Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Nuolet Syntymäkartassani ?  (Luettu 5080 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
Ansku44
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 7


Profiili
« : 23.06.2008 19:19:41 »

Hei, te näitä syntymäkarttoja tutkivat ja niitä osaavat tulkkaajat. Minulla on kartassani nuolia. Mitä ne mahtavat merkitä ? Sen verran karttoja olen katsonut ettei niitä kaikilla ole. Muuten en omasta kartastani mitään ymmärräkään vaikka todella paljon on osuvaakin. Aurinko oinaassa ja kuu neitysessä joten varmaan aika erikoinen sekoitus viileää ja lämmintä vai miten sen sanoisi.


Syntymäaikani on 26.3.1964 klo 21.45 Lappeenranta (koti Imatralla) välimatka 40 km.

Kiittäen

Aries64

tallennettu
Neela
Astroholisti
*****
Viestejä: 1096



Profiili
« Vastaus #1 : 24.06.2008 11:02:40 »

En minä kyllä löytänyt kartastasi mitään nuolia?  Huh
Ainoat huoneesta 2. Pallaksen ja Junon kohdalla olevat nuolet ovat Jousimiehen merkki.
tallennettu

Hyvin menee, mutta menköön Afro
Ansku44
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 7


Profiili
« Vastaus #2 : 24.06.2008 11:42:53 »

Kiitos vastauksestasi !

Joo ei siellä kartassani nuolia olekaan. Sen verran olen nyt yrittänyt etsiä ja ymmärtää Tanhuan pikatulkinnasta kartallani olevan Mystinen suorakaide, Jumalan sormen ja Mahdollisuuksien kolmion. Että sillä lailla. Tulkatkaa please, ketkä ymmärrätte.

Aries64
tallennettu
nikki
Astroholisti
*****
Viestejä: 6630


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 26.06.2008 18:01:41 »

tuosta sinun jumalansormestasi,
sen sadon,jonka sinä tunne-elämässä korjaat,ehkä osin järkeillenkin, kuu neitsyt,
ja intuitiivisesti tallennat ja henkilökohtaiseksi omit omiksi arvoiksesi, neptunus skorpioni sinun tulisi kyetä pukemaan sanoiksi,kommunikoida aloitteellisesti,
hyödyntää se kasvunmahdollisuutena  merkurius oinas varsinkin ihmissuhteissasi ja kaikissa sopimuksissasi (yodin kanta  vaaka),
lyhyesti,luota vaistoihisi ja intuitioosi
liika järkeily,liika ajattelu ja pohdinta "räjäyttää sun pään",ainakin antaa migreenin oireita, pallas jousimies aspect_tri aurinko oinas,
työnarkomaania uhkaa burnout, jupiter oinas 6 huone,
mutta ilmeisestihän sinulla on "alamaisia" eikun alaisia,
ainakin henkisesti jos ei ihan palkkalistoilla?
tallennettu
Ansku44
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 7


Profiili
« Vastaus #4 : 26.06.2008 19:29:20 »


Kiitos Nikki,

Vastauksessasi oli paljon totta ja varsinkin minua. Olen koko ikäni arvaillut jotain tuon suuntaista. Nyt kun olen saanut jotain vastauksia itsestäni haluaisin kyetä elämään lopun elämääni tämän tietouteni kanssa.
Tunneherkkyyteni on nykyään ihan omaa luokkaansa. Esim, nyt kun sain selville tämän jumalan sormi asian ja palat menneisyyteen loksantelivat paikoilleen ja ajatus siitä etten olekaan hullu teki sen, että kolme iltaa ja välillä päivälläkin itkeä tihrustin onnesta ja helpotuksesta sekä tiedosta myös loppuelämässä tiedän aina kuka on turvanani. Selvännäköön en kykene enkä enää halua itsekään tietää mitään. Tulee mitää tulee !
Elämäni on ollut kaikkea muuta kuin keskivertoa. Tilien tasaamista ja lappusten keräämistä jotta tilit menisivät tasan. On elämässäni ollut pljon hyvääkin. Se hyvä on tullut muualta kuin lähimmäisiltäni.

Hautausmaalla viihdyn myös. Siellä koen aivan suunnatonta rauhaa. Kaikki kaunis ja romanttinen on miun juttu. Katson myös kaikki sairaala-ja poliisisarjat. Kaikki musiikki virsistä tanssimusiikkin on must. Lauloin joskus kirkon lapsikuorossa. Nyt enää kirkon joululaulut. Pidän myös todella paljon tanssimisesta. Teen nykyään kaikkea sitä mikä tuo elämään iloa ja valoa.

