seuraava »

[kengururotta]

Hei,ajattelin nyt kysyä että mitä mieltä olette näistä minun "näyistäni" ja tuntemuksistani,että onko nämä selvännäköä vai jotain muuta...
Kun pari vuotta sitten menin tallilla aamuruokkimaan hevoset,erään hevosen karsinan kohdalla jostain syystä pysähdyin ja tunsin surua,laitoin käden karsinan oven välistä ja silittelin sen hevosen kaulaa ja ajattelin että voi sitä surua minkä se tuottaa sen omistajilleen kun se kuolee. Siis ajattelin vaan sitä ja surin,kunnes "havahduin" että mitä ihmettä teen tässä näin ja miks musta tuntui niin kummalta,että se hevonen tulisi kuolemaan vaikka se oli täysin terve. No,yritin unohtaa sen,kunnes viikon päästä sain tietää että se hevonen oli haassa katkaissut jalkansa ja se piti lopettaa. Ja silloin tuli sellainen että hei mä tiesin sen,mutta eihän kukaan mua olis uskonut jos olisin sanonut että mitä tunsin silloin silitellessäni sitä hevosta.
Hoitohevoseni kanssa kävi sama juttu noin vuosi sitten kun lähdin tallilta,se oli ihan terve,mutta silti mun oli vaikea lähteä sen luota,silittelin sitä vaan kokoajan ja jotenkin haikea olo ja syötin leipää,ja kun lähdin niin sanoin sille että "älä unohda mua",ne sanat vaan tuli mun suusta.
Ja siitä pari päivää niin se hevonen sai pahan ähkyn ja sen suolisto jotenkin kääntyi mutkalle ja sekin lopetettiin.
Tuntui kuin se olis ollu mun vika,kun tavallaan tiesin jotain tapahtuvan.

Kerran lenkillä ollessani aloin ajattelemaan yhtä ihmistä jonka tunnen (tai siis se ajatus vaan tulee,ei sitä voi estää),ja näin silmissäni sen hautakiven jossa lukisi sen nimi,ja siitä parisen viikkoa,niin sain tietää että sillä ihmisellä oli puhjennut pahanlaatuinen mahasyöpä.
Vielä se kuitenkin ainakin on elossa.

Ja yks ilta (noin vuosi sitten) aloin ajattelemaan parhaan kaverini vanhempia (Ne vaan tuli mun ajatuksiin väkisinkin) ja että on se aika ihmeellistä että ne eroaa,että ei olis niistä kyllä ikinä uskonut.Oli vaan käsittämättömän vahva tunne siitä,että ne eroaa,vaikken niillä mitään erikoista kotona ollut huomannut tai mitään että sen takia niin ajattelisin,tiesin vaan sisälläni niin tapahtuvan,ja kuinka ollakaan seuraavana päivänä kaverini soitti mulle ja sanoi että "meidän äiti ja isi eroaa",se oli KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! en voinut uskoa,että miten mä voin sen tuntea niin vahvasti,kerroin sen sille kaverillekin että mä tiesin sen! tiesin sen jo ennenkuin kukaan oli siitä ääneen sanonut sanaakaan ja ulospäin mitään ei olisi osannut arvata niistä.

Mulle on ihmisten myös aika vaikea valhedella,koska näen niiden läpi.
Hyvien kaverien kanssa ei edes tarvitsisi sanoja,kun tiedän niistä muutenkin mitä niillä on mielessä tai että mitä ne aikoo sanoa.
Monesti pidän kännykkää äänettömällä,
enkä mitään värinähälytystä,ja silti aina osaan ottaa sen oikeaan aikaan
taskusta,juuri kun joku siihen soittaa.

Tällaisia ihme tuntemuksia on ollut jo pitkään ja välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Tuntuu vaan että yleensä saan "tietää" kaiken huonon ja ikävän etukäteen...
Näin yks yö unta missä isosiskoni itki kokoajan,en vaan tiennyt miksi,ja seuraavana päivänä sen rakas kissa jäikin auton alle.

