seuraava »

[meryem]

Toi on ihan totta. Jos ei kenestäkään puhu mitään niin aika hiljaista on esim. työporukassa. Kyllä minäkin joskus juoruan. Luulin sinikiviuhko, että vitsailit lopettaneesi Mutta se mitä tarkoitin niin juoruiluakin on monenlaista. Sellaisesta ilkeästä juoruilusta en tykkää, jossa halutaan vain loukata jotakuta. Tuo ruusuesimerkki on hyvä sitten taas siitä toisesta ääripäästä, kautta aikojen hyväntahtoinen "juoruilu" eli ihmisten asioista keskustelu on myös ollut sellaista kollektiivista huolenpitoa. Juuri se pahantahtoisuus on se, mistä en tykkää. Muuten tykkään kyllä juoruta 

Kiva, että saatiin tänne myös nousujouskari!  Tiigris, sulla on näköjään noi vastamerkit sekä omalla kartalla, että myös ihmissuhteissa vaikuttanut. Vastamerkit ihmissuhteissa on mun mielestä jopa sellainen puoleensavetävä juttu, hyvällä tavalla. Vaikka siinä on särmää niin uskon, että vastamerkeissä on aina myös jotain hitusen samaa. Sen sijaan omissa ihmissuhteissani tuo ei tietenkään ole pätenyt, vaan on pitänyt olla niitä neliöitä  Yhdessä vaiheessa opiskeluaikana kaikki miehet, joista kiinnostuin oli . Se oli jotain ihan uskomatonta. Tuntui, että tunnistin silloin kalamiehet jo kaukaa. Varmaan vieläkin vähän  : En tiedä onko se toi kuumerkki. Jos oppositiomerkeillä on jotain samaa niin neliöt on sitten taas niitä mitkä hioo kiviäkin. Siinä saa hakata päätä seinään ja katsoa kumpi murtuu ensin. Mun vanhemmilla muuten on auringot neliössä (isä se  ja äiti  ) joten en tiedä onko se myös kotona saatu parisuhteen malli, joka vaikutti varsinkin nuorempana? Mun vanhemmat on ollu kohta 40 vuotta yhdessä. Itse en sitä neliöö kestäny vaan tykkään nykyisestä kolmiosta enemmän. Toisaalta tässä iässä jo tajuaa, että kun ne neliömerkit on omalla kartalla ja itseään ei pääse pakoon niin ihan turha syyttää ketään muita.

Oon muuten usein kuullu, että naisilla, joilla on  kartalla niin jotenkin isä on ollut tosi tärkeä. Toki molemmat vanhemmat, mutta jotenkin isä oli se, jota pienenä piti suurinpiirtein jumalana. Mun isä on muuten ja  niin siellä on se jouskarin vastamerkki ja tulimerkki.

[Tiigris]

Juoruaminen on kyllä rumaa, mutta välillä vaan niin herkullista. Se on yhtä syntistä kuin syödä yksin levy suklaata ja kokonainen aurajuusto. Liikaa rasvaa ja hiilareita ja kaikkee, hetken nautinto ja jälkeen päin morkkis. Ja sitten on toisille ihmisille nauraminen. Koska useimmiten itse ei ole riittävän hauska niin on kiva nauraa muille..

Mut missä menee hyväntahtoisen hulluttelun ja juoruamisen raja?

Me naurettiin yhdessä yövuorossa kolmisin niin, et meinattiin tikahtua ja kuolla siihen, eikä nauru meinannu loppuu millään. Tän aiheutti sen et työkaveri kertoi tarinan eräästä ei meillä enää töissä olevasta henkilöstä ja siitä kuinka hän eräänä päivänä otti töissä lääkekaapista laksatiivia ja kärsi kovista ilmavuoroista koko sen yötyövuoron... Aamusta kun lähtivät hisseille kotiinpäin, oli vaan tasaseen kuulunut "prööt" joka askeleella. Työkaverini katsoi häntä et mitä hittoa ja toinen siihen "älä nyt viitti, kyl sä tiiät mistä tää johtuu, äläkä nyt ala naurattaa, koska mulla tulee muuten kuset housuun".. Niin olivat sitten alkaneet siinä nauraa ja tällä entisellä työkaverillamme tulikin sitten todella kuset housuun... Toinen siitä hakeen äkkiä potilashousuja ja kroonikkovaippaa lattiankuivaamiseen.. Naureskelivat katketakseen ja toinen sai kenenkään huomaamatta vaihdettua kuivat potilashousut itselleen. Pääsivät hissiin, viereisen osaston hoitajat kanssa samassa hississä. Tuijottivat pitkään ex-kollegan housuja... Tää sit ihan lopen uupuneena "älkää nyt vaan kysykö..!"