Olen kiirastorsain lapsi. Synnyin silloin. Pääsiäisen koen aina todella tunteekkasti aina pääsiäis-sunnuntaihin asti jolloin helpottaa ja olo kirkastuu. Jostain syystä olen aina katsonut pitkänäperjantaina telkusta kaikki jeesuksen kärsimysleffat sun muut ohjelmat.

Ensimmäisen kerran elämässäni kuulin jonkinlaisen enkelitapahtuman isäni tädiltä ollessani 6v. Sydänsairas täti istui silmät itkettyneinä sänkynsä päällä ja sanoi hänelle tulleen kutsun pois täältä. Tämä täti kuoli sydänkohtukseen seuraavana päivänä.

Itse olin 22v ja asuin jo silloisen mieheni kanssa. Hän oli yövuorossa ja minä nukuin yksin. Minulle näytettin unessa isäni siunaustilaisuus arkun kansi auki. Itkin unessa ihan kamalasti ja siihen itkuun heräsin. Olo oli kamala. Isäni tuli sitten kylään olihan ex-mieheni syntymäpäivä. En keronut unestani ja olostani mitään. Olisi varmaan pitänyt, sillä isäni kuoli 3pv myöhempään sydänkohtukseen. Sinä kuolinpäivänä olo oli sellainen, että tässä oli jotain tuttua, olin unohtanut jo uneni. Nukkumaan käydessä muistin sitten sen.

Toisen kerran minulle näytettiin uni elokuussa 20v sitten. Odotin esikoistani ja oli enää 5pv laskettuun aikaan. Olin ommellut vaaleansinisiä sekä vaaleanpunaisia petivaatteita. Unessa lapsi näytettin navasta ylöspäin ja tämä laskettiin vaaleansinisille petivaatteille. Herättyäni tiesin lapsen olevan pojan vaik ei sillä merkitystä ollutkaan kumpi ja poikahan se sitten oli.

Sellaisia ratkaisuja olen elämäni varrella tehnyt, että toiset ovat vaan katsoneet silmät pyöreinä. Kuten sekin kun otin eron ex-miehestäni,lapsieni isästä. Hän oli oikein unelmamies kaikille muille paitsi ei minulle.
En voi elää tunteettoman ihmisen kanssa. Se liitto oli kärsimystä kaikin puolin.
Samalla vaihdoin kaupunkia ilman vakityöpaikaa. Nyt minulla on vakityöt olleet taas muutaman vuoden.
Erossa lapset jäivät heidän omasta (ei minun) ja mieheni tahdosta kotiinsa ja kotipaikkakunnalleen.
Tämä on ollut elämäni kamalin ratkaisu/teko jota en voi oikein ilman itkua kertoa tai kirjoittaavieläkään. Avioliitto oli vaan niin kamala että ylhäältä tuli voimat tämän ratkaisun tekoon.
Olen vetänyt tähän asti puoleeni laitapuolen reppanoita ja narskuja joiden kanssa en pysty kuitenkaan elämään. He kuitenkin haluaisivat elää minun kanssa. Tämä, etten ole ymmärtänyt hoitaa oikein itseäni liittyy kamalaan lapsuuteeni johon kuuluu läheisriippuvaisuus-toimimaton perhe ei kuitenkaan alkoholismia.

Olen ollut psykiatri ja kuuntelija koko elämäni. Jo aivan pienenä tyttönä kuuntelin äitini avio-ongelmia ja siitä lähtien kaikkien ystävieni ongelmat. Kaikki vaan kääntyvät minun puoleeni. Ehkä olen hyvä kuuntelija.
Omaan avioliittoon en kyennyt kuitenkaan puuttumaan ja helpompi oli väistyä. Vaadin aina myös totuutta jossa pysytään ja toista ihmistä ei saisi satuttaa mistään hinnasta. Anteeksi tulisi myös osata antaa ja hyvä sekä harmooninen olo olla. Arvatkaa, löydänkö rinnalleni näillä vaatimuksilla ihmistä. Ei se ole ainakaan tältä planeetalta.
Viis siitä, minulla on nyt hyvä olla ja lopuksi elämäksi turvallinen olotila. Tiedän nyt todella, että mitä teenkin niin jumala ja elämä kantavat. Toivottavasti osaan elää elämäni oikein tämän tietouden kanssa ja kuunnella vaan sydämmeni ääntä ja tehdä niin kuin se sanoo.
Aikoinaan elämäni ja elämäniloisuuteni sekä tunteeni nuijittiin minusta pois. Nyt ne on pikkuhiljaa palutumassa ja siitä olen todella kiitollinen.


