seuraava »

[Hiisitär]

Osaisiko joku katsella isäni karttaa? En tiedä isän virallista syntymäaikaa, mutta tein sen klo. 12:00 ajalla. Emme ole koskaan tulleet isän kanssa toimeen ja minusta onkin aina tuntunut sille, ettei minulla ole isää, vaan kotonani asuu joku vieras tyranni. Kemiamme eivät kohtaa lainkaan ja nykyisin meillä on "hiljainen sopimus" siitä, että emme ole missään tekemisissä toistemme kanssa. Sisaruksilta kuulen edelleen isän valittavan minusta aina kuin vaan voi.

Olen miettinyt mikä ihmeen karma tässä meidän välillä on ja hiljalleen alkanut tulla siihen tulokseen, että minun tehtävä lienee ollut vain esikoisena saattaa vanhempani suhteeseen (menivät naimisiin vasta kun minä synnyin). Välillä tulee olo, että koko mieskäsitykseni on totaalisen murennettu ja loukattu, kiitos isän, vaikka todellisuudessa ne ovat vain egon lommoja.

Laitan oman kartan tähän myös, jos joku haluaa tehdä vertailuja.

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikö olisi parempi laittaa synt tiedot, jos et halua julkisesti, joku tulkitsija varmaan saisi ne yv:na? En sano että minulla olisi nyt just aikaa, tuli vaan mieleen. Itselläkin olisi aika tylsä kuva miehistä isän puolesta - toisaalta KAIKISSA on hyvät ja huonot puolet, ja hän on oikeastaan aika ok isä verrattuna esim serkkuni vastaavaan. Olemme kumpikin ykkösiä, niin että siitäpä syitä väistelyyn.. en siis koskaan halunnut hänen tyyppistään miestä, tosin vakautta hänessä on kuitenkin perheessä olemiseen, jota sitten koettaa määrätä heh.

Eli ehkä minun on vaikea antaa kenenkään miehen määrätä..siksikö puuttuu jämerä mies kuvasta..

[Ave^^]

Olet isääsi vahvempi henkisesti ja hän varmaan tajuaa sen.

Tuollaista ei kyllä voi mennä sanomaan pelkän kartan perusteella. Voihan se olla näin, mutta on mielestäni vaarallista tehdä tietynlaisia tulkintoja tuntematta itse henkilöitä. Jotkut kun ottavat nämä asiat niin vakavasti.



Varmaankin olet jo miettinytkin, mutta jos et, niin pohdi sitä minkä takia isäsi käyttäytyy näin, minkälaisia tunteita hänellä on siellä taustalla, hänkin on vain ihminen. Ihmissuhdeongelmissa auttaa aina ns. toisen osapuolen saappaisiin astuminen. Jotenkin sen jälkeen ei vain enää voi vihata tai inhota sitä ihmistä. Sillä nuo tunteet vaativat, että sen ihmisen pitäisi olla jotenkin suuren oloinen. Ja kun näkeekin edessään yhtä haavoittuvaisen olennon kuin itsekin ja kaikki muutkin ovat, ei sitä voi vihata tai inhota. Sen jälkeen voi päättää itse yrittääkö auttaa häntä (joka todella harvoin onnistuu) tai vain antaa olla. Kun itsellä ei ole niitä rankkoja tunnesidoksia enää on ihmeellisen helppo todellakin antaa asioiden olla. 
Minulla onkin tälläinen motto: toisen käyttäytymistä ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan voi. 

[Lilli]

Minulla pisti silmään isäsi kartan tulivoittoisuus ja aspekteista erityisesti Kuun ja Uranuksen yhtymä 12. huoneessa ja näiden oppositiot Marsiin ja Chironiin 6. huoneessa.

Aurinko-Oinas, jolla on Kuu ja nousu Leijonassa on varmasti huonoimmillaan sietämättömän itserakas päällepäsmäri, joka ei siedä tai kuule muiden mielipiteitä lainkaan. Kokemukseni mukaan Kuun ja Uranuksen yhtymä voi tehdä tunne-elämästä kuitenkin hyvin viileää, joskin ajoittain arvaamatonta (tätä vahvistaa myös se Mars - Chiron -oppositio) ja kun yhtymä on vielä 12. huoneessa, tunteet pyritään kätkemään. Jotkut onnistuvat niin hyvin, etteivät ikääntyessään tunne enää yhtään mitään. Vaikka monet vahvan 12. huoneen omaavat henkilöt ovat hyvin herkkiä, henkistyneitä ja mystiikkaan taipuvaisia, niin vähintään yhtä monet ovat myös täysin empatiakyvyttömiä ja elämän vastoinkäymisissä pahoin vammautuneita.

Sinäkin Oinaana ja vahvalla ykköshuoneella varustettuna kaipaat kovasti huomiota, mutta isäsi on todennäköisesti tähän väärä osoite. DC:llä oleva Rapu-Kuu tekee tunne-elämästäsi ja tunteiden osoittamisen taidosta huomattavasti kehittyneempää kuin isälläsi ja saattaahan olla, että edustat isällesi sitä Chironia, joka pystyisi opettamaan omien kipukohtien kohtaamista ja tunne-elämän avautumista.

En olisi tosin kovin optimistinen tässä suhteessa.

[Hiisitär]

Kiitoksia Ave ja Lilli! Tunnesidoksia isään ei sinänsä enää ole, kuten ei muuhunkaan perheeseen, sillä pyrin kunnioittamaan perheenjäseniäni ensisijaisesti sieluina, joilla on oma tehtävänsä ja johon kuuluu tässä elämässä oleminen minulle perheenjäsenenä. Muissa elämissä minulla on ollut erilaiset perheen ja eri sielut näissä rooleissa, joten en kamalasti tuijottele tällaisiin "maallisiin termeihin" Olen kuitenkin uteliast tietämään miksi juuri minun ja isän kemiat eivät vain kohtaa - eivätkä ole koskaan kohdanneetkaan. Tämä siksi, että tietäisin paremmin minkälaista käyttäytymistä isäsuhteeni kaipaa niin, ettei siitä jää kummallekaan karmaa enää seuraaviin elämiin hoidettavaksi. Eli onko tämä meidän viileä "emme suhtaudu toisiimme milläänlailla"-asenne se kaikkein paras ja siltä nyt näyttäisi, kuten intuitiokin on sitä sanonut. Isää vastaan minulla ei ole mitään, joskin luulen että hänellä on kyllä minua vastaan vaikka mitä kun satuin esikoiseksi syntymään ja pilaamaan hänen elämänsä,mutta ei sillä ole minulle väliä. Se on hänen läksynsä, ei minun.