Ai huippua... Sellainen pieni pohjanmaalainen täpäkkä täti oli tää tarinan päähenkilö ja kaipaan kyllä  siks esim toi ei mun mielestä ollut millään tapaa väärin, vaikka naurettiinkin vähän toisen kustannuksella... Se oli ihan rakkaudellista.

Mä en kyllä juorua pahantahtoisesti. Musta kenenkään epäonni - ei ees mun mielestä ärsyttävän ihmisen, lisää mun onnee mitenkään. On mautonta mässäillä sellasilla asioilla, joiden vuoksi jollain on oikeesti rankkaa ja vaikeeta.

[meryem]

Vaikeahan sitä rajaa on vetää ja uskonkin, että jokainen vetää sen itse omiin juttuihinsa. Mistä kertoo eteenpäin ja mistä ei. Nuo Tiigriksen työkaverin kertomat kommellukset kuulostaa kyllä hauskoilta. Mun mielestä tuo on just sellaista hyväntahtoista naurua.

Miten muut jouskarit tuleeko teille tähän aikaan vuodesta sellainen olo, että alatte vetään kulunutta vuotta yhteen? Jos katsotaan, että henkilökohtainen uusi vuosi alkaa synttäripäivästä niin jouskareilla alkaa synttäriaika lähestyä, ainakin meillä marraskuisilla... Vai onko se vaan toi  joka nyt saa mietteliääksi... Vaikka oikeasti tätä vuotta on vielä jäljellä ja kaikki jännät riennot edessä 

[.ave.]

Mulle tuossa menee raja ehkä siinä, miten se juoruilun kohde itte mahollisesti ottaisi sen. Jos tietää, että tyyppi ittekin nauraisi jutulle, niin silloin se on enemmän ok, kuin silloin, jos toinen ei pitäisi siitä nauramisesta, vaikka kuinka naurajat itse asettelisivat pyhimyksenrenkaita päänsä päälle. 

Mä tiiä ton, rajan vetämisen vaikeuden.. siitä kun on kasvanut siinä, että on sanottu, että "hyvää tarkotetaan" tai että mä oon tosikko. Että mun tunteet on sivuutettu merkityksettöminä ja sillä vaan on merkitystä, minkä motiivin nauraja itselleen osaa vääntää, että se motiivi sitten mitätöi muut. Sellasta joko tai juttua, että vaan jompi kumpi saa olla oikeassa. Mutta kun, ei se niin ole, ei se ole joko tai. Jos aidosti tarkoitti hyvää, mutta tajuaa ettei toinen ehkä sittenkään pitäisi siitä, niin asioita voi aina korjata. Ei se mikään maailmanloppu ole.

Ja joo, mä oon yks joka pitää nousumerkistään.  on aina ollu mulle vähän niinku sielu...  :
Mutta ohan jouskari ja kalat molemmat sellasia perimmäisen ymmärryksen etsijöitä, vähän eri kulmista vain.

[meryem]

Jos se juoru olisi ollut totta niin siitä olis menny idea aika nopeasti. Monta kertaa juorut on sellaisia urbaaneja legendoja, hyviä tarinoita, mutta ei vaan toimi todellisuudessa. Tuli tosta mieleen, että jousimiehet on just tietyllä tavalla viattomia, että tuo on hauska juttu. Jos se olis ollu totta niin eihän siinä olis ollu mitään hauskaa.
Jos noi gold digger videot on aitoja eikä käsikirjoitettuja niin huh. Mutta tuon näköiset naiset ne jotenkin odottaa jotain tuollaista. Jos mulle tulis juttelemaan tollasia tyyppejä niin olisin varma, että se kysyy tietä tai on jotenkin tosi pahasti erehtynyt, haluaa multa rahaa tms.
Ikäero on aina sellainen asia, joka suhteessa herättää juoruja. Kun olin just tavannu mun miehen niin kaverit ei sitten kysyny multa vaan teki itse salapoliisi työtä. Kuulemma tällä mun miehellä oli kaks lasta ja ollu kerran naimisissa. Yks jopa tiesi, että toinen näistä lapsista oli melkein mun ikänen ja tää kaveri oli miettiny miltä musta tuntuu olla melkein saman ikäisen äitipuoli. No shit Sherlock. Olisivat vaan kysyneet multa.

