Tiigris
|
|
« Vastaus #15 : 15.06.2008 18:48:52 » |
|
Meidän perheessä alkoholista puhuminen on ollut täys tabu.. Enkä ole kuuna päivänä nähnyt meidän jääkaapissa siideriä tai kaljaa, saatikka mitään viinapulloja tai liköörejä missään.
Isäni oli alkoholisti. Minä vaan olen liian nuori muistaakseni siitä mitään muuta kuin että äiti itki ja huusi joskus isälle kamalan paljon enkä ymmärtänyt miksi.
Kuitenkin siis isä raitistui. No, hoksasin hieman vanhempana että kyllähän se viina virtaa työmatkoilla, ja mitäs se isä tekikään muuta kuin matkusteli. Kotona ei kuitenkaan sanaakaan..
Samoin tupakointi.. Kumman usein isällä oli tupakka-aski taskussa, vaikka näin hänen vain kerran polttavan...
Kerran kun äiti oli matkoilla, niin isä toi kotiin pari päkkiä kaljaa, pari viinipulloa, kallista viskiä ja sanoi mulle ja isosiskolleni että tytöt, nyt juhlitaan kun isä sai hyvän työmaan. Silloin isä opetti mulle miten juodaan viskiä, yhdellä alas. Olin tuolloin 15v. ja seuraavana päivänä oli koulua. Ilta päättyi siihen että isä sammui.
Äiti taas.. Ei hyväksynyt juomista sitten millään tasolla. Aina kun hän näki että olin humalassa tai krapulassa, hän määräsi minut tekemään jotain helvetillisiä kotitöitä ja piikitteli.
Vanhin siskoni ei tietääkseni ole ikinä juonut, sillä hänellä on niin kovat traumat isän juomisesta.
Sellaista meidän perheessä. Yksi yhteinen känni isän ja toisen siskon kanssa, muita kokemuksia tai puhetta alkoholista ei sitten ollutkaan.. Paitsi että isä haki mulle aina sen mitä pyysin, muttei niihin mitään neuvotteluita liittynyt...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #16 : 15.06.2008 19:16:09 » |
|
Minä puolestani tulen absolutisti perheestä ja olen perheen ainoa, joka nauttii alkoholia. Veljelläni on rento asenne alkoholia kohtaan eli joskus kotona ollessani juo siideristäni pohjat, siskoni taas on hyvin tiukka. Äitiä ei kiinnosta, kun olen aikuinen Isä ei tiedä tästä asiasta mitään, vetäisi varmaan joko minut tai itsensä epäonnistuneena kasvattajana hirteen
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #17 : 15.06.2008 19:25:27 » |
|
Minulle taitaa olla hamaraa mita on todellinen alkoholin kayttaminen-itse juon noin pullollisen punaviinia viikossa ja Italialaiset, Ranskalaiset ja Espanialaiset juovat sita ruan kanssa-vahintaan pullon ja heilla ei ole kolestrooli ongelmia-mutta vakevimpia noin 1/2 pulloa vuodessa tulee otettua tietyssa seurassa-kaljasta en pida, mutta joskus tulee juotua pullollinen
Niin... Minäkään en oikeastaan tiedä mikä kenellekin on oikein ja mikä liikaa. Täällä päin maailmaa kun se on varsin sivistyneissä käsissä ja sitten minun takaraivossani on tuo kokemus suomalaisesta juomakulttuurista ja tietenkin suomalaisesta alkoholi-valistuksesta, joka oikeastaan sallii vain absolutismin. Siellä päin maailmaa kun se on yhtä mustavalkoista kuin on valoisat kesät ja pimeät talvet.
Suomalaisten kanssa pitää olla varovainen, miten puhuu alkoholin käytöstä, koska meidän pari lasillista on joillekin suomalaisille "lupa" kännäämiseen ja taas toisaalta joillekin kauhistus, kun heillä takaraivossa oman juomakulttuurinsa rumat mielikuvat.
