seuraava »

[aeiouyäö]

Olisiko kenelläkään kokemuksia?Olen lukenut, että tähän voisi pystyä tahdonvoimalla, mutta itse en ole siinä ainakaan vielä onnistunut.

[aeiouyäö]

Itse olen aiheeseen äskettäin vasta tutustunut, mutta nyt meinaa niin stressi ja väsymys vaivata, että nukahdan aina kun tätä yritän

[aeiouyäö]

Eilen illalla tätä taas kokeilin, istuin parvakkeella tuolilla, suljin silmät ja yritin kuvitella leijuvani taloni yläpuolella ja katselevani sieltä sen kattoa.
Luulen, että pääsin aika pitkälle, koska pidin kämmentäni ylöspäin ja sormia jännityksessä, ja yhdessä vaiheessa ihan yrittämättäni käteni valahti täysin rennoksi.Mutta sitten joku humalainen huusi jotain ja "heräsin".
Mutta nyt ainakin tiedän, että tämän yrittäminen onnistuu ainakin minulta helpommin ulkona, koska sisällä en ole onnistunut kertaakaan edes rentoutumaan kunnolla tiedostamattani.Ja muutenkin on helpompi visioida leijuvansa kun tuntee tuulen kasvoilla 

[aeiouyäö]

joo mulle kävi aikoinaan kanssa niin  Juju kait piileekin siinä että pystyy pitämään tietoisuuden eikä nukahda. Kerran tuli sellainen kokemus, että käväisin jossain avaruusaluksessa, missä tunsin miten minut "skannattiin" läpi. Näin ulos aluksesta, minut vietiin valkoiseen huoneeseen missä kuulin äänen, joka puhui jostain kristalleista ja että "te olette niitä jotka maailman pelastaa "-läppää. Sitten leijuinkin jossain pastellivärien läpi avaruuteen ja tähtien läpi kunnes palasin kroppaani. En tiedä, oliko se totta vaiko jostain mielikuvituksesta pulpahtanut kokemus, mutta paluu oli herättävä, kukn jysähdin takaisin kroppaani ja "heräsin" ihan totaali hereille ihmetellen, että WTF tapahtui! Joskus nukuttuani herään samalla tavoin (syvästä unesta) että ikään kuin jysähdän takaisin kroppaani. Luulen, että ne on saattaneet olla seikkailuja toisissa todellisuuksissa, mutta tiedä sitten tuota 

Oho, kuulostaa vähän jo pelottavalta Pystyitkö siellä avaruussukkulassa hallitsemaan sitä, mitä teit ja sanoit?

[aeiouyäö]

joo mulle kävi aikoinaan kanssa niin  Juju kait piileekin siinä että pystyy pitämään tietoisuuden eikä nukahda. Kerran tuli sellainen kokemus, että käväisin jossain avaruusaluksessa, missä tunsin miten minut "skannattiin" läpi. Näin ulos aluksesta, minut vietiin valkoiseen huoneeseen missä kuulin äänen, joka puhui jostain kristalleista ja että "te olette niitä jotka maailman pelastaa "-läppää. Sitten leijuinkin jossain pastellivärien läpi avaruuteen ja tähtien läpi kunnes palasin kroppaani. En tiedä, oliko se totta vaiko jostain mielikuvituksesta pulpahtanut kokemus, mutta paluu oli herättävä, kukn jysähdin takaisin kroppaani ja "heräsin" ihan totaali hereille ihmetellen, että WTF tapahtui! Joskus nukuttuani herään samalla tavoin (syvästä unesta) että ikään kuin jysähdän takaisin kroppaani. Luulen, että ne on saattaneet olla seikkailuja toisissa todellisuuksissa, mutta tiedä sitten tuota 

Oho, kuulostaa vähän jo pelottavalta Pystyitkö siellä avaruussukkulassa hallitsemaan sitä, mitä teit ja sanoit?

En! Enkä minä sanonut mitään, koin vain sen skannauksen, värit ja kuulin äänen. Leijuin... ei siinä ollut omalla tahdolla mitään tekemistä. 

Aa, okei Kiitos kun kerroit kokemuksestasi

[Chandra]

En ole tahdonvoimalla yrittänyt,mutta ihan itsestään kyllä olen kokenut joskus ensimmäisen Reiki-kurssin jälkeen.
Tein paljon itsehoitoja ja koska koko maailma oli niin uutta ja kiehtovaa,niin koin myös vahvasti kaikkea.

Yhtenä iltapäivänä se vain tapahtui makuuhuoneen sängyllä.
En varsinaista hoitoa kait ehtinyt edes aloittaa,vaan olin muuten rentoutuneessa tilassa.
Ensin hieman säikähdin,mutta sitten kyllä nautin täysillä siitä kehottomuudesta.
Silloin tällöin sillä rajamailla,että nyt lähtee,,,
Mutta ehkä alan sitten tuomaan siihen liikaa tahtoani mukaan ja juttu lopahtaa siihen.

Itselleni asiat tapahtuvat yleensä spontaanisti,ennakoimatta.
Entisiin elämiin matkasin kyllä joskus,kun aihe kiinnosti kovasti ja se oli suhteellisen helppoa.
Nyt ne eivät tunnu enää niin tärkeiltä.
Mutta niin montaa on keinoa,kuin meitä ihmisiäkin.

[aeiouyäö]

En ole tahdonvoimalla yrittänyt,mutta ihan itsestään kyllä olen kokenut joskus ensimmäisen Reiki-kurssin jälkeen.
Tein paljon itsehoitoja ja koska koko maailma oli niin uutta ja kiehtovaa,niin koin myös vahvasti kaikkea.

Yhtenä iltapäivänä se vain tapahtui makuuhuoneen sängyllä.
En varsinaista hoitoa kait ehtinyt edes aloittaa,vaan olin muuten rentoutuneessa tilassa.
Ensin hieman säikähdin,mutta sitten kyllä nautin täysillä siitä kehottomuudesta.
Silloin tällöin sillä rajamailla,että nyt lähtee,,,
Mutta ehkä alan sitten tuomaan siihen liikaa tahtoani mukaan ja juttu lopahtaa siihen.

Itselleni asiat tapahtuvat yleensä spontaanisti,ennakoimatta.
Entisiin elämiin matkasin kyllä joskus,kun aihe kiinnosti kovasti ja se oli suhteellisen helppoa.
Nyt ne eivät tunnu enää niin tärkeiltä.
Mutta niin montaa on keinoa,kuin meitä ihmisiäkin.

Minulle taas ei tapahdu mitään ennakoimatta.Eikä yleensä vaikka yrittäisinkin.Yleensä en onnistu sen takia, että alan epäillä pystymistäni.

[Chandra]

Siinä se varmaa onkin,että epäilet.

Ja koska olen ollut yhtä epäilevä,niin luulen että siksi minulle nuo asiat vain tulevat.
Ehkä maailmankaikkeus jostain syystä haluaa poistaa epäilyjäni ja on siinä kyllä hyvin onnistunutkin.

Pelko saattaa olla toinen asia,joka estää joidenkin juttujen tapahtumisen.
Kun ei meille väkisin mitään "pahaa" haluta.Eikä kehosta irtaantumisessa ole tietenkään mitään pahaa,mutta se voi ensin tuntua pelottavalta.
Uskon että minulle tuo tapahtuma osoitti vain sen,että ihmisellä tosiaan on erillinen sielu ja tämä keho on vain se painolasti joka pitää maan pinnalla.

Nykyisin noita sielukokemuksia on erilaisia ja on ihana tietää,että matka jatkuu kohti jotain vallan suuremmoista,kun tämä maallinen vaellus päättyy.

Jos kovasti haluat tuon kokea,niin voithan pyytää,että näin tapahtuu sinulle joskus.
Silloin olet ilmaissut vapaan tahtosi ja sinua voidaan siinä auttaa.

Minä olen antanut "valtakirjan",että kaikki mitä tarvitsen kokemuspiiriini saa tapahtua.

[Rakkauden enkeli]

Aivan kuten Chandralle minullekin on tapahtunut muutaman kerran itsestään, en ole koskaan yrittämällä yrittänyt. Nukkuessahan tuo ruumiista irtautuminen on mahdollista aina.  Usein olenkin nähnyt itseni sängyllä makaamassa nukkuvana kun henkeni on irtautunut sen yläpuolelle  katselemaan ja lähtenyt ikkunan tai seinän läpi seikkailuihin. Ne eivät siis ole olleet unia vaikka kehoni nukkuukin, vaan tietoisia hengen irtaantumisia kehosta. 

