollut poikkeuksellisen korkealla mieliala, patterit latautui varmaan tuolla messuilla. Musta on tuntunut siltä, että olen taas maailman onnellisin ihminen (vaikka mitään erityistä ei ole tapahtunut), eikä mikään voi viedä tätä mun autuasta olotilaa pois.

No tuossa tuli sitten kuitenkin yksi pieni takaisku tunti sitten töissä, ja silloin olisi tehnyt mieli alkaa itkemään.  Mutta musta on ihanaa, että voin käsitellä niitä kiukun tunteita heti, ja sitten päästää ne myös menemään. Monta vuotta on tullut vietettyä lääkepöhnässä, jossa mikään ei tuntunut yhtään miltään. On aivan mahtavaa osata innostua asioista! 

[Casperiina]

Mä haluan pitää kiinni tästä olotilasta, koska mun tehtävä on levittää valoa! 

Juttelin maassa olevan serkkuni kanssa hetki sitten, olemme löytäneet syvän yhteyden toisiimme. Ja hän sitten sanoi lopuksi, että tuli niin hyvä olo, kun sai jutella kanssani. Päivän valotyö suoritettu. Mä koen olevani elementissäni! 

[Casperiina]

Mun pitää nyt pölistä lisää. Mä aloin ihmettelemään, että miten mä tässä taas hihkun ilosta. Rakas "elämäni" kissa sai tänä aamuna taas epileptisen kohtauksen. Mä olen varma, että se on sairastunut ihan ja vain ainoastaan, koska yrittää kannatella mun tuskaa. No täytyy kokeilla, jos saisi vaikka homeopatiasta apua.

Mä unenpöpperössäni yritin visualisoida sille apua universumilta, sitten pitelin sitä sylissä, eikä ainakaan tällä kertaa ollut yhtä voimaton kohtauksen jälkeen, kuin mitä ennen on ollut. Eikä huudellut säikähtäneenä. Ehkä se toimi.

Mietin sitten tuota miten tulee puolin ja toisin kannateltua muiden huolia. Kävelin tänään lounaalta erään työkaverin kanssa, jolle kävely on hyvin raskasta. Itse kipitän aina ketterästi ja askelet tulee kevyesti, mutta huomasin yllättäen, että hänen kanssaan kävely tuntui samalta kuin silloin, kun oli tuota vararavintoa 20 kiloa, eikä olisi jaksanut eväänsä liikauttaa. Ikään kuin yritin samaistua häneen.

[Eklektikko]

Mietin sitten tuota miten tulee puolin ja toisin kannateltua muiden huolia. Kävelin tänään lounaalta erään työkaverin kanssa, jolle kävely on hyvin raskasta. Itse kipitän aina ketterästi ja askelet tulee kevyesti, mutta huomasin yllättäen, että hänen kanssaan kävely tuntui samalta kuin silloin, kun oli tuota vararavintoa 20 kiloa, eikä olisi jaksanut eväänsä liikauttaa. Ikään kuin yritin samaistua häneen.

Ihmisellä on aivoissaan ns. peilisoluja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Peilisolu
"Peilisolut ovat hermosoluja eli neuroneita, jotka reagoivat liikkeisiin, ääniin, ilmeisiin ja eleisiin. Niiden tehtävä on jäljitellä sitä, mitä toinen ihminen tai olento tekee ja miltä se tuntuu. Niitä kutsutaankin siksi myös nimellä empatianeuronit."

Laumaeläimelle ja yhteistyölle, sekä ryhmässä elämiselle välttämättömiä soluja nuo taitavat olla. Muttamutta: Se, että empatiseeraa, tai 'kantaa toisen huolia' ei auta tätä toista siinä mielessä, että se millään tavoin vähentäisi hänen kärsimystään. Lopputuloksena on siis vain kaksi kärsivää ihmistä yhden sijasta.

Se toinen ihminen voi kyllä ilahtua ja hyötyä siitä, että häntä ymmärretään ja empatiseerataan, mutta itselle otettu toisen kärsimys ei vähennä tämän toiisen kärsimystä. Niinpä kannattaa olla aika tarkkana siinä, kuinka paljon viitsii turhaan kantaa toisen huolia tai fyysisiä vaivoja. Muistakaa suojaukset! Ympärilleen voi visualisoida suojan, jonka läpi ei pääse mitään, tai pääsee vain juuri sen verran kuin määrittää että siitä pääsee. Vapaata tahtoamme kunnioitetaan, eikä kukaan tai mikään tule läpi ilman että sille annetaan lupa.

