Minä olen ONNELLINEN että saan elää nyt hetkeä.
Yleensä jos alan suunnittelemaan jotain eteenpäin,tuo se vain mukanaan uusia mietinnän aiheita.
Pätee ihan kaikissa elämän asioissa.Menemisissä,suhteissa muihin ihmisiin,sovituissa tapaamisissa,,,
Olen elänyt näin nyt jo melko monta vuotta.Tosin vasta nyt,yksin asuessani jälleen,voin toteuttaa sitä juuri sellaisenaan.
Ystäväni tuntevat tapani,eivätkä juuri ihmettele.He tietävät,että tulen,jos olen sillä tuulella,mutta eivät juuri ihmettele,vaikka olen poissakin.
Toki jos samana päivänä lupaan tavata jonkun,niin pidän lupauksen,tai esteen tullessa pyrin mahdollisimman nopeasti ilmoittamaan siitä.
Mutta ei enää mitään kauas kantoisia suunnitelmia.
Ne tuovat vain stressiä.Pystynkö toteuttamaan ja entä jos tuleekin jotain muuta kiinnostavaa,,,
Kun elää nyt hetkessä,voi tehdä juuri sitä,mitä kulloinkin haluaa.Lähteä ulos,ottaa nokoset,soittaa ystävälle ja sopia vaikka tapaamisestakin samana päivänä.Mutta ei tuntien päähän.Se on jo melkein liian pitkä aika.
Riippuu paljon millä tuulellakin olen.Olenko seurallinen,vai kaipaanko rauhaa.
Onneksi myös useat ystäväni elävät samoin.
Voivat sanoa,että piipahdan ruokatunnilla loppuviikosta,jos ehdin ja erityisesti yksi,ei juuri koskaan ehdi.
Mutta riittää se,että hän haluaisi tavata.Hän muistaa ja minä muistan ystäviäni,vaikken heidän kanssaan olisi viikkoihin tekemisissä.
Ehkä se on oppia myös menneestä,jolloin on paljon tehnyt lupauksia ja suunnitelmia ja sitten onkin jokin mennyt mönkään.
Mitä niitä suunnittelemaan sen kummemmin.Kullakin hetkellä omat juttunsa.
Kyllähän vieraammat moista "holtittomuutta" saattavat ihmetellä,mutta eivät ymmärräkään,miten sitovaa elämää elävät itse.
Ja mitäs sen on väliä,vaikka ihmettelevätkin.
Tässä hetkessä eläminen tuo myös turvallisuutta ja rauhaa.Ei odota erityistä,mutta joskus ja hyvin useinkin huomaa saavansa iloisia yllätyksiä.
Kuulun vielä siihen onnellisten ryhmään,joiden ei tarvitse lähteä minnekkään aamuisin.Saan nukkua,jos nukuttaa ja illalla (näin yöihmisenä)valvoa miten pitkään tahansa.
Voihan sitä pitää ja pidetäänkin varmaan jotenkin yhteiskunnasta pois pudonneena,mutta en koe itse niin.
Ja nyt tuo minulle tällä hetkellä uusi juttu,miesystävä.
Ennen olisin halunnut tietää miloin nähdään ja missä ja missä mennään ja melkeinpä kuinka kauankin yhdessä ollaan.
Eihän tuollaisia voi kukaan tietää,eikä luvata.
Ollaan niin kauan kun hyvältä molemmista tuntuu ja se voi tarkoittaa ikuisuutta,tai vaikka huomenna lopahtaa.
Jos hän löytää kiinnostavamman,koska liikkuu vielä ravintoloissa,niin ei se hänen vikansa ole.
Olen vain pyytänyt kertomaan siitä sitten.
Minua ei sinne enää saa,joten en voi kieltää häneltä jotain,mikä tuntuu hänestä mukavalta.Nytkin on jääkiekkoa katsomassa jossakin.
kippolassa.
Mikäs meidän on hätänä.Ollaan vain iloisia,kun niin moni turha asia jää murehtimatta.Murehditaan sitten,kun sen aika on.Ei enää etukäteen,kiitos.
Sitä on tullut tehtyä vuosikymmeniä ja turhia murehtinut todella paljon.Se tapahtuu,mikä on tapahtuakseen ja silloin varmaan osaa toimia ilman,ettei ole vuosia etukäteen murehtinut.
Ihanaa,että täältä löytyy muitakin tällaisia samoin ajattelevia.