seuraava »

[tuonen joutsen]

-

[Rakkauden enkeli]

Rakkauden valo  tässä vastailee omalla tekstillään, jonka olen itse kirjoittanut omille kotisivuilleni. Eli todellisessa rakkaudessa ei ole mitään pelättävää, väärää ynnä muuta ns. "pahaa":

RAKKAUS ON TÄRKEINTÄ

Tätä olen kuullut ja lukenut kaikenmaailman kirjoista ja henkisistä opuksista niin kauan kuin tietoisesti henkistä polkuani olen kulkenut. Henkisyys on ollut aina osana elämääni, mutta tietoisesti lähdin henkiselle polulleni vuonna 1988. Jos tuota lausetta: rakkaus on tärkeintä ei kuitenkaan todella sisäistä ja ota osaksi omaa elämäänsä, se jää vain tyhjäksi lauseeksi pelkäksi "sanahelinäksi" sekä kirjaviisaudeksi.

Mitä rakkaus sitten on? Rakkaus... Sitä on niin moni yrittänyt määritellä ja pukea sanoiksi. Tuntuu silti, että mikään selitys ja määritelmä ei riitä täysin kuvaamaan sitä mitä se on. Todellinen,  pyyteetön rakkaus on jotain niin valtaisaa, ylimaallista ja kaiken kattavaa, että sanat ovat yksinkertaisesti riittämättömiä. Rakkaus on, se on kaikkialla kaikessa ja kaikissa. Se on energiaa, se on valoa ja ilman sitä emme eläisi, ei olisi elämää.

Kun omaan rakkauteensa, rakkauden valoonsa on saanut kosketuksen sitä voi oppia ”kanavoimaan”, lähettämään kaikkialle ja se toimii aina kaikkien parhaimmaksi, juuri niin kuin on kulloisessakin tilanteessa tarkoitettu. Kun siihen on saanut kosketuksen, sen vain tietää. Se on portti ja avain ikiaikaiseen viisauteen ja totuuteen. Sen löytämiseen ja siihen kosketuksen saamiseen ei ole poppaskonsteja, mutta sitä voi sydämessään pyytää ja se kyllä tapahtuu itse kullekin juuri silloin kun on aika. Se on jatkuvaa ja loppumatonta energiaa joka virtaa kaikkialla.

Rakkaus on kuin ehtymätön kirkas lähde josta voit juoda aina janoosi. Se on valonpilkahdus sysimustassa pimeässä. Rakkaus on kuin majakka joka myrskyn raivotessa ohjaa oikeaan suuntaan. Rakkaus on kuin kantava syli, silloin kun olet loukannut jalkasi, etkä voi kävellä. Se on kuin käsi joka tarttuu käteesi silloin kun olet yksin, peloissasi ja kaipaat toista lähellesi.

Rakkaus ohjaa, parantaa, suojelee ja antaa toivoa. Rakkaus rakastaa ja hyväksyy kaikki sellaisenaan. Rakkaus on kaikkialla ja kaikissa. Rakkaus on se ylimaallinen, selittämätön ja suuri rakkauden, ilon ja tietynlaisen yhteyden tunne syvällä sisimmässäsi. Se on miljoona kertaa se tunne jonka tunnet rakastuessasi johonkin, rakastaessasi jotain toista. Silti se on juuri sitäkin ja vielä paljon enemmän.

Rakkaus on se ”Jumala”, kaiken Luoja josta sinä olet lähtöisin. Kaikki olemme pohjimmiltamme rakkautta, sen valoa ja energiaa. Ja jotain vielä enemmänkin se on, jotain jota ei voi ikinä selittää. Jotain joka jää mysteeriksi. Se on se elämänkipinä sinussa ja minussa. Se pitää tuntea. Sanat ovat lopulta vailinaisia sitä kuvaamaan...

