seuraava »

[Aretha]

Alkaa hieman itseä pelottamaan.. Sunnuntaina tunsin kamalaa hinkua katsoa korteista, näinpä otin kortit käteeni ja minulle tuntematon ihminen pyysi niistä katsomaan. Perus periaatteen tiesin. katsoin kolmesta kortista ja viidestä pinosta ja kohtalon kortin. Kas kummaa.. tiesin mitä kortit kertoo, se oli jotain ihan käsittämätöntä. Jaloissa ja käsissä ja päässä tuntui hikea verenvirtaus kun pitelin niitä kortteja. En ole koskaan ennen katsonut enkä sen enempää kuitenkaan tutustunut mitä mikin kortti tai yhdistelmä keroo.. periaatteessa olisin saattanut kertoa samat asiat ilman korttejakin, tiedä häntä. oli vaan ihan älyttömän vahva olo siitä että todellakin tiedän. Katsoin toiselle, kolmannelle ja vielä neljännelle koska he halusivat ja minä ehdottomasti vakuutin että en osaa mutta ns.leikkimielellä voin katsoa. Ja näin tämä jatkui, kerroin asioita mitä en todellakaan olisi voinut kertoa ihan arvaamalla, melko henkilökohtaisiakin asioita
 no.. illalla miesystäväni laittoi tekstiviestiä, suhdettamme on kaihertanut se että olen tuntenut ettei hän ole rehellinen ollut. Asiat menee jatkuvasti väittelyksi ja tavallaan olen hänet jättänyt jo jonkin aikaa sitten, periaatteessa sen takia että olen ollut niin varma asiasta että hän on ollut toisen naisen, peräti useampien kanssa sängyssä. Jokin aika sitten kysyin häneltä onko joku nainen raskaana hänelle ja hän kielsi. Olin varma että näin on käynyt. otin jonkin ajan kuluttua asian puheeksi ja hän oli hämillään, kieltäytyi keskustelemasta asiasta. Nyt olemme laittaneet ns.kortit pöytään ja hän tunnusti että joku nainen oli hänelle raskaana ja hän teki abortin. Hän tietenkin kyseli mistä minä olin saanut tietää ja sanoin vain että pikkulinnut kertoi.. enhän voinut sanoa että epäilin vain, sehän olisi ollut ihan hölmöä, tai sitten ei. Hän asuu 400km päässä, meillä on eri ystäväpiirit jne. VOINKO TOSIAAN luottaa tähän intuitioon ja miten tän kanssa oppii elämään jos tosiaan voin luottaa kaikkeen miltä minusta tuntuu.. en kai minäkään voi kaikkea tietää kuitenkaan KOMMENTTEJA KOMMENTTEJA!!

[*yildirim*]

sinulla ystäväni on kirjoituksesta päätellen avautunut selvännäön lahja.lahjahan löytyy itseasiassa kaikilta meiltä jotkut oppivat vaan avaamaan kanvansa ja käyttämään tätä taitoa kuten sinä.

sanoisin että luota ihmeessä siihen intuitioon joka sinulle tuolla tavalla tulee...en usko että se sinulle valehtelee...

näkijänä oleminenhan saattaa olla joskus raskasta aivan kuten kerroit sinun ja miehesi tilanteessa mutta mielestäni se auttaa myös monien asioiden käsittelyssä ja henkisellä tiellä kasvamisessasi....tämä lahja mielestäni aukeaa vasta kun alkulähde katsoo ihmisen olevan siihen valmis.

sanoisin että kun enrgiat on oikeat näkee kaiken...joskus tietenkin saattaa olla niin että ei näe metsää puilta...ei välttämättä halua uskoa/olla valmis kertomaan jollekin kuinka asiat on...josta mielestäni johtuu ettei joku näkijä aina jollekin osu oikeaan...

tervetuloa näkijöiden joukkoon! 

