Meikä täällä ihan itse palailee tähän aiheeseeni
Tulee vähän tilitystä, helpottaa tämä avautuminen...
Olen yrittänyt rakennella jotakin suhteenpoikasta täällä päässä, kun tuo rakas ihminen on siellä toisaalla..tai itseasiassa olen tässä reilu vuoden aikana yrittänyt paria kolmeakin miestä tapailla ja onhan se ollut ihan piristävää ja "kivaa", mutta tuntuu, että tää on jotain kohtalonivaa tms. kun mistään ei tule mitään.
Tälläkin hetkellä tapailen "ihan mukavaa" miestä, mutta omalta puoleltani luottamus on häneenpäin nolla ja pidän häntä pelkkänä seksisuhteena
anteeks mutta mä olen oinas ja tarviin säännöllistä hyvää seksiä
! Enkä usko, että hänkään mitään muuta haluaa, vaikka toisin sanoikin asiaa kysyessäni tai ehdotin hänelle, että jos tapailtas vain seksin merkeissä...
Tosin tuntuu, että me jotenkin ihmeellisesti ymmärretään toisiamme...hän on
ja ite kun oon
että ollaan välillä vähän etäisiä molemmat eikä haluta mitään liian sitovaa..
Niin ja tän jutun pointti on se, että musta tuntuu siltä, etten voi enkä uskalla antaa itseni rakastua kehenkään muuhun kuin tuohon kaukaiseen rakkaaseeni. Ihastun täällä vain miehiin, jotka ovat jotenkin ongelmaisia...sitoutumiskammoisia, juuri eronneita tai muuten sellaisia, jotka eivät haluakaan oikeaa suhdetta. Ja jos kohtaankin sellaisen, joka haluaa, niin kehitän itse hänessä jonkin sellaisen asian, joka ei sovi minulle ja laitan suhteen poikki, koska kurkkuani alkaa kuristaa muuten.
Ja kun olin kolmisen kuukautta alkuvuodesta suhteessa, tapailin tuota kaukaista rakastani kuitenkin muutaman kerran (ja tietenkin olimme puhelinyhteydessä kokoajan), hän jopa lähti kanssani matkalle EIKÄ se tuntunut pettämiseltä, koska sellaista en oikeassa suhteessa hyväksy enkä tee itsekään. Mutta hänen kanssaan ei se tunnu pettämiseltä..??
Nyt olen päättänyt lopettaa kaiken suhdehölmäilyn. Olen tullut siihen tulokseen, etten tarvitse parisuhdetta... :
Olen onnellinen ihan näin, koska sisimmässäni asuu kuitenkin onnellisuus ja usko ja minulla on lasten kanssa hyvä, ihana elämä. Olen opetellut elämään tätä hetkeä enkä murehtimaan huomista ja olen onnellisempi sisimmässäni kuin pitkiin aikoihin, vaikka ulkopuolinen elämä on sekavaa ja tapahtumarikasta niin kuitenkin onni ja rauha on luonani, minussa itsessäni. Jokainen on itse vastuussa omasta hyvästä olostaan.
Ja korostan vielä, että kaksi lastani eivät ole tavanneet muita miehiä kuin tämän "oikean rakkauteni" sieltä kaukaa...hän on meille kuin kaukainen perheenjäsen, joka käy silloin tällöin ja soittelee usein
No...ehkä sitten kuitenkin jatkan tätä "seksisuhdettani"
ainakin hetken...
Adele purki nyt ajatuksiaan ulos