Kun sinä elät täysin rakkaudessa, sen valossa, kun ilmennät sitä todella elämässäsi niin sinä rakastat, todella rakastat ihan kaikkia sydämesi pohjasta, vaikket heitä tuntisikaan. Silloin sinulla ei ole enää ketään jota vihaisit, joka olisi vihamiehesi. Silloin sinulla ei ole myöskään pelkoa.

Toki hetkittäisiä vihan tai pikemminkin suuttumuksen ja pelon, tai paremmin sanottuna epävarmuuden tunteita saattaa joissain tilanteissa edelleen esiintyä, mutta ne eivät enää ikinä jää niinsanotusti ”päälle” pitkäksi aikaa, vaan lipuvat pois. Ja pystyt jälleen rakastamaan, pysymään siinä muuttumattomassa rakkauden "keskuksessasi", lähettämään hänellekin vilpitöntä rakkauden valoa jolle hetki sitten suutahdit.  Tämäkin kaikki täytyy itse kokea, tuntea konkreettisesti omassa elämässään. Nähdä kuinka ihmeellisesti ja voimallisesti rakkauden valo todellakin toimii jotta sen täysin ymmärtäisi.

Tuota rakkauden energiaa voi tosiaan kukin elämässään ilmentää rakkaudellisina tekoina. Niihin tekoihin voimme vielä palata joskus myöhemmin...

Rakkaus on jotain joka on"koodattu" sisimpäämme. Sen kaikki sisimmässään tietävät ja tunnistavat. Se on sieltä löydettävissä. Hyvin usein monet käsittävät sanan rakkaus kovin kapeakatseisesti ja maallisesti. He käsittävät sen joksikin joka on ihmissuhteista riippuvainen, vain harvoihin ja valittuihin kohdistunut tunne. Pyyteetön, kaikkialla oleva TODELLINEN rakkaus on kuitenkin riippumaton ihmissuhteista ja kaikesta elämän myllerryksestä. Toki se liittyy elämään kaikkinensa, mutta ei ole mistään tilanteesta tai olosuhteesta riippuvainen ja siihen sidottu.
Kaikkea ja kaikkia voi rakastaa. Eikä todellinen rakkaus ei lopu koskaan.

Toki on edelleen ihmisiä ja asioita jotka pysyvät ns. lähimpänä sydäntäsi, mutta tuo rakkauden tunne on kuitenkin jotain hyvin universaalia ja mittaamatonta. Sitä voit kokea, tuntea missä ja milloin tahansa, katsoessasi vaikka jotain kaunista kukkaa tai mitä tahansa. Tai vaikka vain istumalla bussissa, koska silloin näet, koet ja tunnistat rakkauden kaikkialla. Niin itsessäsi, toisissa, kuin ympärilläsi missä ikinä kuljetkaan. Silloin olet ns. "kotona" siinä perusytimessäsi, siinä todellisessa hengessäsi, todellisessa itsessäsi joka sinä olet. Olethan itsekin rakkautta, rakkaus.

Silloin kun opit sisäistämään ja todella pysymään tuossa sisimmässäsi tai "keskuksessasi", sen jälkeen elämäsi ei tule ikinä jäämään ennalleen. Kaikki tuntuu järkeenkäyvemmältä, mielekkäämmältä sekä selkeämmältä kaikin puolin. Osaat suhtautua elämään lapsenkaltaisen iloisesti, innostuneesti ja positiivisesti. Sinun arkinen elämäsi tulee sujumaan entistä helpommin, asiat järjestyvät ja loksahtavat kohdalleen joskus jopa ihmeellisestikin. Toki kohtaat edelleen vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, mutta ne eivät enää tunnu niin vaikeilta ja musertavilta ja tiedät pääseväsi niiden yli. Sinulla on suurin voima ja "ase"  hallussasi mitä ikinä voi olla nimeltänsä RAKKAUS. Sen  avulla jaksat jatkaa kaikkien karikoiden yli.

