seuraava »

[Adele]

Meidän tapauksemme on aika erikoinen, joten en viitsi/uskalla/halua sitä kovasti tässä ruotia.
Vähän jos valotan asiaa, niin olemme tunteneet reilun vuoden ja olleet yhdessä epäsäännöllisen säännöllisesti.
Tapaamisemme oli melkoisen erikoinen. Haluaisimme olla yhdessä, mutta käytännön syistä emme tällä hetkellä voi. On välimatkaa ja on kaikkea muutakin vaikeata.
Molemmat toivomme, että tulee päivä, jolloin saamme ja voimme olla yhdessä ja jakaa elämämme toistemme kanssa.
Viimeyö meni rakkautta tunnustaessa ja tulevaisuudesta haaveillen.
Ja taas välimatka erottaa meidät, kunnes joskus tapaamme...se voi olla pian tai se voi olla kaukana syksyllä, talvella..ennen tapasimme viikottain, nyt on mennyt pahimmillaan 3,5kk ettemme ole nähneet, tapaamisemme ovat aina täynnä tunteita, mutta iloisia ja hauskoja. Olemme niin samanlaiset, nauramme samoille asioille, joskus ei tarvitse sanoa mitään, pelkkä vilkaisu riittää.
Molemmat olemme miettineet sitä, kuinka tutulta tunnuimme heti ensi silmäyksestä. Aivan kuin olisimme heti loksahtaneet yhteen. Tämä ihminen tuntuu syvällä sydämessä niin tutulta, että se tunne, jonka tunnen ajatellessani häntä, katsoessani ja koskettaessa, se on jotain mitä en voi sanoilla sanoa.
Rakastan häntä kovasti ja rakastan loppuelämäni, olimme sitten yhdessä tai emme.
Kiitos, kun sain kertoa meistä  sydämeni on juuri nyt niin täynnä rakkautta häntä kohtaan, että se oli jaettava.
Tässä ohessa synastriakarttamme ja tapaamisemme kartta, jos joku haluaa sanoa jotain niistä, koska olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia.
Haleja tunteiden pieksemältä naiselta, jonka rakas läks äsken matkan päähän 

[Esmiralda]

Nuo 'tuttuuden' tunteet ovat minullekin tuttuja monissa kohtaamisissa ja olen todennut, että vanhoista elämistä tuttuja ovat myös, esim. mieheni.

Sanotaan myös (Olli Kalajoki), että sukulaissielut värähtelevät samalla tasolla, tunnistavat toisensa silmistä ja jopa tuoksuvat samoin. Siksi heidän vetovoimansa toisiinsa on heti valmis! Kohtaavat, kun tarvitsevat jollakin kasvun tasolla toisiansa tai vain tukeakseen toisiaan.

Tiedän tämän ilon ja ..

Olen iloinen puolestasi! 

[Adele]

Meikä täällä ihan itse palailee tähän aiheeseeni 
Tulee vähän tilitystä, helpottaa tämä avautuminen...

Olen yrittänyt rakennella jotakin suhteenpoikasta täällä päässä, kun tuo rakas ihminen on siellä toisaalla..tai itseasiassa olen tässä reilu vuoden aikana yrittänyt paria kolmeakin miestä tapailla ja onhan se ollut ihan piristävää ja "kivaa", mutta tuntuu, että tää on jotain kohtalonivaa tms. kun mistään ei tule mitään.
Tälläkin hetkellä tapailen "ihan mukavaa" miestä, mutta omalta puoleltani luottamus on häneenpäin nolla ja pidän häntä pelkkänä seksisuhteena  anteeks mutta mä olen oinas ja tarviin säännöllistä hyvää seksiä  ! Enkä usko, että hänkään mitään muuta haluaa, vaikka toisin sanoikin asiaa kysyessäni tai ehdotin hänelle, että jos tapailtas vain seksin merkeissä...
Tosin tuntuu, että me jotenkin ihmeellisesti ymmärretään toisiamme...hän on  ja ite kun oon  että ollaan välillä vähän etäisiä molemmat eikä haluta mitään liian sitovaa..

