seuraava »

[tuilelaith]

Moikka!

Kiva, että tämä ketju pompahti jostain syövereistä esiin. Aivan kuin olisi omaa elämää lukenut...tosin mies on  , mutta kuitenkin  löytyy . Kyllä tässä on hulluksi tultu monta kertaa, mutta otanpa näistä kaikista neuvoista vaarin ja annan vähän lisää vapautta. Nimenomaan on tuntunut samalta, että viestittely/yhteydenpito tapahtuu silloin, kun häntä huvittaa.

Ja muutenkin, minun on aina oltava se, joka joustaa. Kun olin kerännyt pahaa mieltä ja yrittänyt ymmärtää jo pitemmän aikaa, niin sitten tuli se päivä, kun mä vaan repesin ja pillitin sitten ihan hurjasti ja annoin kaikkien ajatusten tulla. Jälkeenpäin sain semmosen kohtelun kuin olisin ollut täysin kohtuuton ja kaikki sanomani tuli muka täytenä yllätyksenä. Ja siitä alkoikin hillitön kolmen päivän ryyppyputki hänellä, jolloin ei vaivautunut paljon yhteyttä ottamaan..eikä kauheasti sen jälkeenkään tai ainakin viestit ovat olleet aikaisempaa kylmempiä. Tästä on siis nyt muutamia viikkoja.

No, saa nähdä, mihin suuntaan tässä mennään..

[Indium]

^ Tohon yllä olevaan sen verran (selaan tässä kännykällä, anteeksi etukäteen jos tulee näppäilyvirheitä  ) että monta kertaa tuntuu muka hyvältä idealta "kestää" ja "ymmärtää", mutta kyllä se raja sieltä joskus vastaan tulee.  Ja  se on ihan inhimillistä ja normaalia ettei olla yliymmärtäviä Muumimammoja.
Jos on kovin vakuuttavasti onnistunut myötäilemään ja esittämään että kaikki on ok, niin kyllähän se kritiikki sitten aika puun takaa sille toiselle tulee. Ennemmin kannattaakin yrittää jollain vähemmän tunteikkaalla mielentilalla puhua siitä, mikä mättää, kuin päästää siihen pisteeseen että räjähtää itkuraivoon.
Helpommin sanottu kun tehty joo, mutta lisää syitä puhua ajoissa: toinen voikin yllättää positiivisesti kuuntelemalla ja ottamalla sanasi huomioon, vaikka itse etukäteen ennakoisit jääräilyä.

[Eklektikko]

Oman oinasmieskokemukseni perusteella voin todeta, että ellei ole heti, aina ja koko ajan tarkkana asiassa, niin suhde on tosi nopeasti vallankäytön korruptoima, kun se oinas haluaa olla pomo.

Myös se johon valtaa käytetään korruptoituu, eli ryhtyy käyttämään vaivihkaisia manipuloinnin keinoja kuten heikkoudella hallitsemista ja passivis-agressivisia keinoja saadakseen edes vähän omaa vapaata tahtoaan lävitse.

Minun katsannossani kaikki perheet joissa on perheen pää ovat henkisesti korruptoituneita, täysin riippumatta sen perheen pään sukupuolesta. Ja toistahan ei voi muuttaa, hän muuttuu vasta sitten kun itse haluaa ihan vain oman itsensä takia muuttua. Niinpä ellei halua olla vallankäytön kohde, kannattaa ottaa hatkat saman tien.

Toisaalta: Minulla on mennyt yksi suhde vaakamieheen piloille sen vuoksi, että vaakamies yritti saada minut perheen pääksi - eli ottamaan vastuun hänenkin elämästään. Se on ihan yhtä huono ja korruptoiva vaihtoehto, kieltäydyin lopulta ja suhde kaatui siihen.

[t.touhula]

Kuules tuilelaith!

