seuraava »

[Chandra]

Korjaanpa tässä väärinkäsitysten välttämiseksi sen verran,että diagnoosin kirjoitin vain niille,jotka tuosta sairaudesta tietävät.
Ihmiset jotka ovat eläneet tämän kanssa,tietävät että muutosta ei tule,koska sairauteen kuuluu myös se piirre,ettei kykene sitä itse näkemään.
He ovat itsekin sen uhreja.
Vika on kaikissa muissa.Vaimossa,lapsissa,ystävissä,työtovereissa,jopa yliopistossa,johon tätä miestä ei kelpuutettu.
Senkin hän tyttärensä kertomaan onnistui vääntämään niin,ettei sinne olisi halunnutkaan,koska siellä oli tyhmät professorit,jotka eivät kyenneet samalle tasolle kuin hän.
Ja mielen sairaudet ovat sairauksia siinä kuin kehonkin.Ne eivät ole mikään häpeä ja itse olen aikanani ainakin omani hyväksynyt,työstänyt ja terapoinut.
Tähän näillä ei ole valmiuksia,koska he eivät mene terapiaan,kun kerran vika on muissa.

On totta että olemme valinneet nämä kokemukset jo sielutasolla.Niillä on oma tarkoituksensa ja jokaisesta parisuhteesta oppii jotain.On sitten eri asia näkeekö sen opin ytimeen.
Myös lapset ovat valinneet syntyvänsä juuri tähän ympäristöön kokemaan ne opetukset.
He eivät voi valita lähteäkö siitä,ellei toinen vanhemmista tee sitä päätöstä.
Mutta he voivat kyllä oppia uuden käyttäytymismallin,jolla ehkäistä ja katkaista tämäkin karmanpolku.
Näin eivät heidän lapsensa enää joudu opettelemaan miten jutun kanssa elää.

Sori vaan,jos meni vähän ohviksi,mutta kuten opiskellessakin pitää ymmärtää opittu että pääsee jatkamaan,niin sama koskee elämän oppeja.
Joskus ne ovat monimutkaisia ja vaikeita ja työstämisessä menee kauan.Jotkut opit menevät tajuntaan heti.

Mutta näinä aikoina nuo rakkauden varjopuolet nousevat esiin valon lisääntymisen johdosta,kuten nousee kaikki muukin totuudesta poikkeava.
Sieluina me rakastamme heitä ja kiitämme opeista,jotka on yhdessä koettu.Siitä eteenpäin pitää sitten katsoa,mitä taas eteen tuodaan ja päättää ottaako vastaan,vai onko edes tarpeellista ottaa.

Itse olen päättänyt että minun ei tarvitse kokea enää mitään,mistä en pidä.Eikä kenenkään myöskään tarvitse elää minun kanssani,jos vaikealta tuntuu.Sellainen suhde perustuu jollekin ihan muulle kuin rakkaudelle.
Odotetaan vain innolla,mitä uutta se elämä tuo.Voipi se vielä sen trinssinkin eteen leiskauttaa!

[Lionheart]

Tässä taas yks rakkauden varjo. Sitä välittää toisista enemmän kuin itestään ja hukkaa energiaansa vaikka tietää, että tehtävä on mahdoton. Pitäs varmaan oppii elämään vaan itelleen ja karkottaa kaikki energiasyöpöt läheltään niin elämä olis parempaa, mutta vaikka sitä näin ajattelenkin niin tiedän, ettei se olis mitään elämää. Sillonhan musta tulis se, joka vie toisten energiaa silkalla välinpitämättömyydellään.

Oli muuten hyvä oivallus tuo viimeinen! en olekaan tullut ajatelleeksi noinpäin, kun vastareaktiona pyrin itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen....

