seuraava »

[Kuuhilda]

Karmeeta ironia, mullahan on siis oma nettivainoaja! 
Ja ihana on sun puku

Kyllikki6:sen tytön kommentti on kyllä hyvä En ota käskyjä kaljulta ...mulla on muuten kauhee ongelma yhdistää sun nikkiä johonkuhun naiseen joka vetää päänsä kaljuksi kun siltä tuntuu...siis Kyllikillähän on lyhyet punaruskeat hiukset, joissa on suuria kiharoita. Hymyilevä ja rauhallinen ihminen joka ei missään nimessä tekisi mitään shokeeraavaa milloinkaan. Ja hän on jo ylittänyt iän 50, sitä nuorempia Kyllikkejä ei voi olla olemassa 

Jos tukka liitetään aina jotenkin menneeseen niin se selittää sen miksi eron jälkeen suurin osa naisista ainakin tekee jotain erilaista hiuksilleen...itellä oli vissiin kai niin karmeet ajatukset menneestä, että poltin tukkani permanenttimömmöllä ja löin vielä blondin värin päälle...

Mäkin ajattelin että annan olla värjäämättä, kasvakoon oma väri vaan...mutta tulin toisiin aatoksiin, kun ohimolla pukkaa harmaata Ja siis 28 vuotta oon elämää vasta eläny
En sitten tiedä, onko kyseessä varsinaiset harmaat, sillä toisella pojalla näyttäisi myös olevan ohimolla hyvin hyivn vaaleaa tukkaa, ja itsellänikin on tainnnut olla samalla lailla silloin kuin en värjännyt...mutta silloin sitä ei voinut harmaisiin sekoittaa, nyt se näyttää harmaaalta, enkä vielä tunne olevani tuon hopeisen kruunun arvoinen.

[Solnishko]

Kyllikki6:sen tytön kommentti on kyllä hyvä En ota käskyjä kaljulta ...mulla on muuten kauhee ongelma yhdistää sun nikkiä johonkuhun naiseen joka vetää päänsä kaljuksi kun siltä tuntuu...siis Kyllikillähän on lyhyet punaruskeat hiukset, joissa on suuria kiharoita. Hymyilevä ja rauhallinen ihminen joka ei missään nimessä tekisi mitään shokeeraavaa milloinkaan. Ja hän on jo ylittänyt iän 50, sitä nuorempia Kyllikkejä ei voi olla olemassa 

Tulee muuten ihan sama mielikuva Kyllikistä, eikä millään pahalla nyt Kyllikkiä kohtaan! Semmonen pankkivirkailijatäti, sininen jakkuhousupuku ja isot, kultakehyksiset silmälasit. Kultaketjuja ja vaaleanpunasta huulipunaa. 

Mulla on tukka lähtenyt muutaman kerran lääkehoitojen takia, tai siis ohentui niin paljon että paras ratkaisu oli leikata ihan lyhyeksi. Kasvoi joka kerta kyllä entistä ehompana, kihartunut ja vahvistunut on kerta kerralta.  Nuorempana mulla oli jonkinlainen ongelma ton tukan värjäämisen kanssa kun se on luonnostaan siis lähes musta ja mitään tarvetta värjätä sitä ei ollut. Mutta kun muutkin värjäs ja muutteli väriä niin mäkin halusin. Siihen aikaan ei meidän kylän ainoalla kampaajalla ollut kauheen hyviä blondausaineita, värin poistonhan se aina vaati että mikään sävy olis näkynyt. Oi voi, semmosta oranssinkeltasta hamppua oli tukka sitten peppuun asti kun piti kuitenkin mennä kokeilemaan että onnistuisko se värin muutos.. Ja jossain vaiheessa tuli ne shokkivärit, rairuohon vihreä tukka on mulla ainakin kertaalleen ollut! 

Kyllä niin odotan että nuo tyttäret tuosta vielä kasvaa, päästään sukeltamaan hiusvärien ja napakorujen ihmeelliseen maailmaan..