 
tallennettu
nikki
Astroholisti
*****
Viestejä: 6630


Profiili WWW
« Vastaus #5 : 26.06.2008 20:45:38 »

kiitos kun puit nuo tunteet sanoiksi,
tuo elämänilo ja nautinto sinun tulisikin löytää,koska se on jotenkin sinun ominta itseäsi,olla rohkeasti esillä,MC  leijona ja leijonan huoneessa sisäinen lapsi nauttii auringosta  aurinko oinas 5 huone,
tuo turva taivaan isästä? elämän luojasta ja suojelijasta lienee tuo  saturnus 0 astetta  kalat 4 huoneen perusturvallisuutta antamassa,
toisaalta siellä on myös lapsuuden haavat  chiron mutta miksei myös parantava energia,kun luottaa elämänvirtaan,
sinulla on vähän vaikeat elementit yhteensovittaa energian suhteen,
 aurinko oinas ja  jupiter sitä eteenpäin puskevaa uutta energiaa,
ja sitten  mars kalat joka ei tee mitään ennen kuin "siltä tuntuu",
ehkä sekin muistuttaa omasta vaistostasi tehdä "kaikki ajallaan",
luopumisen teema tulee  askendentti skorpioni-desc  harka akselilta,
kuin myös  pluto aspect_opp chiron,joskus elämä pakottaa kulkemaan hetken kivisempääkin polkua,ja sitä myöten opettaa luottamusta elämään,
jännä,
noista hautausmaista sun muista,(kuvaakohan saturnus kalat myös hautakiveä..)
ehkä  venus neptunus yhistelmä pohtii näitä elämää suurempia kysymyksiä,arvoja,sinulla  :neptunus:rx aspect_opp venus
minulla  venus peräytyy kohti neptunusta,
minäkin viihdyn hautuumailla ja kirkossa,vaikken taas kirkkoon kuulukaan,
yhtä hyvin viihdyn muillakin pyhillä paikoilla vaikka kalliomaalausten äärellä,
yhtä paljon kristitty kuin pakana,hindu tai buddhalainen,
mut minulla onkin  pluto 9 huoneessa kyseenalaistamassa uskonnot ylipäätään,
toisaalta taas  askendentti jousimies,
mut se minusta,
 ceres kauris yhdessä alasolmun kanssa,yksinhuoltajuus mutta myös itseriittoisuus,vähällä toimeentuleminen,ehkä sitä itsensä unohtamistakin,
ns "puute ja köyhyys" pitäisi olla taaksejäänyttä elämää ja sinun tulisi ottaa vastaan elämän "runsaus ja yltäkylläisyys" ,:kuunsolmu:  rapu,
elämänpolkusi on 4,
se kantaa vastuuta ja huolehtii,organisoi ja luo lujan pohjan herättäen luottamusta,
sulla ei muuten kartallasi ole yhtään neliötä,
onko se merkki siitä että maskuliinen tekevä energia on vähissä,
vai haasteet on jo käsitelty?
 aspect_kvi.ja kyllä löytyy,irtipäästämisiä,energiaa vieviä kuin myös luovuttavia,
tuo  pallas on muuten minuutin tarkassa kvinkunssissa yläsolmuusi ravussa,
olisiko aika syntyä ulos sieltä "isäsi päästä"? kohti omaa polkua?
tallennettu
Ansku44
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 7


Profiili
« Vastaus #6 : 26.06.2008 22:41:07 »


Kiitos sinulle Nikki,

tämähän on todella kiinnostavaa kun tähän pääsee kiinni. Uskon, että tämäkin tietoisuus tuli ajallaan silloin kun olin valmis.

Vaikka olen yleensä hyvin spontaani, niin minusta löytyy tuota "sitten ajallaan" tyyliä. Varmaankin sain entisessä elämässäni niin siipeeni energioistani kun sitä ei katsottu hyvällä. Täytyi opetella kulkemaan sekä olemaan hiljaa, mauton ja näkymätön. Näin kelpasin muille läheisilleni.
Nyt on helpompi olla oma itsensä kun ollaan eri kaupungeissa.

Minulla on myös ajoittain sellainen tunne ollut etten kuuluisi tähän maailmaa. Monet ystäväni pelkäävät kuolemaa. Minä en ja olenkin sanonut heille etten tänne haluaisi jäädäkään. Katsovat vaan taas kummisaan.