Tämän kaiken sisäistäminen vaatii kuitenkin yleensä paljon opiskelua tässä elämänkoulussa jota käymme. Se miten löydät sen sisimmästäsi ja opit sitä kautta sisäistämään ja kattamaan sen koko elämääsi on vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni. Kirjoista et sitä löydä, vaikka ne voivat apua tuodakin. Vilpitön ja harras pyyntö "korkeuksiin" voi sinua eteenpäin auttaa, se on se ensiaskel... Tämä kaiken sisäistäminen vaatii kuitenkin suurta kärsivällisyyttä. Eikä siihen löydy mitään selkeätä ja kaikille täysin samanlailla toimivaa kavaa, mantraa, meditaatiota tms. Sillä vain sinulla on avaimet sisimpääsi. Löydä omat väyläsi tuohon kaikkialliseen rakkauden kokemiseen, rakkauden tilaan. Se on aina läsnä tässä ja nyt,  sinun ulottuvillasi, joka hetki, juuri nyt. Luottamalla ja uskomalla itseesi voit auttaa itseäsi eteenpäin. Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen juuri sellaisena kuin on on myös avain toisten rakastamiseen ja hyväksymiseen sellaisenaan. Kaikki kirjoituksessani mainittu kuuluu rakkauteen ja paljon muutakin, jotain jolle ei ikinä löydy sanoja...

[Lionheart]

M A H T A V A   A I H E ! ! !

Rakkaus on pelottavaa just sen takia, että se voi olla mitä vaan, ilmentyä miten missäkin ja aivan kenen/minkä tahansa toimesta. Se voi tuoda hyvää tai pahaa, sitä voi käyttää puolesta tai vastaan. Sillä voi satuttaa tai parantaa, rikkoa tai korjata.
  Rakkautta on niin monenlaista. Ja senkin lisäksi niitä erilaisia rakkauden ilmentymiä eri ihmiset ilmaisevat ja hyödyntävät erilailla. Koska rakkaus on niin määrittelemätön käsite, niin sillä ei ole rajoja. Siksipä onkin vaikeaa määrittää termi "todellinen rakkaus", koska sitä ei pystytä kunnolla erottelemaan vihasta, ystävyydestä, pinnallisuudesta, pahasta.. Eli se on kai niitä kaikkia?
  Toinen asia on rakkauden käyttäminen vallan tavoin. Sen nimissä voidaan hyväksyä asioita, joita muuten ehkä paheksuttaisiin. Kyllähän isä saa antaa lapselleen pienen selkäsaunan kun lapsi on käynyt taiteilemassa naapurin seinään pari tikku-ukkoa, mutta jos isä läpsäyttäisi äitiä kun tämä on taas ylittänyt luottorajan shoppailureissullaan niin sehän on väärin (HUOM! En ole itse minkäänlaisen ruumiillisen kurittamisen puolestapuhuja, päinvastoin. Tämä oli vaan esimerkki vaikkakin huono sellainen. Oli mulla joku pointti). Toinen asia on kun nainen sanoo miesystävälleen että "Jos sä rakastat mua niin sä lopetat tupakoinnin". Rakkauden varjolla alistetaan, luodaan rajoja, kahlitaan ja käytetään joskus jopa hyväksi.

Yleensä rakkaudesta nähdään vain se positiivinen puoli, mutta sen varjo on yhtä pimeä kuin sen valoisa puoli loistaa kirkkaana. Näin minä asian näen.

[Rakkauden enkeli]

heh...pitäis ottaa seuraavaksi nimimerkiksi Rakkauden Varjo, niin saadaan sullekin varjopuoli tänne

  Loistava idea. Vai pitäisikö meidän vaihtaa "rooleja" ja minun ollakin se varjo ja sinun valo. 

hmm...kuitenkin, rakkauteen liittyy mielikuvissa myös pahaa, mutta ehkäpä sitten rakkauden olemusta ei ole ymmärretty, tai se on silloin "tukossa".