[jepjep]

Voi vitsi, mä olen kateellinen . Mullakin joskus tulee epämääräisiä tuntemuksia jostain asiasta, mutta mä en osaa niitä pukea sanoiksi enkä sen kummemmin analysoida.

Jos haluat harjoitella mullekin, niin kurkkaa vaikka näkyykö sitä heilaa helluntaiksi .

Tai muuten vaan yleistä keväälle.

[sipsukka]

Heips jenima,
Onnea kyvyllesi 
Harjoittele minullakin  . Laita vaikka yv:nä.

t. sipsukka

[Dimma]

Ompa vahva lahja sinulla, jos haluat voit katsoa minullekin. (yv:nä tosiaan mieluummin) 

[rubiinitar]

Jemima,

todella hienoa , tosin joskus voi olla raskastakin jos omia asioita näkee kovin selvästi. Käheiset saattavat pitää hulluna 

Olin todella kiitollinen jos voisit katsoa minulle muutaman lähikuukauden tapahtumat. Elän todellisessa risteyskohdassa elämässä ja epävarmalta tuntuu 

YV:nä minullekin, kiitos!

[Hiisitär]

En usko, että selvänäköä tarvitsee erityisesti pitää yllä. Täytyy vain oppia luottamaan siihen sisäiseen ääneen, ei muuta.

Minullakin on kadonnut melkein kokonaan kyky nähdä itselle! Luulen, että sen tarkoituksena on,että "tiedät kyllä, mitä sinä enää meiltä kyselet"

[Tiigris]

Kyllä itsellekin voi nähdä - toiset näkee, mutta luultavasti on ihan kyse siitä että ihmistä suojellaan liialta tiedolta, joten itselle ei pysty näkemään ihan niin paljon. Eikö se kaiken logiikan mukaan ole ihan hyväkin asia.

Jenima, itselläni ei ole mitään selvänäkökykyä, mutta vahva intuitio kuitenkin ja jonkin verran näen asioita unissa. Ihmeen nopeasti sinulle yhtäkkiä kehittynyt tuo kyky, mutta eihän meille kellekään anneta enempää kuin minkä kestämme, eli luultavasti pärjäät hyvin kun rauhassa opettelet elämään lahjasi kanssa.

Turhaan pelkäät. Annan sinulle neuvoksi, että älä yritä liikaa, älä tee muille ennustuksia liian paljon näin alkuun vaan etene rauhassa, niin säästyt stressiltä ja loppuun palamiselta. Tämä neuvo annetaan myös reikin harjoittajille alkuun, että ei saisi tehdä liikaa hoitoja vaan alkuun varovasti harjoitella ja levätä hyvin. Jos liikaa innostuu ja yrittää vain nähdä ja nähdä, niin ego voi hypätä peliin ja alkaa ohjailla sitä mitä näet, eikä ne tule enää sieltä korkeimmalta.. Säästyy siis virheiltä kun aloittaa varovasti. Suosittelen että lukisit aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tekisit vaikka jotain kolmannen silmän harjoituksia yms.

Onnea. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Noh, sittenpä selvänäkijät eivät hätkähdä asioita, jos itse ensin kuulevat elämästään kaikenlaista ei-mukavaa, siis että kun pitää asiakkaille kertoa vastaavaa.

Tekeekö selvänäkijä tässä tapauksessa sen ratkaisun että jättää miehen ja mitä neuvoo sitten asiakkaalle.. on tärkeä neuvoa rehellisesti juttuja..

esim minulle on matkan varrella sanottu kaikenlaista - hyvin harvoin soittelen enää - 

[Aretha]