Niin ja tän jutun pointti on se, että musta tuntuu siltä, etten voi enkä uskalla antaa itseni rakastua kehenkään muuhun kuin tuohon kaukaiseen rakkaaseeni. Ihastun täällä vain miehiin, jotka ovat jotenkin ongelmaisia...sitoutumiskammoisia, juuri eronneita tai muuten sellaisia, jotka eivät haluakaan oikeaa suhdetta. Ja jos kohtaankin sellaisen, joka haluaa, niin kehitän itse hänessä jonkin sellaisen asian, joka ei sovi minulle ja laitan suhteen poikki, koska kurkkuani alkaa kuristaa muuten.
Ja kun olin kolmisen kuukautta alkuvuodesta suhteessa, tapailin tuota kaukaista rakastani kuitenkin muutaman kerran (ja tietenkin olimme puhelinyhteydessä kokoajan), hän jopa lähti kanssani matkalle EIKÄ se tuntunut pettämiseltä, koska sellaista en oikeassa suhteessa hyväksy enkä tee itsekään. Mutta hänen kanssaan ei se tunnu pettämiseltä..??

Nyt olen päättänyt lopettaa kaiken suhdehölmäilyn. Olen tullut siihen tulokseen, etten tarvitse parisuhdetta... : Olen onnellinen ihan näin, koska sisimmässäni asuu kuitenkin onnellisuus ja usko ja minulla on lasten kanssa hyvä, ihana elämä. Olen opetellut elämään tätä hetkeä enkä murehtimaan huomista ja olen onnellisempi sisimmässäni kuin pitkiin aikoihin, vaikka ulkopuolinen elämä on sekavaa ja tapahtumarikasta niin kuitenkin onni ja rauha on luonani, minussa itsessäni. Jokainen on itse vastuussa omasta hyvästä olostaan.
Ja korostan vielä, että kaksi lastani eivät ole tavanneet muita miehiä kuin tämän "oikean rakkauteni" sieltä kaukaa...hän on meille kuin kaukainen perheenjäsen, joka käy silloin tällöin ja soittelee usein
No...ehkä sitten kuitenkin jatkan tätä "seksisuhdettani"  ainakin hetken...

Adele purki nyt ajatuksiaan ulos

[Esmiralda]

Onkohan tuo kaukainen rakkaus vähän helpompaa, kun se ei tule konkreettiselle tasolle?  Ei tarvitse pelätä että arki rikkoo jotakin... : Mutta kuulostaa kauniille.

Mutta sinulla on ajatuksia pettämisestä.Otapa osaa tuonne pettämis-topikille. Siellä kovasti keskustellaan.

[Adele]

Esmiralda: Juu kyllä saattaa ollakin..kaukainen rakkaus ja arki ei pääse meidän suhteeseemme  muttamutta toisaalta meillä on kokemusta siitä arjestakin yhdessä jonkin verran ja kyllä se tuntui hyvältä.. Olemme myös riidelleet useita kertoja  ja sekin tuntui hyvältä!

Hän tietää näistä minun deittailuistani täällä, mutta tuohon pettämiseen liittyen..ikävintä on henkinen pettäminen. Ei minuakaan haittaa, että jos hän harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, mutta se, että jos hän olisi valehdellut minulle rakkautensa, tunteensa..se tuntuisi pahalta. Hän tietää, että vaikka minä tapailen muita miehiä täällä, kukaan ei voi saada sydämessäni aikaiseksi sitä täydellisyyden tunnetta kuin hän  se on uskomaton tunne...ei tavallisen rakkauden vaan jokin hmmm...noh niinkuin sanoin täydellinen lämmin, kaiken kattava tunne sydämessä, joka on valmis antamaan anteeksi toiselle kaiken ja vaikka mitä tapahtuisi voisin rakastaa häntä siltikin. Ja se, että rakastan häntä niin paljon, etten edes välttämättä tarvitse "omakseni"  olen niin kiitollinen universumille tai jollekin, että me kohtasimme tässä elämässä. Haluan hänen olevan onnellinen. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta otsikkohan on outo ihana rakkaus... Ja hei en ole koskaan koskaan tuntenut ketään kohtaan näin (jos ei omia lapsia huomioida)...

Mutta uskon, että kyse ei olekaan normaalista miehen ja naisen välisestä "rakkaudesta"  :

[Esmiralda]

Kaksi kypsää sielua on kohdannut! 

[T-H]

Mulla on meneillään kaukosuhde, tai ainakin tuttavuus sellainen, sillä en tiedä minne tieni johtaa, onko se sitten lopulta se rakkaudenpolku...

Rakkaus on outo ja ihana asia yhtäaikaa. Rakkaus on siksi niin mystinenkin asia, koska rakkaudessa on uskallettava otettaa riskejä. Joskus on vain uskallettava hypätä tuntemattomaan, vai mitäs ajattelette?