Minä näen sen niin, että silloin sitä ei ole ymmärretty ja se todellakin on "tukossa" tai "lukossa".

pystyn aistimaan sen oletetun "pahan", mutta en osaa kuvailla sitä. Jotenkin viha tuntuu väijyvän rakkauden varjossa, ja myöskin toisessa ihmisessä havaittu rakkauden tunne herättää joskus toisissa yllättävääkin vihaa. aivan kuin jonkun kokema rakkaus olisi uhka. se voi olla myös kateuttakin...

Rakkaus usein todellakin herättää myös sen "vastavoimat" liikkeelle.  Ja yksi on juuri tuo kateus... 
 

rakkaus on myös siinä makaroonilaatikkopaketissa, jonka joku tehtaassa pakkasi, jotta voisit kiireessä töiden jälkeen syödä.

oliko täänyt niin    ja arjen viisauksia

Ihana. nousu  ja      pystyn itsekin hyvin ymmärtämään ja allekirjoittamaan tämän.  Rakkaus on ja näkyy myös niin hyvin aivan arkisissakin asioissa. 

[Norna]

 Minusta rakkaus puhtaana on todella harvinaista herkkua ihmisten kesken ja usein me törmäämme "minä rakastan sinua" sanojen mukana kuiskattuihin vaatimuksiin "et voi mennä koskaan pois, tarvitsen sinua.", "et ole rakkauteni arvoinen jos et muuta itseäsi". Näitä vaateita annamme muille ja näitä meille annetaan.
 Mutta sellainen ei ole puhdasta rakkautta jos siihen on sotkeutunut odotuksia, vaatimuksia ja vääristynyt käsityksemme siitä että rakkaus tulee ansaita ja että sillä on hinta, emmekä kelpaa tällaisina kuin olemme (joten et sinäkään kelpaa ja siksi Sinun pitää muuttua). Ah peili, ihana peili  .
 Eli jos ei kykene rakastamaan itseään niin homma kaatuu helposti.

 Rakkaudella ei minusta itsellään ole varjoa, mutta meillä ihmisillä on ja me luomme rakkaudelle sen varjopuolen juuri kaikenlaisilla tempuilla ja draamankaipuulla. Rakkaudella ei voi satuttaa, mutta kun siihen sotketaan sekaan tarpeeksi kaikkea muuta niin siitä(kin) saa aseen, mutta sitten pitää jo kysyä oliko se edes rakkautta?
 Kun odotukset törmäävät toisiinsa -kahden ihmisen ihannekuvat ihanneihmisistä rakastavassa suhteessa, käyttäytymällä tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa, näyttämällä tietynlaisilta- niin se se on vasta timantinhiontaa  .

 Rakkaus on vähän kuin raha. Raha vain On, mutta me olemme tehneet siitä mielikuvillamme joko saatanallisen apuvälineen (ollaan kateellisia niille joilla sitä on ja epäillään heidän hankkineen sitä vähintään rikollisesti) tai Mammonan jota palvotaan pyhästi (eikä varmasti lahjoiteta millekään roskasakille, jokainen vastaa vain itsestään), mutta pointti kuitenkin on että harvalla on siihen neutraalia suhdetta.
 Rakkauskin vain On. Kunnes vedämme sen alas ja koristelemme sen näköiseksemme.

Se miten rakastamme muita kertoo vain siitä miten rakastamme itseämme. 

[Mio]

Maameren tarinat kirjassa asiaa valaistiin silleensä, että kynttilänkin sytyttämisestä lankeaa varjo johonkin kaukaisuuteen... jotta miten sitä sitten suhteuttaa taivaankappaleisiinkin.. 

Jos se varjo olisikin jonniinsortin piiloon menemistä valolta.. jonkin  nurkan taakse vaikka? 

[indiima]

Hienon aiheen olet aloittanut, Dawnchild! 

Olen juuri lukemassa kirjaa "Ihmeellinen voima" ja juuri kohdassa:
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
 Löytyy myös raamatusta    1. Kor. 13

Tuossa mua jäi mietittymään se, että kuinka paljon rakkaudelle on kieltoja 

Hieno kirjoitus Rakkauden Valo! 

