seuraava »

[Linn]

Lilli,

Se on totta, että omia piirteitä löytää lähes kaikista päällyslehdistä ja rooleistakin. Ehkä juuri siksi toinen ihminen pystyy paremmin määrittelemään ne hallitsevat ominaisuudet.

Käytin tätä tavallaan kyllä hyväkseni myös omissa päättelyissäni. Yritin miettiä, mitä sellaiset läheiset, jotka uskaltavat olla rehellisiä sanovat minusta. En esimerkiksi ole omasta mielestäni mitenkään "jyräävä" ihminen, mutta tiedän monien olevan vahvastikin toista mieltä..  :

Tuo torjunta on tosiaan vaikea päämäärä, mutta uskon tai ainakin toivon käyttäväni koko ajan enemmän sitä positiivista päätä. Olen kuitenkin liiankin kriittinen ihminen, myös hieman snobahtava. Tämä kriittisyys ja ylemmyydentunto sekä niistä poisoppiminen näkyy selvästi myös tilaamassani Caycen karmahoroskoopissa.

Aion kyllä ajan myötä perehtyä näihin päällylehtiin enemmänkin. Toivottavasti löydän tuon Kesytä lohikäärmesi kirjastosta - kuulostaa mielenkiintoiselta!

Linn

[Lilli]

Jep, on ihan hyvä tuumailla, mitä muut ovat kommentoineet itsestä.

Kun itselläni oli tuo Ylpeys vielä kovastikin päällä, minua kuvattiin lähes aina kylmäksi, kovaksi ja koppavaksi. Sittemmin ylpeys sai tosiaankin kuoliniskun ja harvemmin kuulen enää noita kommentteja.

Hyväksyntähän on sellaisen mukavan immeisen päällyslehti, negatiivisessa päässä se kuitenkin aiheuttaa "kiltin tytön syndroomaa" ja miellyttämisentarvetta. Nykyiset kommentit menevätkin siten, että ensin minut ajatellaan kiltiksi, suvaitsevaiseksi ja leppoisaksi, mitä olenkin tiettyyn pisteeseen asti. Minulla on kuitenkin taipumusta kiivastua, kiihtyä, innostua ja tulistua ja vakavassa tapauksessa ottaa kunnon ydinenergiat käyttöön ja monet yllättyvät tästä. Tai oikeampi sana on, että säikähtävät puolikuoliaaksi. Sitten saan kuulla näitä hämmästyneitä "Oletpas sinä kiihkeä" -kommentteja. (Kiihkeyskin voisi olla hyvin toimintatapani, mutta Voima kuullostaa oikeammalta). Suoranaisia viittauksia aggressiivisuuteenkin olen kuullut, vaikken sinänsä koskaan ala riehua valtoimenaan saatikka sitten lähtisin vahingoittamaan ketään. Kaipa olemukseni sitten viestittää, että saattaisin suutuspäissäni marssia paikalle haulikon tai kirveen kanssa.

Jos roolini on tosiaan Hallitsija, niin Voiman toimintatapahan sopii rooliin kuin nenä päähän. Nautin lisäksi voiman käyttämisestä, koska silloin on todella käyttää omia energioita sataprosenttisesti. Ainoastaan tuo hyväksyntä pistää hieman kapuloita rattaisiin, joten kunnon tykitystä tulee harrastettua vain tykitystä vaativissa tilanteissa. Mutta muutenhan tuo Voima antaa aivan käsittämättömän itsevarmuuden, joka on minusta hyvä asia, kunhan se pysyy realistisella pohjalla.

Jostain syystä en kauheasti pidä tämän toimintatavan (tai sisäisen olemuksen roolin) julkisesta esittelystä. Johtunee siitä, että olen nainen ja siksi kai minusta saa sen helpon ja mukavan ihmisen vaikutelman noin ensisilmäyksellä. Myös muita sivuvaikutuksia on. Rooli+toimintatapa antaa sen tunteen, että on valtavan suuri. Fyysisesti olen ihan normaalimittainen nainen, mutta aina kun menen julkiseen tilaan, tuntuu, etten meinaa energiakenttieni kanssa mahtua sekaan. Miehetkin tuntuvat itseäni pienemmiltä, elleivät ole yli 190-senttisiä. Neutraloidakseni hieman tätä tunnetta käytän mm. paljon mustia vaatteita ja tällä foorumillakin käytössä on melko vaatimaton käyttäjätunnus.

Kesytä lohikäärmeesi on hyvä kirja, vaikkei se juuri kenenkään päätä silittele. Sehän kertoo perusominaisuuden, väärän persoonallisuuden kehittymisestä ja ehdottaa erilaisia metodeja siitä irtipääsemiseksi. Itse asiassa Michaelin opetuksethan ovat tie itsetuntemukseen - neuvoja siihen, miten toimit enemmän ytimestäsi etkä egostasi lähtien.

[Julietta]

Mietin juuri, että onkohan tästä aiheesta ollut topiceja. Satuin juuri lukemaan tuon Michaelin käsikirjan, joten olen pyöritellyt aihetta mielessäni.

