seuraava »

[Cimara]

F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
Hyökkäävä (aggressiivinen) persoonallisuus
Rajatilapersoonallisuus
Räjähdysaltis persoonallisuus
Persoonallisuushäiriölle on ominaista taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia. Mieliala on ennustamaton ja oikukas. Henkilö on altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen riitaisuuteen ja yhteentörmäyksiin toisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään. Häiriö voidaan jakaa impulsiiviseen muotoon ja rajatilamuotoon.

Tällaisen diagnoosin antoi armeijan lääkäri pojalleni ja lähetti hänet 2 vuoden lykkäyksellä kotiin.
En usko 100%:sti tuohon diagnoosiin, mutta tiedän jotain olevan pielessä. Olleen jo pitemmän aikaa, oikeastaan jo lapsesta.

Päivät armeijassa olivat sujuneet hyvin, mutta yöelämä ollut niin levotonta ja aggressiivista että hänet oli jouduttu eristämään.

Tälla lapsella (nykyisellä nuorella miehellä) on aina ollut tapana liioitella kaikkea ja hänellä on aina ollut korostunut huomatuksi/hyväksytyksi tulemisen tarve. Hän on aina ollut hyvin sosiaalinen ja hyvä sydäminen, mutta kolikon (persoonan) kääntöpuoli epärehellinen ja väkivaltaa ihannoiva. Aivan kuin hänessä olisi kaksi eri ihmistä, joista toiselle ei riitä eikä kelpaa mikään.

Olen huolissani hänestä, enkä tiedä mitä tehdä. En saa häntä menemään hoitoon eikä se kotipaikka kunnalla ole edes oikein mahdollistakaan. Hän ei halua kiinnittyä mihinkään vaan syrjäyttää itseään yhteiskunnasta kovaa vauhtia.

Uskon, että jokainen meistä on syntynyt tänne tietystä syystä ja yhtälailla tiettyyn paikkaan, tietyistä ihmisistä. Kun vaan voisin tietää miksi omat lapseni ovat valinneet meidät ja tämän elämän, niin voisin auttaa heitä. Varsinkin tätä vanhinta. Tai edes ymmärtää... Ja että olenko itse -tai isänsä- tehnyt jotain joka on aiheuttanut tämän.

Onko Teillä kenelläkään kokemusta asiasta? Minua pelottaa ja olen väsynyt.

[Elämänilo]

F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
Hyökkäävä (aggressiivinen) persoonallisuus
Rajatilapersoonallisuus
Räjähdysaltis persoonallisuus
Onko Teillä kenelläkään kokemusta asiasta? Minua pelottaa ja olen väsynyt.

Hei "Cimara"

Poikasi tarvitsee apua/tukea,
mutta väkisin häntä ei hoitoon saa,
ellei hän ole vaaraksi itselleen tai muille.

Eristäytyminen ei ole hänelle hyväski.

Onko paikkakunnallanne
nuorisopsykiatrista poliklinikkaa tmv.
- kysy apua/neuvoa sairaalan psykiatriselta osastolta
- soiton voit tehdä nimettömänä

Voimia asian eteenpäin viemisen suhteen

Elämänilo

[Ikuinen Trikki]

Moikkamoi.

Armeija ei kaikille sovi. Paikka, jossa ihminen eristetään kuukausitolkulla ulkomaailmasta muiden "miesten" sekaan, ei todellakaan ole tarkoitettu kaikille. Sitäpaitsi monet nuoret miehet käyttäytyvät armeijassa tahallaan ihan miten sattuu, että saisivat sen lykkäyksen ja pääsisivät pois siitä paikasta, missä tehdään miehistä poikia.

Tottakai armeija laitoksena antaa diagnoosin rajatilapersoona tai räjähdysaltispersoona, yksilölle joka kapinoi systeemiä vastaan. Ihminen joka ei ole kuin lammas, aina valmiina alistumaan auktoriteettein ikeen alle, ei varmasti sopeudu esim. armeijan kuriin ja toimintatapoihin, joiden tarkoitus on tehdä yksilöstä vain koneen osanen, joka ei saa ajatella itse tai olla kriittinen.

Itsekin olen mielestäni hyväsydäminen ja sosiaalinen persoona, mutta tokihan tunnustan myös kolikon toisen puolen: helposti syttyvä tyyppi, jonka yksi elämän oppiläksy on opetella hillitsemään itsensä, ettei aina hutki ilman tutkimista. Pikkunassikkana olen varmasti ollut todella hankala käsitellä, jos kysymyksessä on ollut vaikka oman tahdon läpi saaminen. Epärehellisyyttä tai väkivallan ihannointia en itsessäni tunnusta, vaikka impulsiivinen henkilö voi tahattomastikin aiheuttaa monenlaista väkivallaksi huomioitavaa mielipahaa.

Mielestäni yhteiskunta on aika pahasti vinossa nykypäivänä. Sen takia näen vain positiiviseksi, että nuoret kyseenalaistavat systeemin. En ihmettele yhtään, ettei nuorta kiinnosta kiinnittyä mihinkään, jos yhteiskunnasta ei löydy mitään innostavaa omaa itseä kehittäävää tekemistä. Valitettavaa on että juuri ne ihmiset, joilla olisi paljon annettavaa maailmalle, eivät saa luovuuttaan käyttöön, kun yhteiskunta ei motivoi ihmistä, jota ei kiinnosta meininki yhdeksästä viiteen.

Pelottava ajatus on, että heti kun nuori osoittaa kyspyyden merkkejä kyseenalaistamalla kieroutunutta nyky-yhteiskuntaa, hänet on leimattu psyykkiseksi ongelmatapaukseksi, joka voidaan taltuttaa yhteiskunnan talutusnuoraan kaikenlaisilla laillisilla mömmöillä, mitä lääkärit pään menoksi määräävät.

Ymmärrän huolesi Cimara, vaikka itse en ole vanhemmuudesta vielä päässyt nauttimaan. En tiedä taustoja enkä ongelmien vakavuutta, mutta noita armeijasta pariksi vuodeksi kotiutettuja tunnen montakin, ja he ovat vain yksilöitä, joilla on ollut sisua kyseenalaistaa, ja voimaa tehdä omia itsekkäitä päätöksiä yhteiskunnan kustannuksella. Itse kävin armeijan hammasta purren, ja voin rehellisesti sanoa, ettei siitä kokemuksesta jäänyt mitään hyvää käteen.

Halusin vain ilmaista jo pahimmasta nuoren uhmasta yli päässeen nuoren miehen kannan asiaan. Oikeasti välillä tuntuu, että itse elän pahinta puberteettista kyseenalaistamisen kauttani nyt, kun melkein kolmeakymmentä käyn..

Paljon jaksamista ja aurinkoista kevättä kaikesta huolimatta toivottaen,

vislaaja