Muuminmamma, luin eilen viestisi, jonka ilmeisesti olet poistanut (?
) ja liikutuin niin syvästi, että en kyennyt heti vastaamaan. Voimia sinulle!
Minun hyvä ystäväni kuoli noin kuukausi sen jälkeen kun Pluto ensimmäisen kerran meni tammikuussa 1995
puolelle ja se kyllä antoi vahvan leimansa siihen kevääseen ja koko vuoteen.
Vaikka olin kovin nuori, käytännössä ihan lapsi vielä silloin niin kyllä se liikutti. En oikein muista siitä vuodesta kuin sellaisen sumuisen ja hämärän ja hieman surullisen olon.
Jotain luopumisen tuskaa on ilmassa nytkin. Toivottavasti ei noin dramaattisesti kuin tuolloin. Mutta johonkin mielen sopukkaan se kokemus on jäänyt... Nyt tietysti luopuminen opiskeluista ja sitä kautta yhden ison elämänvaiheen loppuminen. On se aina haikeaa, vaikka sitä odottaakin ja toivoo.
Aika kriisialtista ollut tämä viimeinen vuosi, mutta jostain syystä vain uskon, että kyllä kaikki vielä järjestyy parhain päin.
Eihän Jousimiehet saa moraalittomuuksia anteeksi sen enempää kuin muutkaan ja eikö jousimiesten nimenomaan pitäisi olla suoraselkäisiä ja pitää moraali korkealla? Tähdätä korkeampiin tavoitteisiin?
Olen elänyt myös aikanani pitkään sinkkuna ja en minäkään jossain vaiheessa välittänyt enää oliko mies varattu vai ei, jos kiinnostukseni heräsi. Mutta pidin ilman muuta selvänä, että jos käy ilmi, että on niin minun kiinnostus lopahtaa siihen. En halua mennä kenenkään suhteen väliin, vaikka mikä olisi. Siitä tulee vain kaikille paha mieli. Mutta mikä minä olen sanomaan miten muiden pitäisi tehdä. Itse vain en lähtisi moiseen. *hyvä tässä moralisoida... mutta noin niinkuin periaatteessa
*
meruska, ihan varmasti törmäät vielä ihanaan mieheen, joka on sinkku ja joka kaipaa juuri sinunlaistasi naista. Onnea!
Eihän sitä ikinä tiedä milloin sellainen kävelee vastaan...
Hyvää Jupiterin päivää Jouskarikaimat!