Täällä Keski-Euroopassa alkoholisti (niin kuin se ymmärretään) asuu lähestulkoon aina kadulla ja niitä ei ole niin paljon, mutta esim. pohjoisella pallon puoliskolla alkoholisti voi aivan hyvin olla teini tai perheenäiti/isä, joka ostaa kossut, juo ensin kotona pohjia (kun drinkit ovat ravintolassa kalliita ja känni on kuitenkin se pohjimmainen tavoite [ah..! On eroa! Täällä ei pyritä känniin, vaan nauttimaan ja jos tulet känniin (vahingossa), niin olet säälittävä olento, joka ei hallitse itseään]) menee sitten lähi baariin ja juo siellä (kuitenkin paljon) ja tulee kotiin jatkoille ja juo lisää.
Onko se sitten, että pohjoisella pallon puoliskolla suositaan vahvempia alkoholeja, koska siellä on "rankemmat" vuoden ajan vaihtelut, kylmempi ja pitkät pimeät talvet?
Pullollinen punaviiniä on noin 4-6 punaviinilasillista, riippuen punaviinilasista, pullollinen valkoviiniä on noin 4-5 valkoviinilasillista, pullollinen shampanjaa/proseccoa/seccoa on noin 4-5 lasillista.
Olen antanut itseni kokea niin, että täällä päin Eurooppaa siidereitä oikeastaan ole, niille ei ole kysyntää, koska ne on niin ällön karkkimaisen makeita, mutta Suomesta tiedän, että siideri on siellä eräänlainen viinin korvike, koska viinit ovat verojen vuoksi tosi kalliita ja suomalainen ei ole yleisellä tasolla vielä tottunut viinin makuun. Suomalaiset tykkäävät makeasta paljon, siksipä siellä joka ainoassa kaupoissa on ihan mielettömän isot karkkivalikoimat/osastot.
Oma kulutukseni viiniä/shampanjaa/proseccoa on 1-4 lasillista, aikaisemmin oli enemmän.
Kun mieheni oli USA:ssa, niin en juonut ainoatakaan lasillista ja hän ihmetteli sitä kovin, että kuinka shampanja ei ole maistunut. Hän keräilee viinejä.
Kun työskentelen, niin yäk..! Koko ajan shampanjaa ja viiniä! Onneksi on pitkä loma! Tässä syy miksi "developaan" koulutustani syksyksi uuteen paikkaan. Menin fyysisesti huonoon kuntoon ja näytin ihan kamalalle!
Menikö vähän off topic...?
Kai tuo asenne ja tavat heijastuvat henkisyydestä (aasin silta varsinaiseen aiheeseen!)...? :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #18 : 15.06.2008 19:38:23 » |
|
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta että asenne ja tavat heijastuvat henkisyydestä... Sillä tunnen niin paljon ääripää-ihmisiä; juovat paljon/eivät juo tai sitten kohtuukäyttäjiä ja joka ryhmässä mielestäni on sekä hyvin henkisiä että vähän pinnallisempia ihmisiä....
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #19 : 15.06.2008 20:13:19 » |
|
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta että asenne ja tavat heijastuvat henkisyydestä... Sillä tunnen niin paljon ääripää-ihmisiä; juovat paljon/eivät juo tai sitten kohtuukäyttäjiä ja joka ryhmässä mielestäni on sekä hyvin henkisiä että vähän pinnallisempia ihmisiä....
Ah...! : Tuo suomalainen musta... sorry sini-valkoisuus! Ihan kaikessa!
Joko juodaan viina tai ei, ollaan henkisiä tai sitten pinnallisia.
Se ei ollut mielipiteenä sanottu, vaan kysymyksenä heitetty (h)ajatelma, joten siitä ei voi/tarvitse olla eri mieltä tai samaa mieltä. Ei siis kahtia jakamista tässäkään.
Tosin kyllä uskon, että ihmisen asenne muuttuu kovasti sielun kehityksen myötä, kuten myös käyttäytymien~toisen/toisten (tunteet) huomioon ottaminen.
Ihminen viisaudessaan loi käytöstavat siksi, että niillä huomioidaan ja kunnioitetaan muita. Käytöstavat ovat myös hyvä tilanteisiin, joissa ei pidä toisesta -> sitä ei tarvitse menettää omia tai sen kasvoja~kunnioitusta.