Palaan, kun olen aivotoiminnassa. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Onko silloin varjoa JOS pystyy rakastamaan vaikka tapahtuisi mitä? En ole itse varma voinko..

[*Kide*]

On WS 
Rakkaus on laaja ja sen varjoja on joka kulmalla. Ero varjon ja valon on kuin, veteen piirretty viiva. Mutta jos kahlitsee kuiskaamattomallakaan ajatuksella toista tai itseään, ollaan varjon puolla. Ja rajaan tämän määritelmäni kahden aikuisen väliseen rakkauteen. Oma lukunsa on lasten ja vanhempien välinen rakkaus, silloin kun ollaan riipuvaisia. Käyttäisin mielelläni sanaa "symbioosissa"  Tällöin voi "kahlitun" tunteita aina välillä tulla, koska aikuinen joutuu tosinaan "luopumaan" jostakin, jota haluaisin... koskee myös valintaa pysyä perheessä, vaikka tuntisi himoa toisaalle. Se tuntuu kahlitsemiselta, vaikka usein on oire jostakin joka vaatisi huomioita itse perheessä. Kuin myös voi olla oire, että on liikaa ollut "saatavilla"  Vaikka lapsperheessä ollaan käyttämäni sanan mukaan, symbioosissa... ei koskaan, milloinkaan saa unohtaa tai jättää huomioimatta omaa itseään  Jos et osaa itseäsi rakastaa, kuin tahtoisit muiden sinua rakastavan, osaatko rakastaa muita?
Itse olen pohtinut tätä aihetta myös laajasti lähiaikoina, eli KIITOS aloituksesta mnunkin puolesta  Vaikka en osaa ehkä pistää tänne kaikkea mietteitäni ja ehkäpä se turhaakin lie... te olette tuoneet jo nyt lisää "kuvakulmia" pohdintoihini 

[Rakkauden enkeli]

 

Loistava idea. Vai pitäisikö meidän vaihtaa "rooleja" ja minun ollakin se varjo ja sinun valo. 

hihiii....toisaalta tykkään varjoista, näät mut istumassa puun alla ja tähtään sua taskulampulla....jotain valoa sentäs....

Ja minä tykkään valosta.

Minusta rakkaus puhtaana on todella harvinaista herkkua ihmisten kesken ja usein me törmäämme "minä rakastan sinua" sanojen mukana kuiskattuihin vaatimuksiin "et voi mennä koskaan pois, tarvitsen sinua.", "et ole rakkauteni arvoinen jos et muuta itseäsi". Näitä vaateita annamme muille ja näitä meille annetaan.
 Mutta sellainen ei ole puhdasta rakkautta jos siihen on sotkeutunut odotuksia, vaatimuksia ja vääristynyt käsityksemme siitä että rakkaus tulee ansaita ja että sillä on hinta, emmekä kelpaa tällaisina kuin olemme (joten et sinäkään kelpaa ja siksi Sinun pitää muuttua). Ah peili, ihana peili  .
 Eli jos ei kykene rakastamaan itseään niin homma kaatuu helposti.

 Rakkaudella ei minusta itsellään ole varjoa, mutta meillä ihmisillä on ja me luomme rakkaudelle sen varjopuolen juuri kaikenlaisilla tempuilla ja draamankaipuulla. Rakkaudella ei voi satuttaa, mutta kun siihen sotketaan sekaan tarpeeksi kaikkea muuta niin siitä(kin) saa aseen, mutta sitten pitää jo kysyä oliko se edes rakkautta?
 Kun odotukset törmäävät toisiinsa -kahden ihmisen ihannekuvat ihanneihmisistä rakastavassa suhteessa, käyttäytymällä tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa, näyttämällä tietynlaisilta- niin se se on vasta timantinhiontaa  .