[eppana]

Mulla oli millisiili/kalju melkein n. 3vuotta.
Hyvin jakoi mielipiteitä kyllä  . Baareissa eivät naiset millään meinanneet uskoa että olen hetero joten vessakäynnit oli mielenkiintoisia kun oli jos minkäkinlaista puristelijaa ja pusuttelijaa (flaksi olis sillä puolella ollut loistava  ). Joskus taas tuli suoraan kommentteja että "Otan osaa, mullakin on ollut syöpä.." .

Vaikein paikka tuntui olevan miehillä niellä tuo tyyli.
Se iänikuinen hiukset on naisen kruunu kyllästytti ihan täysillä. Mustakun nainen on paljon enemmän kun kuppikoko ja karvat  .
Kummityttö tosin ei ollut kovin mielissään kun näytin kuulemma höntiltä kruunu päässä meidän prinsessaleikeissä..sain leikkiin hetken tuumailun jälkeen vaihtoehdot että olen sitten prinssi tai hevonen  .

[Tiigris]

Mullekin sanoi joskus baarissa, sillon kun mulla oli tosi lyhyet hiukset, et oot kyl muuten toi hyvännäkönen mut kyl naisella pitää hiukset olla... En tiedä oliko se tarkoitus olla kohteliaisuus kun tyyppi oli jo pitempään pörrännyt mun ympärillä, mut sen jälkeen meitsi lähti etsiin parempaa seuraa..

Mut kun ajattelee sitä hetkee millon pätkäsin tukan, oli sen tosi rankan päihde-parisuhde hässäkän loppu. Mä tunsin sillon, että kaikki mun naiseus on pilattu ja alistettu ja viety arvo pois, joten leikkasin tukankin ja laihduin tosi lyhyessä ajassa 10kg. Hiusten pätkäisy oli tavallaan kosto itselleni siitä että olin vuoden asunut sen narsistin kanssa saman katon alla, mut tavallaan se oli uusi alkukin.

Nyt mun hiukset ovat noin puoleen selkään asti pitkät, ne ovat kasvaneet supernopeasti, sillä tuossa avattaren kuvassa oon aika pitkällä raskaana ja mulla on noin lyhyet hiukset vielä siinä... Ja oon kuitenkin n. 3kk välein käynyt niitä pätkimässä. Kai ne hormonit jotenkin aiheuttivat kasvupyrähdyksen..

[Kuuhilda]

Voi kyllä minä olen laittanut hiukseni justiinsa niin kun herroille sopii.
Aatelkaa ny sitäkin!

[Kyllikki6]

Loistavat mielikuvat teillä tuon mun nikin perusteella  En mä ihan kuitenkaan sellaiseksi tunnustaudu, 35v, tumma & tulinen skorpparinainen, siinä hieman pohjaa mistä lähteä  Tosta toisten miellyttämisestä saa kyllä ikuisen ristin kantaakseen, mullakin oli heti ex-anoppi huolissaan, vaikka meikäläinen loisti kuin naantalin aurinko. Mutta jos ajatellaan, että teet hiuksilles mitä tahansa muuta, niin ei kukaan koskaan kysy, et miksi teit tuon ratkaisun, vasta kun kalju kiiltää tai on parin millin sänki, niin aletaan yhtäkkiä melkein järjestämään hautajaisia ja valkkaamaan muistovärssyjä  Mulla on ainakin ollut viimeiset kaksi vuotta aivan helvettiä tää elämä, että nyt kun lopulta näkyy valoa tunnelin päässä, en todellakaan anna kenenkään pilata iloa ja onneani tästä ratkaisusta. No joo, ehkäpä tästäkin tekstistä tulee jo hieman epä-Kyllikkimäisiä viboja 

  K

[Lizzy]

Ajatelkaa kun jonain päivänä teini Hilmat pukeutuu gooteiks ja leikkaa hiuksensa...  : Jännä miten nimetkin kiertää, vanhat nimet on taas muotia. Tosin veikkaan, että nuorempi sukupolvi ei taas yhdistä noita vanhoja nimiä mummoihin vaan luokkakavereihin.  Mulla on tylsä hyvin yleinen nimi, mutta toisaalta se taipuu monelle kielelle, että ihan kansainvälinen... enkä sitä kyllä vaihtaisi, outoa sekin olisi.