Joka tapauksessa, koen itse niin, että (runsas) alkoholi ei ole sopinut minulle enään tietyn pisteen/etapin jälkeen tällä omalla henkisellä tielläni tai suistun keskuksestani pois ja sillä on taas paljon tekemistä sen kanssa, kuinka kohtelen muita/itseäni.
Ehkä RV tai joku muu osaa selittää paremmin, mitä on kun ihminen ei ole omassa keskuksessaan/löytänyt sitä. Näin lyhyesti sanottuna kaikesta tekemisestä puuttuu aito (universaali) rakkaus muita kohtaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #20 : 15.06.2008 20:32:41 » |
|
Arvasin että kuittaat jotain mustavalkoisuudesta, mutta tarkoitin ilmauksellani juuri sitä että se että juo tai ei, niin sen perusteella ei ole mustavalkoisesti pääteltävissä henkistä tasoa.. Oli sitten rapajuoppo, tuurijuoppo, tissuttelija, sivistynyt naukkailija, normaalisti silloin tällöin ottava, erittäin harvoin juova ihminen tai täys absolutisti (huom. koko kirjo, ei mustavalkoisuutta)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Esmiralda
|
|
« Vastaus #21 : 15.06.2008 20:34:44 » |
|
Henkisyydestä...minä olen tavannut hyvin 'syvällisiä'(liekö se jotakin samaa kuin henkinen) alkoholistejakin ja jutellut heidän kanssaan. Tosin eräs väitti, että hänellä on järki terävä ja ymmärtää paljon asioita, mutta visualisointi ja intuition puoli on heikko ja onkin väittänyt, että se johtuu hänen heikkoudestaan alkoholiin.
Kun jätin lihan noin kymmenen vuotta sitten, ei ole maistunut enää olut tai väkevämpi viina, kuten nimetään, samanlaisesti, jopa vastenmieliseltä joskus. Olisko se entsyymien syytä? Mutta tuntuu etten aivan punaviiniä voi jättää. Nautin siitä. Ja joskus se tuntuu helpottavankin, ainakin paineita ja väsymystä, sellaista rauhattomuutta.
Mutta minulle on itsestäänselvyys, että kun kokoonnun jonkun ryhmän kanssa tai henkisillä päivillä tai kursseilla, ettei silloin käytetä lainkaan alkoholia. Silloin pitää löytää itsensä sellaisena kuin on.
En tiedä miten luonnollista luonnossa ja ihmiselle kuten eläimillekin on alkoholi. Mutta tiedän, että joillakin se kehittyy sairaudeksi kuten sokeritauti. Ja se on surullista.
|
|
|
tallennettu
|
Nousu Skorpioni (Jousimies) Chiron Skorpioni Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu Kuu Kalat Pluto ja Saturnus Leijona Jupiter Jousimies Mars Neitsyt Neptunus Vaaka Uranus ja Ceres Kaksonen
Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu Kiinalainen Rotta Kelttiläinen Omenapuu
OLLAAN IHMISIKS
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #22 : 15.06.2008 21:01:20 » |
|
Henkisyydestä...minä olen tavannut hyvin 'syvällisiä'(liekö se jotakin samaa kuin henkinen) alkoholistejakin ja jutellut heidän kanssaan. Tosin eräs väitti, että hänellä on järki terävä ja ymmärtää paljon asioita, mutta visualisointi ja intuition puoli on heikko ja onkin väittänyt, että se johtuu hänen heikkoudestaan alkoholiin.
Niin... minulle syvällisyys ja henkisyys ovat eri asioita ja kuvittelen Kayleen enemmän puhuvan syvällisyydestä henkisyyden raameissa. Ainakin minusta tuntuu sille rivien välistä. Saan kai tuntea niin?
Tunnen alkoholisteja (ihan omasta (suomalaisesta) perheen päästäni) ja hyvin moni niistä on kovasti elämää pohtineet ja pohtivat edelleen syvältä. Ja se on luonnollistakin, koska jos sitä viinaa pitää ihan urakalla nauttia, niin kai siihenkin joku syy on ja usein se on henkisissä asioissa kuin materiaalisissa ongelmissa. Kun jätin lihan noin kymmenen vuotta sitten, ei ole maistunut enää olut tai väkevämpi viina, kuten nimetään, samanlaisesti, jopa vastenmieliseltä joskus. Olisko se entsyymien syytä? Mutta tuntuu etten aivan punaviiniä voi jättää. Nautin siitä. Ja joskus se tuntuu helpottavankin, ainakin paineita ja väsymystä, sellaista rauhattomuutta.