On totta, että lähes kaikista päällyslehdistä ja rooleista löytää piirteitään. Parin päällyslehden suhteen en ollut kovinkaan varma... Kokeilin sitten ne jutut vielä heilurilla (vaikka pitää muistaa, ettei heilurikaan erehtymätön ole).

Sieluniäkseni määrittelin kypsän - tästä kirjoittelin jo toisessakin topicissa. Tunteiden vatvominen on tärkeämpää kuin nuoren sielun rahan keruu. Vanhan sielun välinpitämättömyyttä en itsessäni tunnista, vaikka tämä piirre lisääntyy iän myötä. Voisi olla taso kuusi, mutta ihan mikä tahansa muukin.

Roolini olisi taitaja. Esittäjä (ja tutkija) olisivat myös mahdollisia, mutta sitten myös joidenkin päällyslehtien pitäisi olla toisin. Olen siis ulospäin suuntautunut taitaja tai hieman estynyt esittäjä. Ja taitajaksi epäkäytännöllinen - sen sijaan kyllä juuri niin kaoottinen ja rutiineista ahdistuva kuin taitajan väitetään olevan.

Päämääräksi heiluri valitsi kasvun. Haalin kokemuksia ja puhun mielelläni niistä, ja välttelen päätöksiä... Kakkosvaihtoehtona olisin tarjonnut hyväksymistä.

Asenne olisi ihannoiva. Jostakin syystä mikään asenteista ei oikein tuntunut istuvan. Ihannoivuus oli vähiten epäsopiva, ja siihen kuuluva ikuinen tyytymättömyys kyllä osuva.

Perusominaisuus on ahneus. Itsepäisyys ei myöskään olisi kovin vieras.

Toimintatapa on tarkkailu, keskus tunneperäinen.

Huomasin, ettei minulla ole yhtäkään toimintaan suuntautuvaa päällyslehteä. Se selittäisi, miksi en todellakaan ole mikään toiminnan ihminen, ja delegoin käytännön puuhat mieluummin muille. Kuitenkin jonkinlainen määrä liikuntaa tai tekemistä on minulle tärkeää, koska se maadoittaa epärealistisista ajatusketjuista tai tunnekuohuista.

[Linn]

Oli kiva lukea sinustakin Julietta! 

Olin menossa koko viikonlopun, enkä ehtinyt lukea kirjaa eteenpäin, mutta palaan varmaankin pian uusien ajatusten kanssa. 

Linn

[hurma]

Olen ylikypsä sielu ja haisen hieltä!

[Vajra]

Olen kalkkis sielu.
Käyttäytymisen on yhtä korrektia mitä
Matti Vanhasen budjettiesitykset
En osaa pitää hauskaa.
Hienostelen ja olen ämmämäinen.

Vihaan sen takia kaikkia muita.

[Lilli]

Terve taas,

tein hieman tutkimuksia noiden tasojen kanssa www.michaelteachings.com -sivustoa apuna käyttäen. Bingo, löytyi! Se on kutonen.

In Mature and Old sixth level lifetimes, you piece together the experiences of the prior levels and start handling obligations incurred along the way. This means accumulated karmic debts get paid back through numerous, intense, nearly overfilled sixth level lives. A person will likely have trouble after hard luck and be at wits end from all the calamitous action coming her way. These sixth level catch-up lives are a difficult and demanding group, usually taking longer to complete than any other level. As an Old Soul, these lives are truly the last chance for all karmic completions, some of which have been avoided for dozens upon dozens of lifetimes.

[Ivan]

Täysin samaa mieltä Kehon kanssa.
Aikuistukaa jo.

[Julietta]

Ivan, itsetuntemuksen lisääminen on aikuistumista.

[Hiisitär]

Mie testasin eilen tuota heiluria ja otin selvää mm. sieluniästäni ja tasostani. Vastaus oli vanhan sieluniän 5 taso (tosin myöehmmin heilurin tarjosi myös tasoa 6.). Tavallaan oli pettymys huomata, että on vielä jotain oppimatta ja joutuu syntymään uudelleen, jotta pääsee käymään myös läpi tasot 6 ja 7 (ajatellen, että saisin 5. tason suoritettua nyt). Toisaalta, kun rupesi miettimään, miten paljon tasoja on jäänyt jo taakse ja että on jo melkein perillä vapautuakseen tästä materialistisesta tasosta, tuli hyvä mieli ^__^

Tutkiskelen varmaan lisää asioita heilurilla, kunhan joskus jaksan mennä kirjastoon ja toivon mukaan saada lainatuksi Michaelin kirjoja jälleen.

[metsätonttu]

Minäkin luin joskus ja vielä palaankin Michaelin kirjoihin silloin tällöin.
Opin ymmärtämään niistä itseäni, Esittäjän roolin tunsin omakseni, ehkä osa Taitajaa. Se mikä oli antoisaa, aloin ymmärtämään muita, aivan erilailla maailmaa ajattelevia ihmisiä, enkä torjunut heitä enää niin paljon. Opin jopa anteeksiantoa.