Joidenkin mielestä olen vahva. En ole vahva. Olen äärettömän herkkä ja tunteellinen mutta myös suora ja rohkea. Onko se sitä vahvuutta ? 
Tätäkin piirrettä olen aina ihmetellyt. Tulen hyvin toimeen tuntevien ihmisten kanssa. Hyväksikäyttäjien ja muuten vaan kylmät sekä toisista pahaa puhuvat ihmiset olen aina jättänyt pois elämästäni jos ei ole aivan pakko katsella, kuten työelämässä. Jos on pakko sietää niin siedän, en muuten. Tuntosarvet ovat  olleet jo jonkin aikaa tanassa, ai, ai että koskee tämä touhu täällä.
Kuulostaa varmaan siltä kuin jakaisin ihmisiä hyviin ja pahoihin. Ei se niinkään ole. Sisäinen lapseni ei vaan jaksa ihoittavia- ja alituiseen negatiivisia ihmisiä ympärillään. Minun on kuunneltava lastani ja toimittava sen mukaan. Ehkä sitten joskus kun voimani ovat kaikki tallella ja lapseni parantunut.
Huumorintajua en ole kuitenkaan mielestäni koskaan menettänyt. Huumorilla pärjää pitkälle.

Jos tunne-elämäni ei ole kunnossa kuten menneissä suhteissani ja avioliitossa, tunnen sen ruumiillani ja sen eri sairauksilla. Olen sairastanut jotain endometriooin tapaista yli 10v kamaline munasarjakipuineen. Kivut loppuivat avioeroon.Sain muistoksi entisestä elämästä myös verenpainetaudin. Sekin on helpottamaan päin.
Hiusten kunnossa näen myös jos mättää erikoisen pahasti.

Sterssinsietokykyni on tavallaan huippuluokkaa. Sekin on vuosien saatossa taottu siihen malliin etten pikku ylitöistä hätkähdä alkuunkaan. Ylkkää on painettu tosipaljon ja yötä myöten. Todella hölmöa !! Väsyttää mutta jatkan koska täytyy. Ruumiissani sen väsymyksen tunnen. Stressinsietokyvystä johtuen osittain ainakin kortisoli-arvot ovat sitä luokaa ettei painonpudotuskaan onnistu ihan helpolla. Rasvaisilla herkuilla ja hiilarit minimiin, niin olen ylimääräiset saanut pois. Vielä olisi vähän pudotettavaa mutta pikkuhiljaa. Tässä yksi esimerkki siitä, että stressi lihottaa ja pitää painoa yllä vaikka eläisi muuten kuinka terveellisesti. Pääänsäryistä en ihme kyllä ole liemmin kärsinyt.

Avioeron jälkeen kokeilin myös yhdenillan suhteen tai kaksi kun kaikkea pitää kokeilla. Ne eivät todellakaan ole minua varten vaikka ystäväni tykkäävätkin siitä touhusta ja vievät kotiinsa kaikenlaista könsikästä.
Minulle tulee pitkäksi aikaa sydänalaan niin kamala ahdistus kuin puukolla kaivaisi. En kiellä etteikö tulijoita olisi yökylään mutta kiitos ei. Minun täytyy tuntea tämä ihminen ja oikeasti tuntea jotain tätä ihmistä kohtaan ennenkuin makkaripuuhista tulee mitään. Taas olen toisten mielesta kummajainen ja kranttu.
Olen mukamas parempi ihminen. Ei se niin mene. Olen tällainen enkä tuomitse ketään. Tuomitseminen ei ole minua. Sitten kuuntelen kiltisti ystävieni yhdenillan pettymyksiä....

En ole näitä kaikista kärsivällisimpiä ihmisiä (oinas). Sitä täytyisi oppia lisää. Toisaalta olen sitä, mietinhän avioeroanikin 10 vuotta. Aina kun olen tarvinnut päätöksiin voimia olen sitä kummallisesti saanut tuolta ylhäältä.

Nyt on ilo tietää, että näihin vaikeisiinkiin ratkaisuihin olen saanut voiman tuolta ylhäältä eikä minua tulla tuomitsemaan niistä.

Virheitä olen tehnyt ja tulen varmasti tekemään. Toivottavasti olen oppinut entisistä enkä sorru enää niihin,
Uudet tuulet puhaltaa sen tiedän ja osittain tunnenkin kunhan ymmärtäisin ottaa tuon käsijarrun pois päältä.

Kaikkea hyvää teille jotka olette jaksaneet lukea tuntojani ja auttaneet minua

Kuunnelkaa sisäistä lastanne, sillä on varmaan paljon sanottavaa !

Aries
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: