seuraava »

[Eileithyia]

Mull on noin kymmenes muuttokerta edessäpäin. Plääh. 

[epona]

Mä muutin vastikään kanssa. Oliskohan 28-vuotisen elämäni ~40. muutto 

Tällaista juurettomuutta poden, mutta viihdyn nahoissani ja olen viimeaikoina miettinyt, etten varmasti koskaan asetu aloilleni tavallisten ihmisten tavoin. Pidän vaihtelusta ja vaikka ajoittain kaipaankin pysyvempiä ihmis-suhteita olen suht tyytyväinen elämääni. Nyt toivoisin vaan löytäväni hyvän vakituisen työn, sillä Suomeen minua ei kiinnosta palata - kenties koskaan enää.

Paljon muutoksia on ollut minullakin, mutta jostain syystä koen, että niin on meillä kaikilla varmasti. Siis aurinkomerkistä huolimatta. Taannoin alkoi Mayakalenterin viimeinen 260:nen päivän ajanjakso (Tzolkin) ja asiat vaikuttavat vilkastuvan edelleen ennen kuin vihdoin on aika integroitua uusiin energioihin maan päällä. Tämä tarkoittaa myös paljon mullistuksia henk. kohtaisessa elämässä.

Näen kaikki hengelliset ongelmat oireena ylösnousemuksesta. Nyt putkahtaa pinnalle asioita, joista on aika päästää irti ja vapautua. Prosessi saattaa olla raskas, mutta kaiken vaivansa arvoinen.

Minua lohduttaa ajatus siitä, että olemme täällä kaikki yhdessä vaikka ajoittain tunnenkin suurta erillisyyttä. Henkilökohtaisesti minua muistutetaan tuon tuostakin meditoimisesta ja sisäisen valoon keskittymisestä sen sijaan, että takertuisin alempiin värähtelyihin.

Muuten: hyvin yksinkertaiset keinot ovat osoittautuneet kultaakin arvokkaammaksi. Kuten; kävelyä rannalla, metsässä tai mietiskely puun juurella. Jos ahdistus etenee paniikkiin asti otan mielummin kylvyn tai suihkun kun turvaudun lääkkeisiin. Olen nöyrästi ja syvästi kiitollinen luonnon voimista ja kaikista suojelusenkeleistä (niin maan päällisistä kuin eteerisistäkin), jotka ovat Aina valmiit auttamaan ahdistuksen keskellä.

No johan tuli saarna taas.

Kuitenkin, mulla siis menee kohtuullisen hyvin tässä ajassa.

/A

[Lizzy]

Laskin tässä yksi päivä, että olen muuttanut viimeisen 10 vuoden aikana 7 kertaa ja ajattelin, että se on paljon, mutta te laitoitte kyllä paremmaksi.  Ehkä meille jouskareille se on vain normaalia. Onkohan jouskarit muuttofirmojen suurin työllistäjä.

Nyt ei ole kyllä tuollaisia muutoksia tiedossa. Ja tällä jouskarilla edelleen opiskelu jatkuu. Siitäkään en varmaan pääse koskaan, enkä kyllä haluakaan. 

[Ave^^]

Mulla on taas ajatukset lähteneet suuntautumaan siihen suuntaan, että mietin mitäs kohta kun nämä opiskelut ja miehenkin opiskelut toivottavasti ovat päätöksessään, niin mille paikkakunnalle suuntaisi ja jäisi, saisiko töitä. Kuitenkin tuntuu, että perhettä kun rupeaa perustamaan, olisi kiva olla siinä yhdessä paikkaa, vaikka oman lapsuuteni jatkuva paikasta toiseen muuttaminen ei mitenkään kamalaa ollutkaan. Tosin toiveeni ovat nyt lähinnä lotossa, että voisi hankkia omakotitalon.. eipä taida kuitenkaan vielä olla taloudellisesti mahdollista se.  Sittenpä mietein, että mitäs jonkin ajan päästä, kun olen tottunut koko elämäni jatkuvasti muuttamaan, että kyllästynkö jossain vaiheessa samoihin maisemiin? Nyt on progekuu kauriissa, joten juurrutus tulisi luonnostaan, mutta entäpäs vähän ajan päästä?  Mutta mitäpäs sitten, sittenpähän vain muutetaan, kyllä omatkin vanhemmat ovat siinä onnistuneet, niin miksemme mekin. 

[marix]

Mä en jotenkin koe muuttamista ja kodin vaihtamista itelleni luonnolliseks, vaikka jousimies oonkin. Elämäni aikana oon muuttanu vain 5 kertaa ilmeisesti, joista tämä viimesin oli neljäs 10 vuoden sisällä samalla paikkakunnalla. Ootan vaan lähinnä enää sitä viimeistä muuttoa. Samoin kuin sitä viimeistä miestä ja sitä, että onko se mun kohtalo todella leijonissa. En vaan pääse niistä millään. Leijonasta kaikki alkoi ja leijonaanko se loppuu? Olispa kiva tietää.

[Lizzy]

Ave, minäkin olen jo varsinaiset opinnot saanut päätöksen enkä kyllä mitään monen vuoden tutkintoa ihan helposti lähtisi enää tekemään. Nämä nykyiset opinnot on täydennystä, jotta tässä hirveässä taloustilanteessa työllistyminen olisi edes aavistuksen todennäköisempää. Olin ihan järkyttynyt kun olin juuri valmistunut ja aloin hakemaan töitä. Ajattelin, että en enää ikinä opiskele, mutta hyvin nopeasti sitä mieli muuttui kun oli toimettomana. Juuri eilen luin Newsweekistä, että alle ~35 vuotiaille oman asunnon omistaminen ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää kuin vanhemmille. Juuri tämän taloustilanteen takia. Vaikka toiveet on aivan samat kuin edellisillä sukupolvilla. Se oli kyllä synkkää luettavaa, mutta onneksi jouskari pysyy aina lopulta positiivisena oli mitä oli. 

Mietin ihan samaa, että kyllästyykö sitä aina lopulta, jos on pitkään yhdessä paikassa. Toisaalta paikkaan kyllä ehkä, mutta jos on perhettä niin aivan varmasti se juurruttaa jopa jouskarin.  Ja ainahan sitä voi matkustella ja sitä kautta saada vaihtelua. Minulle on tulossa seuraavaksi progekuu Härkä. Laitan toivoni, että se toisi jotain pysyvyyttä työn suhteen ja miksei muutenkin.

Marix, joo ei se muuttaminen mullekaan nousu-rapuna aina mitään herkkua ole. Lähinnä ne on ollu käytännön tai pakon sanelemia ne muutot. Ihan huvikseni tai pelkästä vaihtelunhalusta en siihen kyllä lähde. Mikä vika leijonissa, eihän se ole ollenkaan huono kohtalo jouskarille. 

[Eileithyia]

Mä en vaan jaksa raahata mun kamoja koko ajan paikasta toisteen plus kaikkien tukihakemusten uusimiset ja osoitteen vaihdot ja sitten se, että kun yhteen paikkaan pääset niin kannattaa jo valmistautua sitä lähtemään. Rasittavaa. Haluan vaan jonkun paikan mun kamoille ja jossa käydä nukkumassa. Muuten mä sitten huitelen pihalla. 

[epona]

Mä en vaan jaksa raahata mun kamoja koko ajan paikasta toisteen plus kaikkien tukihakemusten uusimiset ja osoitteen vaihdot ja sitten se, että kun yhteen paikkaan pääset niin kannattaa jo valmistautua sitä lähtemään. Rasittavaa. Haluan vaan jonkun paikan mun kamoille ja jossa käydä nukkumassa. Muuten mä sitten huitelen pihalla. 

Et taida olla koti-ihminen?

Mä oonkin tässä vuosien varrella oppinut sen, ettei ihminen tarvitse paljon yhtään mitään muuta kun ne välttämättömät vaatekerrat. Viimeisen kerran kun asuin paikallani 2 vuotta Helgingissä opiskellessani tajusin miten paljon ihminen kerää kaikkea turhaa. Hirveä homma se muuttaminen ja monta laatikollista päätyikin keräykseen.
Tänne muuttaminen oli hankalaa kun ei oikein tiennyt (enkä kyllä vieläkään) kuinka kauanksi aikaa jään. Kaikki riippuu siitä, saanko duunia pian...

Toivon niin.

/A

[Eileithyia]

Mä en vaan jaksa raahata mun kamoja koko ajan paikasta toisteen plus kaikkien tukihakemusten uusimiset ja osoitteen vaihdot ja sitten se, että kun yhteen paikkaan pääset niin kannattaa jo valmistautua sitä lähtemään. Rasittavaa. Haluan vaan jonkun paikan mun kamoille ja jossa käydä nukkumassa. Muuten mä sitten huitelen pihalla. 

Et taida olla koti-ihminen?

