seuraava »

[Lunerica]

Mun mielestä Yksitoista minuuttiakin oli hyvä - vähän kuin satu aikuiselle naiselle. 

[miumiu]

Miumiu, siinähän se elämän suola onkin, että yks' tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.  Ei kaikkien tartte samoista kirjoista/asioista tosiaankaan tykätä.

Ehkä Coelho ei ole "sun juttusi" vaan sua puhutteleekin joku aivan muu...  Näihin mieltymyksiin varmasti paljon vaikuttaa se oma eletty elämä, omat kokemukset/ajatukset/tunteet. 

Niin, ihan totta. Tuskin minä yöuniani menetän, vaikka en koskaan Coelhosta oppisi tykkäämään.  Hän on kuitenkin niin suosittu, ja monet tututkin hänen kirjojaan kehuneet, että pakko niissä on jotain erityistä olla... Ja kyllähän niissä onkin, mutta eivät vaan niin syvästi ole minua koskettaneet kuin monet muut kirjat. Mutta kuten sanoin, aion kyllä vielä kokeilla josko joku muu hänen kirjoistaan nappaisi enemmän, kun kuitenkin vasta pari olen lukenut. Voihan olla, että juuri niillä kirjoilla ei sen hetkisessä elämäntilanteessani ollut minulle mitään sanottavaa, mutta jollain toisella hänen kirjoistaan taas on.

[tuuli-juulia]

Ei löytynyt noitaa kirjastosta   Mutta löysin tällasen ku Santiagon unelmat. En ainakaan huomannu, että kukaan ois täällä sitä maininnut. En vielä ehdi alkaa lukea sitä, kun on toinen kiinnostava kesken, mutta ois kiva etukäteen tietää, ootteko lukenu ja tykänny?

[Lunerica]

Tuuli-Juulia - se on Alkemistin ensimmäinen, vuonna 1995 ilmestynyt suomennos.  Mukavia lukuhetkiä! 

[tuuli-juulia]

Kiitos Paz   

[Arkiviisu]

Pitääkin katsoa löytyykö Portobellon noitaa huomenna kirjastosta...

Ja löytyi  kun varasin    jo kuukausi sitten kylläkin

Hieno kirja! Suosittelen lämpimästi lukemaan

Minä Coelho fani     

Alkemisti on ilman muuta number 1 .....

- viimein "pääsin" lukemaan tätä opusta - totean vain että kaikella on aikansa - kirjoillakin 

[Arkiviisu]

TSamalla tilasin Coelhon kirjan Valonsoturin käsikirja.
Onko kukaan mahtanut lukea sitä?
Siellä oli myö muut Coelhon aikaisemmat tuotokset tarjouksessa mutta varat ei sallinut tilata muita... Ehkä myöhemmin jos saisi kaikki Coelhon kirjat kerättyä.
Olisihan se aika hieno lisäys kirjahyllyyn... Siis jos olisi kirjahylly...
Nyt kirjani (joita on kertynyt vuosien varrella) lojuu kaapissa...

-Jinx

Mie olen  - tai se on ollut jo vuosia sellainen "käsikirja" johon palaan ja joka kuuluu mun "peruskirjastoon", lukien sieltä yhden jos toisenkin#jutun#  .. siinähän on ennemminkin lyhyitä , ja vielä lyhyempiä tarinoita, ohjeita, ... Valonsotureille 

Niinkuin olen ymmärtänyt NIIN Coelho ravistelee meitä - ja kokemuksiamme myös - tässä niistä joitain - suunnasta jos toisesta - ja parasta on löytää oma näköalapaikkansa - näissäkin 

T.viisuinen

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-coelho.html

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9519107045

http://www.valt.helsinki.fi/blogs/pzniemin/post61.htm

http://pihkaa.livejournal.com/32080.html

http://www.sipoart.com/shop/aforismit.php

Ja JINX - kaappi on oivallinen paikka kirjoille - kirjakaappi - mulla on myös kirjamatkalaukku, kirjarottinkiloota , ja liikkuvat kirjapinot   

  ja yksi iso kirjasäilytyspaikka on K I R J A S T O  sinne on vain hiukka matkaa 

[Arkiviisu]

Noh  mie luin ihan ekana Alkemistin - taisi olla kutakuinkin 97-98, ja silloin kirjan suomenkielinen nimi oli Santiagon ...  hvade eli hetkellinen varhaisdementia iski - no tiedätte mitä tarkoitan -  sitten istuin Piedrajoen rannalla ja itkin ... ja samaan putkeen meni joku kolmaskin Coelho, siihen mennessä ilmestyneistä ... ja olin ihan töpinöissäni... sitten menikin vuosi jos toinenkin kunnes luin 11minuuttia, joka on aivan ihana - taas putkeen ... Veronica päättää kuolla -  kiersin ja kaarsin kirjaa pitkään ennenkuin " uskalsin sen lukea" ja huimasin olleeni turhaan peloissani ...