Mulle on tapahtunut myös kaikkea outoa,esim kun jätin limsapullon pöydälle,jossa oli puolilleen limsaa,ja kävin äkkiä vessassa,kun tulin,oli se pullo TYHJÄ. Tai kerran näin ihan selvästi että meidän taloon meni joku,kun näin että ovi meni kiinni,no menin perässä ja huusin ovelta että kuka täällä tjt,etsin kaikki huoneet niin ketään ei kuitenkaan ollutkaan missään...
Kerran tunsin saavani yhteyden omaan suojelusenkeliini,kun olin aivan
masennuksen partaalla,istuin pimeässä huoneessani kynttilän valossa ja itkin,toivoin että enkeli tulisi ja antaisi voimaa,samalla hetkellä kynttilän liekki suureni todella paljon ja valaisi koko huoneen.Olin vain hiljaa paikoillani kun aistin sen läsnäolon todella vahvasti,ja tunsin pienen sipaisun poskellani ja kädessäni,se oli enkelini,sitä hetkeä ei voi edes sanoin kuvailla.
Tällaisia "Ihme" tapauksia on paljon,mutta itse en enää silleen ihmeellisenä pidä jos ja kun tiedän etukäteen juttuja mitä muut ei tiedä,siihen on tottunut,vaikka jotkut mua hulluna pitääkin.

Kaikki henkimaailman jutut kiinnostaa mua kyllä todella paljon
ja olen ehkä vähän "erilainen" nuori kuin muut ikäiseni.Monet asiat tuntuu niin turhalta elämässä ja suurin osa ihmisistä on hurjan pinnallisia,
ne elää vaan tätä maallista elämää ja on jotenkin riippuvaisia kaikesta...Kavereista,koulusta,koenumeroista,rahasta.. mistä vaan..
onhan ne tärkeä asia elämässä,mutta ei pääasia!
Itse en osaa suhtautua mihinkään elämässä oikeen kovin vakavasti,elän vaan ja oleskelen,mietiskelen yksikseni paljon.Sen pienen hetken mitä täällä ollaan,
niin miksi siitä pitäisi ottaa stressiä ja kiirehtiä kokoajan joka paikkaan ja haluta kokoajan jotain lisää ja lisää elämään eikä mikään silti koskaan riitä.

Itse olen ehkä vähän liikaakiin joskus näissä omissa jutuissani ja viihdyn hyvin yksin,uppoutuneena omiin ajatuksiini ja keskustellen itseni kanssa.
Mutta... tulipa vähän ylipitkästi tekstiä 



Mitä tämä on?

[sideman]

Itse olen ehkä vähän liikaakiin joskus näissä omissa jutuissani ja viihdyn hyvin yksin,uppoutuneena omiin ajatuksiini ja keskustellen itseni kanssa.
Mutta... tulipa vähän ylipitkästi tekstiä 



Mitä tämä on?[/color]

Todennäköisesti kuvaamasi jutskat ovat naisilla paljon yleisempiä
kuin miehillä.

Muuan naishenkilö, jonka olen tuntenut teini-ikäisestä saakka, on
kertonut vähän samantapaisia juttuja, joskaan ei ehkä yhtä
dramaattisia. Hän on muistaakseni nähnyt unessa muutaman
kerran esim. jonkin henkilön kuolinilmoistuksen, henkilön, joka
sitten on vähän ajan päästä siirtynytkin ajasta ikuisuuteen.

Luultavasti Lauri Viidan runo Alfhild kuvaa juuri tuota naisimmeisten
ominaisuutta:

 Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta

kohota unessa pilvien alta

ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,

jo joka yö sinne purjehtinut,

missä nyt Eemeli tullen ja mennen

murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,

kissoja, koiria, tuttua väkeä,

viittoen, luikaten parhaansa mukaan,

ettemme loukkaisi Pispalan kivissä

jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla

puutarhakeinussa pihlajan alla

viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa

morsiusparina Tampereen puistoissa -

ostaen kahvit ja pullat kai,

jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,

äitini vuoteen valmistaa

ja linnut, linnut helää --.

-Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lastenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan !

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa !

[Hiisitär]

Ihan normaalia selvänäköisyyttä ja kykyä aistia energioita, ei sen vakavampaa! Kukaan ei kuole täällä sattumalta tai sairastu sattumalta - sinä vaan selvänäköisyydelläsi pystyt tahattomasti kurkkaamaan sielunsuunnitelmaa ja tulevaisuutta. Et siis ole aiheuttanut tietämykselläsi hevosten kuolemaa tai tuttavasi syöpää - olemme toki Jumalan osia, mutta emme sentään kokonaan itse Jumala Sillä määrällä jumalallista voimaa, mitä meillä on, ei muuteta tai sotketa toisten sielunsuunnitelmia tai tulevaa niin, että toiset kupsahtavat, joten ei huolta.

Selvänäköisyys/kyky aistia energioita ei ole aina hauskaa, koska naamioiden läpi pystyy näkemään. Olen saanut huomata sen itse nykyisessä työpaikassani aika kovasti, sillä vaikka miten eräät työtoverit ovat kuoreltaan iloisia, onnellisia ja ystävällisiä, sisimmässään he ovatkin ahdistuneita, kiireisiä ja ajattelevat minua vaan onnettomana pikkutyttönä, joka ei tiedä mistään mitään, joten sitä ei kannata edes kuunnella. Tänään yksi lapsista kävi pyytämässä anteeksi eilistä huonoa käytöstään tunnilla minua kohtaan, mutta tiesin, ettei hän tarkoittanut sitä. Ainoa pahoillaan olemisen fiilis hänessä oli se, että tieto tuosta huonosta käytöksestä levisi vanhemmille ja omalle opettajalle, josta hän sai ripityksen. En silti usko hänen oppineen tuosta mitään, sen vain näkee hänen aurastaan. Sama meno tulee jatkumaan tulevaisuudessakin, mutta sehän ei ole minun asiani.

Tämä selvänäköisyys on toisaalta lahja, koska silloin elämä näyttää ainakin omasta kokemuksesta kirkkaammalta. Tietää mitä kuuluu elämään, minne kuuluu mennä ja ketkä ihmiset kuuluvat tälle samalle tielle kanssani. Ei polta näppejään suotta ja osaa välttää tilanteita ja ihmisiä, joista seuraisi turhaa pahaa mieltä ja epäonnea. Tietää kehen ja mihin luottaa. Kukaan ei pysty valehtelemaan minulle ja jos joudunkin valeen uhriksi tiedän, että asia nyt vaan kuului olla niin. Samalla selvänäköisyys antaa ymmärrystä toisia kohtaan: tämä henkilö ei oikeasti ole vihainen, hänestä vaan näkee että hän on väsynyt ja turhautunut tuohon sekä tähän elämässään. Ihmiset ja elämän sekä eri tilanteet oppii näkemään laajemmassa mittakaavassa, kuten sinä jo teetkin niin - ethän ole mukana ikäistesi pinnallisissa vouhotuksissa (älä mitään, en ole minäkään ollut enkä ole ) Muistathan kuitenkin nauttia välillä myös maallisista asioista, kuten hyvästä hajuvedestä, ihanasta kahvilaillasta, rajuista reiveistä, kalliista ravintolalounaasta, shoppaamisesta, uudesta kampauksesta jne. jos se tuntuu sinusta Itsestäsi hyvälle

Ja mitä yksinoloon tulee, lukaisepa allekirjoitukseni:

[mirka222]

Huh, mulla tulee aina omaan elämääni liittyviä tunteita/aistimuksia, että nyt täytyy tehdä jotain..ehkä intuitioni on tavallista vahvempi...Tiedän usein ja tunnen vahvasti, mitä minun pitää tehdä, vaikka en osaa sitä järjellä selittääkään...Monet ihmiset varmaan ajattelevat minua ihan oudoksi tyypiksi, kun yritän selittää näistä tuntemuksista...Valitettavasti olen kuunnellut aina muita ja "järkeä" ja haaskannut elämästäni jopa vuosia tilanteeseen, jonka olen jo ihan aluksi tuntenut, ettei se tule onnistumaan, vaikka näennäisesti katsoen tilanne on ollut mitä parhain...Olen myös aika turvallisuudenhakuinen tyyppi, joten tämä "tietämys/tuntemus", mitä pitää tehdä ei ole aina minullekaan mukava tunne, kun haluaisin pysyä aina samassa vanhassa ja pitää tilanteen muuttumattomana ...Yksi kesä oli hauska: tiesin jo keväällä, että saisin töitä jostain, vaikka en ollut hakenut vielä mihinkään paikkaan eikä työkokemustakaan ollut...Täällä opiskelukaupungissa kesätyöt ovat muutenkin kiven alla...Ehdin lähettää kesätyöhakemuksia vasta ihan kesän alussa, mutta pääsin "tuntemukseni" mukaisesti töihin ja vieläpä kioskiin ilman mitään työkokemusta