Miehen mieliks ei kannata tehdä mitään hiuksille, koska miehet on hyvin sopeutuvaisia ja on lopulta sitä mieltä että aina se uusin kampaus ja väri on hienoin. 

[Kuuhilda]

Minusta hiuksilleen ei edes SAA tehdä mitään kenenkään mieliksi. Ainoastaan oman itsensä mieliksi

Kyllikki6 on oikea epäkyllikki

Mulla on nimi, joka ei mielestäni ole koskaan sopinut mulle...mutta nyt vanhemmiten kun sitä ajattelee, niin mähän olen just semmonen kun tän nimiset on
Kaunis mutta niin tuikitavallinen etunimi kun olla voi. Joskin sopii kauniisti yhteen sukunimeni kanssa.

[Kuuhilda]

Minä olen tosiaan tehnyt niin kuin herra on toivonut vaatteissa, ja varmaan meikeissäkin. Voi huh. Kukahan se tyttö oikein oli? Minä olen kyllä kulkenut niin pitkän matkan sieltä.

Jouduin äsken valehtelemaan päin naamaa, ja siis aivan yllättävässä tilanteessa. Se meni kuin vettä vain..oho.
Lapsena ja nuorena valehtelin paljonkin, osin pakosta, ja olin aika hyvä siinä, mutta en tosiaan muistanut miten helposti se käykään 

[Päivi]

http://www.facebook.com/photo.php?v=393561765678
täsä teille ruttunaamoille 

[Kalevanneito]

Olen leikannut oman tukan jo joitain vuosia ja se on ollut ihan hyvä näin. Leikkaus ei ehkä ole kuin jostain salongista mutta eihän täällä  maalla semmosia olekaan.  Vaatteetkin olen ommallut jo vuosia eli  siitä lähtien kun tuli työttömyyspätkiä tai sanoisiko työpätkiä. Eikähän pieni ja pyöreä edes saa valmiita vaatteita joten ne pitäisi joka tapauksessa muotoilla uudelleen isommista.

Meillä ei satsata jouluun paljoakaan. Laitan hyvän ruuan aattoillaksi ja joulupäiväksi ja tietenkin koti koristellaan jouluvaloin.
Pakolliset joulumusiikit tulee joka tuutista joten siinä tulee tunnelmaa ihan riittävästi.

Musta ei ole kampaajaksi eikä vaatturiksi... Pieni ja pyöreä oon ja joo ne hiton housut pitää aina muotoilla, yläpään asusteita sentään vielä saan... Hameitakin kohtalaisesti mut mulla se pituus leveys -suhde on ihan kyllä jotenki rempallaan kuitenki...

[Kalevanneito]

mun hääpuku oli tämä :http://www.morsiusgalleria.com/mette.html

Wau, jos erehdyn joskus naimisiin niin tuontyylisen mäkin haluan...

[Tiigris]

Kääk, mä en tiedä kammottavampaa ku mekkojen sovitus. No, oli ehkä oma vika et viime kesänä jätin viime tinkaan mekon hankinnan, sen piti olla joko hopea tai punainen ja juhlava (häihin).... Siinä sit oli joku mukava +30 kaupungilla, kun kiersin kaikki mekkoliikkeet ja sovitin noin kolmeakymmentä mekkoa ennen kuin the one löytyi... Olihan se vähän noloakin sovitella niitä kalliita pukuja hieman_hikisenä.....
Entäs sit omiin häihin mekon ettiminen?!    Ziizuz...

Mulla on sellanen ruumiinrakenne, et ei ihan mee vetoketju kiinni joustamattomassa kankaassa tosta rintakehän kohdalla OMASSA koossani,
jos ymmärrätte mitä tarkoitan...

(ootteko katsoneet vedetään hatusta?  )

Siis jos normaalisti oon kokoa xs-s, 34-36, niin juhlamekkoa ostaessa jouduin sovittamaan kokoja 38 jopa 40 ja sit ne näyttivät muuten isoilta, mutta menivät siitä yhdestä kohtaa just ja just kiinni. Ja valitettavasti kyse ei oo nyt siiä et mulla ois niin uhkeat boobsit vaan siitä et mulla on levee ja lihaksikas selkä. No se täti siellä liikkeessä mulle koitti selittää et meillä suomalaisilla ei oo ihan yhtä hentonen ruumiinrakenne kun niillä italialaisilla (mistä puvut siis tilattu)... Joo, tottahan tuokin. 