 Rakkaus on vähän kuin raha. Raha vain On, mutta me olemme tehneet siitä mielikuvillamme joko saatanallisen apuvälineen (ollaan kateellisia niille joilla sitä on ja epäillään heidän hankkineen sitä vähintään rikollisesti) tai Mammonan jota palvotaan pyhästi (eikä varmasti lahjoiteta millekään roskasakille, jokainen vastaa vain itsestään), mutta pointti kuitenkin on että harvalla on siihen neutraalia suhdetta.
 Rakkauskin vain On. Kunnes vedämme sen alas ja koristelemme sen näköiseksemme.

Se miten rakastamme muita kertoo vain siitä miten rakastamme itseämme. 

Totta. 

ja pelko saattaa olla, että kun lukon aukaisee, pääseekin "pirut" irti....vaikka ainakin minun kokemuksella juuri pelko itse luo nuo pirut, kun sen tajuaa....

Nii-in. Pelko luo ne pirut.

[Chandra]

Hmmm, :

Kyllä piru voi kokemukseni mukaan pukeutua rakkauden kaapuun.
Kun kk:n seurustelun jälkeen haluaa väen vängällä avioitua,vaikka avioliittoja on viisi takana ja useita avoliittoja sen lisäksi,ei mahdu minun järkeeni,ettei siitä vielä ole mitään oppinut.

Itse kahdesti avioliitossa olleena,en näe sitä kovinkaan tärkeänä,enkä ainakaan rakkauden ainoana merkkinä.
Kyllä se on halua omistaa toinen osapuoli ja "merkitä" omakseen.
Tosin kyse oli sairaasta henkilöstä,mutta joka tällaisen kanssa on elänyt,ei hevin uskalla uutta luoda.
Toinen kun elää koko ajan fantasia maailmassa,eikä suostu uskomaan,että arki tulee ja se rakkaus on usein paljon aidompaa ja pysyvämpää.Arjessa se vasta punnitaan.Jokainen kykenee kyllä alkuhuumassa leijumaan,mutta ei sitä loputtomiin voi.

Lapsikin voi kyllä elää satumaailmassa huvipuistossa olessaan,mutta ei siellä asua voi.
Itse olen oppinut arvostamaan juuri niitä suhteita,joissa on koettu ylä-ja alamäet ja vielä ollaan yhdessä.
Oma kertomus nyt johtui kyllä siitä,että kyseinen henkilö ei päästä omaa toista puoltaan esiin,koska sieltä räjähtää pommi.Aina se kuitenkin jokaisen kanssa on silmille lentänyt.

Sääli että näitä ihmisiä on melko paljonkin,sillä nämä kokemukset ovat tosi varoittavia ja nyt kun tunnen muutamia,jotka ovat myös näissä suhteissa olleet,niin kaikki ovat varuillaan.Kukaan ei halua sitä eriskummallista käytöstä enää kokea uudestaan.

Eli pelko se on ainakin minun kohdallani,joka saa olemaan varuillaan,ettei vaan taas,,,
Tosin uskon että yhden narsistisen persoonallisuushäiriöisen kanssa kun on elänyt,ei toiseen enää sorru.
Niin varovaiseksi kyllä tulee ja heidän toimintaansa osaa jo ennakoida.
Tunnen kaksi miestä myös,jotka tällaisessa suhteessa ovat olleet ja molemmat pelkäävät aloittaa enää mitään uudestaan.
Että jos ihmettelette,että mies ei puhu,tai vetäytyy,niin saattaa olla kyse edellisestä kokemuksesta.

Jos jotain meille opettavat,niin ainakin sen,että pysy rehellisenä kaikissa tilanteissa.Sano oma mielipiteesi,vaikka olisikin erilainen kuin toisen.Ja mieti aina,miten haluaisit itseäsi kohdeltavan,ennen kuin satutat toista.Sen itse ainakin opin.
Mutta varuillani olen yhä ja ehkä loppun elämääni.
Kaksi avioeroa saivat minut vielä olemaan luottavaisia,mutta nyt en suostu mihinkään,mikä ei tunnu molemmista hyvältä.
Ja sanon kyllä suoraan,joskin kauniisti.

