Sellaistakin tuli vielä mieleen, että jos neptunikko ei ole sinut Neptunuksensa kanssa, niin hän voi jatkuvasti ajautua ongelmiin ihmisten kanssa, joilla noita tyypillisiä Neptunus-ominaisuuksia on:
esim: äidilläni Neitsyt-Neptunus tekee kolmiota Härkä-Kuulle (kartan hallitsija) ja Uranukselle sekä kvinkunssia Vesimies-Auringolle. Hän inhoaa aivan erityisesti alkoholia, huumeita ja tupakkaa ja tietenkin kyseisten aineiden käyttäjiä. Hän ei kestä myöskään läheisissään tunteellisuutta eikä herkkyyttä, vaan halveksii näitä ominaisuuksia - olisikohan ne itsessä kielletty??? Myös kaikenlainen hengellisyys ja on pannassa, eikä häntä kiinnosta esim. unien tulkinta tai psykologia. Hän tituleeraakin itseään inhorealistiksi. Mitään sisar-hento-valkoista hänessä ei myöskään ole, vaan hänelle tuntuu olevan yksinkertaisesti ärsyttävää ja ottaa sen melkeinpä henkilökohtaisena loukkauksena, jos läheiset ovat sairaana.
Kaivoin tämä aiheen pitkästä aikaa esille, kun (jälleen) pohdiskelen vahvaa Neppariani - ja tartuin tähän Lillin kommenttiin.
Meikäläisen Neptunus-painotuksella allekirjoittaneen pitäisi varmaan olla jo multapeiton hellässä huomassa puskemassa voikukkaa ja rikkaruohoja
Mun Neppari-painotuksella ei olisi mikään ihme, jos olisin jo juonut itseni hengiltä! Mutta... Olen juurikin näitä persoonia, jotka ovat ominaisuuksiltaan päinvastaisia, mitä Neptunukseen yleensä liitetään - olen nimittäin hyvin alkoholi- ja huumevastainen ihminen, suhtaudun myös lääkkeisiin epäluuloisesti. En ole raivoraitis, esim. erityistilanteissa ja hyvän ruoan painikkeeksi saatan ottaa lasillisen viiniä tai yhden erikoisoluen, mutta humalassa olen viimeksi ollut n. 3 vuotta sitten. En tykkää humalahakuisesta juomisesta, enkä itse viihdy humalassa, peräännyn lähestulkoon kaikista tapahtumista, joissa kaverit tapaavat vain baarissa tarkoituksenaan vetää kännit
Humalaisten käytös ahdistaa, siksi en enää viihdy edes yöelämässä ja kaikki juomiseen liittyvät tapahtumat muistuttavat jotain surkeaa naamioleikkiä, jossa koitetaan unohtaa itsensä ja ankea arki toviksi
Toinen on tuo "tunteellisuus" - en tiedä, onko sitten Nepparin varjopuoli, vai ihan vaan mun
, joka ei siedä avuttomuutta. Esim. siskoni (
) taipumus vajota sängynpohjaan kriisien yhteydessä ja lähes paniikinomainen takertuminen muihin saa niskakarvani pystyyn!
Lisäksi, kun siskollani on taipumusta hoidattaa asiansa muilla, niin ei hyvää päivää - itse tuppaan hautautumaan omiin murheisiini yksin ja vaikka tarvitsisin muiden apua, hammasta purren vedän homman läpi omine voimineni. Ei tämä mun tapakaan selvitä kriiseistä paras mahdollinen ole
Muutenkin, mitä tässä mietin ihmissuhteitani, niin olen ystäviäni valmis auttamaan, mikäli nämä tarvitsevat olkapäätä tai juttuseuraa (= kuuntelijaa, olen hyvä kuuntelija). Mutta pidemmän päälle, jos läheinen kriisitilanteessa ei pidemmän päälle aio ottaa ratkaisevaa askelta parantaakseen olosuhteitaan ja jatkaa elämän epäreiluuden märisemistä loputtomiin, siirrän ko. läheisen nopeasti Ö-mappiin, sillä muista (jatkuva ja tulokseton) huolehtiminen sairastuttaa myös mut! Perheessäni on ollut tilanne, jossa alkoholisoitunut siskoni aiheutti ylimäärin huolta perheessämme - itse katkaisin siskooni välit, sillä koin, etten itse enää jaksa hänen ongelmiensa parissa. Kuitenkin, kaikkia ei voi auttaa, mikäli toinen ei itse halua muuttaa sairaita tapojaan ja jokaisella meillä on vain yksi elämä, josta kannattaa ottaa kaikki teho irti ja huolehtia parhaansa mukaan itsestään.
Mulla
sijaitsee 11. huoneessa, ystävien ja yhteisöjen huoneessa - nuorempana ystävystyin helposti kaikkien kanssa, ketkä vain suhtautuivat ystävällisesti muhun (olin koulukiusattu, joten kaikki positiivinen huomio tuntui erityisen hyvältä). Pyrin miellyttämään kaikkia, jotta olisin "osa laumaa" ja hyväksytty, kuten kaikki muutkin. Luotin ja uskouduin "hyväntahtoisille" ihmisille - tämän seurauksena salaisuuksiani reposteltiin ja leviteltiin ympäriinsä, selän takana supateltiin kiusaajille ja naurettiin hihaan. Meillä vierailleet "ystävät" varastelivat lelujani. Kirjoittaessani tätä kuulostaa omastakin mielestäni hirveältä kohtalolta - toisaalta, hyvä oppiläksy. Pikku romantikosta kasvoi varsin raadollinen inhorealisti, joka näkee ja haluaa nähdä myös sen asioiden rumemman puolen, mitä totuudeksi kutsutaan. Ystävistä sen verran, että nykyisin valitsen hyvin tarkasti ystäväni ja henkilöt, kenelle uskoudun. Ja näitä henkilöitä ei ole tällä hetkellä kuin pari. Ja huom! puhun edellä YSTÄVISTÄ - kavereita, joiden kanssa ollaan hyvää päivää- tai hupsuttelulinjalla, heitä on elämässäni aika paljon
Mutta tosiuskottuja ihan vaan pari, ystäviä olen viime vuosina paljon karsinut sinne kaveri-mappiin, panostan ainoastaan niihin merkittävimpiin ihmissuhteisiin täysillä.
En halua näillä tarinoillani kerätä sääliä. Vain todeta, että menneisyyttä ei voi muuttaa, ainoastaan ottaa menneisyys oppiläksynä, jottei samoja virheitä enää toistaisi
Ja saa sanoa kylmäksi ihmiseksi, itse määrittelen itseni realistiksi, joka yrittää hahmottaa sen, mihin omat voimat ja resurssit riittävät - energiaa en halua turhaan haaskata.