Lähetetty: tänään kello 07:28:11
Kirjoittanut: Jinx
Sain maanantaina Alkemistin postissa ja eilen sen sitten luin kokonaisuudessaan muutamassa tunnissa.
Tarina oli sinällään äärimmäisen kiehtova, mutta siitä jäi kuitenkin ammottava tyhjyys ja lievä pettymys. Odotin siltä paljon enemmän ja sitten kun olin sen lukenut ihmettelin että tässäkö se nyt oli. Paljon melua tyhjästä.
Oliko sinulla liian suuret " odotukset"
- toisaalta mikä onkaan parempi kuin
" tyhjyys" siinä on tila omille kokemuksille - alkaa luoda ja " täyttää tyhjyyttä" - saatan kyllä aavistaa ettet ihan tuota tarkoita VAAN sitä ettei kirja tuonut muassaan " mitään järisyttävää" ... Alkemisti on niin upeasti kirjoitettu , oma kokemus, että siihen voi samaistua tai sitä voi peilata - sehän on hyvin pitkälle universaalia kollektiivista symbolikieltä ... ja oma kokemukseni on että " juuri sen helppouden" sisään kätkeytyy sen salisuus - että jokainen saa löytää oman aarteensa - ja tutkailla omaa " autiomaataan" ....
Mulle kävi lähes samalla tavalla viikonloppuna kun luin Portobellon Noidan ... kiehtova tarina ja koskettava kaikessaan - ja kun kirja loppui( luin myös lähes yhtä soittoa
) niin tuli tyhjä olo - ja ihmettelin " että kuinkas tässä nyt näin kävi" sitten oivalsin ainakin omalla kohdallani ETTÄ sehän oli juuri se mitä Anetha(kin) kirjan tarinassa haki " jotain joka täyttää elämän tyhjät paikat ... tyhjät paikat ja hiljaisuuden sillä niissä piilee olemisen ydin ...
Että on ensin tavoitettava oma tyhjyyden ja hiljaisuuden paikka - ja kuulosteltava että " missäs sitä nyt olenkaan" .... liittyy kovin juuri Alkemistiin - josta " kaikki tavallaan " alkaa" siinähän lähdetään löytöretkelle omaan itseensä ja kaikki kirjan tapahtumat ovat symbolista kertomusta matkasta omaan sisimpään - eli usein lähelle on se pisin matka - ja siitä " se matka vasta alkaa" kun on tavoittanut oman olemisensa keskuksen ja siellä olevan tyhjyyden ja hiljaisuuden - joka sinänsä on juurikin sitä mihin valtaosa ihmisistä " haluaisi päästä" mutteivat löydä reittiä " kaiken egon melun keskellä"
niin ETTÄ jos Jinx olet löytänyt tyhjyyden kokemuksen TAI kokemuksen mitä on tyhjyys NIIN wau - se onkin melkoinen paikka, ja joskus jopa pelottava - ja toisaalta sitä valtaosa ihmisistä juuri pakenee kaiken kiireen ja melun ja materian "avulla" rakentaa itselleen itselleen muureja ja "korvaläppiä" etteivät vain joutuisi pysähtymään ja katsomaan itseään - ja toisaalta olemaan siinä hiljaisuudessa kun SEHÄN saattaakin " ruveta juttelemaan SE hiljaisuus" jotain sellaista mitä ei ehkä tahtoisi kuulla itsestään ja elämästään että pelottavaa(han) se on - matka sisimpään ja hiljaisuus - sillä se tyhjys voi kertoa senkin ETTÄ kaikki se mitä on luullut todeksi onkin jotain ihan muuta - "alussa oli tyhjyys" .... ja ihmetys
ja Jinx kirjoitan tätä nyt yleisesti en sinuun kohdistaen paitsi että WAU josjakun olet saanut kokemuksen tyhjyydestä
- Aaviisuinen