Sitten Zahir  oli mulle ihan tilausjuttu - päästelin irti monia " pakkomielteitä" mutta luin sen vain kerran - enempää ei tarvittu kun KIRJA teki tehtävänsä ja myin sen kirpparilla ja joku onnellinen sai sen edulliseen hintaan.

Sitten hankin Alkemistin pokkarina - ja sitä luen yleensä kerran tai kaksi vuodessa ...

Pyhiinvaellus on ainoa Coelho joka jäänyt kesken - sen aika tulee 
Kaikenkaikkiaan Coelhon puhuu tuttua kieltä, kielikuvia, symboliikkaa, joka resonoi meigässä ... ja jotenkin hänen kokemusmaailmansa on suht tuttu 

Ja nyt sitten Portobellon noita - ihan hyvä jatko Redfieldin Shambhalalle 

[Päärynä]

miepä suosittelen, ettet aloita ainakaan Zahirista etkä Portobellosta, koska Coelhon viisaus kehittyy koko ajan vaan oivaltavammaksi. Minä en ainakaan pysty lukemaan koko Alkemistia enkä Istuin Piedrajoen varrella ja itkin -kirjaa koska ne tuntuu niin "alkeellisilta"...  Sen sijaan 11 minuuttia ja em. kahta kirjaa rakastan...!

Meitsi on alkeellinen, kun tykkää paljon juuri Alkemistista ja Piedrajoesta, heh! Mulle uppoaa niiten sanoma parhaiten

[Riitta]

Alkemisti kuuluu minulla ns peruskirjoihin ja luen se ainakin kerran vuodessa.
Mielestani juuri siina on pointti, etta elama on yksinkertaista-meilla vain on tapana tehda siita monimutkainen...

[Arkiviisu]

Alkemisti kuuluu minulla ns peruskirjoihin ja luen se ainakin kerran vuodessa.
Mielestani juuri siina on pointti, etta elama on yksinkertaista-meilla vain on tapana tehda siita monimutkainen...

Osuit just asian ytimeen 

[Päärynä]

miepä suosittelen, ettet aloita ainakaan Zahirista etkä Portobellosta, koska Coelhon viisaus kehittyy koko ajan vaan oivaltavammaksi. Minä en ainakaan pysty lukemaan koko Alkemistia enkä Istuin Piedrajoen varrella ja itkin -kirjaa koska ne tuntuu niin "alkeellisilta"...  Sen sijaan 11 minuuttia ja em. kahta kirjaa rakastan...!

Meitsi on alkeellinen, kun tykkää paljon juuri Alkemistista ja Piedrajoesta, heh! Mulle uppoaa niiten sanoma parhaiten

voi ei kääk! Sanoinpa huonosti  voijei.  huonosti sanottu.

En minä ainakaan pahastunut Huumorvastaus tuo miun. Jokaiselle kirjalle on lukijansa, jokaiselle lukijalle kirjansa

[Arkiviisu]

En minä ainakaan pahastunut Jokaiselle kirjalle on lukijansa, jokaiselle lukijalle kirjansa

http://www.filebuzz.com/software_screenshot/full/8978-Flying_Boo.jpg
http://www.cbcbooks.org/cbw/promote/ChildrensBookWeekPoster.jpg
http://www.ci.keene.nh.us/library/youth/SRC/images/colorcar07.gif
http://skyways.lib.ks.us/library/pottwablib/dog%20reading.jpg
http://www.soe.usfca.edu/images/rtw_shadow.jpg
http://www.library.state.ak.us/srp/bug-float.gif
http://www.articlesformom.com/reading_articles_for_mom_motherhood_parenting.png

http://blog.liverpoolmuseums.org.uk/graphics/reading.jpg

Lähetetty: 18.04.2008 11:56:40
Kirjoittanut: Päärynä
Huumorvastaus tuo miun

[Esmiralda]

Tässä myös yksi Coelhon ihailija.

Ihastuin Alkemistiin. Ja ostin sen kirjan eräälle perfektionistille, joka sairasti rintasyöpää...ja ihme, tykkäsi. Sanoi että oli kirjastosta etsinyt muitakin Coelhon kirjoja. Salaa olin niin onnellinen, sillä pelkäsin, että tuo perfektionisti ei hyväksy häntä.

Pyhiinvaellus, se jäi minulle oudoksi. Vaikka itse kaipaan samalle matkalle. En vieläkään pääse lähtemään, mutta pari ystävääni lähtevät ensi viikolla viikon vaellukselle kokeeksi.

Sitten tämä Portobellon noita vain jäi kiinni käsiini, oli pakko ostaa ja nyt sitä luen.
Minulle kolahti tämä asia, josta kirjoitin näin ystävällenikin:

Kylläpä tuntui ihanalta laittaa selkä levolle. Ehkä siinä venyttäessä revähti jotakin ja tulehtui. Ei se paha. Lepo tuntuu kuitenkin hyvältä. Lämmitämme illalla saunan.