Sun   -käpys taitaa olla "hra Järkevöitymä" itse. Suoraa puhetta kuuntelee, mutta itku ei auta hänen järjestämillään markkinoilla. Oinas/ Leijona /Jousimies - kuvioiset ja miksei Vesimieskin ovat pääsääntöisesti tunteitaan näyttämättömiä ja loogisuuden ruumiillistumia. Tunteita on, mutta niiden pohjalta päätetään / ne otetaan huomioon vain, jos asiaan liittyy joku, joka ei oikein pärjää järkityyppien joukossa.
Kuitenkin: auta varjele, jos joku loukkaa järkevän ja/ tai loogisen omia tunteita! Silloin on paras olla nopea jaloistaan ja hyvä erakkopirtti lähes loppuelämäksi varustettuna tai Hasselhoff odottamassa Kitt'in ovi auki, sormi valmiina turboboost- näppäimellä ja moottori kuumana - lupauksella viedä kauas ja pitää huolta.

...

Piti oikeen miettiä hetki. Koskahan mä oon pillittäny viimeks? En kyllä muista. Mut miks ottaisinkaan Taivaanvaltiaan ( = itsenäinen, valtias;   = omien polkujen tallaaja) elämääni ja sit salaisin mitä ajattelen.
Nyt menin ihan   ks!
Tosin olen itse vahvasti samoin vaikutuksin saanut nähdä maailman aamunkoitossa kauan sitten. Reipas ja reilu ovat tärkeimmät ominaisuudet noissa karjunpuolikkaissa, mun mielestä. Siis jos ne mun tarpomille poluille itsensä junttaa.
Asiakokouksissa Oinaista saa hyvää komppiapua. Eikä niiden silmät väänny kieroon, kun ne näkee mut kyynärpäihin asti moottoriöljyssä ja puolet naamasta mustana - hienpyyhinnästä jäteöljyisillä käsillä. Paremminkin tulevat auttamaan ja puhuvat ihan ihmisten kieltä. Eli arvioivat naisen katsomalla kahden silmän korkeudelle.

[tuilelaith]

Tiedän, ettei olis saanu antaa mennä niin pitkälle...eka kerta kun vollotan jollekin, joten tästä eteenpäin varmaan helpompaa, kun tuli useampien vuosien höyryt ulos. Mulla onkin erinomainen olo nyt! Kyllä se elämä näköjään opettaa, hih!

Samaa olen ajatellut, olen reilu ja mukava enkä ole säädellyt millään tavalla hänen muita menojaan, kunhan nyt joka toinen vkl nähtäisiin. Nyt kuitenkin raja ylittyi ja mulla kiehahti - ei oltu nähty kolmeen viikkoon ja oltiin sovittu tapaaminen illalle. Kun kyselin, että joko hänen työpäivänsä on ohi ja voinko tulla, niin hän ilmoittikin olevansa liian väsynyt. Harmitti, mutta ei se nyt vielä mitään...seuraavana päivänä sain sitten tietää, että hän olikin lähtenyt ryyppäämään siskonsa ja tämän ystävättären kanssa. Tunsin itseni aika arvottomaksi siinä vaiheessa.

Mutta en olis olettanut, että hän ottaa sen niin raskaasti - kolme päivää ryyppäs vaan ja totes kuinka hänet on tehty varmaan elään yksin. Kai sieltä tulee sitten esiin hänen tunteellisempi ( ) ja äärimmäisyyksiin ( ) menevä puolensa.

Järki sanoo, että pitäs antaa sen vaan mennä, mutta haluaisin silti vielä yrittää - kai tämä on kasvun paikka molemmille. Ei sitä opi, jos aina juoksee karkuun.

