seuraava »

[Mystification]

Iltaa ihmisille.
Asiani koskee erityisesti naisia, jotka horoskoopiltaan ovat loppukesän lapsia, leijonia.
Oma rakkaus- ja tunne-elämäni kupruilee ja aaltoilee kuin meren aallot pahimmassa myräkässään, enkä tiedä mistä muualtakaan pystyisin saamaan edes murto-osan vastauksia kysymyksiini, jotka pysyvät aina taustalla selvittämättöminä, kuin kanssasisaruksilta.

Alan itse olla jo melko epätoivoinen ja lannistettu, vaikka elämä onkin omalla kohdallani vasta aluillaan.
En saa omista tunteistani selvää, mutta toivoisin löytäväni vielä itselleni itseni kaltaisen kanssaeläjän, hieman syrjäytyneen vailla jännityksen hurmaa olevan filosofoijan.
Olen hyvin kiinnostunut muiden tarinoista ja tahtoisin kovin saada pientä opastusta, mistä leijonan tulisi aloittaa saalistuksensa.

Niinpä tahtoisin tietää, ovatko leijonanaiset löytäneet rakkautensa muista tulen merkkiä edustavista persoonista, vai kenties aivan muista.
Mikäli olet leijona, jakaisitko tarinasi, ja kertoisit oletko löytänyt onnesi?

 

[Lionheart]

Mmmmh.. 
Meitsi on jellona ja tuo toinen on myös.
Ollaan oltu yhessä nyt pian kolme vuotta, mikä on mielestäni pirun pitkä aika. Hyvällä tavalla toki.
  Tarina alkoi ensin pienenä pelinä. Tai niinhän mä luulin. (Kuinka nyt joku pari vuotta vanhempi ja niin kuuma uros nyt minusta kiinnostuis? Minä, suurisuinen ja rähjäinen poikatyttö, joka rassasi mieluummin jotain projektia autotallissa kuin hengaili muiden ikäistensä tyttöjen kanssa kaupungilla jätkiä jahdaten.) Kun mä lopulta tajusin, että hän oikeesti halus musta jotain, halus mut, niin mä sekosin täysin. En enää tiennyt kuka olin tai mitä halusin. Sitten en muistakaan mitä tapahtui ja yhtäkkiä ei puhuttukaan "minä ja sinä" vaan "me", enää ei kysytty "tuuks sä ja se sinne ja sinne" vaan "tuutteks te sinne ja sinne". Se kävi sitte niinku itestään. Hullua 
  Välillä meillä on kausia (niinkuin olen täällä jossain jo joskus maininnutkin), jolloin kumpikaan ei siedä toista ja riidellään ja tapellaan - ihan fyysisestikin. Molemmilla koko ajan pieni kilpailuvietti päällä ja aina ollaan joko leikillämme tai tosissamme alistamassa toista. Kuulostaa negatiiviselta ja sitähän se joskus onkin, mutta lopulta se homma menee.. Noh, vähemmän negatiiviseksi.. 
  Mä oon pohtinu tätä meijän suhdetta ja joskus miettinyt, että mikähän siinä on, kun aina vaan vaikka menis kuinka huonosti, niin se toinen vetää niin paljon puoleensa ettei vois edes kuvitella olevansa kenenkään muun kanssa.
  Me ymmärretään toisiamme ilman sanoja, mikä on mulle tärkeetä. Me ollaan niin samanlaisia ja se on kai syynä siihen, että hän kestää mua (mä kun en mikään kaikkein ihanin persoona ole, varsinkaan jos en halua olla ja muut ihmiset ei tällöin aina mua ymmärrä). Se on vähän niinku "me vastaan maailma ja maailma jää kakkoseksi".

Mystification, minä uskon että jokainen meidänlaisemme leijona-leidi löytää vielä joskus sen (saaliinsa) jonkun erikoisen. Ei sitä kannata etsimällä etsiä, kyllä ne tulee luokse. Mutta jos nyt sellainen ajatus tulee, että on saatava se oikea nyt ja heti, niin vähän tätä  ja jotain muuta ni johan alkaa sujua.
Voimia sulle  Kyllä se joku vielä löytyy, usko vaan.