Eri juttu toki olisi, jos se toisen huolten kantaminen olisi pois sen toisen huolista, mutta niin ei tosiaankaan ole. Kannattaa muistaa, että jotta voisi auttaa toisia ihmisiä, on ihan ensimmäiseksi pidettävä huoli omasta hyvinvoinnista. Muutoin ei ole ehkä kohta enää rahkeita auttaa ketään.

[Tiigris]

^ Ihmeen usein sellaiset, jotka ovat täysin hukassa oman elämänsä kanssa,
rupeavat kauheasti yrittämään auttaa toisia.
Sitten he vajoavat yhä enemmän masennukseen, kun imevät ne toisten negat suoraan itseensä.

Tämä koskee (koski) myös itseäni, mutta näen ympärillä jatkuvasti tapahtuvan samaa. 

Valitettavan paljon näkee reiki-piireissä tasapainottoman oloisia ihmisiä hoitamassa toisia. 

[kimo]

Tiedä sitten, vaikuttiko H&T tiedon messut noin kovasti,
mutta mä olen ollu ihan mielettömän väsynyt kaks päivää.
Noin henkisesti mieli on kyllä virkeä 

Tuli semmonenkin mieleen, että mikä onni on löytää itselleen sopiva tarot-tulkitsija.
Vaikka ne asiat sisimmässään tietää, niin kuinka paljon se auttaa kun joku ne ihan ääneen sanoo, että näitä asioita tarttis työstää. 

[Casperiina]

^ Ihmeen usein sellaiset, jotka ovat täysin hukassa oman elämänsä kanssa,
rupeavat kauheasti yrittämään auttaa toisia.

Jes, kiitti vaan. 

No ei, mut ihan oikeassa olet. Mutta toisaalta, kutsumusta auttamiseen tuskin tulee, ellei ole omakohtaista kokemusta avun tarpeesta.

[Eklektikko]

No ei, mut ihan oikeassa olet. Mutta toisaalta, kutsumusta auttamiseen tuskin tulee, ellei ole omakohtaista kokemusta avun tarpeesta.

Minulla kyllä kävi niin, että hain vain itse hoitoja kun olin siinä vaiheessa että siivoilin menneisyyden suttuja, käsittelin traumoja  ja tasapainottelin itseäni. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta muita auttamaan, sillä kokemuksesta ihan maallisessa auttamisessa tiesin jo, että toisten auttaminen on hyvin yleinen tapa paeta omia ongelmia. Sitten parin vuoden päästä yhden vähän syväluotaavamman hoidon loppuvaiheessa hoitaja sanoi, että nyt tuolta tulee tuommoinen opas tuomaan sinulle hoitovälineitä mistä valita omasi.

Minä olin kyllä vähän että, mitä, minäkö hoitajaksi?! Eli ei ollut yhtään omasta aloitteesta. Varovasti sitten aloittelin perheenjäsenten kanssa, mutta sen jälkeen on annettu kanavoituna tietona sellainennkin, että kuulemma käsissäni on niin suuri elinvoima, että jos vaikka teen jotain muuta päivätyökseni niin hyvä olisi sitten edes vapaa-ajalla antaa hoitoja. Ja niin teenkin, hoitelen parissakin paikkaa ihan ilmaiseksi. Ja viime viikonloppuna Hengen ja Tiedon messujen työvoiman takahuoneessakin yhden sitä tarvitsevan ihmisen. 

Ennen kuin minulla aukesivat hoitokanavat, olin kyllä pari vuotta kanavoinut valoa maailmaan (kirjastosta löytyy hyvä opus aiheesta: Sateenkaaresta Todellisuuteen). Sitä voi tehdä ihan kuka vaan, eikä omalla tasapainon määrällä ole sillä lailla väliä, kuin hoitohommissa. Uskon itse, että ne hoidon kanavat aukeavat itsestään kuten minulla kävi, vain siinä tapauksessa että riittävä tasapainon määrä on saavutettu. Eli jos nyt joku reikikurssilla väenvängällä ne hoitokanavat avaa, vaikkei olisi tasapainossa, niin ei siitä varmaan paljoa haittaa ole, mutta ei ehkä paljoa energiaakaan sitten virtaa.

