Samaa mietin minäkun, kuten AthaMaarit. Jotenkin se kolahtaisi minunkin järjen mukaan, että henki, sieluvalo, eli mitä nimiä käytettänee, on tosiaan jotakin paljon enemmän kuin tämä mitä aurassamme kannamme ja kehossamme peilaamme tai miten se nyt menikään. Siinä on vain osa tuota valon voimaa, ei keho kestäisi enempää.
Näin ollen sen pienen energiamme kautta voimme kuitenkin olla yhteydessä sisimmässämme ja unissa siihen kokonaisuuteen, mikä on MINÄ OLEN ja sitä kautta paljon laajempaankin todellisuuteen.
Se kuva, että näkisimme toisemme keho-olentoina, on taas toinen juttu.
![Cheesy](https://www.astro.fi/forum/Smileys/Astro2/cheesy.gif)