seuraava »

[.ave.]

Aina voit palata siihen kirjaan uudestaan joskus hetken päästä, jos olisi sitten rauhoittuneempi mieli (jos sen siis vaikka jostain kirjastosta löytää).  Tapahtuuhan nää asiat pikku hiljaa, ymmärtämiset, kestää jonkin aikaa että saa sellasen vahvan kyvyn käyttää jotakin uutta juttua, varsinkin jos se on jotenkin omien lapsuudenkokemustensa suhteen erilainen. Eikä meistä kukaan koskaan täydellinen äiti pystykään olemaan, eikä tarvikaan. Hienointa on just tuo, että motivaatio lähtee sieltä halusta saada lapselle hyviä asioita. 

Apua Tiigris!  Aivan loistava kuvaus!
Mutta oon joo samaa mieltä, että ei tarvitse ollenkaan ajatella olevansa mitenkään vähemmän nainen, jos ei ole lapsia. Se on vaan yksi valinta elämässä, vaikka toisaalta suuri suru tietysti ilman omaa tahtoaan lapsettomille. Ei se silti naiseutta tai henkistä kypsyyttä tai muuta vastaavaa määrittele, vaan ihan muut asiat. Ja mikä sitten kenestäkin on naiseutta, se on kai kaikille vähän eri juttu.  Lapsijuttuja ittekin tulee kirjoteltua tänne, mutta se vaan kuvaa sitä, että se on mun elämää tässä nyt, muttei mitenkään parempaa tai huonompaa kun kenenkään muunkaan.

[meryem]

sinikiviuhko, oletko sinäkin marraskuisia! myöhästyneet synttärionnittelut!   Aika uskomaton tuo sinun kohtaaminen! Hienoa myös, että sait dokumentoitua tuon hetken. Itse pohtinut samaa alkuvuodesta. Se hetki, kun ei vielä tiedä mitä on tulossa, mutta se on ihan nurkan takana. Tuollaisiin hetkiin huomaan palaavani, niihin, jotka edustavat jotain isoa ennen/jälkeen käännekohtia elämässä.

Onnea kaikille muillekin jouskareille, jotka juhlitte vielä marraskuussa synttäreitä!

[nikki]

  Child 6 huone... :

[meryem]

Mä en usko naistenlehtien vuosihoroskooppeihin. Siellä oli, että työkuviot marraskuisilla on vuonna 2017 samalla tasaisen tappavalla tolalla ja isot ratkaisut on jo tehty. Nyt on vasta tammikuu hädin tuskin puolivälissä ja jo tuli sellainen muutos työkuvioissa että huh   Menee kyllä ihan uusiksi.

mietin tuota  , nyt oli täysikuu Ravussa T-ristin edit suuren ristin osana. Aika voimakas kuvio erityisesti meille, joilla rapua löytyy kartalta. Onko muut jouskarit joilla  / tai  /   merkittävä kartalla saaneet tänään tai eilen yllättäviä uutisia?

Sepon blogissa juttua aiheesta tämä oli astron fb sivuilla:
TÄYSIKUU JA SUURI RISTI 12.1.2017
Tällä kertaa täysikuu toteutuu osana haastavaa Suuren Ristin kuviota ja siksi liikkeellä on tavallista suurempi energialataus etenkin Kauriille, Ravuille, Vaaoille ja Oinaille. Kenenkään ei ole syytä ohittaa tätä kuviota olankohautuksella, koska siihen sisältyy mahdollisuus keskittää omaa, juuri tähän päivään liittyvää luovaa energiaa oikeaan kohteeseen. Kyllä sen huomaa, kun tekemisessä on oikea meininki ja sitä nyt haetaan. Kuuntele itseäsi, tunteitasi ja tekemistäsi. Anna huomiosi keskittyä itsellesi tärkeimpään juttuun, arvioimatta sen myöhempää vaikutusta millään tavalla. Nyt ei kannata laskelmoida, vaan tuntea että nyt SE ON SIINÄ!

[mc82]

mietin tuota  , nyt oli täysikuu Ravussa T-ristin edit suuren ristin osana. Aika voimakas kuvio erityisesti meille, joilla rapua löytyy kartalta. Onko muut jouskarit joilla  / tai  /   merkittävä kartalla saaneet tänään tai eilen yllättäviä uutisia?