[ghede]

Jos se juoru olisi ollut totta niin siitä olis menny idea aika nopeasti. Monta kertaa juorut on sellaisia urbaaneja legendoja, hyviä tarinoita, mutta ei vaan toimi todellisuudessa. Tuli tosta mieleen, että jousimiehet on just tietyllä tavalla viattomia, että tuo on hauska juttu. Jos se olis ollu totta niin eihän siinä olis ollu mitään hauskaa.
Jos noi gold digger videot on aitoja eikä käsikirjoitettuja niin huh. Mutta tuon näköiset naiset ne jotenkin odottaa jotain tuollaista. Jos mulle tulis juttelemaan tollasia tyyppejä niin olisin varma, että se kysyy tietä tai on jotenkin tosi pahasti erehtynyt, haluaa multa rahaa tms.
Ikäero on aina sellainen asia, joka suhteessa herättää juoruja. Kun olin just tavannu mun miehen niin kaverit ei sitten kysyny multa vaan teki itse salapoliisi työtä. Kuulemma tällä mun miehellä oli kaks lasta ja ollu kerran naimisissa. Yks jopa tiesi, että toinen näistä lapsista oli melkein mun ikänen ja tää kaveri oli miettiny miltä musta tuntuu olla melkein saman ikäisen äitipuoli. No shit Sherlock. Olisivat vaan kysyneet multa.

Tuli vain mieleen, että muutamat tapaamani jousimiehet ovat olleet sellaisia aika huolettomia sangviinikkoja, mutta ehkä eroa löytyy myös siitä onko syntynyt merkin alku vai loppupäässä. Ei tietystikään taas saisi liikaa yleistää jonkin aurinkomerkin perusteella jne.

Tosiaan en oikeastaan ole varma onko esim. tuo gold digger video aito vai käsikirjoitettu (veikkaan käsikirjoitettua) ja mielestäni se ei ole edes mikään hyvä video aiheesta. Ja myös aika epämoraalinen.

Suora ihmisen kohtaaminen on myös järkevintä ja ennen kaikkea rehellisintä mielestäni.

[meryem]

Olkoon kuinka off topic ja epätieteellistä tahansa, mutta olen sitä mieltä, että sokerihumala oikeasti on olemassa. Söin joskus kaksi berliininmunkkia peräkkäin. Nyt meni sentään vain yksi, mutta joo minä niistä puhuin.

Joo uskon, että noi videot oli käsikirjoitettuja ja erittäin asenteella.

En tajua miksi jumitun tänne taas, vaikka pitäisi mennä nukkumaan. Mutta sinikiviuhko on oikeassa täällä ei voi rönsyillä liikaa.

[Tiigris]

sinikiviuhko!
Kyllä nyt nous kyyneleet silmiin sun juttua lukiessa... En löydä sanoja! Koska niitä ei ole.. On vaan tunne ja sen tunteen näyttäisin sulle halaamalla, jos oisit tässä! 

[meryem]

Olen taistellut kovasti sen asian eteen, että lapsettomana en tuntisi itseäni jotenkin huonommaksi naiseksi. Minua raivostuttaa aina Anna-lehdessä kun on niitä väittämiä, joissa sitten haastatellaan eri ihmisiä niin yksi niistä naisille esityistä on aina, että nainen ei ole oikeasti nainen, jos ei ole lapsia. Onneksi monet sanovat, että ei tietenkään pidä paikkaansa. En ole mielestäni huonompi nainen, mutta kyllä sen ymmärrän, että lapsi avaa tunne-elämässä jotain, jota ei vain voi ikinä kuvitella kun itsellä ei ole lapsia. Tiigris ja sinikiviuhko, siitä syystä tyydyn vain toteamaan teille, että olette molemmat kyllä upeita naisia ja varmasti mahtavia äitiä lapsillenne. Juuri omalla tavallanne.  Äitiys olisi hieno kokea, mutta ehkä sitä ei nyt vain ole tarkoitettu minun kohdalle.

Minä heräsin tänään jotenkin ihmeellisen täynnä intoa. Onhan synttärikuukauteni.  Huvittaa, että edelleen siitä voi jotenkin olla niin innoissaan. Ei puhettakaan tyyliin, joo en edes muistanut itse.

Mietin tuota vapautta ja vapaudenkaipuuta. Ehkä se tulee ilmi vain sellaisena olona, että tarvii happea. Minulla ei ole hirveästi ilmaa kartalla ja tulta kyllä, tuli taas tarvitsee happea. Se asia sinänsä voi vaihdella. Joskus tarvii jotain fyysistä ja ihan konkreettisesti liikuntaa ja raitista ilmaa. Joskus se voi olla ihmissuhde, joskus taas jokin muu asia. Moninkertaisena  tuskin olen mikään yksityiskohtiin puuttuja, mutta minulle on ikään kuin annettu lahjaksi 6.huone huone painotus ja sen myötä on silmää myös yksityiskohdille ja kärsivällisyyttä ruutiineihin, joka ei ehkä muuten olisi ihan ominta itseäni. Se sopiiko tuo  huone painotus taas muuten jouskarin kanssa niin... se on oma juttunsa se, mutta lyhyesti: ei se ihan kotonaan ole, kun joku neitsytmäinen neuroosi iskee, että kaappi tai pöytä on siivottava just nyt. 

