seuraava »

[Mustikka46]

Juu...täällä on maca- jauhe ollut käytössä viime talven ja osan kevättä. Menneen kesän aikana on ollut käyttövajetta, niin olossa kyllä huomaa. Hormoonitoiminassa sekä nestekierrossa yleensä. Olokin on ollut paljon toimivampi kun macaa otin aamuisin. Itse otin sen veden kera melkein heti herättyäni, joka ilmeisemmin suojasi vatsapeitteitä hyvin.  . Tuo jauhe kuullema edistää rakkauselämääkin makuhuoneissa, jotta eikun miehillekin käyttöön.  ..vinks' vinks'

[faerie]

Täällä on käytössä nyt appelsiinit, mustikat, hunaja, inkivääri ja chili, kun taistellaan flunssaa vastaan. Kannattaa tehdä flunssasmoothie itselleen: luonnon jogurttia, mustikoita, appelsiini ja hieman tuoretta inkivääriä, sekä hunajaa!
Lämpimät marjamehutkin kannattaa korvata ihan tuoreilla mustikoilla, niistä on enempi hyötyä kuin lämmitetyistä marjoista.

[Ebenia]

No minulla on veriryhma B ja maitotuotteet eivat kylla oikein sovi. Aiheuttavat nappyja, mahavaivoja, tukkoisuutta, flunssan kaltaisia oireita etc.  

[Casperiina]

Mulla hävisi allergiaoireet heti kun onnistuin poistamaan kokonaan maitotuotteet ruokavaliosta. Nyt tosin kiireiden takia olen joutunut taas syömään töissä ulkona ja ihan pienetkin määrät saivat oireet tulemaan takaisin. Nyt on taas nenä tukossa yötä päivää. 

Kotona noudatan siis maidotonta, viljatonta ruokavaliota, jossa raakaravintoa mahdollisimman paljon. Syön kuitenkin myös kalaa ja kananmunia, sekä silloin tällöin riistaa tai jotain luomua punaista lihaa, koska kroppa tuntui kertovan kaipaavansa sitä, kun ensin pari kuukautta olin ilman.

Mutta nuo työpaikkasyönnit tuntuu nyt jotenkin ylivoimaisen vaikeilta järjestää. Ehkä mulla on ideat loppuneet kesken. 

[Ebenia]

Mulla hävisi allergiaoireet heti kun onnistuin poistamaan kokonaan maitotuotteet ruokavaliosta. Nyt tosin kiireiden takia olen joutunut taas syömään töissä ulkona ja ihan pienetkin määrät saivat oireet tulemaan takaisin. Nyt on taas nenä tukossa yötä päivää.  

Kotona noudatan siis maidotonta, viljatonta ruokavaliota, jossa raakaravintoa mahdollisimman paljon. Syön kuitenkin myös kalaa ja kananmunia, sekä silloin tällöin riistaa tai jotain luomua punaista lihaa, koska kroppa tuntui kertovan kaipaavansa sitä, kun ensin pari kuukautta olin ilman.

Mutta nuo työpaikkasyönnit tuntuu nyt jotenkin ylivoimaisen vaikeilta järjestää. Ehkä mulla on ideat loppuneet kesken.  

Tosi hyva etta kuuntelet omaa kehoasi! Ihana nahda yha enemman ihmisia, jotka ovat todellisessa yhteydessa omaan kroppaansa eivatka vain lue jostain kirjasta etta mita pitaisi syoda. Nainhan se kuuluu mennakin! Ja useinhan sinne "omaan ruokavalioon" paatyy erilaisten "erheiden" kautta.

Esimerkiksi itse olen kasvissyoja ja vegaani ja syon paljon raakaravintoa, mutta tiedan etta monet ihmiset tassa maailman kolkassa ihan geneettisilta ominaisuuksiltaan hyotyvat lihan syomisesta. Siksi en itse automaattisesti suosittelisi vaikka omaa ruokavaliotani muille, mutta itselleni se toimii!