Toivon että mahdollisimman harvat teistä joutuvat tällaisten ihmisten kanssa tiiviimpään kosketukseen,sillä on todella vaikea luottaa enää kehenkään.
Mutta kuka tietää,ehkä olen sopinut estäväni mahdolliset kumppanuudet päättyväksi tällaisen kokemuksen jälkeen.

Silti rakkaus on mielestäni maailman kaunein asia.
Rakkautta voi sitten laajentaa muihin kuin parisuhteisiin.

[^^Queen Nefertiti^^]

ahaa, dawnchild.. minun vanhempani renkuttaa uhri-hyväksikäyttöteemaa ja olin nuorena ylisuorittaja ja ratkomassa heidän asioitaan.. joskus 15 v sitten sain tiedostaa ton suoritusjutun ja lakkasin tekemästä valtavia projekteja, joissa riski.. nyt katson ennen kaikkea, että ei ole riskiä.

se on tosiaan oma valinta, tuntuu että uhri haluaa pohjimmiltaan kostaa toiselle ja tehdä toisesta uhrin - osoittaa toisen heikot kohdat. sellainenkin voi olla.

kuulostaa MUUTOIN aika tyhmältä, että joku sielu ei pääsis eroon toisesta, vapaa maailma, kummallakin oma työ, ja ottaa koko ajan tällejä toiselta, sitähän oppii vain kostamaan takaisin ja kiusaamaan, ja toinen räjähtää taas, ja sama jatkuu. hyvin teennäistä.. ja kuppien ja kippojen oltava oikein pöydässä, kun koetetaan esittää hienoa.. ei ihme että teennäisyys, tai toisaalta kokkaus ei ole kolahtanut. isäni on elämänsä lopulla mielestäni "aika pihalla", pikakurssi henkisyydessä ei tekis pahaa.

jospa sielut tuossakin tapauksessa tietävät mitä tekevät? toisaalta voi kysyä, mitä hyötyä on siitä kellekään että toinen on tyrannimainen.. ja mistä tulee toiselle se uhrin asenne? "aina kaikki minua kiusaa" itse opin ihan päinvastaista, että voin saada kaiken, ei rajoja, ei tuollaisia aggressioita.. enkä leiki uhria enkä toisaalta pidä erityisesti peleistä suhteissa. mutta voipi olla sielunsopimus tuollaisissa liitoissa. egot esittää sitten näytöksensä. minunkin äidilläni oli vakava masennus. ai ei pääse pakoon? mitä kaikkea mieli itselleen uskottelee. joo, ja valaistumiseen noilla menee monta elämää.

eräs jenkkiopettaja Chris Griscom sanoi, että avioliitto voi myös tasapainottaa äärimmäistä vihaa. rakkaudelta se ei ainakaan noilla vaikuta (ja itse kuvittelin löytäväni ne rakastavat miehet, heh heh). alkoiko tuo newage ajattelu Kaliforniasta, tuntuu siltä, siellä.. on monenlaista juttua.. filmimaailmaa, on saasteitakin ja bisneksiä.. niinkuin jossain Kiinan suurkaupungeissa.. raha on muuten tosiaan neutraalia, ellei nyt puhuta pahimmasta teollisuudesta..

äärimmäinen viha VOISI taas tulla menneistä elämistä.. että toinen olikin ennen se hyväksikäyttäjä, mutta me kun emme näe, jotkut intuitiiviset ja selvänäkijät, joita tiedän noin yhden. pystyvät katsomaan aikakirjoja.

[^^Queen Nefertiti^^]

Se muuttaa ja keventää kuvakulmaa, jos koettaa katsoa sielun tasolta. On sielujen päätös oppia, ja egot jotka esittää näytöksen. No meikä alkoi ajatella ihan muuta, että tuleeko pallolle joskus rauha, loppuuko sodat. Tästä on erilaista näkemystä. Diplomatia mielessä!