Jos Keho kutsuu kirjoja vanhahtaviksi, niin minä olen mennyt ajassa vieläkin enemmän taaksepäin (taaksepäin kävelevä rapu) ja tutustuin Gurdjieffiin, mieheen joka on ollut noiden kirjojen taustalla alkuunpaneva voima. Ja siellä vasta tyyppi! Ihastuin häneen niin  , että mielessä on monesti ollut liittyä yhdistykseen tai seuraan, joka Suomessakin on. Olen yrittänyt saada käsiin kaiken mahdollisen häntä koskevan. Ja ihmejuttuja onkin tapahtunut.

Joskus tuntuu, että ne kirjat ja sielut kävelevät vastaan kun aika on.

[Ratkaisu]

Nostanpa taas tätä aihetta esille, kun itse meinasin asiasta keskustelua viritellä. Itsekin olen näihin kirjoihin tutustunut. En ole toisaalta ihan kauhean syvällisesti päässyt alkuun tuossa oman sielun pohdinnassa tai no pohdintaa on kyllä ollut, mutta mitään kauhean selkeää kuvaa ei ole vielä muodostunut. Lähinnä olisikin mukava keskustella asiasta enemmän, sillä se jo itsessään varmaan selkeyttäisi omaa pohdintaa, kun sitä ei täysin oman pään sisällä tarvitsisi tehdä.

Eli oletteko miten selkeästi hahmottaneet oman sielunne ikää ja omaa roolia ja päällyslehtiä? Mikä teitä on helpottanut sen pohdinnassa? Entä koetteko sielunne hahmottamisen miten tärkeänä asiana oman kehityksenne kannalta?

Mukavaa olisi saada aikaan avointa keskustelua näinkin mielenkiintoisesta asiasta =)

[Rakkauden enkeli]

Kaikki sielut yhtä arvokkaita, oli sielun ikä/kehitysvaihe mikä tahansa. 

[Ratkaisu]

Tuo on oikeasti tärkeä asia muistaa.

Jollain tapaa tuo järjestelmä vain tahtomattaankin saa aikaan sen, että jotkut sielunvaiheet vaikuttavat paremmilta kuin toiset. Ehkäpä juuri sen takia minulle on erittäin vaikeaa koittaa määritellä omaa sieluani, sillä jollain tapaa koen, että en pysty tekemään sitä irti omasta persoonastani. Jos joskus ajattelen, että tuo kuvaus sopii minuun hyvin hiipii mieleeni kuitenkin epäilys siitä, että olen egoni ohjaamana vain kuvitellut olevani sellainen, että se jollain tapaa hivelee egoani ja on heijastuma lähinnä siitä mitä ehkä haluaisin olla, ei niinkään kuvaus omasta todellisuudestani.

Monia ominaisuuksiahan ihailen ja moniin pyrin, mutta se, että samaistun johonkin tekstinpätkään ei välttämättä tarkoita sitä, että se kuvaisi minua vaan lähinnä se voi kuvata enemmän toivetta ja haavekuvaa.

En haluaisi oikeastaan sanoilla kuvata omaa sielunikääni, sillä kun sen siten kuvailen koen valehtelevani. Kun en sitä kuvaile tunnen kuvailevani sitä parhaiten. Mutta toisaalta taas jos on olemassa sanat oman sisäisen maailmani kuvailemiseen, niin miksi minun tulisi pelätä kuvailla sitä. Miksi pitäisi oikeastaan loppujen lopuksi pelätä sitä, että ego ohjaa liikaa, sillä jos sitä pelkää niin ei kyllä oikein pysty luottamaan omaan sisäiseen ääneen.

[Ratkaisu]

Rupesipas itseäkin kiinnostamaan tuollaisen päällyslehtikartan saaminen. Kaiketi siitä olisi se hyöty, että ymmärtäisi omaa käyttäytymistään ja rooliaan paremmin, vaikka en nyt tiedä olenko loppujen lopuksi niin hukassa itseni kanssa kuin aina kuvittelen. Aina tunnun eksyvän oikeisiin paikkoihin ilman sen suurempia ponnisteluja. Mutta olisihan tuo varmaan hyödyllinen juuri sen suhteen, että osaisi ilmentää oman persoonansa positiivisia puolia, eikä keikkuisi siellä negatiivisuuden puolella.

Niin sehän tuossa oman roolin pohdinnassa on vaikeaa, että mielestäni monet kuvaukset noista kuulostavat läheisiltä. Ehkä jollain tapaa taitajan rooli on jäänyt noista itselle mieleen parhaiten, mutta en oikeastaan osaa sanoa, että koenko pohjimmiltani olevani taitaja. =/

Omasta sieluniästäni en oikeastaan osaa edes sanoa, tai no ehkä enemmän aina pelkään meneväni pahasti vikaan sen kanssa. Kun sitä tosiaan ilmentää niin monia asioita omassa elämässä, että sen iän sijoittaminen mihinkään tarkkaan on vaikeaa.