Oletko vienyt toihin salaatteja, valmiiksi paistettujen pihvien kera, entas smoothiet, vuokaruuat (kesakurpitsasta ja munakoisosta saa hyvia vuokraruokia kastikkeiden kera) tms.? Naita on ainakin helppo lammittaa tai syoda vaikka huoneenlampoisenakin. Itsetehdy sushirullat (sisaan voi laittaa ihan mita vaan! Ituja, kasviksia, kalaa, kananmunaa...wrap tyylilla!), juureksista voi hienontaa ikaan kuin "riisia" ja maustaa sita mausteilla halunsa mukaan...."Pastaa" voi tehda suikaloimalla esim. porkkanaa ja kesakurpitsaa suikaleiksi ja tekemalla niille raw tomaattikastikkeen tehosekoittimessa ja hieman vaikka pahkinoita paalle...etc.

[Casperiina]

No sulle Ebe kuuluu kiitos, että ylipäänsä sain kokeiltua maidotonta. 

Ethän sä ole sattunut pitämään mitään ruokapäiväkirjaa? Aika on niin kortilla, mutta kun saisi edes sellaisen samanlaisen inspiraation kuin karppauksen alussa, että jaksaisi taas kehitellä uusia ruokia.. 

[Ebenia]

Yksi hyva keino on saada lisaa inspiraatiota katsomalla esim. youtubessa videoita (daradubinet on hyva omasta mielestani) ja hankkimalla pari kiinnostavaa kokkauskirjaa. Kylla niita resepteja sitten loytyykin jotka vievat kielen mennessaan jo ajatellessa niita ja yhtakkia se motivaatio kokeilla nousee kuin siivilla!! 

Ruokapaivakirjaa en pida, koen sen liian rasittavana ja analyyttisena itse. Koetan muodostaa luonnollista suhdetta ruokaan, kuunnella kehoa ja sen tarpeita, enka laskea turhaan mita on syonyt tai mittailla etta mita pitaisi olla lisaa. Keho tietaa.

[kosmonautti]

Verenpaineesta kärsivien kannattaa jättää tuo käsitelty tavallinen pöytäsuola pois ja vaihtaa se 'heinäsuolaan' tai ruususuolaan.

Tässä oiva linkki, jossa kerrotaan Airi Rekilästä. Itse olen ollut viiden päivän kurssilla Hirvensalmella. Puhuu kyllä asiaa, kun vain muistaisi neuvoja noudattaa...

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2208510/syo-itsesi-suomalaiseksi

[Nefarian]

Tosi hyviä vinkkejä ja uutta innostusta tähän ruokapuoleen..
itse olen syönyt pitkään jo mitä sattuu ja nyt tullut pakottava tarve tuoreeseen superterveelliseen ruokaan tämän kaiken muunkin heräämisen rinnalla..
Kyllä se keho oikeasti tietää mitä haluaa.. Ihmeellisiä mielihaluja on aina välillä ja sitten tajuaa taas, että pitäisi
syödä monipuolisemmin ettei tarvisi kropan huudella puutostilassaan..

Onko kukaan käyttänyt havupuu uutejuomaa?
On kuulemma tosi terveellistä.. Reikihoitajani suositteli ja olenkin nyt yhden pullollisen sitä juonut eikä se flunssa sitten tullutkaan vaikka kovasti yritti tuolta kurkunperältä kutitella.. 

[Verninia]

Taistelen aika-ajoittain suurten roskaruokahimojen kanssa. Prosessi on ollut pitkä, mutta nyt alan olla siinä vaiheessa etten skippaa roskaruokaa sisulla sen takia, että olisin laihempi vaan siksi, koska en halua rasittaa kroppaani sillä moskalla josta tulee fyysisesti paha olo.

Rupesin tarkkailemaan eri ruokien kohdalla oloani syömisen aikana ja sen jälkeen: mikä pitää nälkää, mikä tuntuu hyvältä, mikä lyö mielen tukkoon, mikä saa energiseksi. Siitä sai aika hyvää osviittaa siihen miten pelata tämän kehon kanssa.

Tottakai välillä sorrun, mutta on hauskaa huomata, kuinka elimistö järkevämpään ravintoon tottuneena protestoi ja pistää vastaan. Tämä päivä on hyvä muistutus taas siitä, koska päädyttiin joululoman alottajaisiksi syömään raxiin. Mikä virhe! Sitä moskaa sisään ahtaessa tuli vaan mieleen, että miksi ihmeessä minä syön tätä! Tämä on pahaa, tästä tulee paha olo! Syömisestä on kuusi tuntia, ja vieläkin kroppa viestittää ettei ollut hyvä tämä.

Olen tyytyväinen, että joku järki on tullu tähän syömisasiaan. Ehkä sitä ei joulunakaan tule ämpättyä niin älyttömiä määriä, kun on tottunut johonkin muuhun. Eikä tee edes mieli!

[8.matkustaja]

Alla olevassa linkissä on kansantajuinen taulukko D-vitamiinin raja-arvoista. Mikäli arvosi ovat optimissa et pysty juuri millään saamaan flunssaa.

http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2009/10/10/Vitamin-D-Experts-Reveal-the-Truth.aspx

D-vitamiinin metaboliassa on ilmeisesti suuria yksilökohtaisia eroja. Jollekin riittää 40 mikrogramman vuorokautinen lisä ylläpitämään "optimin", toiset joutuvat vetämään tupla-annoksia - tai ehkä jopa korjaamaan vajeita.

Lisäksi, optimi taitaa riippua vielä yksilöstäkin.

Joten, summa summarum: D-vitamiinin oikean yksilökohtaisen annoksen selvittämiseen on syytä käyttää verikokeita. Koska tuo on joka tapauksessa asiantuntijoidenkin hiljaa tunnustama best practice, mikset asettaisi raja-arvoakin sitten itse?

Hyvin ulkoillun kesän jälkeen, siinä elokuun puolivälissä mennä hilppaiset vain verikokeseen. Sieltä tulee vastauksena postissa tri Luonnon itse asettama, kunkin yksilöllinen optimi ja viite-arvo! Sitten vaan maaliskuussa tsekkaat, että olet ylläpitänyt tasosi talven aikana D-vitskua popsiessasi. Jos et ja menee alle, lisäät vaan annostusta. Jos ollaan yli, pienennä annostasi.


Allekirjoittanut on omansa selvittänyt em. menetelmällä ja minun optimini D-vitamiini-25-OH seerumista on 80 nmol/l.

[8.matkustaja]

Maitotuotteet eivät 'aiheuta kalsiutumista verisuoniin.'  

Ainakaan mitään näyttöä sellaisesta ei ole. Taisipa olla tässä taannoin laadukas ruotsalainen tutkimus, joka osoitti pikemminkin päinvastaista: elinikäinen korkea maitotuotteiden käyttö korreloi verisuoniterveyden ja pitkän eliniän kanssa. Edellytyksenä luonnollisesti ns. viikinkimutaatio, joka sallii maitotuotteiden nauttimisen aikuisiälläkin. Allergiat sitten asia erikseen. (Ruotsalaistutkimuksen takana oli ovela innovaatio eli nykyään osataan mitata ihmisen läskeistä, kuinka korkea on ollut elinikäinen maitotuotteiden nautinta)

http://www.hsph.harvard.edu/nutritionsource/calcium-full-story/

Tosin taas, mikäs onkaan se immunotyyppi/veriryhmä:
O - metsästäjä keräilijä, lihaa, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, maito ei sovi, eivätkä useimmat viljatkaan
A - Maanviljelijä: Kaikki viljat ja pavut & siemenet käyvät, samoin useimmat vihannekset ja hedelmät. Maito ei missään nimessä sovi. Ainoa jolle sopii täysvegaaninen ruokavalio!
B - luonnon oma karjapaimentolainen. Lähes kuin O, mutta ainoa jolle se maito sopii
AB- karjapaimentolaisen ja maanviljelijän ristisiitos; molempien ominaisuuksia ja ruokavalio

Eikös tuo "Food after your blood type" teoria ole osoitettu pitkälti humbuugiksi?

Ainakin meikä: veriryhmä A+, vehnälle allerginen....(kaikki heinäkasvit nou nou - myös periaatteessa vesimeloni!)

Lisäksi: mahahappoja syntyy enemmän kuin "laki sallii", ns. liikahappoisuus ollut iänkaiken ongelmani - viljatuotteiden nauttiminen vain pahensi sitä. Eikös tuo viittaa enempi lihansyöjään kun happoa syntyy reilusti?

Maitotuotteita sen sijaan kestää syödä aivan vapaasti. On aina kestänyt, jopa silloinkin kun suolisto oli todella heikossa kunnossa ja mikään ei enää imeytynyt (paino putosi liki 1 kg/vrk synkimpänä hetkenä). Mutta maitoa kesti. Homogenisoitu tahi ei ,en ole koskaan huomannut mitään eroa käytettävyydessä. Enkä ole huomannut eroa onko suomi-maitoa vaiko tuontimaitoa....saa olla vaikka iskukuumennettua. Toki makueroja huomaan, mutta metabolia ei tunnu noissa tuotteissa eroja huomaavan!

Elikkäs enpä usko että tuo veriryhmä korreloi kovinkaan hyvin sen kanssa mitä sun kestää syödä.

[Eklektikko]

Kun ihmisten kokemuksia kuuntelee, niin monilla on niitä poikkeuksia, että jokin minkä ei pitäisi sopii hyvin ja jokin minkä pitäisi sopia ei sovi tai ei vaan maistu, mikä minulle on osoitus siitä että ei sovi.

Ehkä on 'puhtaita' tyyppinsä edustajia ja sitten sekamuotoja? Tunnen itse yhden todella klassisen A:n josta on muotoutunut lähes täysvegaani (vähän syö vielä joitain juustoja) ihan vain sitä kautta, että on alkanut syödä mieltymystensä mukaisesti, eli ei ole mitään terveys- tai etiikkapuolta asiassa. Koskaan en ole kenenkään nähnyt  menevän kuin duracell-pupu niin pikkuruisilla ruoka-annoksilla, eli ilmeisesti ravinto on niin täysin sopivaa että siitä saa sitten kaiken irti, jolloin annoskoot voivat olla pienempiä.

Minä B puolestani menen parissa tunnissa vesiripulille tomaatista (enkä ole kuitenkaan allerginen sille), jolloin haaskautuvat myös muut samalla aterialla syödyt ravintoaineet.

Veriryhmäruokavalio (jonka nimen pitäisi olla itse asiassa immunotyyppiruokavalio, veriryhmä on vain yksi immunotyypin ilmenemä) on sikäli ristiriitainen, että sen taustalla olevaa lektiiniteoriaa pidetään kuitenkin aivan validina, mutta ainoat lektiinit joista julkisesti enemmän puhutaan, ovat viljojen ja papujen lektiinit. Vehnän lektiineistä puhutaan jo melko laajaltikin. Sanoisin että se huuhaaosio voisi olla lähinnä siinä, että immunotyyppien rajat eivät ehkä määrää ihan pilkuntarkkaan sopivia ruokia, mutta antavat hyvää osviittaa asiasta.

Kun teoria on kuitenkin tämä: Kaikissa ruuissa on lektiinejä, mutta suurin osa niistä ei tee ihmiselimistössä yhtään mitään, eli ovat aivan vaarattomia, eli suurehkoa osaa kaikista ruoka-aineista voivat syödä aivan kaikki. Jotkin lektiinit kuitenkin muistuttavat liikaa tiettyjen immunotyyppien solujen pintaproteiineja, jolloin ikään kuin sopivat kuin avain lukkoon vaikka ei pitäisi. Tämä aiheuttaa sitten solujen yhteenliimautumista joka johtaa tulehdusreaktioon ja kun suolinukassa tämä ensin tapahtuu, niin sitten ruuan proteiineja pääsee myös verenkierron mukana muualle elimistöön, jossa prosessi jatkuu. Ja kun immunotyyppi määrittää ihmisen solujen pinnan proteiineja, seuraa tästä että immunotyyppi (jonka yksi ilmenemä on veriryhmä) määrittää myös, mitkä ovat niitä ruokia jotka tämän aiheuttavat.

Suurin osa ruoka-aineista ei nimittäin aiheuta mitään kenellekään, vaan kaikki voivat syödä niitä kaikkia. Osa ruoka-aineista sitten taas aiheuttaa osalle ongelmia, joskin prosessihan on todella hidas: Viljaakin joutuu syömään usein jopa vuosikymmeniä ennen kuin iskee nivelrikko tai reuma...

Voi olla että systeemi tarkentuu ajan kanssa, sehän on vasta muutaman vuosikymmennen vanha. Minulle kuitenkin sopii, joten noudatan. Mutta miksei olisi myös poikkeuksia, joten en yhtään ihmettele A:ta joka voi käyttää maitotuotteita.

Vatsahapot ovat ruuansulatuksessa aivan sivuosassa eikä niiden määrä korreloi millään tavoin lihansyöntiin, niiden tarkoitus on desinfioida ruoka. Vasta ohutsuolessa erittyy niitä varsinaisia ruuansulatusnesteitä, mm. alkalinen fosfataasi jota erittyy vain kun syödään eläinproteiinia. Immunotyypeillä  A ja AB elimistön oma immuunitekijä A neutraloi ko. ruuansulatusnestettä, joten heillä sitten eläinproteiini saattaa sulaa enemmän tai vähemmän huonosti. Mikä siis tapahtuu vasta ohutsuolessa.

Happovaivojen ilmaantuessa kannattaa ensin sulkea pois helikobakteeri, joka sotkee systeemiä neutraloimalla happoja, mikä saa vatsan erittämään niitä enemmän, jolloin heliko neutraloi enemmän, mihin vatsa vastaa jälleen korottamalla happomäärää jne. Tämä kierre voi aiheuttaa mm. liikahappoisuutta. Sitten kun heliko on suljettu pois voi pohtia muita syitä.

Minä saan sianlihasta 2 vrk närästyksen...

[8.matkustaja]

Kun ihmisten kokemuksia kuuntelee, niin monilla on niitä poikkeuksia, että jokin minkä ei pitäisi sopii hyvin ja jokin minkä pitäisi sopia ei sovi tai ei vaan maistu, mikä minulle on osoitus siitä että ei sovi.

Ehkä on 'puhtaita' tyyppinsä edustajia ja sitten sekamuotoja? Tunnen itse yhden todella klassisen A:n josta on muotoutunut lähes täysvegaani (vähän syö vielä joitain juustoja) ihan vain sitä kautta, että on alkanut syödä mieltymystensä mukaisesti, eli ei ole mitään terveys- tai etiikkapuolta asiassa. Koskaan en ole kenenkään nähnyt  menevän kuin duracell-pupu niin pikkuruisilla ruoka-annoksilla, eli ilmeisesti ravinto on niin täysin sopivaa että siitä saa sitten kaiken irti, jolloin annoskoot voivat olla pienempiä.

Eihän se sen jälkeen mikään "verityyppiruokavalio" ole, jos se natsaa kohdilleen vain sattumalta? 

Mielestäni hommasta putoaa ns. pohja ja selitysvoima pois, jos poikkeamia rupeaa tulemaan...