Jep. Isoja uutisia meilläkin töissä, uudelleenjärjestelyjä luvassa... Itse siis  , joten vaikuttaa kyllä...

Missä asteluvussa tuo  seikkailee täydenkuun hetkellä? Jos 2-14^o  , niin silloin sijoittuu mun 6. huoneeseen, jolloin nuo uutiset työhön liittyen eivät tulisi minään yllätyksenä.

Aika lamaannuttavia aikoja elelemme - mulla on tr   , sahailee tuossa edestakaisin. Autopilottimoodilla eteenpäin, päivästä toiseen.

[Domo]

Mä olen saanut niinkin paljon aikaiseksi että olen käynyt muuton jälkeen jo 3 kertaa työhaastattelussa 
Jonkinlaista piristymistä siis havaittavissa elämässä... 

Miettinyt tässä et kun päivä on jo pidentynyt melkein tunnilla, niin sekö on saanut jo virtaa lisää elämään vai mikä. Kamalan levoton olo kummiskin kun tarvis päästä tekeen kaikkee ja ei kuitenkaan aika riitä kuin murto-osaan...   

No maanantaina alkaa kansalaisopiston kurssi - saapa taas kaikkee uutta aateltavaa   :

[mc82]

vielä siittä tytöstä meryem, sinäkin oot sellanen
ja se mun entinen hellu myös
nimenomaan hän on aina toitottanut että mua on vaivatonta lähestyä, helppo tulla luo
esillä sille joka osaa sitä katseellaan etsiä

Tää on hauska tää  -vastakohtaisuudet! Koska itse olen  , niin huomaan, että HYVIN harvat uskaltavat ensisijaisesti lähestyä mua   Vielä kun  , niin se antaa olemukseen leiskuvuutta ja ylpeyttä - onhan tuo  :kin aika viileä ja ylpeä Nousumerkki... Mua ensisijaisesti kavahdetaan ja ihmiset suhtautuvat melko varautuneesti muhun, kun tulen paikalle. Ensikeskustelu alkaa aina työ- tai käytännönasioista, tai sitten multa kysytään apua/neuvoa

[meryem]

mc82, mun mielestä täysikuu oli n. 20-22 astetta 

sinikiviuhko, voin kertoa, Helsingissä ei todellakaan miehet juokse jatkuvasti perässä leipäpussien kanssa vaan kiilaavat eteen bussijonossa ja tuijottavat älypuhelimiaan. Ainakin kun minä osun kohdalle

olen nousu  tottunut ajattelemaan, että ihmisten on helppo lähestyä mua, mutta joskus tuntuu että ihan sama ku mc82 kaikki tuntuu puhuvan vaan jotain työasiaa tai kysyvän apua johonkin käytännön asiaan. Olen jotenkin tottunut tuohon enkä jotenkin enää edes osaa puhua mistään henkilökohtaisista jutuista.  minussa menee porukan ja fiiliksen mukana, mutta  kaipaa sellaista henkilökohtaista yhteyttä ja siksi tuo on vähän haikeaa ja ikävää.

[meryem]

Minä muistan monia onnellisia hetkiä opiskeluajoilta ja yliopistosta. Tosin muistan myös, että se oli välillä todella yksinäistä, stressaavaa ja ahdistavaa. Onneksi nyt vuosien jälkeen muistaa paremmin ne hyvät hetket. Tosi hienoa sinikiviuhko, että pääsit tuohon maailmaan mukaan.  Itse aikoinaan epäilin onko minusta yliopiston opiskelijaksi, mutta päättäväisyydellä ja sinnikkyydellä pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan ja jopa valmistuin, joka oli aika tuskallisen työn takana. Tykkäsin myös etäopiskelusta avoimen puolella. Se oli tosi antoisaa. Minulla ei ole 9.huoneessa mitään, mutta  stellium kyllä varsinkin nuorempana innosti opiskelemaan.

Nyt mun opiskelut on opiskeltu. Jos ei mitään ihan mullistavaa tapahdu niin en kyllä siihen maailmaan enää jaksa lähteä. Työelämässä on ihan riittävästi. En muista tällaista stressiä ja ahdistusta hetkeen aikaan. Tr.  rx  kiusaa ja motivaatio hukassa. Tekee vain pakolliset ja iloitsee perjantaista!