[Lionheart]

Itse en myöskään pidä diagnooseilla leimaamisesta, diagnoosi nyt vaan on...yksi määritys, ja yleensä kai erittäin tärkeä miettiessä työkykyisyyttä tms, mutta ihmisessä on muitakin puolia kuin se, eli tieteellisen psykologian määrittämä työkykyisyys yhteiskunnan silmissä.

Kaikenmaailman diagnoosit vois tunkea kyllä.. Mun mielestä niillä vaan luodaan turhia rajoitteita kun kyseessä oleva ihminen ei itsessään näitä diagnosoituja piirteitä tunnista (eri asia on sairaudet siis syövät sun muut. Ja puhun nyt vain yleisesti). Se, että lekuri kirjoittaa sulle paperit joiden takia et voi tehdä sitä ja sitä, etkä saada sitä ja tätä niin..
  Faija kerto aina juttua sedästään, jolle diagnosoitiin jokin päänsisäinen ongelma, vaikka koko lähipiiri ja mies itse olivat aivan toista mieltä. Tää mies, jolle työ oli koko elämä, joutuikin sen lopettamaan ja tarttui sitten pulloon.

Mutta se siitä, aiheen ohi kun menee taas jälleen kerran  : I'm sorry.

On sielujen päätös oppia, ja egot jotka esittää näytöksen.

näinhän se varmaan on.

jotain tämän suuntaista olen ajatellut, että jokaisella on se oma karmansa, auttaakseni sitä, että en ota heidän elämäänsä ja valintojaan omalle vastuulleni, koska minä en tosiaan olekaan heidän elämistään vastuussa : Lapsena ja nuorena ja pitkäle sen jälkeenkin tietenkin kuvittelin näin....lapsi luulee muuten helposti, että kaikki mikä vanhemmilla on vikana, on hänen syytään...ellei sitä tehdä tarpeeksi selväksi ettei ole....

Mullakin on tapana syyttää itteeni millon mistäkin asiasta. Mutsi kun on mitä on ja nyt kun ymmärrän, ettei se olekaan mulle äiti jollaisen tarvitsisin vaan joku ihminen, jolle mä olen vaan joku pelinappula, niin tunnen jonkinlaista vastuuta veljestäni. Ei siinä mitään, velipoika on mutsin lempilapsi (kyllä, sisaruskateutta löytyy, mutta tämä on todistettu fakta), mutta mua pelottaa broidin henkisen kasvun puolesta. Ei se opi elämään jos mutsi on koko ajan hyysäämässä ja puolustelemassa sitä. Toisaalta en halua, että broidi joutuis samanlaiseen pyöritykseen kuin mä (siis että pitäs pärjätä omillaan ja käyttäytyä just niinku mutsi päässään kuvittelee ettei saa kuonoonsa), mutta jotenkin senkin pitäs oppii elämään ite.

Tässä taas yks rakkauden varjo. Sitä välittää toisista enemmän kuin itestään ja hukkaa energiaansa vaikka tietää, että tehtävä on mahdoton. Pitäs varmaan oppii elämään vaan itelleen ja karkottaa kaikki energiasyöpöt läheltään niin elämä olis parempaa, mutta vaikka sitä näin ajattelenkin niin tiedän, ettei se olis mitään elämää. Sillonhan musta tulis se, joka vie toisten energiaa silkalla välinpitämättömyydellään.

Painavia sanoja heti aamusta, enkä ole vielä edes kunnolla herännyt 

[Rakkauden enkeli]

Hmmm, :

arki tulee ja se rakkaus on usein paljon aidompaa ja pysyvämpää.Arjessa se vasta punnitaan.Jokainen kykenee kyllä alkuhuumassa leijumaan,mutta ei sitä loputtomiin voi.

Tuo on niin totta...