Veriryhmäruokavalio (jonka nimen pitäisi olla itse asiassa immunotyyppiruokavalio, veriryhmä on vain yksi immunotyypin ilmenemä) on sikäli ristiriitainen, että sen taustalla olevaa lektiiniteoriaa pidetään kuitenkin aivan validina, mutta ainoat lektiinit joista julkisesti enemmän puhutaan, ovat viljojen ja papujen lektiinit. Vehnän lektiineistä puhutaan jo melko laajaltikin. Sanoisin että se huuhaaosio voisi olla lähinnä siinä, että immunotyyppien rajat eivät ehkä määrää ihan pilkuntarkkaan sopivia ruokia, mutta antavat hyvää osviittaa asiasta.

Tuosta ei tietenkään ole mitään järkevää tieteellistä tutkimusta olemassa?

[Eklektikko]

Veriryhmäruokavalio (jonka nimen pitäisi olla itse asiassa immunotyyppiruokavalio, veriryhmä on vain yksi immunotyypin ilmenemä) on sikäli ristiriitainen, että sen taustalla olevaa lektiiniteoriaa pidetään kuitenkin aivan validina, mutta ainoat lektiinit joista julkisesti enemmän puhutaan, ovat viljojen ja papujen lektiinit. Vehnän lektiineistä puhutaan jo melko laajaltikin. Sanoisin että se huuhaaosio voisi olla lähinnä siinä, että immunotyyppien rajat eivät ehkä määrää ihan pilkuntarkkaan sopivia ruokia, mutta antavat hyvää osviittaa asiasta.

Tuosta ei tietenkään ole mitään järkevää tieteellistä tutkimusta olemassa?

? 

Anteeksi nyt, mutta se, että ihmisiä on eri immunotyyppejä ja että veriryhmä on yksi asia jolla immunotyyppi ilmenee, ei ole mikään rajatieto- tai vaihtoehtolääketiedeasia. Se on ihan ihmisen perusfysiologiaa. Toinen asia mihin immunotyyppi vaikuttaa ovat elinsiirrot ja kolmas on sairastuvuus: Eri immunotyypit ovat juuri solujen pintarakenteiden tyypin vuoksi eri sairauksille alttiita. Tämä on ihan kovaa lääketiedettä, jota D'Adamo ja häntä ennen hänen isänsä vain sitten ovat pohtineet myös tämän lektiiniasian kannalta.

Esimerkki: B-immunotyypin solujen pintarakenteet muistuttavat streptokokin pintarakenteita. Tämän vuoksi streptokokki pääsee ns. 'väärillä papereilla' ohi immuunijärjestelmän ja B on erityisen altis streptokokeille. Niin olin minäkin nuorempana, kesti sinne 25 vuotiaaksi ennen kuin elimistö alkoi erottaa ne väärät paperit, siihen asti sairastin 2-3 streptokokkia vuodessda. O on muistaakseni tuberkkelialtis ja A valitettavasti altis monille syöville.

Ja nämä asiat eivät siis ole veriryhmäruokavalion kehittämisen yhteydessä tehtyihin tutkimuksiin perustuvia, vaan ovat ihan sitä itseään, eli kovaa vertaisarvioitua tiedettä jota on tehty pitkiin 1900-luvun loppupuolta. D'Adamo ja isänsä ovat vain koostaneet palapeliä immunotyyppiin liittyvistä tutkimustuloksista ja sitä ei kukaan muu ole ennen tehnyt.

Lääkäreillekään ei esim. kerrota edes B:n streptokokkiherkkyydestä tms. opintojen yhteydessä, vaikka se on ihan kovaa tiedettä. Ainoat immunotyyppiasiat lääkärin koulutuksessa ovat verensiirtoihin ja elinsiirtoihin liittyvä sopivuus, vaikka paljon muutakin tieteellistä dataa asiasta on.