Kiitos kaikille Itseasiassa tämä ei tullut aivan yht äkkiä nurkan takaa.. Luulen että tämä on ollut jo ennenkin mutta vasta nyt oivalsin että näin tämä on ja näin tämän tulee olla.. Että minun todellakin täytyy luottaa siihen intuitioon. Tosi usein on käynyt niin että olen tutustunut esim mieheen, ihastunut mutta joku mättää.. Esim se että päässäni takoo tieto että mies käyttää minua vain hyväkseen mutta olen vain niin ihastunut, lopulta on sitten kuitenkin mennyt juuri niin kuin sen tiesin jo menevän ja tarina päättyy juuri niin kuin ajattelin. Ihmisistä minä näen mitä ne on. Kun toinen seisoo minun edessä, tiedän pitääkö hän minusta ja mielistekeekö hän vai onko aito, tiedän jos joku valehtelee.. Ystävien suhteet olen tiennyt kestääkö ne. Pelottavaa on se että tiedän erään läheiseni poismenon, terve nuori ihminen mutta olen tiennyt sen jo vuosia. Toisaalta, hän on erittäin rakas ja luulen että tämäkin on kuitenkin minulle parhaaksi. Minut valmistetaan siihen suureen menetykseen. Lisäksi uneni kertovat minulle paljon.. Olen niitä kirjoittanut tuonne unifoorumiinkin jonkin verran. Mutta nyt vasta tuntuu että jotain on avautumassa kun annan sen vaan tulla ja kertoa minulle että voin luottaa johonkin. Erikoinen tunne. Tästä kun nyt osaisi suunnata oikeaan ja kehittää tätä suuremmaksi koska olen varma että se on mahdollista.. Sydän vain sanoo että niin se on. Avaudu ihanaa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Näkijän kannattaa vaan jättää se äijä ja nähdä hyvä äijä eikä jäädä miettimään mikä oli karma ja sielunsopimus, ja sitten näkijä alkaa saada fyrkkaa kyvystään. Miten.. selkeästi nähty by me.

[Rakkauden enkeli]

Muista olla kiitollinen lahjastasi Jenima. 

[Aretha]

Aivan ehdottomasti olen kiitollinen ja iloinen lahjastani 
Mutta sitä en tiedä mistä johtuu että tämä myös vetää oloni haikeaksi ja hieman surulliseksikin.. Onhan tämä hämmentävää ja hieman epätodellistakin. En juokse kadulla huutamassa "hei minä näen.. minä tiedän"!
Vielä toistaiseksi haluan rauhassa tutkia tätä asiaa. Kumman seesteinen olo on kuitenkin, aivan kuin olisin elämässäni tehnyt jonkin ison päätöksen josta olen varma etten sitä tule katumaan
 Sellainen vielä että isäni on aikanaan katsonut korteista todella hyvin mutta lopetti kun näki sisareni kuoleman. itse tunnen kuitenkin ennemmin niin että juuri se että edeltä tietää jotain tuollaista hätkähdyttää mutta lopulta valmistaa pahimpaan. Aivan kuten minäkin olen vuosia tiennyt läheiseni poismenon, se ei ole tapahtunut mutta tiedän vain että näin on käyvä. Se on kamalaa mutta elän sen asian kanssa.

[Hiisitär]

Eihän poismenossa ole mitään kamalaa. Se on kamalaa vain meille, kun me jäämme suremaan sitä, miten tuo läheinen on MEILTÄ pois iloitsematta siitä, että yes, viimeinkin! Hänen elämäntehtävänsä täällä tässä elämässä on tehty ja hän voi taas palata kotiin, jossa on saletisti paljon onnellisempi kuin täällä eläessään ikinä! Murehtia ja surra toki saa, mutta liika sureminen hidastaa kuolleen, kotiinpalanneen läheisen irtipääsemistä tästä fyysisestä tasosta.

Eivät he häviä minnekään. Muuttavat vain pois tältä olemassaolon tasolta pysyen kuitenkin läsnä, vaikka emme näe heitä.

[Eileithyia]

Siistiä Jenina! 

Mitä mieltä olette "yliluonnollisten" kykyjen periytymisestä? Ukillani oli verenpysäytys-  ja tavaroiden liikuttelu-taito.. Hän kuoli ennen kuin synnyin, joten en ehtinyt tutustua häneen. Muuten hän varmaan olisi ehkä opettanut ne minulle. Tiedä häntä mitä muuta hän sitten osasi..