Kävin muuten jo yrittämässä nukkumista, mutta kun ei onnistu, niin ei.
Mies kuorsaa ja sitä rataa... Ja oon alkanu pelätä sen kanssa nukkumista kun se sai sillon viime täydenkuun yönä jonkun hulluuskohtauksen.. Nousi yhtäkkiä istuun sängyssä silmät auki, sanoi "NIIIIN" jotekin monotonisella äänellä ja otti mua kasvoista kiinni ja suuteli, sen jälkeen kääntyi istuun sängynlaidalle ja upotti pään kasvoihin ja jäi siihen huojumaan... Mä it menin viereen ja silitin ja kysyin että onko nyt kaikki hyvin, mitä sä teet, ootko hereillä vai nukutko... "en mä tiedä" sanoi hän ja meni takas makuulle ja kuorsaus jatkui. Ei myöntänyt aamulla tällaista tapahtuneen ollenkaan. Yleensä hän nukkuu hyvin rauhallisesti, ei ees puhu unissaan saatika kylkee käännä...

[Ave^^]

Oma ajatukseni on ollut, että koululintsaaminen ei yleensä johdu laiskuudesta, vaan syynä on enemmänkin joko jonkinlaiset oppimisvaikeudet/keskittymisvaikeudet tai sitten sosiaaliset syyt, esim. kiusaaminen/ryhmän miellyttämistarve/identiteettikriisi/masennus yms.

Yritä jaksaa vaikka rankkaa varmasti onkin. Siinä on kuitenkin tyttären tulevaisuudesta kysymys. Voimia..  


muok. vanhemman tuki kuitenkin on sellainen mistä myöhemmin tulee kiittämään vaikkei sillä hetkellä niin ajattelekaan.

[Tiigris]

^ Itse lintsasin niin yläasteella kuin lukiossa paljon... Äitini suhtautui siihen vihamielisesti ja käyttäytyi minua kohtaan halveksuen,
välillä niinkuin en olisi olemassa. Hänestä huomasi että hän oli loukkaantunut, mutta ainoa minä niinä aikoina olisin häneltä kaivannut, niin vähän rakkautta ja hyväksyntää, koska lintsasin koulusta juuri sen takia et pelkäsin mennä sinne, se kaikki oli mulle siellä koulussa liikaa ja kyllä, osittain ihan 100% laiskuutta, mut tilannetta pahensi se et kerran kun äiti oli kyllä ajellut puoliltapäivin ja nähnyt mun kävelevän kadulla tupakka huulessa, se pysäytti auton ja sanoi ettei tunne minua ja että saat kyllä tulla bussilla kotiin. (mulla oli 20km koulumatka)..

Mun vanhemmat eivät kai koskaan tienneet miten paljon mua koulussa kiusattiin, koska kotona olin hyvin ulospäinsuuntautunut ja reipas <-- täysin erilainen kuin koulussa. Enkä koskaan puhunut siitä, koska minulta ei kysytty, mikä minua vaivaa. Sain poltella pilveäkin ihan rauhassa takapihalla ilman että kukaan siihen mitään sanoi ja oikeastaan ainoo syy miks tein sitä, oli et joku sanoisi siihen jotain.  

Ja blablablablabla. Nykyään tuun ihan hyvin toimeen äitin kanssa. Hän on   , joten ihme että ei koskaan niin kauheen henkilökohtaisella tasolla osannut olla lämmin ja rakastava. Kyllä hän mulle henkistä rakkautta on antanut. Ehkä minun levottomuuteni oli hänelle liikaa, kun hänen oma mielenterveys ei ollut ihan kohdillaan. Sain hänet kerran niin raivon partaalle, et hän yritti kuristaa mut. Mutta en minä siitä ole mitenkään katkera, jälkee päin se naurattaa kun tuntuu niin absurdille et mun rauhaa rakastava reikihoitaja-äitini teki sellasta..