[^^Queen Nefertiti^^]

onko rakkaus muuta kuin riskiä? tuntuu että kaikessa tuohon liittyvässä, mitä ihminen haluaa eniten=? jos haluaa, on riski. tietysti voi haluta muuta, vaikka harrastuksia, mutta kaikki seksiin, rakkauteen ym liittyvä on riskiä. isoin riski on lapsi, jne. kait.

[T-H]

Rakkautta kun on tullut mietittyä sillai syvällisemmin, kuten mulla on tapana pohtia asioita, niin rakkaus voi tuoda myöskin ahdistuksen tunteen. Etenkin itsenikaltaiselle pässinpäälle, kun välillä tuntuu, että oih, mitenkä sitä haluaa rakastua ihan sydämmen kyllyydestä, kun taas seuraavana ajattelen, että onkohan minusta sittenkään perisuhteen pauloihin.

Jotenkin myös pelottaa se, että entäs jos menettää rakkaan ihmisen ennenaikojaan. Pelkään, että sydämmeni ei kestä yhtään menetystä enää, siis mikä liittyy rakkauteen. Siksipä se yhdessäolo ihmisen kanssa jota voisi rakastaa niin, että tuntuu kuin taivas repeää ja sydän lyö tulta, nostattaa silmiin monia kyyneliä.

[^^Queen Nefertiti^^]

näinhän se on. itse aion rakastua coolina ensi kerralla. jos ei olisi ollut voimaa, en olisi hyvin selvinnyt viimeisestä, varsinkin kun tottui kosketukseen, jota nyt sitten ei ole oikeen ollut.

no mutta riippuen ihmisen tasosta, ainahan sitä voi olla hyvissä viboissa muuten ja yrittää hyväksyä tilanteet.. itse olen nyt kuin en olisi erästä tuntenut, eli kyllähän sitä toipuu.. se on kai kovin koulu kun miettii, millaiseksi voisi tulla kaiken jälkeen. millaiseksi haluat tulla?

Adele sanoi sen toki ylevästi, ettei tarvitse toista omakseen vaikka rakastaa.. yleensä sitä haluaa.. en välttämättä haluaisi tavata jotakuta jota rakastaisi niin, että pitäisi katsella "aidan takaa".. no yleensä ne nyt on halunneet suhdetta yhtaikaa..  

korjaus, otan tulevan suhteen huumorilla! Se voi olla vaikka ihan erilainen kuin viimeksi, voisi ylittää mielikuvitukseni rajat, silloin saisin ihmetellä. Ja on joku muukin merkki hauska kuin  ja 

[T-H]

Minulla o pikkasen samanlainen tämä juttu kuin Adelella. Arvot ja asenteet on ihan toiset kuin teinivuosina, jotenka en tulenpalavan helposti antaudu rakkauden vietäväksi. Onneksi minulla on tämä rautaisen luja ja voimakas omatahto, että mielellään olenkin hieman niin, että toinen joutuu ikäänkuin pitämään kissa-hiiri leikkiä yllänsä. Ei saa saada liian helposti, eikä myöskään olla liian helposti saatavilla. Minulle kun tuntuu vain sopivan, että on tätä välimatkaa...

[^^Queen Nefertiti^^]

minä taas en rakastu millään. se ei nyt vaan onnistu.

[T-H]

minä taas en rakastu millään. se ei nyt vaan onnistu.

No sinun kohdalla se sitten on outo ihana "rakkaus(ko)"

[^^Queen Nefertiti^^]

ei oikeastaan.. olisin teoriassa voinut rakastaa jotakuta henkisesti, mutta kun hän/he ei, miksi minäkään.. se on lähinnä Itsen rakkaus ja sukurakkaus, melkeinpä. äiti ja lapsi on tärkeämpiä kuin miehet! ja ehkä joku henkinen viisas (minulla nekin tällä hetkellä naispuolisia)-

ehkä ympyrä on lähestulkoon sulkeutunut? 

vaikea selittää miten vapautunut olo tulee siitä, kun ei koko ajan tarvitse katsoa ympärilleen (tai siis flirttailla) että törmäisi johonkuhun tärkeään. jos ne on niin kovin tärkeitä, voisivat toimia toisin! tai sitten eivät ole. tämä kaikki on sinänsä hassua kun olen edelleen kaunis/ hot peileissä, jos haluan, mutta miehet? 

[T-H]

Olkoon ihminen miten hot pelistä katsottuna, mutta arvot, asenteet ja sisäinen minuus on se ratkaisevin tekijä parisuhteen pauloissa. Toki hyvät geenitkin vaikuttaa asiaan myös, mutta siis kokonaisuus. Ja se mitä siellä päänsisällä on.