seuraava »

[secret]

Mikä olis oikeen? Mitä mun oikeesti pitäs tehdä?
Tilanne on tää. Mä oon vesimies, nouseva leijona. Ylikymmenen vuotta naimisissa skorppionin kanssa.  Alkuaikoina kaikki kehu meitä ihannepariks kun koskaan ei tapella. Oli meillä erimielisyysiä, joskus. Lähinnä silloin kun mä vastustin jossain asiassa.
   
Tällä hetkellä mulla on tunne että on levottomat tuulet tulleet noutamaan, eli tarttis päästä jatkaan matkaa ja seikkaileen ja katteleen maailmaa. Mun on paha olla kun musta tuntuu että mua vaan kokoajan alistetaan. Mun jutut ei miehen mielestä oo juuri mitään, pyh, turhaa hömpötystä.

Kävin viime keväänä selvänäkijällä, joka kerto paljon asioita. Hän kerto asioita menneestä, joka tosiaan oli just niin. En mä siis epäile etteikö ihmisellä olis kykyä nähdä, mutta tarkoitan että kävin sellasella jolla se kyky tosiaan on.

Hän sanoi  ettei tää mun mies ole mun elämäni mies. Tulee toinen, jonka kans ajatusmaailamat on likempänä toisiaan.

Mä haluisin nähdä ja kokea uusia asioita. Mä en kestä tätä tylsää arkee. Mutta yhdessä meille ei voi niitä seikkailuja tulla, koska herralle pitäs olla torvisoittokunta vastaanottamassa ja joku ojentamassa kokoajan lisää rahaa, että maailmaalla pärjää. Tietty en mäkään voi päättömästi lähtee, koska on kaks lasta.

Mä olen täysin kypsä ja harkinnu jo monesti erota. Kuitenkaan en ole vaan saanu tehtyä sitä ratkaisevaa askelta. Tunteet miestä kohtaan on loppu ja tuskin niitä enää millään herätetään. Tuskin edes haluun herättää. Mä pelkään kai että tulee maailmansota kun sanon haluuvani eron. Ja pelkään omani puolesta, koska meiän yhteinen koti on mulle elintärkee (perintö) Olen miettiny tuhat kertaa mitä lapset aattelee ja mikä niille on parasta, kärsiikö ne ja paljonko ne kapinoi ja jaksanko sen. taas mä ajattelen muita kun itseeni. Toisaalta oon itsekäs kun en haluu korjata tilannetta vaan haluun ulos siitä.

Nää on asioita, jotka tarttee ihan ite päättää mitä tekee, ei toinen voi sitä sanoo. Sen mä haluisin tietää josko joku sen vois nähdä. Tuleeko meille hirveet matsit ja vaikee ero. Tapellaanko lujaa talosta ja lapsista. Kuin mä sen kaiken kestän.

[täysikuu]

Hei mhll!

Olet pohtinut asioitasi varmaan aika kauan ja hartaasti. Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Lapset vaistoavat ihan pieninäkin kyllä, vaikkei riitaa olisikaan, mitkä energiat teidän aikuisten välillä virtaa.
Kun meitä äitejä niin helposti nujerretaan juuri sillä, lapset kärsii erosta, seikalla. Kärsii ne pienokaiset ainakin siitä jos mamalla on huono olla! Eihän silloin jaksa millään olla niille kullannupuille se hyvä ja huolehtiva äiti, kun harmittaa.
Asioilla on tietenkin käänteisetkin ja muutkin puolensa.
Sinun on pitänyt kohdata tämä elämässäsi ja nyt kun olet sen tehnyt voit jatkaa matkaasi.
Matkan jatkaminen on hankalaa erilaisten pelkojen ja aavistelujen vuoksi. Meidän vain tulisi luottaa siihen, jos olemme TEHNEET PARHAAMME, ja se ei tunnu riittävän, niin eteenpäin on katsottava.
Oletteko puhuneet millään tasolla asioista? Voiko olla niin, että teillä on väärinymmärryksiä suuri joukko välillänne?
Jos asiat eivät ole niin kuin päällisin puolin ajattelet enää sen keskustelun jälkeen?