[kengururotta]

Kiitos vastauksista. Hyvä tietää AthaMaarit että noihin kuolemiin en kuitenkaan voisi millään tavalla vaikuttaa.

[PieniEnkula]

Hui, ihan säikähdin tekstiäsi, koska se voisi hyvinkin olla minun kirjoittamaa  En ole kokenut noin voimakkaasti, mutta en vielä luota intuitiooni vaan ajattelen usein, että "ei se kuitenkaan mitään tarkoita". (Jos jollakin olisi neuvoa, miten tuosta pääsee eroon, niin olisin kiitollinen) 
Etenkin tuo, että sulle on vaikea valhedella, pätee minunkin kohdalla. Näen (tai paremminkin tunnen) ihmisistä heidän perimmäiset ajatukset ja tunnen heidän tunteensa.. Muakin on aina kiinnostaneet henkimaailman asiat ja nyt ne ovat joka päivä mielessä. En oikein tiedä, mihin suuntaan tästä lähtisi, mutta kai mua johdatetaankin

Voisin kaikkein vahvimman kokemukseni vielä kirjoittaa.. Asuin vanhempieni luona vielä ja aloin nukkumaan. Yhtäkkiä tunsin, että jokin kävelee käytävällä huoneeseeni, pelkäsin aluksi todella paljon, mutta sitten tämä "jokin" otti käsistäni kiinni niin pelko muuttui ihanaksi tunteeksi. En voinut avata silmiäni, mutta mielestäni hän oli nuori nainen/tyttö, jolla oli pitkät vaaleat hiukset. Hän kertoi minulle jotain, mitä en enää seuraavana päivänä muistanut. Paitsi sen, että hän kertoi nimekseen Minna. Tää tapahtuma on unohtunut vuosiksi, mutta nyt haluaisin selvittää, mitä asiaa tällä Minnalla oli ja kuka hän on

[Hiisitär]

Minna on varmastikin suojelusenkelisi tai oppaasi. Usein juuri suojelusenkelit ottavat meihin kontaktin noin ja tunne, joka yhteydestä tulee, on aivan ihana.

[WishMasteri2003]

Hmm, samaan porukkaan kuulun, tosin luulen, että minulla on vielä paljon opittavaa tämän asian tiimoilta.

Olen nähnyt enneunia ja esimerkiksi vaistonvaraisesti ottanut kännykän käteen ja kaveri on soittanut juuri samaan aikaan, ja aikaisemmin mainittuja asioita myös olen kokenut, kuten kaikennäköisiä tuntemuksia. Tosin en ole ennustanut kenenkään tai minkään kuolemaa.
 En tiedä, että onko tämä mitään enneunta tai semmoista, mutta kerran olin nukkumassa ja sitten yhtä-äkkiä unessa kuulin jonkun puhuvan hyvin voimakkaasti ja melko matalalla äänellä, mutta en ymmärtänyt sanaakaan ja kun mies (luultavasti) lopetti puhumisensa, heräsin. Tosi outoa.

Oppia ikä kaikki

[Hiisitär]

Et ole Ardith yksin! Täällä myös toinen samanlainen ja ystäväpiiriin kuuluu pari muutakin samoin ajattelevaa. Se ei ole todellakaan itsetuhoisuutta tai masentuneisuutta, ei mitään sellaista. Sitä vaan kokee olevansa ihan väärässä paikassa, väärissä energioissa (vaikka todellisuudessa Itsehän tänne on tultu ja silläkin on tarkoituksensa). Itse kärsin välillä todellakin syvästä ikävästä takaisin tuonne jonnekin, joka on minun koti, toisin kuin tämä paikka. Ihan kuin perhe ja läheiset sielut odottaisivat minua, joka olen lähtenyt seikkailumatkalle ja palaan pian kotiin.

