seuraava »

[aeiouyäö]

Tänään kävi yksi juttu, joka jäi jotenkin vaivaamaan.
Olin tuttavalla pesemässä ikkunoita, ja naapurissa asuva vanhempi nainen tuli sitten ulos kastelemaan kukkia.Aluksi hän vain päivitteli minulle kukistansa, jotka olivat kuihtuneet.Siinä sitten vähän aikaa mietimme, että mihin ne olisivat voineet kuolla, kun nainen niitä oli kuulemma kastellut, eivätkä ne kylmääkään olleet saanet.Mutta sitten nainen sanoi, että ehkä olisi parempi jos hän ei tekisi kukilleen mitään, kun hänen verenpainelääkkeensä kuulemma saavat hänen päänsä sekaisin ja että parempi hänen olisi nukkua pois niin pääsisi isännän viereen makaamaan hautausmaalle.Menin siinä sitten vähän lukkoon enkä osannut sanoa mitään.Onneksi nainen sitten vaihtoi puheenaihetta ja meni pian takaisin sisälle.
Minua jäi nyt vaan jotenkin vaivaamaan tämä kun vieras ihminen alkaa yht´äkkiä puhumaan jotenkin näin henkilökohtaisesta aiheesta.Onko muilla samantapaisia kokemuksia?Ei tämä nyt mitenkään suuri juttu ollut, mutta ei ole vaan ennen tullut samanlaista tilannetta, ja tämä oli jotenkin...hämmentävää.

[Tiigris]

Mielestäni tuo kuulosti aivan normaalille kommunikoinnille. Kyllä sitä ihmiset avautuvat ihan ihme asioista yllättäen. Tai en tiedä olenko vain niin tottunut tuollaiseen kun teen sellaista työtä missä ihmiset tuppaa avautumaan jos jostakin ja sitten ammatin puolesta pitää olla tukena ja kuunnella.

Mutta ei se siitäkään voi olla kiinni kun eihän ventovieraat tiedä mitä teen,
ellei oo työvaatteet päällä.

Viimeksi kaupassa oliko eilen, kun juttelin sitten erään vanhemman naisen kanssa eräästä tuotteesta että se on niin hyvää (heh, no ihan varmasti on hyvää  ) niin hän sitten kertoi minulle että kun hänen poikansa kuoli vuosi sitten että tässä on vähän haikeat tunnelmat. Juttelimme hetken siitä ja toivotin hänelle voimia ja jaksamista.

Minulle tuollaisista tulee vain sellainen olo että ihanaa kun tuo ihminen avautui minulle ja että toivottavasti se huojensi hänen oloaan jotenkin. 

[aeiouyäö]

Niin, ei se minua millään lailla haittaa, että hän minulle siitä alkoi puhua, mutta se oli vaan jotenkin yllättävää 

[monikakson]

ai verenpainelääkkeet tekee pään sekavaks..?! Ei siis muuten, mutta kun oma mummoni ihmettelee kun toisina päivinä huippaa päässä enemmän kuin toisina

Niin no, mun mummulle on ihan normaalia puhua siitä, "kunpa pääsis täältä jo pois...". Välillä se ei edes hae sääliä, vaan ihan tosissaan sille riittäis jo tää homma täällä. Mäkin kyllä oon miettiny sitä, että mikähän sitä täällä pitää? Kenen pitää oppia vielä ja mikä läksy, kun mummu ei ainakaan enää mitään opi. Minä tiesti oon ensisijainen "kärsijä", mutta en ymmärrä mitä tästä munkaan pitäis vielä oppia. Mummuni osaa olla tosi hankala tapaus, siitä oon täällä aiemminkin avautunut eli ei siitä sen enempää.
Tai eihän sitä voi tietää, jos tässä jokin "valaistuminen" on vielä tiedossa.

Mutta onhan se kiva, jos voi vanhuksille olla avuksi edes vähän. Joskus he tarvitsevat vain jonkun, jolle puhua. Suosittelen vain, jos itsestä löytyy voimavaroja. Sillon jos toinen alkaa kaatamaan koko elämäänsä toisen niskaan, niin tarvitaan kantavia jalkoja...

[Tiigris]

Niin se on ihan ymmärrettävää että jossakin vaiheessa alkaa kokea että olis jo aika kuolla pois.
Niin ne mummut ja papat kovasti siitä puhuu vanhainkodeissa.
Yksikin kysy minulta että "koska minä pääsen täältä pois?"
Minä sanoin että minä en valitettavasti osaa siihen vastata, mutta jos keskityttäisiin nyt elämään ja keskitytään kuolemaan sitten kuoleman hetkellä.  Ja sitten me naurettiin ja se mummu sanoi että ollaan me hoitajat joskus enkeleitäkin vaikka yleensä olemme sellaisia perkeleen saatanan kätyreitä..

(jotenkin ihanaa kuulla tuollaista 90-vuotiaan suusta) 

[Ajatus]

Yksikin kysy minulta että "koska minä pääsen täältä pois?"
Minä sanoin että minä en valitettavasti osaa siihen vastata, mutta jos keskityttäisiin nyt elämään ja keskitytään kuolemaan sitten kuoleman hetkellä.

Täähän on ko. kysymykseen ihan paras mahdollinen vastaus!

[aeiouyäö]

 Ja sitten me naurettiin ja se mummu sanoi että ollaan me hoitajat joskus enkeleitäkin vaikka yleensä olemme sellaisia perkeleen saatanan kätyreitä..