Rakkaudella ja toivolla kehoittaisin teitä puhumaan, avoimesti. Se voi muuttaa aivan kaiken

Rohkeutta ja suojelusta

[mystery62]

Jos todellakin on lähes kokoajan paha olla ja sinusta tuntuu, että sinua alistetaan, mikset uskaltautuisi kokeilemaan itsellistä elämää. Lapset tietenkin alussa kipuilee niinkuin sinäkin, mutta vielä se paistaa parempi päivä teille kaikille! Eikä lapset silti isästään eroa, isä saattaa huomata paremminkin lastensa arvon (kuin myös sinun) kun ei voikaan ottaa niitä huomioon vain silloin kun itselle sopii... Silti, jos vieläkin tunnet rakastavasi, älä hätiköi päätöksiä tehdessäsi, etsi vaikka apua ja tukea Elämänilonkin mainitsemista neuvoloista yms...

[secret]

Hei!

Lapset on molemmat tyttöjä ja 10 v  oinas(pian 11) ja 4 v rapu.

On me asioista joskus puhuttu. Tosin niitä on hirveen vaikee ottaa puheeks. Asioita haudotaan pitkään ennen kun kiehahtaa. Yleensä täydellinen skorppari kääntää asiat niin että kaikki on mun vikaani. Onhan mussakin tietty vikaa, mutta mies ei huomaa omaa osuuttaan ongelmien synnyssä. 

Mä vaan mietin asioita enkä uskalla toimia. Ottaa välillä pattiin mä itse, miksi mä vaan olen enkä elä.

[valonkantaja]

Mikäpä minä olen sanomaan, mutta sanonpa silti...

Itse ainakin lapsena/nuorena mietin usein miksi vanhempani eivät eroa, kun eivät kerran tule toimeen. Olisi ehkä ollut helpompaa. Tosin myöhemmin olin onnellinen siitä etteivät eronneet, koska isäni kuoli ollessani 17. Jos hän olisi muuttanut pois, niin se olis ollut pois myös yhteisestä ajasta hänen kanssaan. Mutta tämähän ei liity mitenkään teidän tapaukseenne...

Jos olet onneton, mikä estää eron? Kyllä lapset pärjäävät, kyllä te saatte hommat hoidettua. Ajan kanssa. Vanhan tilalle tulee aina jotain uutta. Uskalla ottaa riskejä oman onnellisuutesi vuoksi - olet sitten vielä joskus ylpeä itsestäsi, että uskalsit erota.

 

[sattumia]

Täytyy vastata, kun on niin samankaltainen tilanne ollut, skorppari miehenä - raha ja torvisoittokunta!!!!!!!! HAH,hah 
Ihan just niin 

Ja lapset todella NIIN tajuaa sen kylmän tilanteen ja riidan kotona!
Meidän lapset silminnähden rauhoittui eron jälkeen (7v ja 9v)  ja oman identiteetin löytäminen alkoi/helpottui. Niin minulla kun lapsillakin. Sillä skorpparillakin?
Kiitän Luojaani siitä erosta!! (erosta jo 12v)

Ollaan hyviä ystäviä miehen ja sen uuden vaimon kanssa, ihan tosissaan, alkuvaikeuksien kautta, tosin.
Valo ja Rakkaus tulivat mun elämään juuri silloin - ne vaan tuli , ei kysyneet lupaa 

Ja eron myötä kaikki asiat alkoi loksahdella paikoilleen ja elämä koheni, kaikin puolin.
Varsinkin kun uskoin itseeni ihan sataa!

Nyt tiedän, että mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska tie on tämä.
Ja materialla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, niin haikeeta kun se voi ollakin, sori!!

Uudet energiat odottaa?? !!!

Valoa ja Rakkautta sulle mhll!!!

[Usvametsä]

Jatkampa minäkin tähän vielä että....

Saadakseen tai kokeakseen jotain uutta, on ensin luovuttava jostain vanhasta/entisestä. Elämänilolla oli jossain täällä osuvasti vertaus vesilasista.

Ero ei tietenkään ole mikään helppo nakki, enkä suosittele sitä kenellekään vaan kokemuksen vuoksi. Mutta jos kokee todella liiton olevan ohi, ei sen ratkaisun tekemisen pitkittämisestä nauti kukaan perheessä eikä ystäväpiirissä ja vähiten itse.

Lapset on joustavia ja ymmärtävät uskomattoman paljon. Nykyään on lähes ihmeellistä, jos jollain on vielä se eka ydinperhe. Uusioperheet on  kait tätäpäivää.

Onneksi on tullut mahdolliseksi aloittaa elämä uudelleen. Ei käy yhtään kateeksi niitä 50-60 ja 70 luvunkin avioliittoja, joita pidettiin koossa vain ja ainoastaan, koska avioeroa pidettiin sinä kuuluisana syntinä, josta onkin virinnyt uusi keskusteluhaara.

