Minulla on yksi tämäntyyppinen uni, joka toistuu joidenkin vuosien välein ja joka kerta luulen sitä todelliseksi muistoksi. Unessa olen kähtenyt hyvin päättäväisellä ja suorastaan välinpitämällömällä tarmolla kaupungille tai kouluun yläosattomissa. En välitä tippaakaan siitä mitä muut ajattelevat enkä häpeä paljaita rintojani. Kuitenkin uni alkaa aina siitä kohtaa, kun olen palaamassa kotiin ja alan tuntea pientä epämukavuutta ihmisten kummeksuvista tuijotuksista. Harmittelen aina, että miksi en ottanut nyt varalta edes rintsikoita tai paitaa mukaan. Herätessäni joudun pohtimaan ihan tosissani milloin olen lähtenyt yläosattomissa jonnekin. Se on ainoa uni, joka sotkeutuu todellisuuteen niin pahasti että edelleenkin epäilyttää olenko joskus tehnyt moisen tempauksen, vaikka tiedänkin etten ole!
Muistan hämärästi myös unen, jossa ystäväni synnytti lapsen. Herätessäni aloin miettiä, että minnehän hän on sen lapsen sijoittanut, kun lasta ei enää näy hänen elämässään ja missähän lapsen isä on. Kesti pitkään ennen kuin tajusin, ettei se todellakaan ollut mikään totinen muisto, eteenkin kun ystäväni oli sinkku ja neitsyt
Silti se vain tuntui niin todelle, että melkein otin asian puheeksi ystäväni kanssa.