On todettu, että henkisen kehityksen myötä ihmisen keholliset kemiat muuttuvat. Onhan noita, jotka ovat jonkin henkisen tien kautta esim. parantuneet jostain vammasta/sairaudesta ja sitten lääkärit sitä kovasti ihmettelevät ja niin.
Uskoisin, että keho ja henki ovat symbioosissa siten, että hengen on helpompi ilmaista itseään, kun kehoa~hengen maallista kotia hoidetaan hyvin, siis ei myrkytetä/kuormiteta millään sellaisella, mikä ei ole hyväksi hengelle.
Useinhan nuo hengen kehitystä jarruttavat asiat ovat keholle hyvin epäterveellisiä, joten päätelkää siitä.
Mutta minulle on itsestäänselvyys, että kun kokoonnun jonkun ryhmän kanssa tai henkisillä päivillä tai kursseilla, ettei silloin käytetä lainkaan alkoholia. Silloin pitää löytää itsensä sellaisena kuin on.
No tässähän se pointti juuri onkin. Se alkoholiton kurssi/kokoontuminen ei ole se juttu, vaan se itsensä löytäminen sellaisena kuin on~henkinen kehittyminen, on enemmän tavallisen arjen joka päiväinen juttu.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Esmiralda
|
|
« Vastaus #23 : 15.06.2008 21:30:36 » |
|
Ehkä... Syvällisyys voisi olla synnynnäistä ja henkisyys dynamiikkaa, sellaista, jolla on kasvun mahdollisuus. :
|
|
|
tallennettu
|
Nousu Skorpioni (Jousimies) Chiron Skorpioni Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu Kuu Kalat Pluto ja Saturnus Leijona Jupiter Jousimies Mars Neitsyt Neptunus Vaaka Uranus ja Ceres Kaksonen
Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu Kiinalainen Rotta Kelttiläinen Omenapuu
OLLAAN IHMISIKS
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #25 : 15.06.2008 22:36:24 » |
|
Täten esim. Avataren läpi käyneet vähitellen lakkaavat esim. tupakoimasta, ylen syömästä ja tietenkin, alkoholismista, mitä pidemmälle siinä menevät. Se menee luonnollisesti siihen. Smiley Samoinhan käy muissakin aidon valon poluilla. Haitalliset asiat vain jäävät pois, toisilla nopeasti, toisilla pikkuhiljaa. Tämä on ihan totta, täytyy tähän off-topicina se heittää! Itselläni jäi itsestään pois sokerin käyttö, suklaa katosi melkein totaalisesti laktoosi-intoleranssin myötä ja tänä vuonna siirryin itsestäni ilman mitään taisteluita mehujen ja sekamehujen juomisesta pelkkään veteen. Ennen moinen ei olisi tullut kuuloonkaan ja sokerin aikaisemmasta käytöstä kertoo se, että vielä lukiossakin kuumaan kaakaoseen piti ahtaa 3 ruoka(!!)lusikallista sokeria, että se maistui millekään! Liha on jäänyt myös hiljalleen pois vaikka olenkin ollut nuorempana henkeen ja vereen lihansyöjä. Vielä en ole ihan kokonaan lihasta päässyt, vaan 5% ruoasta tulee lihasta, joka on yleensä kanaa tai ravintolareissuilla metsästettyä riistaa. Joskus tekee mieli pitsaa kebabin kanssa tai valmislasagnea, jossa on lihaa, mutta ne ovatkin ainoat kerrat kun syön punaista lihaa. Lihaa tekee eniten mieli ennen menkkoja ja uskoisin sen auttavan maadoittumiseen tai niissä matalissa energioissa seilaamiseen, kun kroppa alkaa taas puhdistua. Toivon, että karkkien syöminen jäisi vielä aikanaan pois! Se on paheeni nykyisin. Toivoisin myös voivani juoda viiniä ja viskejä. Vatsani ei kestä kumpaakaan raakana vaan saan hirvittävän, monen päivän närästyksen....