Niin siis noin mä vaan ajattelen, käyttäytyminen tuon mukaan on sitten asia erikseen. Puoleni pidän aina, jos sitä niin voisi kuvailla.
  Mä nostan vaistomaisesti jonkinlaiset muurit ympärilleni kun esim. tapaan uuden ihmisen. Yritän olla täysin riippumaton muista, mut eihän se ole mahdollista. Mä voin sanoa, että päästän ystävät lähelle ja ne enemmän kuin ystävät vielä lähemmäs. Jos puhuttaisiin elämästä kuin tarinasta, niin mun elämässä on satoja sivuroolien vetäjiä, mutta päähenkilöitä mun lisäksi vain kolme. Nää kolme ihmistä siksi, että mulla on oltava joku johon luottaa vaikeina aikoina ja joskus kun myönnän, etten selviydy yksin, niin on joku joka auttaa.
  Oon laatinu mielessäni pienet ohjeet elämälle, ja yks niistä kuuluu "Luota vain itseesi". Hyvän itsetunnon omaavana voinkin luottaa itteeni pettymättä. Se on pirunmoinen valtti kun maailma potkii päähän. Näihin kolmeen tosiystävääni luotan samoin kuin itteeni. Niille ei tarvi selitellä mitään ja ne ymmärtää ilman sanoja.
  Koska mä vihaan sitä, kun mua luetaan kuin avointa kirjaa, niin tekeydyn vaikealukuiseksi. Kun mua oppii lukemaan (niiden rivienkin välistä) niin musta saa taatusti luotettavan ja lojaalin ystävän. Mua vaan pelottaa, että jos joskus tulisikin joku, joka hyödyntäisi häikäilemättä tätä mun ystävyyttä saavuttaakseen jotain, jos joutuisin välikappaleeksi johonkin, niin mitä mä tekisin? Sehän sattuis. Mitään muuta en pelkää niin paljon kun satutetuksi tulemista. Tiedän, se kuuluu elämään, mut mä vaan laitan kädet silmille ja kiellän kaiken.

Jos kaikki eläis samoin kuin tässä mun päänsisäisessä illuusiossa, niin maailma olis astetta parempi paikka elää.  :

[^^Queen Nefertiti^^]

tavallaan vapaa tunne ilman ketään.. rakkaus on kuitenkin itsensä sitomista toisen ongelmiinkin (se on juuri sitä varjoa, mitä en nyt koe). siis toisen rakastaminen henk koht tasolla. välillä näin. seikkailua. sitä voi sitten taas jakaa jonkun kanssa kun on aika, eikö. eli kun on vaan vapaana henkenä, ainoa kysymys on, miten korkea on värähtelytaso, miten voimakasta tai ei, on itsessä oleva rakkaus. olen ollut siitä hetken huolissani, mutta kyllä se tästä. täytyy vaan muistaa missä oli jo..

[Chandra]

 
Hieman samoilla linjoilla liikun kuin sinäkin WS.Eli ei kiitos nyt mitään ongelmaisia,joiden sotkuja pitäisi selvitellä.
Niitä on ollut riittämiin.
Jos on valmis elämään ja kohtaamaan toisen sellaisena kuin on ja hän tuntuu silti hyvältä,niin ok.
Mutta tässä oli pieni episodi,joka taas opetti mitä EN halua.
Ihmetystä,miksi tunsin niin suurta surua veljestäni,,,
Juu,tuohon olen törmännyt jo aijemmin.
Minulle perheeni on aina ollut rakas ja saan tuntea ilot ja surut sellaisina kuin vastaan tulevat.
Sen jälkeen mietin,mitä tässä tilanteessa pelkään.En hänen kuolemaansa,sillä hänhän pääsee kotiin.
Mietin vain sitä,miten kestää vaimo,lapset (jotka jo menettäneet veljensä pari vuotta sitten) ja miten kaipaan itsekin häntä.

Ellen saa tuntea tunteitani aidosti,niin minua yritetään taas muuttaa.Elikäs EI!
Ystäväni eivät pitäneet sitä lainkaan kummallisena,vaan aivan luonnollisena reaktiona.En pyytänyt häntä,saati vaatinut hyväksymään tapaani reagoida asiaan,vaan ajattelin että taas yksi,joka kieltää tunteet,joten ei ole minua varten.
Trinssi tulkoon vaikka vanhalla kopukka kaakilla sitten jos on tullakseen,kunhan antaa minun olla tunteva ihminen ja minä hänen ja molemmat tasapainossa itsemme kanssa.

Kyllä se värähtely pysyy itsestään korkealla myötätunnolla ja rakkaudella ja hyväksymällä sekin,että kohtaa uusia ihmisiä,jotka eivät sitten välttämättä ole niitä oikeita.
Yksin saa pitää naamansa miten tahtoo ja tuntea juuri niin kuin tarvis on.
Mutta ehkä näitä tuleekin sen vuoksi niin paljon,että osaamme vihdoin sitten tunnistaa sen oikean rakkauden!
Ja yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä,vaikka väkisinhän joskus tulee sellainenkin olo.