[meryem]

No joo, lapsihormoneista en tiedä, mutta kyllä Rakkaus voi tehdä ihmisestä ihan sokean ja hullun.  Muistan kun luin Anu Silfverbergin kirjaa Äitikortti ja Anu Silfverberg kuvailee kirjassa miten synnytyksen jälkeen oli jotenkin niin paljas olo, että sitä ajatteli, miten ikinä voisi pitää vaatteita kun on ollut jokin tällainen kokemus ja on jotenkin niin auki henkisesti. Muistan, että rakkaus tuntuu joskus samalta. Sellainen avautuminen, joka on aivan uskomattoman vapauttavaa ja ihanaa ja toisaalta kammottavan pelottavaa. Joten joo, ehkä siinä on jotain samaa. Tuo oli sellaista rakkautta kuten voisi kuvitella äitiyden olevan heti lapsen saamisen jälkeen. Sitten taas lapsi kasvaa ja itsekin aikuistuu ja siitä tulee erilaista. Nyt minun rakkauselämäni on ehkä sellaisessa nuoren aikuisen vaiheessa.  jotain asioita jo tietää, mutta kaipaa myös tukea. Tajuaa, että symbioottinen rakkaus on hullaannuttavaa, mutta saada rakkautta ja rakastaa ja olla silti itsenäinen niin siinäkin on ihan uskomattomasti (minulla) opeteltavaa ja ihmeteltävää.

Tuosta suuttumisesta tulee mieleen rapu. kirjoitinkin ravusta tuonne aloittamaasi tikulla silmään... aiheeseen, jos haluat lukea.

[Päivi]

mulla menee ainaki kaikki päi sitä itteensä. alko 2.1. eikä loppua näy...

[.ave.]

Kävin jossain vaiheessa lukemassa tuon vapaudenkaipuu kysymyksen ja mietin sitä tosi pitkään. Että näkyykö se nyt jossain, mitä ihmettä hä. Että oonko sellasessa elämänvaiheessa, ettei ees ole vapautta mielessä. Mutta toisaalta, olen koko ajan vapaa, tällä hetkellä hetket opiskeluissa ja niistä tulevissa oivalluksissa on nostattavia. Mutta sitten se toinen, olen räjähdellyt miehelle viime aikoina paljon. Ja tiedän miksi.. ahdistaa jokainen hetki, joka tuntuu muistuttavan sellaisista "sinut asetetaan nyt tähän muottiin, etkä voi mitään" -tyyppisistä jutuista.. Eli kyllä mä lopulta aika vahvasti taistelen vapauden puolesta, vaikkei se nyt ihan loogisinta reittiä purkaudukaan.

jos aven jousimiehellä on sielu, niin sittenhän minulla on sielu. hmm

Mulla toisaalta on se sielukin siellä nousun vieressä, kuu nimittäin..  :



Apua hei en mäkään siinä synnytyksen jälkeen lastenosastolla tajunnu aatella, että pitäiskö niitä tissejä peittää. Mies häpeili, kun ei saanut otettua valokuvaa kunnolla.  Taitaa olla aika tujut hormonit liikkeellä silloin. Mutta toisaalta, kyllä se aika ahistavaa oli, ettei saanut yksityisyyttä..
Mutta ne kasvatusoppaat, niitä kai kauheasti käytetään arvottamaan hyvä-huono äiti juttuja, vaikka silloin niistä ei mitään hyötyä ole ollenkaan. Itseään hyvänä äitinä pitävät saavat kiillotusta sädekehälleen ja itseään huonona äitinä pitävät syyllistyvät ja potevat huonoa mieltä. Kumpikaan ei oikeasti auta yhtään sitä lasta. Jos ei joku opus puhuttele itseä, niin siitä ei varmaan silloin tartukaan mitään itselle irti. Vaikka asia sinänsä voisi olla ihan jees, mutta sen aika ei ehkä vaan sitten ole just siinä hetkessä. Yks mikä on keskeistä, mitä enemmän setvii omaa päätään ja menneisyyttään, sitä enemmän sitä ymmärtää omien toimiensa merkityksestä, riippumatta niistä kasvatusoppaista.

