Olen alkanut myöntää itselleni että tiedän asioita, vaikka en tiedä miksi tiedän. Enkä ole oikein varma miten asiaan tulisi suhtautua? Minulla on aina ollut hyvä vainu ihmisten suhteen mutta nykyisin tuntuu että ihan kuin eläisin joku aisti pörhöllään ja olisin jollakin ihan uudella matkalla. Hetkellisesti jo epäilen että onko mulla korvienväli ihan kunnossa... Miten te muut olette asian kokeneet ja miten edetä? Pelottiko? Ei oikein viitsi asiasta ystävienkään kanssa puhua, mutta kun ei oikein tiedä mihin tässä on matkalla. Pitäiskö tässä alkaa kuparipannua ja luutaa kaivella, kissa houkutella takaisin...