[Esmiralda]

En ole yrittänyt edes tuollaista, en tiedä olenko halunnutkaan.

Mutta nuorempi skorpionipoikani on! Aika pelokkaana hän eräänä yönä muutama vuosi sitten herätti minut ja selitti silmät pyöreänä, että onko hän tulossa hulluksi, kun hän yhtäkkiä leijaili sänkynsä yläpuolella ja katseli omaa kehoaan alhaalla.

Onneksi tiesin ja jotakin ymmärsin tuosta tilanteesta ja sain rauhoitettua häntä, ettei sellaista tarvitse säikähtää, sellaista sattuu, eikä se ole suinkaan hulluuden merkkiä. Sielu vain joskus lähtee vapaalle. Kuten unessakin.

Olin tosi onnellinen, että hän luotti minuun ja kertoi.

[indiima]

Mulle kävi ruumiista irtautuminen vähän vahingossa 
Harjoittelin sellaista unen ja valveillaolon välitilaa, jossa mieli on jossain paikassa X, niin että se on tyyni, ja kuitenkin kehon kykenen tuossa tilassa vielä tunnistamaan. En siis ole unessa, enkä valveilla, vaan livun siinä kahden olotilan välillä. (Miksi harjoittelin tällaista?  ) Kerran tällaisena hetkenä huomasin, että erkanin bodystäni ja katselin sitä ylhäältä käsin, kävin keittiössä ja katselin ikkunasta alas autotielle. En muista miten palasin kehooni, mutta tästä seuraava muistikuva on se, että havahdun itsessäni siihen, että liikutan voimakkaasti oikeaa kättäni.
Toisen kerran koin vahvan ruumiini "kontrolloimattomuus" tai no, ehkä vain kuvailen, tilan ollessani sydänmeditaatiossa. Mieleni oli hyvin hiljainen, levollinen, mutta ensisijaisesti mieli vain oli. Istuin risti-istunnassa, ja meditaation aikana kehoni toimi itsenäisenä olentona, en päättänyt liikuttaa sitä, vaan se liikkui itsestään tilassa vallitsevien energioiden mukana. Kokemus oli ihmeellinen, voimaannuttava, hämmentävä, ja koin jotain jumalallista, jotain yhteistä, joka on aina ja kaikkialla olemassa.
Olen myöhemmin yrittänyt saavuttaa jotain edellisen kaltaista, siinä onnistumatta. Yleensä nukahdan, tai alan miettiä tehtäviä, joita voisin meditointiajallani tehdä...heheh Nukkuminen tosin on aina yhtä mukavata

[Riitta]

Ruumiista irtautuminen on lapsilla paljon helpompaa kuin aikuisilla, se on heille luonnollista.
Itsellani se on vielakin muistissa, olin lapsi ja kuumeessa ja olin nukkumassa.
Yht'akkia olin pihallamme Suomessa ja omenapuiden ylapuolella ja nain vanhempieni poimivan mansikoita-jotka todella olivat omenapuiden vieressa ja siskoni ja veljeni kantoivat ampareita.
Kerroin sen heille ruokatauolla ja he varmaan pitivat minua kummallisena-mutta he todella kerasivat mansikoita
Olen tahdonvoimala paassyt paikoihin ja nahnyt kaikenlaista, mutta en tieda onko se todellista ruumista irtautumista-en harrasta sita kuin joissain erityistilanteissa.

[aeiouyäö]

Itselläni ei muistaakseni ole tätä lapsenakaan tapahtunut.

[Eternel]

Kyllä on tätä tapahtunut muutaman kerran. Unihalvauksen aikana pääsee "irti" helpoimmin, kunhan tajuaa tehdä exit-(eli varsinaisen irrouttautumis-)tekniikan.

[ancelica]

Tahdonvoimalla yritin teininä, en onnistunut. Joskus kun poltin "yrttejä" liikaa nuorempana, niin sitten aloin nousemaan ylöspäin huoneessa. Yritin sanoa jotain tai tökätä exääni joka nukkui siinä vieressä. Pelästyin ja sitten laskeuduin. Yhdellä kaverilla on myös jonkinlaisia kokemuksia. "yrttejä" käytin lääketieteelliseen tarkoitukseen unettomuuteen, mutta ei tehonnut.