seuraava »

[Tiigris]

Ajattelin tästä nyt kirjoittaa,
koska tämä maailmankaikkeuden välitön palaute
on tullut minulle viime aikoina hyvin tutuksi.

Tuntuu että mitään väärää ei voi enää tehdä ja vaimentaa intuition ääntä,
ilman että tulee kuvitteellisesta kultaisesta pesäpallomailasta päähän
(tää on mun ja edesmenneeni isän juttu,
hän huitasee aina kun oon menossa väärään suuntaan  )

Joskus tuntuu että tämä on mennyt aika rajuksi.
Että joku suuri mahti ei enää anna minun jäättää huomiotta sydämeni ääntä
tai tehdä päätöksiä jotka eivät palvele minua,
vaan tekemisiini puututaan välittömästi -
joskus vähän ärsyttävillä tavoilla, että varmasti tajuan.

Esimerkiksi kerran olin menossa tapaamaan exääni koska ikävöin niin,
no vähän silti tuntui että tämä on typerää eikä minun pitäisi näin..
Kun olin ajamassa sinne päin, auto sammui risteykseen,
joka liikennevaloissa vaihtui punaiset kohdallani jne jne..
Jätin sitten menemättä, käännyin takasin ja tuli hyvä olo.

No nyt sitten minulla on tässä ollut ongelmaa mahani kanssa
ja se viestittää että olen liiaksi jumiutunut vanhoihin asioihin..
Tässä sitten kärvistellään ihan pöhöttyneenä ja mietitään,
miten irrottautuisin kaikesta vanhasta.

***

Onneksi palaute on oikean suunnan kohdalla yltiöpäisen positiivista.
Esimerkiksi silloin, kun tein päätöksen että minä otan oman elämäni
ja omanarvontuntoni takaisin ja muutan asumaan yksin,
niin tuntui että kaikki sujui kuin itsestään,
sain tämän asunnonkin 12 hakijan joukosta,
sänky tuli ilmaiseksi kuin tyhjästä jne...

***

Aaviisuisella on ollutkin kanavointeja tästä aiheesta.

Jotenkin on "panokset koventuneet"...

Meiltä vaaditaan herkkyyttä kuunnella intuitiotamme yhä enemmän ja enemmän,
koska muuten asiat alkavat tökkimään ja mikään ei suju...
Maailmankaikkeus "ehdollistaa" meitä.. 



Nyt on muutosten aika.
On aika jättää kaikki vanha, mitä ei enää tarvita.
Kaikki sellaiset ihmiset, tilanteet yms,
jotka sitovat meidät karkeampiin energioihin.

Ja yhtä muutosta muutoksen perään tämä aika nyt on ollut
ja taas tuntuu olevan tulossa muutosta ainakin minulle..

Oletteko huomanneet samaa ilmiötä elämässänne?
Pysyttekö vielä perässä,
kun kaikki tapahtuu nykyään niin nopeasti kun sallii tapahtua? 

Minussa tämä kaikki muutos aiheuttaa välillä suurta pelkoa ja kaipuuta menneeseen,
voin myöntää sen. 
Kaipuuta sellaiseen aikaan, jolloin elämä meni itsestään hyvin tai huonosti,
enkä vielä ollut tutustunut intuitiooni.

Vaikka on hienoa huomata omaavansa ihan uudenlaisia kykyjä,
ja olen siitä hyvin kiitollinen,
niin silti jotenkin surettaa vähän se, että paluuta ei ole.
Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti.
En oikeastaan enää edes välillä tiedä kuka minä olen.
Käyn aina vain hämärämmäksi käsitteeksi itselleni.
Kun tuntuu että silläkään ei ole enää väliä...

[Eileithyia]

No minulla kaikki vaan tapahtuu saat*nan hitaasti. Asiat eivät tunnu etenevän tai sujuvan.  Toivottavasti kohta alkaa tapahtua. 

[Tiigris]

Kyllä, kyllä... Höyhenet pöllyää!
Ja jos yrität soittaa väärälle ihmiselle niin puhelu katkaistaan!

Pitää olla hirveän herkkä ja avoin ja kuulostella..
Pienikin vastarinta jossain tekemisessä herättää ajatuksen:
mitä teen ja onko tämä nyt tarkoituksenmukaista??

