eih, edelleen olen tappolistalla
(viikon ajan minut on hirtetty joka yö)
Minun piti valita viime yönä, kenet tapetaan sijastani ja otin äitini
joka sitten toppapuvussa roikkui kuolleena kaapissani.
Uneni jatkui siten, että olin ystäväni luona valkoiseksi maalatussa talossa. Hänellä oli tietokoneen kautta valvontakamerat, joita hän ytäkkiä alkoi tarkkailla. Näimme kamerasta, miten taloon tunkeutui joku mies. Lähdimme ulos, mutta kun palasimme taskulampun kanssa sisään, talossa olikin täysi valaistus ja mies tutki siellä kaappeja. Ystäväni suhtautui mieheen varsin mukavasti, mutta minä epäilin.
Sitten olikin juhlat. Menin niiden jälkeisenä aamuna töihin ja yhtäkkiä ystäviäni alkaa tulla työpaikalleni. Niillä oli ollut jatkot ja nyt ne aikoivat pistää kemut pystyyn työpaikallani. Annoin niiden juhlia, kunnes asiakkaita alkoi tulla sisään. Siinä siivotessani ystävieni jälkiä, osa heistä muuttui vieraiksi. Olin myymässä heille henkisiä kirjoja. Edessäni oli hylly, joka oli täynnä erivärisiä kauniita kirjoja (lila, vihreä, oranssi, vaalenapunainen ym). Ihmiset maksoivat ne, mutteivat ottaneet mukaansa, koska minun piti pakata kaikki ja lähettää ne jonnekin, mistä nämä ihmiset sitten tulisivat hakemaan omansa pois.
Hämmästelin, että mistä ne ihmiset tajuaa mikä kirja on kenenkin. Tajusin, että ei kukaan tule mitään hakemaan, olivat vain antaneet minulle rahaa! Siivottuani hylllyjä huomasin, että ne seisoivat hiekkamaalla. Hyllyjen alustat olivat täynnä rojua, mutta kuopista löytyi suuri määrä kiiltäviä kolikoita eri maista, osa oli euroja. Pistin kolikot taskuuni ja olin tyytyväinen. Osa rahoista jäi maahan, koska niitä oli niin paljon. Ja uni taisi loppua.
Kävipä yöllä mielessäni muutakin. Talo jossa asun on 80 vuotta vanha. Minulla on intiassa valmistettu kaappi, joka on viikon ajan öisin toiminut jonkinlaisena "säilönä". Tai siis kaappi muuttuu helposti erlaisiksi hahmoiksi, mutta sen lisäksi se kaapin suljettu sivu, jossa äitinikin viime yönä roikkui, niin useampana yönä siitä on auennut ovet ja ovilla hengaa jotain hahmoja. Lisäksi toissayönä näin lapsuudestani tutun tytön, joka aikoinaan istui öisin kaappini päällä ja joka katosi vuosiksi pois. Nyt hän ilmestyi taas ja kysyin häneltä, onko hän kenties tulevaisuuden tyttäreni, mutta hän ei vastannut vaan katosi.
Tyttö oli aivan kuin minä pienenä.
Että mitä jos täällä onkin 80 vuoden ajalta henkiä? Onhan talo kuitenkin säilynyt sota-ajan sun muut.