Ja DAWNCHILD!Kyllä olet hyvin oikeassa siinä,että meidän aikuisten olisi tärkeää tietää ja KUUNNELLA,miltä tuntuu olla tietyllä tavalla kasvatettu.
Tästä olen nuorimman tyttäreni kanssa paljon puhunut tänä kesänä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Joo.. tuntuu että tästä aiheesta on sanottu ja koettu nyt niin paljon, että paussi on paikallaan.

Kaikilla tuntuu olevan joku problem, menestyjilläkin.. kumma juttu.. mutta kaikki eivät suhtaudu ongelmiinsa kovin suurina. Joillakin se menee sitten just alkoholi/levottomuus tms juttujen ratkomiseksi. Enkä muuten antanut sille ravulle kaikkeani, tiesin että on liian nuori, mutta että noin nuori.  Heh. Lapseni tutustuu uusiin ihmisiin jatkuvalla syötöllä, nyt joku uusi ruotsinkiel. tyttö roudattu syömään mansikkakakkua!

Ja poikaystävä toinen toisensa perään. Ehkä pitäisi olla kuin lapsi, ei ota asioita niin hevisti.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ote Metatronilta ja WS:n haja-aatoksia..


Minä pyydän täydellistä puhdistusta.
Minä pyydän puhdistamaan, selkeyttämään ja vapauttamaan kaiken, mitä on ilmennyt välillämme menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Mitä tahansa ilmeneekin tästä hetkestä eteenpäin, minä annan sen jumalaisen rakkauden, jumalaisen viisauden ja jumalaisen voiman kolminkertaisen liekin läpi Jumalalle.
 
Sillä Jumalassa me olemme yhtä, ja Jumalan ykseyteen palaamme.
Minä pyydän, että saan nähdä Jumalan sinussa ja sinä minussa.
Minä pyydän, että saan nähdä itseni riittävän arvokkaaksi Jumalalle, olemaan yhtä Jumalan kanssa, ilmentämään Jumalaa, tuntemaan Jumalan, hyväksymään Jumalan, tulemaan Jumalaksi ja elämään ykseydessä Jumalan kanssa rinta rinnan sinun kanssasi.
 
Sillä sinä olet heijastus minusta.
Sinä olet olemukseni ulkoinen ilmentymä.
Se mitä on sinun sisälläsi, on minun sisälläni.
Se mikä kulkee sinun ympärilläsi, kulkee minun ympärilläni.
 
Kun me yhdistymme Ykseydessä, erillisyytemme loppuu.
Ja Ykseys saattaa kaikki erimielisyytemme päätökseen.
Mikään pimeys ei voi tunkeutua välillemme.
Sillä siinä ei ole mitään eroa, missä minä lopun ja missä sinä alat.

***'''

Joo.

Minuunkin on ollut ihastunut mm lentokapu! mainostston johtaja ja hyvissä asemissa olevia tyyppejä. Eli ihmisiä voisi napsia sieltä täältä. Tai sitten ne luulee olevansa ihastuneita. Vähän riippuu siitä miten nainen laittaa itseänsä.. Eli mitä yritän sanoa.. anteeksianto, mutta mitä sitten? No tarina ei jatku tietyn henkilön kanssa vaan jonkun toisen, joskus? Ensin tulee varmaan tällainen puhdistuminen, rauha, kuten eräs Eva sanoi minulle, pitää ensin tapahtua tietyt asiat ennen kuin. Tuo ylläoleva teksti kyllä toimii sukulaissuhteisiinkin jne kuka vaan on hankala elämässäsi.

Läheisissä suhteissa toisen voi hyvinkin kokea Itseksi, en tiedä miten hyvin jos on vaikka joku pomo/poliitikko kyseessä. Jos on jo kokenut että on yhtä toisen kanssa, se kai säilyy jollain tasolla. No jos jumaluus toisessa tekee jotain jumaluudelle minussa, silloin jumaluus keskustelee itsensä kanssa ja tietää mitä on tekemässä! 

Näinkin se kyllä on kuten RV sanoi.

Rakkaus on se ylimaallinen, selittämätön ja suuri rakkauden, ilon ja tietynlaisen yhteyden tunne syvällä sisimmässäsi. Se on miljoona kertaa se tunne jonka tunnet rakastuessasi johonkin, rakastaessasi jotain toista. Silti se on juuri sitäkin ja vielä paljon enemmän.