Muutenkin tuntui ihanalta levätä, ihan ilman tekemättömyyden syyllisyyttä. Ostin eilen itselleni kirjan Coelhon Portobellon noita. Kylläpä nautin hänen tekstistään ja kirjan sisällöstä.

Mm. se että jos tanssissa on taukoja, kirjoituksessa on tyhjiä välejä, niin ne ovat juuri niitä merkityksellisiä hetkiä, tiloja joita emme tunnista ja niin mittaamattoman tärkeitä. Samalla lailla elämämme tyhjät hetket ovat tärkeitä. Emme voi edes aavistaa kuinka sielu voi niissä levätä ja suunnitella seuraavaa siirtoa. Emme siis tiedä. Olemme työn ja toimeliaisuuden vankeja. Luulossa, että vain se mikä täyttää arkea tekemisillä, on arvokasta. Ja se ehkä onkin toisinpäin.

[Arkiviisu]

Lähetetty: tänään kello 07:28:11
Kirjoittanut: Jinx
Sain maanantaina Alkemistin postissa ja eilen sen sitten luin kokonaisuudessaan muutamassa tunnissa.
Tarina oli sinällään äärimmäisen kiehtova, mutta siitä jäi kuitenkin ammottava tyhjyys ja lievä pettymys. Odotin siltä paljon enemmän ja sitten kun olin sen lukenut ihmettelin että tässäkö se nyt oli. Paljon melua tyhjästä.

  Oliko sinulla liian suuret " odotukset"    - toisaalta mikä onkaan parempi kuin
 " tyhjyys" siinä on tila omille kokemuksille - alkaa luoda ja " täyttää tyhjyyttä" - saatan kyllä aavistaa ettet ihan tuota tarkoita VAAN sitä ettei kirja tuonut muassaan " mitään järisyttävää" ... Alkemisti on niin upeasti kirjoitettu , oma kokemus, että siihen voi samaistua tai sitä voi peilata - sehän on hyvin pitkälle  universaalia kollektiivista symbolikieltä ... ja oma kokemukseni on että " juuri sen helppouden" sisään kätkeytyy sen salisuus - että jokainen saa löytää oman aarteensa - ja tutkailla omaa " autiomaataan" .... 

Mulle kävi lähes samalla tavalla viikonloppuna kun luin Portobellon Noidan ... kiehtova tarina ja koskettava kaikessaan - ja kun kirja loppui( luin myös lähes yhtä soittoa  ) niin tuli tyhjä olo - ja ihmettelin " että kuinkas tässä nyt näin kävi" sitten oivalsin ainakin omalla kohdallani ETTÄ sehän oli juuri se mitä Anetha(kin) kirjan tarinassa  haki " jotain joka täyttää elämän tyhjät paikat ... tyhjät paikat ja hiljaisuuden sillä niissä piilee olemisen ydin ... 

Että on ensin tavoitettava oma tyhjyyden ja hiljaisuuden paikka - ja kuulosteltava että " missäs sitä nyt olenkaan" .... liittyy kovin juuri Alkemistiin - josta " kaikki tavallaan " alkaa" siinähän lähdetään löytöretkelle omaan itseensä ja kaikki kirjan tapahtumat ovat symbolista kertomusta matkasta omaan sisimpään - eli usein lähelle on se pisin matka - ja siitä " se matka vasta alkaa" kun on tavoittanut oman olemisensa keskuksen ja siellä olevan tyhjyyden ja hiljaisuuden - joka sinänsä on juurikin sitä mihin valtaosa ihmisistä " haluaisi päästä" mutteivat löydä reittiä " kaiken egon melun keskellä" niin ETTÄ jos Jinx olet löytänyt tyhjyyden kokemuksen TAI kokemuksen mitä on tyhjyys NIIN wau - se onkin melkoinen paikka, ja joskus jopa pelottava - ja toisaalta sitä valtaosa ihmisistä juuri pakenee kaiken kiireen ja melun ja materian "avulla" rakentaa itselleen itselleen muureja ja "korvaläppiä" etteivät vain joutuisi pysähtymään ja katsomaan itseään - ja toisaalta olemaan siinä hiljaisuudessa kun SEHÄN saattaakin " ruveta juttelemaan SE hiljaisuus" jotain sellaista mitä ei ehkä tahtoisi kuulla itsestään ja elämästään että pelottavaa(han)  se on  -  matka sisimpään ja hiljaisuus - sillä se tyhjys voi kertoa senkin ETTÄ kaikki se mitä on luullut todeksi onkin jotain ihan muuta - "alussa oli tyhjyys" .... ja ihmetys 

ja Jinx kirjoitan tätä nyt yleisesti en sinuun kohdistaen paitsi että WAU josjakun olet saanut kokemuksen tyhjyydestä 

- Aaviisuinen