 

[secret]

MOI!

nyt mun on pakko kirjottaa kun on tosi levoton olo. Mies oli viikon reissussa ja mä lasten kans kotona ja mä nautin joka hetkestä. Ihana rauha ympärillä. Tosin se ratkasu ja sen tekeminen kaiversi mieltä. Siis olen mä sen ratkaisun jo tehny. Mä haluun ulos tästä tilanteesta.

Mies tuli eilen illalla kotiin, en uskaltanu heti räjäyttää tilannetta. Mua ärsytti tänään ihan kaikki siinä miehessä. Viime yönä se pyysi kainaloon, olin nukkuvinani. Se silitteli, olin nukkuvinani. Aina kun se koskee mä kavahdan kauemmas. Mä en pysty enää muuttaan tilannetta. Mulla ei ole halua.

Tänään illalla pitäs ottaa asiat puheeks sit kun lapset nukkuu. Mulla on miljoona perhosta mahassa. Mä en tiä saanko sanottua. Mua ärsyttää epätoivoset jotka ei osaa toimia ja silti olen itse juuri sellainen. Antakaa rakkaat ihmiset mulle voimia kohdata tää tilanne.

Katotaan nyt kuin käy....

[selkälokki]

Voimia sinulle sinne ratkaisuusi!!!

[secret]

Heippa!

Nyt tarttis selvänäkijää. Tietääkö kukaan neuvoa, kuka olis hyvä Tampereen seudulla. 

Mä tein ratkaisuni ja aloin puhua meiän tilanteesta ja ongelmista ja kuin ne on vaan vuosien varrella kasaantunu. Kerroin että musta tuntuu ettei mun rakkaus riitä yrtittää enää vaan haluun erota.

Sehän oli shokki miehelle. Kyllähän hänkin meiän ongelmat jossain määrin tiesi, mutta silti mun tunteeni oli sille shokki. Hän pyysi mua miettiin viä viikon ja mä mietin. Ja sen jälkeen olin viä sitä mieltä että pysyn ratkaisussani.

Ensin tuli shokki ja krokotiilin kyyneleet. Kun minä jä lapset ollaan koko elämä eikä ole mitään ilman meitä. Hän haluu elää meiän kans.  Mutta kun en siihen vastannut että ok tehdään kuten haluut vaan pysyin kannassani. Seuraava reaktio oli että koska rakkaus ja viha on niin lähellä toisiaan, ja tämän tiedon jälkeen valtaa suunnaton katkeruus. Hän sanoi tekevänsä kaikkensa jotta mun elämä tulee vaikeeks, jos edes ajattelen mennä lasten kans pidemmäks aikaa ulkomaille niin poliisit on perässä, ja summa jonka olin hänelle luvannut jolla maksan ulos oman sukuni perintötilasta oli ehdottomasti alakanttii, siis miehen mielestä. Siihen tupsahti yli puolet lisää. Mun kanta perustuu kiinteistövalittäjän arvioon.

Eli siis valitse joko rakastat tai itket ja rakastat. Mun mielestä raukkamaista kiristää. Ei viilenneitä välejä korjata sillä että pakko olla yhdessä jolllet haluu elämästä vaikeeta. Jokin mulle sano sisällä että anna sen ymmärtää että annan periks ja sitten vaan tarkemmin selkoo kaikista asioista ja tarkemmat toimintasuunnitelmat miten toimia. Tässä sitä nyt ollaan "pakko avioliitossa" loppuun kuolleessa suhteessa. No en mä tähän jää. Jos mua alkaa alistaa niin sillon on sarvipäät irti.

Nyt haluisin selvänäkijän apua tähän tilanteeseen. Voisko joku auttaa.

[Hiisitär]

Hei mhll!

Tuolta Astro.fi-sivun ylävalikosta löydät Auttajalistan. Klikkaa sieltä S-kirjainta ja saat linkin tunnettujen selvänäkijöiden yhteystietoihin. Tässä sinulle vielä suora linkki:

Astron Auttajalista - Selvännäkijät

Onnea ja voimia! Pysy kannassasi, jos se tuntuu sinusta oikealle ratkaisulle!

[Maikku1972]

Mä olen henkilökohtaisesti ollut aina sitä mieltä, että lapsille on parempi onnellinen isä tai äiti, kuin onneton isä ja äiti.