Mä oonkin tässä vuosien varrella oppinut sen, ettei ihminen tarvitse paljon yhtään mitään muuta kun ne välttämättömät vaatekerrat. Viimeisen kerran kun asuin paikallani 2 vuotta Helgingissä opiskellessani tajusin miten paljon ihminen kerää kaikkea turhaa. Hirveä homma se muuttaminen ja monta laatikollista päätyikin keräykseen.
Tänne muuttaminen oli hankalaa kun ei oikein tiennyt (enkä kyllä vieläkään) kuinka kauanksi aikaa jään. Kaikki riippuu siitä, saanko duunia pian...

Toivon niin.

/A

No en kai sitten.  Ja tosiaan, on itsekkin joutunut rajoittamaan sitä mitä hankkii ja miettimään kahdesti ennen kuin ostaa ettei tule hirveitä kantamuksia... Mutta kun tavarat ja vaatteet on niin kivoja.. 

[marix]

Help    ja    tyypillä.. kuinka mun käy?!

Täs muutos päätin et ku saan kamat oikeille paikoille ni alkaa se karsiminen..

[mc82]

Mitä Jousimiehille kuuluu? Täällä menee ainakin aikamoista matalalentoa, mieli on kireällä kuin viulunkieli   Periaatteessa kotirintamalla menee oikein hyvin, itsellä (ainakin vielä) vakityö, mies sai vihdoinkin vakityön, mikä toisaalta sitten tarkoittaa firman vaihtoa. Mutta vakityö silti.

Maailmantilanteen epävarmuus syö vaan tätä pientä ihmistä - yt:istä ja irtisanomisista lukeminen on masentavaa, valtava paine epävarmuuden vuoksi kohdistuu myös meidän firmaan sekä automaattisesti työntekijöihin. Ja myös muhun   Painan töissä kuin viimeistä päivää ( - ei mikään ihme?) kaikkien resurssejeni mukaisesti - kotirintamalla olen töiden ja jatkuvan jännitteen vuoksi kuin kuiviin puristettu rätti ja kotona sitten en jaksa tehdä mitään arkiaskareita, kunhan makaan sohvalla tai sitten liehun iltakaudet harrastuksissa. Ikään kuin pakenisin kotiani, missä joskus vielä viihdyin niin hyvin...   Ja arkiaskareita. Olen pidempään epäillyt, että kärsin masennuksesta. Tämä ajanjakso ei vaan salli mitään sairastelua (jos alkaa sairastelemaan, työt menevät alta ja uuden työpaikan hankkiminen ei olekaan mikään yksinkertainen homma ), joten saas nähdä, koska mut kärrätään pidemmälle "lomalle" totaalisen burnoutin vuoksi

Kaipaan muutosta. Odotan sitä, koska tämä yhteismaailmallinen paskapommi räjähtäisi, että pystyisi aloittamaan elämän rakentamisen uudelleen. En haluaisi enää asua kaupungissa, missä näkee päivittäin ongelmien kulminoitumista ja ihmisten ahdistusta   Haluaisin muuttaa jonnekin maalle, täysin keskelle korpea, missä voisin viljellä omia kasviksia, metsästää ja keskittyä täysillä hoitamaan vain itseäni. Useampaan otteeseen on mielessä käynyt töistä irtisanoutuminen, mutta taloudellinen epävarmuus estää tämän vaihtoehdon...

Tällä hetkellä vaikuttava  -transiitti on ainakin tuo yhteiskunnallisessa mielessä jännitystä aiheuttava. Mulla lisäksi  tekee toista ohitusta natal- :lleni - tää toka tuntuu paljon raskaammalta kuin eka ohitus, joka tuntui ihan lastenleikiltä ja yllättävän seesteiseltä. Lisäksi  tekee  :ta tärkeille henk.kohtaisille planeetoille/pisteille ( ) sekä  :tä  :lleni. Ja ettei mene turhan helpoksi, niin mulla on piiiiiitkään päällä vielä  -transiitti. Sekä    kolkuttelee syviä vesiä...

Että näillä mennään

[Sunami]

  Tää Jouskari on edelleen jumissa. Kolmatta vuotta jo pätkätöiden varassa, ja nyt ei löydy enää niitäkään.

[marix]

Tylsää, jännää ja kummallista samaan aikaan. Emminä tiiä.

[Eileithyia]

Asunnon etsintää taas..

[IhanaKuu]

Elämä tuntuu todella synkältä ja masentavalta....   Mokasin yhden jutun aivan täysin keskiviikkona monen väärinkäsityksen vuoksi. Tyhmästä päästä kärsii myös ruumis.... sydän aivan murskana