Kun en ole kursseja käynyt, vaan kanavat ovat auenneet itsestään, niin tietysti sitten luin kaiken mitä aiheesta käsiini sain. Ja sekä kirjallisuudesta, että muilta kauemmin hoitaneilta kysymällä tuli esiin sekin, että hoitoja ei saa antaa koskaan jos on itse vaikka hetkellisestikin epätasapainossa, esim. sairastunut flunssaan, tai päänsärkyinen, tai yliväsynyt yms.

Eli jos ei henkisesti tasapainossa olevakaan hoitaja saisi hoitaa edes hetkellisen fyysisen vaivan aikana, niin ei sitten tietenkään myöskään vielä epätasapainoisessa elämänvaiheessa oleva. En itse usko, että moisesta olisi mitään haittaa, mutta luulenpa että ei siinä paljon energia virtaa, jos hoitajalla on vielä oman itsensä selvittely kesken.

[Tiigris]

^ Ihmeen usein sellaiset, jotka ovat täysin hukassa oman elämänsä kanssa,
rupeavat kauheasti yrittämään auttaa toisia.

Jes, kiitti vaan. 

No ei, mut ihan oikeassa olet. Mutta toisaalta, kutsumusta auttamiseen tuskin tulee, ellei ole omakohtaista kokemusta avun tarpeesta.

Joo ja siis Casperiina, en tarkoittanut tämän koskevan sinua tai ketään muutakaan tässä näin vaan ihan ihmisiä jotka tunnen livenä. 

[Yep]

Aha, kirjoitit siis tuollaisen viestin odottaen tällaista vastausta siihen,
miksi?

No sanotaan vaikka, että musta on mielenkiintoista tutkia ihmisiä ja agressioita. Usein hiukan provosoimalla saan esiin sen, mitä olen jo ajatellutkin.

Mutta ihan leikkimielellä liikenteessä. Joten dont worry  

Anteeksi Tiigris, nyt kaduttaa.
Olin jonkin aikaa kokenut sinun kirjoituksissa arvostelevaa sävyä. Tietysti jokainen luo toisesta kuvan kirjoitusten perustteella. Kirjoittaminen on siitä hankala juttu, että ilmeet ja äänenpainot jää pois.

[Tiigris]

Kai meillä kaikilla on toisellemme jotain apua annettavana; sen ei tarvitse olla ihmeparannusta,
se voi olla hymy, tervehdys, oven avaaminen, kuulumisten kysyminen, vilpitön kuunteleminen, halaus, kimppu kukkia, kahvipaketti, avuntarjous johonkin työhön (vaikka muuttoon, remonttiin) jne...

Mä olen aina tykännyt auttaa ihmisiä rahalla tai lahjoilla,
ehkä se on taas tää  2. huoneessa, materiaali luo turvaa-fiksaatio.

Olen hyvä kuuntelija, mutta en oikein osaa kommentoida tai antaa neuvoja. 
Sanon aina ystävilleni, että kyllä minä kuuntelen,
ja uskon että tämä asia/päätös/mikä lie on sinulle nyt vaikea,
mutta valitettavasti en pysty antamaan mitään neuvoja tai vastauksia,
en koe olevani tarpeeksi pätevä neuvomaan ketään varsinkaan ihmissuhdesotkuissa..
Jotenkin mulla ei ole tarvetta sekaantua niihin. 
Enkä tahdo mennä mukaan haukkumaan, että joo, onpas se sun exä tosi mulkku, kosta sille!
Vaikka ehkä ne olisi juuri niitä kommentteja mitä moni tavallaan toivoo..

Ehkä parantavinta mitä joku toinen voi antaa,
on olla hyvänä esimerkkinä terveestä itsetunnosta ja onnellisesta, tasapainoisesta elämästä. 

Hän vain on, ja hehkuu sitä, että taitaa tämän elämän. 
On ottanut ohjat käsiin, menestyy, ja siten,
ei ole mitään yber-suuria katkeruuksia tai pelkoja,
osaa olla toisia kohtaan luontaisesti lämmin ja rohkaiseva,
vaikka ei sitä edes tietoisesti tee.

Toivon, että minussa olisi edes 60-vuotiaana häivähdys sellaista ihmistä.
Tässä riittää vielä työsarkaa.