Puhumalla omista kokemuksistasi ja tuntemuksistasi ihan sieltä alusta asti... kuinka itse käsittelit "avautumista". Ja vaikka kertomalla oman äitisi "tarinaa"
Tämä on siis heitto ja pohjautuu siihen miten olen toiminut oman 8v. tyttären pelkojen kanssa, koskien unimaailma ja sosiaalisten kontaktien ongelmia, jotka tuottavat hänelle juuri pelkoja kun ei ymmärrä.
Kun toin hänelle esille olleeni samankaltaisessa myllerryksessä saman ikäisenä, jo se toi lohtua. Koska silloin olen esimerkki, että niistä voi selvitä ja noita pelkoja aiheuttavia juttuja voi oppia hallitsemaan.
Voimia teille kummallekkin
Älkää hukatko toistenne tuomaa turvaa ja tukea, se on voima vaikka varmasti välillä törmäyskurssilla