En osaa vastata muuta nyt tässä tilassa,kuin että en kutsu luo.
En halua nähdä,en kuulla koko ihmisestä mitään.
Tunteita on,mutta ne ovat kaikki negatiivisia ja en tiedä mitä minun pitää tehdä,koska en halua tehdä hänen kanssaan enää yhtään mitään.
Ensimmäinen ajatus oli,että muutan pois taas koko kaupungista.
En edes kykene hengittämään samaa ilmaa.
(kirjoitan tätä edelleen vihaisena,etten pääse ko henkilöstä eroon)
Pakko törmätä näin pienessä kaupungissa ja jo ajatus nostaa ihon kananlihalle.
Äkkisiltään tulee kokemus - että " kuitenkin sitä saa mitä tilaa " ja tämä nyt rakkaudella - eli että kun keskittyy jotain välttelemään ja pakenemaan NIIN se seuraa perässä ... eli oikeastaan itse järjestää itselleen tuon tilanteen _ JA tiedän että sanat kuulostavat perin
ja niistä saattaa tulla jopa kokemus että on avuton ja suojaton - MUTTA sehän ei ole totta
- silti itseään ei kukaan pääse pakoon - ja kun sitä saa mitä tilaa " toimii sinne negatiiviseen suuntaan " niin yhtäkaikki SE toimii toiseenkin SUUNTAAN - eli antaa itselleen luvan kokea sen kaiken mistä Chandra kerrot ELI ettet pakene niitä negatiivisia kokemuksia, tuntemuksia, muistoja , vaan annat kaikessa rauhassa itsellesi luvan ETTÄ on ihan oikein ja hyvä ja inhimillistä ETTÄ näin koet ja tunnet juuri nyt - oletan että TÄMÄ jo rauhoittaa oloasi - ja purkaa hätäännystä siitä ETTÄ mitä tapahtuu kun vielä näin koet JA kun oikea hetki on NIIN mene tämän kokemuksen pohjalle asti ELI koe se tyhjäksi eli katso sitä PELKOA silmiin NIIN kasvat takaisin omiin mittoihisi - ja kun rauhoitat ja vapautat oloasi NIIN samalla ajatuksesi - energiasi"palaa kotiin" sieltä missä ne ikäänkuin ovat olleet lainassa - eli tämän ihmisen luona JA joita pitkin olet häntä vetänyt puoleesi
Eli loppujen lopuksi kun on avoin ja rehellinen ja
ARMELIAS itselleen voi rauhoittua , hyväksyy sen kaiken mitä kokee ja tuntee tätä ihmistä kohtaa - yrittämättä kuitenkaan hakea syyllistä itsestään tai hänestä ... se minkä kokee ja tuntee on kuitenkin totta - ja siinä on nk. alfa ja omega - ja lopultakin on kyse siitä ETTÄ kysyy itseltään ETTÄ kuinka paljon ja missä määrin antaa tämän ko.asian vaikuttaa ja ohjata omaa elämäänsä - että onko se lopultakaan niin iso juttu että sitä lähtee pakoon ... ja mahdollisesti kohta on uudelleen asian kanssa "kasvotusten" -
Itseään ei tarvi eikä voikaan pakottaa antamaan anteeksi jotain sellaista mihin ei ole vielä valmis - ei ole yhtään vähemmän henkistä tunnistaa itsessään kertoamiasi tuntemuksia, kokemuksia, tunteita - vaan päinvastoin - oman "heikkoutensa kautta" löytää vahvuutensa - elämän paradoksia tämäkin - .