Ei oikeastaan tarvitse tunnistaa mitään muuta kuin kaksi tunnetilaa:

Rauhallinen ja varma tunne 
ja
Levoton ja epävarma tunne 

Tärkeää on myös oppia kyselemään!
Kaupassa ollessa kysy jokaiselta tuotteelta;
tarvitsenko minä sinua, oletko sinä minulle oikeanlaista ravintoa.
Kysy aamulla vatsaltasi; mitä tahdot aamiaiseksi,
vai tahdotko vielä mitään, tunnin päästä vasta?

Metsässä ollessa kysy metsältä, mitä sille kuuluu,
kysy minkälaista energiaa kukin puu ja kasvi ympärilleen luo!
Ole utelias! Mitä mikäkin tuoksu tuo mieleen? Miksi? 

Jos jokin esine on hukassa, kysy ääneen, missä sinä olet?
Jos huonekasvi voi huonosti, kysy siltä mikä sinulla on,
kastelenko sinua liikaa, kerro minulle miten sinua hoidetaan!

Ja sitten: kuuntele

Tämä on kommunikointia sellaisten energioiden kanssa,
joiden kanssa emme ole vielä tottuneet tekemään niin paljon yhteistyötä!
Jokaisessa esineessä ja asiassa on omat energiansa,
kaikella mitä näemme ja tunnemme on oma tarinansa,
kaikilla niillä on meille vastauksia, kun vain alamme kuuntelemaan!
Ja meillä on myös kasvava vastuu siitä, että alamme kunnioittamaan
kaikkea sitä mikä on meille ennen ollut itsestään selvyys..
 

Avain on luottamus sisäiseen johdatukseen.

Mitä pitemmälle tässä leikissä pääsee, alkaa maailmankaikkeus testata meitä..
Se horjuttaa uskoamme ja luottamustamme välillä, jotta se vahvistuisi entisestään,
jotta oppisimme todella erottamaan oikeat viestit väärien joukosta...

[Tiigris]

Koin taas todella hassun jutun!

Ystävättäreni houkutteli lähtemään tänään terassille, periaatteessa mua kiinnosti,
mutta tuli vain tunne että parempi jäädä kotiin..

Äsken se soitti että hyvä etten tullut koska kyseisellä terassilla olisi minun maanpäällinen helvetti!
Siellä on kaksi jätkää, joista kumpaakaan en todellakaan halua kohdata

(toinen ihan symppis mutta ruma ja läpeensä epätoivoisen ihastunut muhun  ja kerran löi mulle vahingossa mustan silmän, jonka jälkeen on joka viikonloppu soitellut ja pyydellyt anteeksi hirveässä kännissä,  toinen taas sellanen hyvännäkönen melko leuhka ja v-mäinen tyyppi  jonka kanssa nukuin yhden baarin jälkeisen yön ja se kusi mun päälle unissaan  ja paljastui vielä exän työkaveriksi)

ja eikä siinä vielä kaikki: siellä on myös viime harjotteluni toinen ohjaaja, josta annoin todella negatiivista palautetta osastonhoitajalle ja kuulin jälkeen päin että siitä nousi puhetta osastolla, enkä ole onneksi vielä törmännyt tähän ohjaajaani sen kummemmin...  Voi olla että aiheutin hänelle hieman vaikeuksia. Mutta toisaalta sitä hän kerjäsi ylimielisellä käytöksellään ja simputuksella.

Huh, hyvä että oon kotona. 

[Eileithyia]

Eikä! Kusi sun päälle?  Sori, mutta en voi ku nauraa.. Voi sua ressukkaa, kun tommosta oot joutunu kestämään. 

[Tiigris]

Oho, lähtikös tää keskustelu nyt vähän sivuraiteille..
No niin siinä tosiaan kävi.  Kuulin sitten vaan kaverilta että sillä on taipumusta siihen.
En kyllä kieltämättä ollut hirveen ilonen silloin aamulla, mut nyt voi jopa nauraa...

[Rakkauden enkeli]

Rauhallinen ja varma tunne 
ja
Levoton ja epävarma tunne 

Tässäpä juuri se asian ydin.  Mutta pitää myös osata/oppia kuuntelemaan ns. tarpeeksi kauan, sillä välillä egokin yrittää sekoittaa pakkaa ja ensimäiseksi tyrkyttää pelkoja ja epävarmuutta jostain asiasta, mutta hetken päästä saattaa tullakin se tyyni ja rauhallinen intuition tuoma totuus että onkin oikea tie/hyvä valinta.