[- Kastehelmi -]

Mulle tulee ihan isosisko-olo, kun luen noita juttuja! Jotenkin mun "korvaan kalskahtaa" toi, että yritetään olla mukava, salliva, reilu jne., jotta miehellä olis hyvät oltavat. Tai siis saatteko itsellenne heiltä vastavuoroisesti yhtä paljon? Rakkautta? Kunnioitusta? Kyllä mä tiedän, ettei nää jutut oo aina niin helppoja, kuin joku ulkopuolinen voi väittää. Mä oon ottanu oinasmiehistä välillä mittaa, joidenkin kans tuun hyvinkin toimeen. Toisten kanssa en. Tykkään niiden suoruudesta. Useinhan ne yrittää ottaa aluks vallan. Mä sanon suoraan, etten tuu tanssiin niiden pillin mukaan. Toiset ei sitä kestä, jolloin ne saa mun puolesta jatkaa matkaa. Onhan -laatu mulle tosi haastavaa, kun oon. Mut toisaalta mussa on oinasmaisuutta itessänikin ( ja 1. huoneessa).

[tuilelaith]

Ihan ymmärettävää tuntea niin, nuori mä olenkin. 

Yritän antaa sen, mitä itsekkin haluan - eli juuri noita asioita (mukava, salliva ja reilu). Se koskee mun ystäviä ja läheisiä yhtälailla, joten miksi nyt tekisin poikkeuksen. Sellanen mä haluan olla, vaikka naiivilta kuulostaiskin - potkikoon elämä päähän miten paljon tahansa, niin haluan ainakin yrittää olla mahdollisimman hyvä itselleni ja muille. Siitä tulee hyvä mieli, halpaa huumetta.

[Kuuhilda]

Niin on, just sitä, et olisi voinut enää osuvammin sanoa kun itse sanoit
Siis mikäli kyseessä on se ns. pahanlaatuinen miellyttäminen  ja liikakiltteys ja tienlakaisu, mistä täällä isosiskot huomhuomhuomauttelee.

[- Kastehelmi -]

Hyvä, että haluat tuilelaith yrittää olla mahdollisimman hyvä itsellesikin! Ettei se unohdu muiden vaatimusten ja odotusten alle. Kun eihän itseään tarvitse unohtaa ollakseen hyvä muille. No mut takas oinasmiehiin... Oinaiden suoruus on virkistävää! Kun kysyt, saat selkeän vastauksen. Mä tykkään siitä, vaikkei vastaus miellyttäiskään. Varsinkin, jos on niin ei hienosäätöö tahdo löytyä. Toisaalta se piirre ärsyttää myös eniten. Mun mielestä heillä on taipumusta huonoihin käytöstapoihin, ovat tylyjä silloin kun vastapuoli ei sitä ansaitse. 

[- Kastehelmi -]

Joo sulla on sama lähestymistapa niihin, kun mulla Onko sulla DC tai :ssa? Mulla on DC, niin siks ainakin ne vetää puoleensa. Ja sitten :n huoneessa varmaan kans vaikuttaa asiaan. Niiden mutkattomuus, määrätietoisuus ja eteenpäin pyrkiminen kiehtoo. Ne on aina etenemässä jonnekin, niillä on unelmia. Mulla itellä sama juttu.

[- Kastehelmi -]

Mulla kun kartalla on enimmäkseen vettä ja tulta = höyryää! Niin nautin siitä, että vastapuoli antaa vastusta. Sitä tyypeistä useimmiten saa. Ja sit miesten kans oon huomannu sellasen jo aikoja sitten, et kiinnostun kun tyyppi ärsyttää mua jotenkin. Sen miehet ainakin osaa Mulla ja , eli tulta pukkaan mäkin

[Avicii]