[meryem]

No mä en tiedä mitä toi wt tarkoittaa   Ei ole selvinnyt ja vasta jokin aika sitten mulle selvisi mikä on av-palsta. Että näin   En minä silti koe olevani mikään Einstein ja tykkään myös makaronilaatikosta! Nuorempana en jotenkin osannut ajatella muuta kuin opiskelu. Olin varsinkin teininä aika pihalla elämäni kanssa noin muuten, mutta koulusta tykkäsin aina. Jotenkin se sai mut pysyyn tolkuissani ja antoi itseluottamusta kun tuntui, että joka puolella muualla poljetaan johonkin maanrakoon.

Osaan englantia, mutta käytän sitä niin häviävän vähän nykyään, että sanoja unohtuu eikä se tunnu enää niin sujuvalta ja se harmittaa. Jotain osaan sanoa ranskaksi ja espanjaksi, mutta ei sitä keskusteluksi vois sanoa. Ruotsista nyt on kouluruotsi, tunnen jotain yksittäisiä sanoja ja lauseita, mutta en voisi kuvitellakaan lukevani esim. kirjaa ruotsiksi ja keskustelunkin seuraaminen on hankalaa tai ainakin itse puhuminen.

Olin opiskelujen jälkeen työttömänä ja se opetti, että ei luokittele ihmistä sen perusteella onko opiskellut kuinka paljon, onko töissä ja jos niin missä vai onko työtön. Elämäntilanteet vaihtelee. Ja tuo opiskelu on opiskelua, oli opinahjo mikä tahansa, että sinikiviuhko nauti vain siitä roolista   Onneksi on viikonloppu. Kiitos sinikiviuhko, sinulle myös! ja muillekin   joita   kiusaa

[meryem]

no, tunsin olevani omituinen, joten googlasin. Tiedänpä nyt siis senkin, tai siis tiesin, mutta en muistanut tietäväni...

[Domo]

Mä vaan istun ja odotan et jotain tapahtuisi. Tulisi jokin juttu eteen ja siitä se sit taas kaikki lähtis liikkeelle... 

Kärsivällisyys vaan ei oo koskaan kuulunut mun hyveisiini, joten vaikeeta tää odottaminen on, mutta viisaampieni kanssa keskusteltuani, niin se on nyt vaan se asia mitä mun pitää tehdä.

[Domo]

Joo - mä tiän et tapahtuu sitten kun tulee se tunne et tää on se mun juttu, niin ei siinä tarvi kovin montaa kertaa miettiä et mitä tekis 

Joskus kun vaan alan liikaa miettiin asioita ja sit väkisin koitan tehdä jotain minkä aika ei vielä ole, niin ei se vaan suju...

No jos on    niin ei kai se ihme ole jos joskus vähän päässä vippaa   

[.ave.]

Mitä hei sinikiviuhko, sun jututhan on tosi fiksuja! Riippumatta koulutuksesta, kyllähän ihmiset aina oivaltavat vähän niin kuin samoja asioita eri vaiheissa elämäänsä.

Voihan silti joskus olla niinkin, että jos joku on perehtynyt johonkin asiaan pitkään, ei osaa tajuta miten suuri oivallus jokin yksinkertaiselta tuntuva asia jollekin toiselle voi olla. Se ei välttämättä ole ivaa, vaan ihan vaan tajuamattomuutta.

[.ave.]

Lukemisen iloa! Tuskin nyt niin monessa asiassa lahjaton oot, en osaa uskoa.  Suuri osa "lahjakkaistakin" on vaan lukenut ja käyttänyt aikaa siihen, sillä ei oo mitään aikarajaa milloin voi aloittaa.

Oon oppinut itsestäni sen, että kun on tottunut tulkitsemaan sävyjä, niin vaikeampaa on tajuta se, että muut ihmiset eivät välttämättä olekaan sellaisia, kuin se alkuperäinen tulkinnan kohde/kohteet, joihin sitä tavallaan kuin jatkuvasti peilaa sitä tulkintaansa. Tuntosarvet on aika automaattiset, mutta toinen ihminen voikin olla ihan erilainen kuin mikä on tavallaan kuin se oma pohja siitä millaisena muut ihmiset tulkitsee. (Olipa vaikeasti ilmaistu.  ) Mutta tietysti, kaikenlaista on ja inhottavaa sellaset on. Tiiät varmaan omat tilanteesi parhaiten.