Minusta vaikuttaa melko syvälliseltä pohdinnalta elämän peruskysymyksistä ja oman sisäisen lapsen olosuhteista. Voihan liittyä uuden elämänkin pohdintaan.
Tässä on monta kerrosta, mutta risti on keskeinen, hengen ja materian asiat. Materian/kehon suhteen on selvä käsitys, että kovin surkeaan tai vaikeapääsyiseen ei auta tyytyä, mutta ei loistokkaan olemisen, ristin sakaroiden joka suunnassa siintävä, elämän merikään pelasta, jos sitä hallitsee vastuuton ja pyhän kolmea lasta kaltoin kohteleva huolehtija. Jos sisäinen lapsi jätetään elämän veteen kuolleen hengen/uskon varaan, se huijataan, myydään silmän välttäessä. Pelastusyritykset on turhia ja kokea saa vain vihaa ja surua. Sisäisestä lapsesta huolehtiva on pistettävä koville, sitä on katsottava kriittisesti. Uskontoa/elämää hallitsevat miehet, risti sivusta katsoen näyttää vain maskuliinisen pystyakselin. On kuljettava näistä välittämättä sisäistä lasta pelastamaan pyöreään minän aurinkokeskukseen ja suljettava lapsi huolehtivaan syliinsä.
Itselläni tällaista seuraa yleensä vielä joku ihan vastaava käytännön elämän tilanne muutaman päivän kuluttua, joka toistaa saman kaavan.
Kaikkineen minusta kertoo hyvin selvästä kokonaisnäkemyksestä (kertaa ehkä jo koettuja asioita) ja en hämmästyisi yhtään, jos pelastat konkreettisesti jonkun toisen ikävästä tilanteesta lähipäivinä.