[Tiigris]

meryem, nainen on nainen olemalla nainen. Lapset ei siihen liity, äitiys vain on osa joidenkin elämää. Ihan siinä missä toinen sitten ei ole äiti, hänen elämässään se hoiva ja intensiteetti sitten menee muihin asioihin. Tai eihän tietty kaikki ole hoiva tyyppejä, ei ees äidit mutta ajan nyt takaa vaan et kaikilla on se oma polkunsa ja omat juttunsa...

On harmi, jos "lapsellisen" ja lapsettoman ihmisen välillä on kuilu... Kaikki me kuitenkin ollaan tasa-arvoisesti yhtä tärkeesti totetuttamassa täällä omaa elämäämme.

Mä tietysti puhun hirveesti lapsista ja äitijutuista koska ne nyt vaan on valtava osa mun elämää. On vaikea kuvitella mitä olisi, jos ei näin olisi. Mutta en millään tapaa kuvittele että joku jolla ei ole lapsia, et hän ois jotenkin vähäisempi tai merkityksettömämpi!! Kyllä äitiys muutaa ihmistä, mutta niin tekee tosi moni muukin asia... Ei meidän kaikkien ole tarkoituskaan käydä samaa ammattikoulua ja suorittaa sieltä sitä samaa tutkintoa....

Mun siskoilla ei ole lapsia. Toisella tilanne vapaaehtoinen (ehdoton ei lisääntymiselle "vakaumuksesta") toisella kohtalon sanelema ...  eli ei ole siunaantunut 10 vuoden yrityksistä huolimatta. Hän on kuitenkin toteuttanut äitiyden tunnetta olemalla paljon osallistuva täti.. Se ei tule ikinä poistamaan hänen suruaan tietenkään, ei ole sama asia. Ensimmäistä siskoa ymmärrän päätöksestään, koska ei se nyt vaan kaikkien juttu ole. Ja toista ymmärrän myös, miten raskasta tuo on ollut. Molemmat ovat hyviä tätejä lapsilleni ja mielestäni Naisia isolla ännällä!!

[Tiigris]

Mä en tiedä miten pukisin sanoiksi mitä äsken ajattelin, naurattaa vaan kauheesti 

Kun aloin miettii että miten siis muka äitiys tekis naisesta jotenkin "paremman"? No, ainakin housuun on synnytysten jälkeen lirahdellut vähän useemmin aivastaessa. Yritä nyt siinä sitten tehdä jotain lantionpohjanlihasliikkeitä säännöllisesti, kiinnostus ja motivaatio 0%. Tulee vaan häiriintynyt olo jos koittaa ruokapöydässä supistella vaginan lihaksia samalla kun komentaa lapsia olee heittelemättä toisiaan spagetilla.

Jos oon ennen äitiyttä ollut hajamielinen ja huonomuistinen niin nyt oon sitten ihan seniili-tasolla. Yks päivä kaadoin kahviini luonnonjugurttia, kaadoin sen viemäristä alas, otin uuden kupin kahvia ja kaadoin sinne taas luonnonjugurttia    Ja ne lukemattomat kerrat kun unohdan avaimet tai puhelimen tai lukitsen itseni ulos asunnosta (onneksi se on tapahtunut aina niin et lapset ei oo jääneet sisälle!)...

En nyt sanois et oon täysin kulahtanut ja suunnittelinkin aina, et musta tulee sellanen superäiti joka on timmi hoikka lihaskimppu ja naama ja tukka aina laitettuna.. No kyllä karvat rehottaa aika pahasti verraten aikaisempaan, naama on useimmiten luonnontilassa ja tukka sotkunutturalla... Kaikissa pikkuhousuissa alkaa olee reikiä (en raaski osatee ittelleni vaatteita!) ja kotona pukeudun miehen vanhoihin t-paitoihin. Tälläkin hetkellä mulla on päällä jääkiekkoiluun tarkoitettu tummansininen aluskerrasto joka on haalarimallinen, vetoketju tuossa eessä. Se on ihan hirvee, mutta puin sen koska mulla on kylmä  Ja mikä huolestuttaa, miehen ilme ei värähtänytkään kun näki mut, se on siis tottunut siihen et näytän pelleltä.

Kaikki oli oikeestaan paremmin ennen lapsia  siis mun Naiseuden suhteen... Ja ihmisyyden 

Mut huom. sarkasmi...
On mullaki hetkeni!

[Päivi]

oletko ironia marraskuisia? mulla tärähti jo 31.12
sano nyt vielä että juhlistat kolme päivää mua myöhemmin

noup. 12.12.