seuraava »

[t.touhula]

Näin viime keskiviikosta torstaihin yöllä, tai oikeammin aivan aamulla, koska heräsin kolinaan aamuyöllä ja olin umpiväsynyt. Nukahdin uudelleen.

Näin unta, että matkustin bussissa. Se joutui onnettomuuteen matkalla (en tosin tiennyt minne bussi on menossa, hyppäsin vain pysäkiltä mukaan, kun oli olevinaan niin pirun kiire), mutta töyssähdyksen jälkeen se olikin aivan kuin olisi ollut sään armoilla useita vuosia. Luistin pitkin lattiaa kohti etuosaa. Nousin kysyäkseni kuljettajalta, missä olemme ja miten pääsen eteenpäin. Aioin jatkaa toisella bussilla. Viime silmäyksellä huomasin, että bussissa olleet matkustajat haihtuivat pois, samoin kuljettaja.  Yks kaks katseeni kiinnittyi lattialla kolossa poikittaisen rautataoksen alla olleeseen valko-liilaan rahanippuun, joka oli vielä avaamattomassa muovikuoressa. Selvästi oli kyse jonkun 'vinku-intian' rahasta. Silti tiesin, että kyse on väärennetyistä seteleistä. Arvoltaan ne olivat isoja, samoin kuin nippukin. Nappasin sen käteeni ja tungin housuni taskuun. Vedin äkkiä college-hupparin helman peitoksi. Samalla bussin tila muuttui muka toimistoksi ja yksi seteli oli jäänyt lattialle. Täysin viiimeistellyssä puvussa esiin astui vanhempi mies, joka esiintyi kuin TV:n halpisleffojen yksityisetsivät. Hän nosti setelin lattialta ja katsoi minua kuin olisin pahinkin konna. Livahdin ulos ja juoksin oudon kapeita 'katuja' ristiin rastiin. Kadut olivat niin kapeita, että autojen kyljet raapiutuivat lommoille reunustaviin kiviaitoihin, mutta hurjastelu ei ottanut loppuakseen. Yllättäen huomasin olevani Karhusaaren Espoon puoleisen rampin luona Länsiväylän varrella, liikenteelle näkymättömissä - siis siinä missä Kehä Ykköselle johtava silta kääntyy kohti Lehtisaarta / Otaniemeä jne -, mutta Keilaniemen rakennuksia ei ollut olemassakaan. Tiesin, etten näkisi rakennuksia tai bussia tai mitään, jos katsoisin olkani yli taakseni, siis sinne mistä tulin. Onnettomuuspaikka oli kuitenkin unessa Länsiväylän sisäpuolella, Otsolahden kupeessa ja olin pyrkimässä vajaan kilometrin päähän niemekkeelle, joka on meren puolella - lähempänä Helsinkiä. Tiedostin unessa, että minua tarkkailtiin. Että olin vienyt todistuskappaleen mennessäni. Samalla havahduin.
Heräsin hiukan mietteissäni.

Ensimmäinen vastaavanlainen tilannehan tuli meille kaikille tutuksi viikonlopun Aurinkorannikon bussionnettomuuden muodossa. En kuitenkaan liitä tätä unta mielessäni siihen - ainakaan kokonaisuudessaan. Saattoihan tämä olla osittainen enneuni, mutta enemmän koen tässä olevan jokin viesti itselleni. Mutta mikä?

Tuleeko kenellekään muuta mieleen?

[Hiisitär]

Oletko tehnyt hätiköimällä jonkinlaisen päätöksen, joka ei tunnu sinusta Itsestäsi hyvälle (Itse tarkkailee sinua) tai josta ulkomaailma, muut ihmiset, eivät pidä vaan kyyläävät sinua silmä kovana?

[Riitta]

Mielestani myos tunnet syyllisyytta jostain asiasta, mutta miksi?

[t.touhula]

Ai että tämä halpis-etsivä olisi se Itse? Koin hänet erittäin teennäisenä ja epäaitona. Että hän ESITTI private eye.ta, ei oikeasti ollut vähääkään etsivää.

Hmmm

Hmmm...

Eilen... kas niinpä niin... törmäsin naapuriin, josta olen tehnyt valituksen. Hän ja puolisonsa ovat juuri tällaisia nenänvarttaan pitkin katsovia ja koko taloa häiriköiviä... Kaikki ovat kärmeissään, mutta muut asukkaat ovat kuin kusi sukassa, eivät uskalla muuta kuin lisätä mölyä 'pönttöön'. Ainut joka uskaltaa sanoa suorat sävelet, olen minä. Tämä teennäinen naapuri jopa seisookin samassa asennossa kuin unen etsivä. Ylimielisenä, nenäkkäänä ja tärkeilevänä.

Mahtaakohan heidän rahoituksensa olla 'valoa kestämätöntä'? Mies on jäsen laittomassa organisaatiossa, jos sen näin kiertoilmaisulla kerron. Tajuaa kuka tajuaa.

[Riitta]

No sitten asia on selvaa

[t.touhula]

Eilen...
Istuskelin autossa, tarkkailemassa ympäristön tapahtumia. Odottelin siinä kollegaa, jonka kanssa  oli työtärskyt. Katselin ajankulukseni toisella silmällä englantilaista maalaissarjaa. Ja ...pong!!! Keskelle otsaa, syvälle tajuntaan porautui TV:stä kuva kapeasta 'katusesta' (polun ja kadun välimuoto) - kai oikeammin sanottuna 'kujanne', jota reunustivat samanlaiset kivimuurit kuin unessani. Siis ne, jotka unessa lommouttivat hurjastelevien autojen kyljet.

Ääh. Tuli niiin hirveä ikävä Skotlannin rajalle, ettei ole tosikaan. Siellä jos missä voisin olla vaan. Tiedän sisimmässäni, että minun pitää päästä sinne käymään.  :'   
(Eipä aikaakaan, kun törmäsin henkilöön, joka puhui sikäläistä murretta. Kuin olisi veistä kierretty haavassa. Mitäpä muuta. Kestin kuin mies... eiku ihminen  -  senkin.