[indiima]

Rakkauden varjo...
olen nyt vähän muhittanut, ja katsellut kotielämääni ja suhteitani rakkauden varjon ja valon kautta.
olen tarkkaillut omaa käyttäytymistäni ja läheisteni ja tuttujeni käyttäytymistä: toimivatko he niin, että rakkaus ohjaa heitä vai toimivatko he niin, että pelko, omistaminen ja toisessa eläminen ohjaavat heitä?
Kävin lomailemassa perheeni ja sukulaisteni luona, ja tämähän oli kiintoisaa. Kun etäännyn siitä, tilanteet ovat ratkiriemukkaita. 
Näin katkeruutta siellä missä ei oltu osattu päästää irti, alistumista siellä missä pelättiin, alistamista siellä missä toisen voima tuntui itseä uhkaavalta, pakenemista siellä missä ei osattu huolehtia omista rajoista,
ja dramaattisia riitoja siellä, missä vanhoja, edellä mainittuja, instituutioiksi muodostuneita tunnekäyttäytymistä rikottiin. Missä missä oli rakkaus? Se oli hyvissä sanoissa, se oli halauksissa ja nauruissa, rakkaus riidan keskellä - nämä ihmiset ovat saatettu yhteen oppimaan, vastaleivotussa leivässä, katsastetussa autossa, yllätyslahjoissa, lasten hoitoavussa, pirpanan naurunkiljahduksessa, luonnon hiljaisuudessa kanootin lipuessa jokea pitkin, siinä että tuntee toisen niin hyvin, ettei tarvitse edes aukaista silmiä, ja kuitenkin toisessa on aina jotain mikä yllättää. 

(Katon tässä samalla Rimakauhua ja rakkautta, huu haa, siellä mennään kovvaa... )

[Rakkauden enkeli]

Voihan...  Olen jo monta kertaa kirjoittanut pitkän litanian tänne rakkauden varjoon liittyen, mutta se on puf kadonnut kannettavan hiiren temppuilun takia.  Eli ei kai sitten ole tarkoitus sepustaa mitään vaan lätkäisen tämän hetkiseen tunnelmaani ja tähän aiheeseen sopivasti koskettavan kauniin kappaleen sanoineen: 

http://www.youtube.com/watch?v=RUQuQ_T4sPQ

Patti Smyth: SOMETIMES LOVE JUST AIN'T ENOUGH

Now, I don't want to lose you
but I don't want to use you
just to have somebody by my side.
And I don't want to hate you,
I don't want to take you
but I don't want to be the one to cry.

And that don't really matter to anyone anymore.
But like a fool I keep losing my place
and I keep seeing you walk through that door.

(Chorus)

But there's a danger in loving somebody too much,
and it's sad when you know it's your heart you can't trust.
There's a reason why people don't stay where they are.
Baby, sometimes, love just aint enough.

Now, I could never change you
I don't want to blame you.
Baby, you don't have to take the fall.
Yes, I may have hurt you, but I did not desert you.
Maybe I just want to have it all.

It makes a sound like thunder
it makes me feel like rain.
And like a fool who will never see the truth,
I keep thinking something's gonna change.

(Chorus)

And there's no way home
when it's late at night and you're all alone.
Are there things that you wanted to say?
And do you feel me beside you in your bed,
there beside you, where I used to lay?

And there's a danger in loving somebody too much,
and it's sad when you know it's your heart they can't touch.
There's a reason why people don't stay who they are.
Baby, sometimes, love just ain't enough.

Baby, sometimes, love... it just ain't enough.
Oh, Oh, Oh, No

[Rakkauden enkeli]

Harmi että nuo RV:n kirjoitukset meni bittiavaruuteen, mutta niin käy silloin tällöin

No enpä tiedä onko se nyt niin harmi. Kaikella on tarkoituksensa. 

[mirka222]

Rakkaus on todellakin pelottavaa!! Ainakin aluksi Oon kauhea kontrollifriikki  ja haluan olla aina tilanteen herra, mutta sitten ku rakastuu/ihastuu niin se on oksat pois Muutun tosi viileäksi ja piikitteleväksi, ihan kuin alitajuisesti yrittäisin karkoittaa tämän rakkauden kohteen elämästäni...Toisaalta, mitä elämä on ilman rakkautta? Eikö kannattaisi kuitenkin ottaa se riski, entä kuin tyytyä siihen "varmaan" vaihtoehtoon...Rakkaushan on varmasti suurin kaikista "voimista" ja se voi pahimmillaan tappaa ihmisen niin fyysisesti kuin henkisestikin, toisaalta se on ihanin ja ihmeellisin asia ja ehkä suurin elämänarvoisin asia mitä maailmassa on Mulle rakkaus on myös turvallisuuden tunnetta ,  ja sitä, että voi luottaa toiseen 100%sesti...Ihaninta aikaa on ehkä noin 1-2vuoden seurustelun jälkeen kun pystyy oikeasti luottamaan ihmiseen, mutta siltikin ensihuuman vallassa Nyt sinkkuna oon huomannut kuinka vaikea tuo    aspekti on:

Pluto oppositio Venus

Tunteiden kanssa ei takuulla ole leikkimistä silloin kun lähtee sinun kelkkaasi, sillä sen verran korkealle olet rimasi asettanut. Ehdottomuutesi rakkaudessa juontaa juurensa taipumuksestasi edellisten elämiesi aikana aliarvioida oman tunne-elämäsi merkitystä ja käyttää alkemiallista tietoasi muiden odotusten täyttämiseen. Oletat edelleen voivasi hallita kumppaniasi vastaamalla hänen odotuksiinsa, mutta tässä elämässä se ei tule enää onnistumaan. Ja siksi joudut hakemaan varmuutta suhteenne kestävyydelle sanojen ja konkreettisten näyttöjen kautta, jotka eivät kuitenkaan riitä vakuuttamaan sinua kumppanisi rakkaudesta. Voi sitä raukkaa, joka yrittää vastata sinun odotuksiisi, sillä sellaisen sinä heität tarpeettomana yli laidan. Sinulla on edelleen hallussasi tunteiden alkemiallinen salaisuus etkä tule olemaan tyytyväinen ennen kuin löydät rinnallesi sellaisen ihmisen, joka ei suostu myymään palaakaan itsestään voimakkaan tahtosi edessä. Etsit rakkautta joka on syvää kuin valtameri ja yhtä haastavaa kuin hirmumyrsky. Koska olet menettänyt otteen omiin tunteisiisi, et tahdo uskaltaa luottaa niihin vaan haet niille varmistusta toiselta ihmiseltä. Jokainen varmistus tulee pettämään ja jokainen sinulle vannottu vala tullaan rikkomaan tämän elämäsi aikana, jotta oppisit jälleen elämään omien voimakkaiden tunteittesi kanssa. Tiedosta tämä alkemiallinen tosiasia joka kerta kun huomaat jonkun pettäneen lupauksensa. Syy pettymyksiin on aina sinun mahdottomiksi käyneissä vaatimuksissasi, joita kukaan ei pysty täyttämään. Löydät todellisen rakkauden elämääsi vasta sitten kun luotat omiin tunteisiisi niin paljon ettei sinun tarvitse esittää rakastetullesi ensimmäistäkään kysymystä hänen tunteistaan ennen sänkyyn menoa tai avioliiton solmimista. Ellet uskalla lähteä leikkiin ilman varmistusta, niin parempi kun jätät leikin sikseen, sillä muistathan että jokainen saamasi varmistus tulee pettämään.

Eli mun tulisi siis uskaltaa lähteä leikkiin ilman varmistusta, mutta miten  ja  pystyy sellaseen!?!? Mulle täytyy tuoda suurin piirtein se kuu taivaalta ennen kuin luotan ihmiseen täysin Sitten toisaalta se liian helppokaan ei kiinnosta=>>eli parempi elää yksin

Tulipa taas ihania känniavautumisia:D

[Lionheart]

Kuu taivaalta..  : Muistoja muistoja muistoja..
  Yks ilta, kun oli ihan jumalattoman komee täysikuu ja tekstailin jellonan kans (ihan meijän suhteen alkuvaiheessa), niin tää kysyy että mitä mä haluun synttärilahjaks. Istuin pihalla ja kattelin sitä kuuta, joten hyvä vastaus oli tietenki kuun taivaalta. Tää lähettää vaa että venaappa hetki. Noh, menee hetki ja sit saan multimediaviestillä kuvan siitä kuusta..  : Se oli söpöä.

EDIT: Soriiii, vähän off-topikkkki.

[mirka222]

Lionheart, ihanan romanttista

[Chandra]

 
Kiitos Rakkauden Valo tuosta laulusta,jonka toit tähän ketjuun.

Kuuntelin ja katselin eri versioita siitä.Meredith ja Derek 
Kylläpä se sopi hyvin juuri tuohon tunnelmaan kun on todettava että Rakkaus ei aina riitä pitämään tätä juttua yllä.
Noissakin tunnelmissa olleena,on helppo samaistua noihin videoihin ja päästä siihen tunnelmaan.
Kaunista,vaikkakaan ei niin kiva tunne kun sitä läpi käy.