Miestä jota nyt tapailen on  +  ja    ja meitä yhdistää se että molemmilla on  ja 7 huoneessa. Ollaan molemmat todella itsenäisiä ja vapautta kaipaavia. Molemmat touhuilee omassa elämässä (molemmat ollaan erottu ja lapsia) ja tapaamme 1 krt viikko ja joskus jopa 2 krt mutta ei sen enempää. Olen huomannut tässä miehessä samoja piirteitä kun aloittaja kertoi. Mutta tein selväksi yhdessä vaiheessa että viesteihin tulee vastata ja kohdella minua lempeästi. Nyt soittelee parisen kertaa viikossa ja viestittelee miltein joka pv. Huomaan että tämän miehen kanssa on oltava suora ja kertoa mitä toivoo ilman että hän tuntisi olonsa uhatuksi tai että yrittäisin hallita häntä. Kyllä jokaisessa suhteessa, kevyessä tai vakavammassa pitää tehdä pelisäännöt selväksi ja kertoa mitä toivoo toiselta niin ei tule näitä turhia "milloin soittaa" jne. Meillä oli tätä aluksi ja huomaan vieläkin että odotan enkä vielä uskalla luottaa mutta hän on vielä toistaiseksi sinnikkäästi ollut yhteydessä. Mutta onhan tämä tällaista äärirajoilla olemista ennen kun oppii ja rentoutuu ja luottaa siihen että toinen ajattelee vaikka ei niin tiiviisti aina ole yhteydessä.

[Kuuhilda]

No niin, minä olen vesimiehinen ja jousimiehinen ja oinainen, ja joskus se yhteydenpito ei kertakaikkiaan vain tunnu hyvältä. Ei, jos siitä tulee ns. pakko, rasite, taakka, rutiini...silloin se käy raskaaksi, ja vaatii ihan liikaa. Ei tunnu hyvältä, jos joku tarvitsee sitä minun yhteydenottoani. Noh, en puhu parisuhteesta vain ihan yleensä.
Yleensä sitten en sitä tee, sanon vain ihmisille,että nyt ei pysty, mutta olet mielessä, ja ole sinä yhteydessä, minä kyllä "kuuntelen", vaikka en aina takaisinpäin vastaamiseen pysty keskittymäänkään. Sitten taas ihan spontaanisti ja aidosti, kun tekee mieli, niin otan yhteyttä. Ja olen ihan oikeasti kiinnostunut ollut tästä ihmisestä ja hänen elämästään ihan koko ajan, mutta en vain tahdo sitoa itseäni mihinkään säännöllisyyksiin, ilmeisesti  :
Jännä huomata tämäkin

[Avicii]

  ymmärrän hyvin. Olen huomannut että tätä miestä pitää hurmata yhä uudestaan ja olla hieman sellainen, haa, et saa minua ihan noin helpolla.. 

[Ave^^]

Kumma kun minulla ei ole kokemusta oinasmiehistä, ainoastaan isäni on moninkertainen sellainen.

Tuskinpa kaikki oinaat samanlaisia ovat, mutta minua tuo hellaan sitominen ihmetyttää. Oman käsitykseni mukaan oinas kun ei missään nimessä halua sitoa naistaan hellaan, vaan haluaa naisen, jonka kanssa voi tehdä kaikkea. Järkevä, itsenäinen ja omilla aivoillaan ajatteleva nainen on oinaalle tarpeeksi haastetta.  Ehkä se hellaan sitomisen koittaminen oli kyseisiltä oinailta testi...? 

Kyllähän se hallinnan halu pukkaa esille isästäni siinä mielessä, että kun hänellä on jokin tietty käsitys siitä mikä meille, äidille tai minulle, on hyväksi, niin aika lailla meidän pitäisi kuunnella häntä. Kyllä sen ymmärrän, sen ajatuksen, että jos todella näkee ihmisen kävelevän auton alle, eikä tämä kuuntele, niin ärsyttävää ja raskastahan se on. Mutta joskus pitää vain antaa sen ihmisen itse oppia se, mitä siinä auton alle kävelyssä kuuluu..

Oinasta en alistavaksi (ellei joku sitten koe tuota halua hallita läheisten hyvää alistamiseksi, minusta se on jotain muuta) koe kuitenkaan lainkaan, vaan kyllä jos isällenikin suoraan sanoo, niin tasavertaisena hän sen ottaa. Vaatii vain ehkä vähän kovempaa tyyliä?  : Rehellisyys ja suoruus on kyllä niitä mitä kunnioitan suuresti oinaassa, ja toisaalta ne voivat mennä välillä liiallisuuksiin. Mutta itse kun on kasvanut sen keskellä, ei enää hetkahda.