Ehkä mun pitäis kirjottaa tästä blogiin kun tää tavallaan on henkilökohtainen kokemus, mutta sitten tajusin mihin tää saattaa liittyä ja haluan siksi kertoa sen täällä.
Ilmeisesti toi aivan viimeisiä päiviään
viettävä
saa mut nyt todella herkille.
Koko päivän on ajatukset harhaillu ja oon touhunnu vaikka mitä jne.
Mutta sitten törmäsin kaupungilla ikätoveriini, joka valmistui viime keväänä ja olin onnellinen sikäli hänen puolestaan ja hän tuntui ihan jotenkin säteilevän. Sellaista säteilyä mitä on vaikea selittää. Satun tietämään, että tämä opiskelukaveri on
ja näin ollen ei ole kokenut samoja asioita kuin minä. Ainakaan astrologisesti. Jos olisin syntynyt viikkoa aikaisemmin olisinko minäkin säästynyt? Siitä hetkestä lähtien iski ihan kamala suru ja ahdistus mun valmistumattomuudesta, mutta muutenkin.
Mieleen harhaili illan aikana kaikenlaisia muistoja kuluneelta vuodelta... neljän vuoden takaa, viiden vuoden... Kun sitten rauhoituin hetkeksi ihan aloilleni niin mielessä alkoi viliseen jotain todella vanhoja muistoja. Jostain 13 vuoden takaa ja aiemminkin. Koko illan olo ollut ihan epämääräisen haikea ja jotenkin sellainen surullinen. Tämä on aivan uskomaton tunne.
Minä ehdotan, että jokainen meistä
pyrkisi tällä viikolla joka päivä edes hetkeksi hiljentymään ja ihan vain katsomaan mitä tapahtuu.
Tänä iltana jos koskaan on ollut sellainen tunne, että jokin yksi elämänvaihe on todella kuolemassa. Ja toinen syntymässä.