Remppa11 ja Hopeatähti olen kanssanne samoilla linjoilla ja tunnen myötätuntoa sekä iloa siitä, että voi jakaa murheita kuin myös iloja vaikkapa netin välityksellä. Parisuhteessa saattaa myös kokea yksinäisyyttä, jos ei ole tullut hoidettua PARISUHDETTA perheen kasvaessa. Olen kokenut myös ystävien sanovan ettei ero ole helppo ratkaisu... Meillähän on kaikki hyvin. Mitä nyt tunnetasolla ollaan "jäässä" ja pyöritetään arkirutiinia. Tosin tätä on jatkunut jo kauan. Koen myös epäonnistuneeni, koska en ole löytänyt keinoa parisuhteen uudelleen lämmittämiseksi...ehdotin miehelle parisuhdekurssia, mutta se on "huuhaata" hänen mielestään.
Jotenkin olen ajautunut umpikujaan tunnetasolla, josta haluan päästä ulos. Pyrin etsimään itseni palaset kasaan ja katsomaan mitä elämä tuo tullessaan.Olen kärsinyt myös kiltin tytön syndroomasta, mutta nyt alan olla siitä ulkona eli osaan sanoa EI tarvittaessa. Tosin saatan töksäyttää sanat suustani liiankin jyrkästi, kuin pelkäisin vastapuolen suostuttelevan minua pyörtämään päätöstäni.
Olen etsinyt myös herkkyydelleni suojautumiskeinoa, jotta pysyisin vahvempana ja tekisin valinnat omaan itseeni luottaen.
Huh huh! Tulipa vuodatusta.TOivottavasti en pilannut teidänkin päiväänne!
Kyllä sitä rakkautta on, vaikka tällä hetkellä se tuntuu olevan jossain ulottumattomissa.
Terveisin Jane