Itse olen kyllä omasta tyttärestäni (12 v.) huomannut, miten helposti äidin mielipaha    vaikuttaa lapseen. Itse olen eronnut vuonna -97 jolloin lapset olivat aika pieniä, että kyllä lapset ymmärtävät ja sopeutuvat, kun niille vaan selittää miksi näin tapahtui ja painottaa vielä sitä, että ero ei missään tapauksessa johtunut lapsista. Helposti lapset syyttävät itseään jos eivät tiedä todellaista syytä. Tietysti selittminen täytyy tapahtua lapsen tasolla, eli sillä kielellä, että lapsi sen ymmärtää. Lapsemme ovat sopeutuneet jopa siihen, että poikamme asuu isällään ja tytär minulla. Lapset ovat selviytyjiä, mutta täytyy muistaa, että ei niillekään saa rajattomasti päälle kaataa. Jos tuntee omat lapsensa niin aikuinen tietää kyllä miten pitkälle voi mennä, että ei lapset kärsi liikaa.

Onhan sitä tullut haettua itsekin elämään jännitystä ja sitä oikeaa, mutta aika aikaa kutakin. Sen huomasin, että baareista ei löydä muuta kuin juottoja. Netissä kaikilla treffipalstoilla voi olla ihan millaisia ihmisiä vaan. Hauskinta tässä omassa suhteessani on, että löysin uuden miehni Huutonetistä. Olemmekin naureskelleet asialle, että löytää sieltä näköjään elämänkumppaninkin. Nyt tuntuu todella hyvältä  ja mies on juuri sellainen jota olen niin sanotusti hakenut. Ehkä me molemmat kaksosina ymmärrämme toisiamme niin hyvin. Tosin mieheni on huomattavasti rauhallisempi kaksonen kuin minä.

Itse olen myös sellaista tyyppiä, että harkitsen aika pitkälle ennen kuin teen mitään ratkaisevaa. Siinä vaiheessa kun olen lähtenyt toimimaan, niin tiedän, että siinä asiassa raja on tullut vastaan.

Täytyy kyllä sanoa, että nyt tuntuu siltä, että jos tämä suhde menee mönkään jossain kohtaa, niin olen varmaan sen jälkeen yksin. Tosin jokaiseen suhteeseen tulee arki vastaan, niin tähän meidänkin suhteeseen.

[Synapsi]

Hauskinta tässä omassa suhteessani on, että löysin uuden mieheni Huutonetistä. Olemmekin naureskelleet asialle, että löytää sieltä näköjään elämänkumppaninkin.

Aivan mielettömän huikeeta!
Siis todellakin, kumppani voi löytyä mitä kummallisimmista paikoista. Itsekin olen löytänyt huutonetistä vaikka mitä,  mutta tuo sinun löytösi on vallan verraton juttu! Onnea.

Ps. Paljonko "miehestä" piti huutaa? 


mhll, tsemppiä vaikeaan tilanteeseen. Skorppiooneilla voi olla taipumus muuttua ikävän kostonhaluiseksi tultuaan torjutuksi, niinkuin jo tuossa kerroitkin. Voimia roppakaupalla sinulle.

[Maikku1972]

Hih  Mies lähti suhteellisen halvalla 

Täytyy kyllä myöntää, että en olisi voinut edes kuvitella että ihmissuhteen löytää Huutonetistä. Me vaan ensin aloimme kirjoittelemaan sähköpostia, sitten mesessä ja sitten tekstailtiin ja soiteltiin. Kunnes melkein 4 kuukauden yhteydenpidon jälkeen tapasimme ja tykästyimme toisiimme vielä enemmän mitä kirjoitellessamme. Yhdessä olemme olleet nyt noin puolisen vuotta ja mikään mitä mieheni on minulle kirjoittanut ei ole osoittautunut valheeksi 

[Hiisitär]

Täytyy kyllä myöntää, että en olisi voinut edes kuvitella että ihmissuhteen löytää Huutonetistä.

Yleensähän se taitaa olla niin, että ne pisimmät parisuhteet iskevät äkkiarvaamatta juuri sellaisen kulman takaa, jota EI olisi osannut aavistaa! 

Miekin tapasin ensimmäisen poikaystäväni kirjeenvaihdolla ja siihen vaikutti yksi ainoa Playstation peli, josta molemmat pidimme ;]

Nykyisin miehenpuolikkaani ja minut yhteen toi yksi ainoa CD-levy, joka oli miehenpuolikkaani mielestä niin kummallinen löytö minulta (pienellä suloisella tytöllä hirveää mättö-heviä ) että alkoi ihmetellä sitä ääneen ja sitten me pölisimmekin musiikista useita tunteja (meillä on kuitenkin samanlainen musiikkimaku). ^____^