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #26 : 15.06.2008 23:09:03 » |
|
Niin.. Minulla jäi sokerit, karkit ja pullamaiset jutut pois, kun aloin etsiä~kulkea valon tietä, vaikka sitten muuten olin ja olen edelleen raakile.
Punaiseen lihan syöntiin olen aina tuntenut epämiellyttävyyttä, mutta lapsena kotona ja koulussa sitä oli pakko syödä, vaikka sielussa asti rutisi.
Nyt Avataren jälkeen olen alkanut tuntea huonoksi syödä kanaa, jota muutenkaan en syö usein, koska olen kalan syöjä, mutta... ...siinäkin on tullut sellainen hienoinen muutos, että joidenkin merenelävien syöminen tuntuu... hmmm.... oudolle.
Alkoholi on alkanut tuntumaan niin vastoin jotain, että siksi varmaan toppuuttelen Vaakaakin, joka kyllä on samaa mieltä kanssani.
Sitä on hiukan vaikea selittää miksi, mutta tietyt jutut ei vain enään maistu hyvälle suussa, niiden syömisen jälkeen olo on huono (siis jos silti syö, vaikka ei maistu) ja niin kai se luonnollinen prosessi menee..?
Siksipä en voi mitenkään uskoa, että alkoholisti voisi olla hyvin kehittynyt henkisesti, koska henkisellä tiellä haitaksi olevat asiat vaan jäävät pois.
Olen nähnyt sen niin monen ihmisen kautta~kohdalla ja omaan itse hyvin pienen kokemuksen siitä.
Alkoholistien syvällisyyttä ja tietynlaista elämän viisautta en epäile hetkeäkään; He ovat niin "syvällä" siinä omassa "suossaan"~ongelmissaan, että pakostakin sitä miettii elämäänsä, kuin myös muiden elämää, syvällisemmin ja hakee keinoja selvitä seuraavaan hetkeen. Se on oppimisprosessi sekin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
pagan
Kohtuuastroilija
Viestejä: 52
|
|
« Vastaus #27 : 16.06.2008 01:31:22 » |
|
En tiedä onko tätä aihetta joskus jo käsitelty täällä, mutta aloitan tälle aiheelle nyt kuitenkin uuden topicin.
Olen huomannut, että mitä enemmän henkisellä tielläni olen edennyt, sen vähemmän minulle sopii alkoholi. En ole koskaan juonut paljon, mutta nykyisin näyttää siltä etten voi enää juoda edes sitäkään vähää mitä tähän asti olen juonut. Tuo määrä on on ollut 1-2 siideriä ja harvemmin kuin kerran kuussa. Eilen oli siskoni polttarit ja siellä tuli siemailtua tuo pari siideriä hyvässä seurassa. Nyt sitten kärsin jälkivaikutuksista. Krapulaa ei toki ole, mutta olo on muuten tosi raskas ja matalavärähteisempi kuin normaalisti. Eli ollaanko tässä nyt jo henkisellä tiellä sellaisissa sfääreissä, ettei tuotakaan vähää voi ihan seurustelumielessä alkoholia enää ottaa? Ja miksi? : Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia? Mitä mieltä yleensä olette alkoholin vaikutuksesta henkisyyteen? Tässä nyt lepäilen, tasapainoitan energioitani kohottaen itseni taas "normitasolleni". Itse ihmettelin muuten tuota samaa. Siis en ottanut puoleen vuoteen pisaraakaan mitään alkoholipitoista, ja nyt perjantaina join 6 tai 7 siideriä. Minä olen aina sanonut, että minulle alkoholi sopii kun siitä tuli aina niin mahtava fiilis, mutta nyt sitä mahtavaa fiilistä ei tullutkaan. Jotenkin tuntui vain ärsyttävältä, kun keho meni jotenkin "väsyneeksi" tai hitaaksi. Ei ollut seuraavana päivänä yhtään krapulaa, ei oikein edes väsyttänyt, mutta kaiken kaikkiaan jotenkin laimea ja mitäänsanomaton kokemus. Jotenkin tuli mieleen, että olisiko sitä vapautunut sen verran ja päässyt peloistaan ja siitä, että ei uskalla olla ihmisten kanssa oikein oma itsensä, johon alkoholi on auttanut ja rentouttanut, niin se ei enää vapauttanutkaan mistään, ja siksi sen vaikutus jäi lähes olemattomaksi. Kovasti kyllä odotin, että se poistuisi kehosta. Oikeastaan aika mukavaa, että ei ole enää samalla aaltopituudella tuon alkoholin kanssa, tai mitenkä sen nyt sanoisi...