[Vajra]

Sinähän voisit käyttää selvänäköäsi tuon kysymyksesi selvittämiseen

 

[sideman]

hih, minäkin ilmoittaudun  Näen unissani mm. läheisten raskaudet ennen kuin niistä on minulle kerrottu (kurjaa urkkia, mutta minkäs sille voi...  ) Sama homma tuon "ei tarvita sanoja"... aistin toisten ajatukset ja tunteet ilman sanoja.

Olettekos rakkaat sisaret tutkineet indigolapsia? Kannattaa rekisteröityä ja lukea juttuja.
http://www.phpbbserver.com/uusimaa/index.php?sid=56496f4476641f079223d5272992d820&mforum=uusimaa

Minun tekisi kovasti mieleni aloittaa keskustelu tästä varjopuolesta, mikä herkkyyteen liittyy... Eli voimakas kuolemankaipuu. Tunnistaako kukaan?  Sitä on kamalan vaikea selittää sellaiselle (esim. terapeutille) joka ei tajua, mistä oikein on kyse. Kyse ei ole itsetuhoisesta syyllisyydestä vaan väsymyksestä tähän maapallon matalaan energiaan... tai siis siihen, mitä se aiheuttaa. 

Elä sinä huoli, veitikka nuori! Bhagavad-giitaassa kRSNa (Krishna) lupaa
näin (IV 8 ):

paritraaNaaya saadhuunaaM
vinaashaaya ca duSkRTaam
dharma-saMsthaapanaarthaaya
sambhavaami yuge yuge

Mukaellen A. C:n käännöstä voisimme transleitata tuon
vaikka näin:

Vapauttaakseni (paritraaNaaya) hyveelliset (saadhuunaam)
ja (ca) hävittääkseni (vinaashaaya) "pahan-tekijät" (duSkRTaam)
sekä vakiinnuttaakseni (saMsthaapanaarthaaya) dharman
Minä ilmestyn (sambhavaami) aikakausi aikakauden jälkeen (yuge yuge).

[Chandra]

Ensinnä kiitän Sidemania Lauri Viidan kauniin runon tuomisesta taas muistiini.

Kovin tuttuja te puhutte täällä.Enneunista,valheen tunnistamisesta,henkien (oppaitten)herättämästä huomioista ja ajoittaisesta kuoleman kaipuustakin.Onneksi se on vain silloin tällöin,sillä silloin se koti ikävä on suuri.

Näen parhaiten silloin,kun esim lähetän jollekin energiaa.Ehkä se johtuu siitä,että olen niin keskittyneessä tilassa.Mutta se ei ole sellaista näkemistä,että katselisin kuin tv-ruudusta.
Näen välähdyksiä kuvina ja saan lauseita.Se on palapelin sovittamista yhteen.
Jos minulta kysyy silloin jotain,tulee näky,tai suora vastaus.
En myöskään pitkään aikaan luottanut intuitiooni,tai viestehin ja näkyihin,mutta ne ovat osuneet kuitenkin niin oikein,että luottamus on ajan myötä kasvanut.
En ihmettele enää naputuksia,tai koputuksia,vaan tiedän että oppaani ovat mukana ja minulle se tuo turvallisuuden tunnetta.

Kevyet hipaisut ja kosketukset ovat myös tuttuja,mutta niissä todella on mukana sellainen rakkauden energia,että huolet haihtuvat kyllä,jos niitä on.
Lahjana pidän sitä itsekin.Kunnioitan sitä,enkä juuri leikittele asioilla,vaan kysyn ainoastaan jollekin tärkeää asiaa.
Uskonpa että täällä on näkijöitä ja kuulijoita hyvinkin paljon.
Ihanin lahja on kuitenkin tuo energioitten tunnistus.On helppo lähteä pois,jos aistii valheellisuutta ja pahansuopuutta ympäristössä.
Nautitaan lahjasta ja opetellaan yhä uusia asioita.