[Rakkauden enkeli]

Kiitos Rakkauden Valo tuosta laulusta,jonka toit tähän ketjuun.

Kuuntelin ja katselin eri versioita siitä.Meredith ja Derek 
Kylläpä se sopi hyvin juuri tuohon tunnelmaan kun on todettava että Rakkaus ei aina riitä pitämään tätä juttua yllä.
Noissakin tunnelmissa olleena,on helppo samaistua noihin videoihin ja päästä siihen tunnelmaan.
Kaunista,vaikkakaan ei niin kiva tunne kun sitä läpi käy.

Ole hyvä.  Ja niin totta...  Juuri kun aloin päästä jaloilleni tästä kaikesta tuli "takapakkia". Sain nimittäin tänään häneltä sähköpostia jossa hän kirjoitti kuinka minä olin hänen elämänsä rakkaus, että hän ei ole koskaan tuntenut näin vahvasti ketään kohtaan, rakastanut niin paljon. Kehui sitä kuinka hyvä ja ihana ihminen olen ym. ym. Tämä oli kuitenkin lause joka sai minut täysin "repeämään" kyyneliin, kun hän kirjoitti että toivoi että olisi tavannut minut jo 19-vuotiaana (siis ennen kuin tapasin ex-aviomieheni, lasteni isän) ja että hän olisi lasteni isä.  Tuntuu niin pahalta, kun minä kuitenkin rakastan häntä edelleen. Mutta kun se ei toimi, niin se ei toimi... Lisäksi hän toivoi kaikkea hyvää elämääni ja että löytäisin vielä jonkun jonka kanssa voisin viettää loppuelämäni.  Kaikkea hyvää toivon minäkin hänelle. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikös ole toisaalta ihan kiva, että noinkin moni on rakastanut sinua? Olen varmaan tipahtanut jostain, heh, kun olen seuraillut vain uusimman ulkom. miehesi ja sitten tuon lastesi isän suhteen. Oli sitten tällainen yksi exä vielä? Minun pari exää ovat säästäneet minut muuttaen kauas ja yksi ollut kaverina, näkyy ehkä muuttavan myös. Ja tuo yksi joka kenties pyörii tässä kaupungissa on niin lapsi, ettei osaa edes arvostaa, näin on. 

Ole iloinen siitä että heitä on ollut, ja jos se juttu ulkom. miehen kanssa loppuu, ehkä se joku vielä tulee. Toisaalta rakkaus ja rakastuminen tuntuvat ihan hoopoilta, siksi mietin tota sielun tasoa, että jos siellä jotain pysyvää ja todellista. Ihmisiä sinänsä on paljon, vaikka muihin tarkoituksiin, mutta se hetki kun sielut kohtaa.. se on jotain. No onhan se omankin sielun kohtaaminen jotain.. rajatonta.. tai kaksoisliekin.

Varjopuolia rakkaudessa on aina, mutta jos joku edes koettaisi rakentaa asiaa. Silloin ongelmakohdista pääsee aina yli. Tilaa osaan antaa hyvinkin paljon. No,  han sanoi että olen upea ihminen jolla on paljon antaa ja pitäis löytää se joka osaa rakastaa minua, kuten kuuluu. Antaapa se tyyppi itseään hieman odotella.  : Se kun puhutaan oppimisesta ja opimme paljon jne, tuntuu edelleen vähän nurinkuriselta kun eräs ei välittänyt oppia mitään, silloin kyllä vähän rassasi.. alkoi mennä käänteisessä järjestyksessä.

Sillävälin muuta. Ehkä viime talvena ei vaan ollut muuta tarjolla kuin  tai ei vaan tapahtunut.. siinä mielessä. Ja laajenihan minulla matkojen ja suhteen ansiosta taas käsitys eri kulttuureista kuten sinulla, RV! Mutta sitten kun mies alkaa tunnustaa TUOLLAISIA tunteita, täytyy varoa, ne kun eivät aina tiedä mitä tunteilleen tehdä. Olisi hauska olla osa jotain uutta tiimiä, pystyn sen kyllä yhdellä suunnalla järjestämään, en oleta että mies jättää kaiken vuokseni, sen sijaan saa ottaa minut mukaan.. jos hänen puuhansa sattuu kiinnostamaan, keksin matkalla millainen kyllä kiinnostais, tekeminen siis.  Rauha, peace..