|
|
|
tallennettu
|
"Suojelemme vain sitä, mitä rakastamme. Rakastamme vain sitä, minkä ymmärrämme. Ymmärrämme vain sen, mitä meille opetetaan." Robert Dione, luonnonsuojelija
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #28 : 16.06.2008 09:21:45 » |
|
Ai niin! Alkoholin poistumisesta kehosta kokonaan eli myös energiatasolla olen kuullut kestävän 7 päivää. Ilmeisesti prosessia voi nopeuttaa esimerkiksi reikillä tai vastaavilla energia"harjoituksilla", mutta tuo on ihan omaa arvailuani Tietenkään ei pidä kieltää ajatuksen voimaa - alkoholin saanee elimistöstään hyvin pois myös ajatuksella. Tästä nimittäin antaisi osviittaa kuuluisa alkoholikoe, jossa kokeiltiin ihmisten humaltumisen rajoja. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Toiselle annettiin alkoholipitoista juomaa ja toiselle vettä, mutta veden juojille sanottiin, että kyseessä on alkoholipitoinen juoma, josta tulee humalaan. Ja niinpä porukka tuli humalaan! Pelkästään siitä ajatuksen voimasta, että tämä humalluttaa. Taisivat olla vielä enemmän tillintallin kuin oikeata viinaa juonut ryhmä
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #29 : 16.06.2008 09:45:09 » |
|
Ai niin! Alkoholin poistumisesta kehosta kokonaan eli myös energiatasolla olen kuullut kestävän 7 päivää. Ilmeisesti prosessia voi nopeuttaa esimerkiksi reikillä tai vastaavilla energia"harjoituksilla", mutta tuo on ihan omaa arvailuani Tietenkään ei pidä kieltää ajatuksen voimaa - alkoholin saanee elimistöstään hyvin pois myös ajatuksella. Joten ilmankos nämä tyypit, ketkä juovat kerran-kaksi viikossa, ovat niin sen ryyppäämisen pauloissa. He ovat tottuneet siihen että alkoholin energiat vaikuttavat heihin jatkuvasti.
Mietityttää oikeasti tosi paljon se, miten nuoret juovat itsensä känniin joka viikonloppu. Tai tähänhän on tullut muutosta, että nykyteinit ovat yhä vähemmän kiinnostuneita alkoholista ja tupakasta, ehkä he ovat taas askelta kehittyneempiä ihmisiä...
Mutta pahin "ongelma" on varmaan sillä ikäluokalla, joka on nyt 20-30-vuotta. Varsinkin miehillä.
Suurin osa ikäisistäni tutuista elää juuri sitä elämää, että viikot töissä ja viikonloppu viihteellä, ja se on sitten useimmiten tukevat kännit...
Ja kun tuosta alkoholista ja henkisyydestä oli kerran puhetta niin tokihan se menee niin että mitä kiinnostuneempi itsensä kehittämisestä on, sitä vähemmän juo. Mutta ihmisillä on monia muitakin syitä juomattomuuteen kuin halu ja pyrkimys kehittää itseään henkisesti. Joten en edelleenkään pystyisi jaottelemaan ihmisiä juomisen määrän perusteella.
Mutta eiköhän Sasha ymmärtänyt mitä tarkoitin? Ja minä ymmärsin mitä hän tarkoitti. Asiamme menivät vähän ristiin, mutta emmehän puhuneetkaan ihan samasta jutusta... Joskus pitää vaan saivarrella vähän....
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|