Tässä katkelma yhdestä chakra"jutusta" -
SYDÄNCHAKRA :
Mieti kennelle sinun tarvitsee antaa anteeksi tänään ; vapauta raivo, katkeruus, tai loukatut tunteesi sydämestäsi JA kerro itsellesi - armahda itsesi sanoilla " anteeksianto ei ole helppoa , mutta tänään pyydän yhden askeleen enemmän siihen suuntaan" - ja tunne kiitollisuutta itseäsi kohtaan menivätpä tapahtumat niin kuin tahtoisit tai eivät"
Eli ole armelias itsellesi - ja sydämesi vapauttaminen raivosta, vihasta ja katkeruudesta on
ISO rakkaudenteko itseäsi kohtaan - tee tämä kaikki itsellesi - sillä jokainen meistä on armeliaisuuden arvoinen - ja jollei vielä voi antaa anteeksi ja armahtaa toista tai toisia ihmisiä tai unohtaa tulleensa loukatuksi tai kaltoin kohdelluksi NIIN yksi askel itsensä tervehdyttämisen suuntaan on vapauttaa nämä kokemukset omasta sydämestään pois - ja katsoa mitä sitten tapahtuu JA löytää "oikea paikka niille kokemuksille ja tuntemuksille, vihalle ja raivolle ja katkeruudelle" - laittaa ne
RAUHASSA odottamaan eheytymistä - että jos vaikka jonain päivänä voi jo katsella ja kuulostella asiaan liittyvää ILMAN katkeruutta - laittaa ne omaan armahdusta odottavien asioiden hiljakseen eheytyvien ihmelaatikkoon"
Ehkä yksi askel siellä " ihmelootassa on " että kuulostelet minkä pienen asian voisin mahdollisesti tehdä - kun tähän mennessä on ollut " mitä en ainakaan koskaan ikinä voi"
tämä kirjoitus saattaapi olla kovin " sekavaa" , ja jotkut asiat toistuvatkin , mutta en nyt ota mitään pois ~kirjoitin ihan niinkuin ne ajatuksiini tuli
Ja ei ole itsellenikään mitenkään outo tilanne - ihan samoja juttuja olen kuulostellut
aaviisuinen
Voimia sinulle CHANDRA, joudut sitten törmäämään tuohon ihmiseen tai et. Älä stressaa liikoja etukäteen, vaan luota siihen että kaikki mitä tapahtuukin, sillä on tarkoituksensa ja kaikki tapahtuu kuitenkin juuri oikeaan aikaan vaikka se tuntuisikin joskus nurinkuriselta. Ehkä sinulla on nyt enemmän voimia kuin tiedätkään kohdata tämä henkilö, koska sinulla on mennyt hyvin, ehkä saatat huomatakin jonkin sinussa tai hänessä muuttuneen niin, ettei se mahdollinen kohtaaminenkaan tunnu enää niin pahalta. Anna Luojalle vain kaikki murheesi, kaikki järjestyy kyllä... ja lopulta saatoin kaiken sen tiedon unohtaa
Ja huomasin että kun vapaudun ohjeistamasta itseäni NIIN elämä tuo kaiken tarpeellisen ja tarvittavan kohdalleni , ihmiset, kokemukset ~eikä sillä lopultakaan ole merkitystä onko joku sielunkumppani tai kaksoisliekki KUN kuitenkin tiedostan ja luotan siihen ettei mikään kohtaaminen ole turhaa eikä kukaan tule kohdalleni sattumalta ENKÄ minä hänen kohdalleen ... eli lakkasin laittamasta asioita, tapahtumia, ihmisiä, kokemuksia joihinkin " lokeroihin " jotka saattoivat myös määritellä oliko tämä tai tuo ihminen asia tai kokemus tai tapahtuma arvokas tai ei - vaan että kaikki eläminen ja oleminen, kokemukset ja tapahtumat on arvokasta itsessään jo - riippumatta siitä kestikö tuo kohtaaminen yhden " hymyn verran" vai kokonaisen elämän ... tunnenko tuon ihmisen nimeltä vai onko hän minulla vain kokemus-henki energia hänestä .... oliko kohtaaminen nk. hyvässä tai pahassa" eli itselleni mieluinen vai jotain jonka tahdon vain unohtaa - silloin annan kaikelle kokemalleni luvan kertoa JUURI sen minkä " se" on tullut minulle tai hänelle tai meille kertomaan - ja se voi ollakin juuri " se puuttuva pala" jota tarvitsen - mutta joka olisi jäänyt minulta huomaamatta jos olisin jo valmiiksi määritellyt vaikka esm. tästä jutusta ei voi seurata mitään hyvää minulle - sillä summasummaarum SIINÄ saattaakin piillä se jokin - että havahtuu mikä on itselleen nk. pahaksi ja mikä nk. hyväksi
-
Noin koen itsekin. 
