seuraava »

[sideman]

Täällä Hesassa, missä itse vielä toistaiseksi hetken aikaa joudun olemaan, alkaa ilmeet ja kehonkieli olla jengillä sitä tasoa, että ei paljon viitsi enää neljän seinän ulkopuolella käydä kuin ruokakaupassa.

Ja jo silläkin reissulla olo on kuin itä-Berliinissä, mutta jotenkin pelottavampi ja surullisempi.

Onko samanlainen depis ja flegmaattisuus sekä vain vaivoin pidätelty sopivaa purkautumiskanavaa haeskeleva raivo vallalla kaikkialla Suomessa vaiko vain täällä?


http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=92278&tstart=0

[Rakkauden enkeli]

Itse asun Espoossa, mutta Helsingissä tulee käytyä... En ole kyllä huomannut/aistinut vastaavanlaista muutosta pikemminkin päinvastoin. Sillä viimeksi kun kävelin Helsingissä vanhoilla kotikulmillani tuli jotenkin hyvin sellainen nostalgisen rauhallinen ja suorastaan pyhä fiilis.  Jota tuolloin vähän hämmästelin, koska en ole aikaisemmin kokenut samaa siellä kulkiessani...  : Yleensä sieltä Kampin hulinasta on ollut kiire pois...

[*Kide*]

...hämärästä ne kaikki mönkii, päivällä vaikka seesteistä ois...

Olen pitkään kokenut isot kaupungit Suomessa ahdistaviksi ja ihmiset "susiksi". En myöskään omalla "kylällä" tykkää kulkea ilta- ja yöelämässä ilman miesseuraa... koen olevani turvaton 
En sen enempää ole siihen puuttunut, hieman pistänyt omaan piikkiin  : olen niin vähän ollut liikenteessä nyt aikoihin... mutta toisaalta tietyn tyyppinen turhautuminen ja sosiaalisten erojen kärjistyminen väestössä on omiaan kaatamaan isompiakin valtioita... että antaa vaan palaa Suomen pojat! Hyvää tulee kun tältä sakilta loppuu ne syyt olla tekemättä herrojen metkuista lopun  Ja jos oikein arvailen ja kuulostelen suuntaa jos toista, kaukana ei ole tuo aikapommin räjähtäminen... vaikka kuinka yrittävät ekonomit ja talousnerot ennakoida ja estää tulevaa... kyllä se tulee ja köyhän niskaan jälleen kerran 

[Ikitosi]

Ihan omien (tiedostamattomien?)asenteiden heijastumaa kaik.
Sitä poimii näkymästä just sen mihin tuntee vetoa.
Jos tilaa kurjuutta, saa sitä.

Ihmisten kollektiivinen mentaliteetti maassa tai kaupungissa on toki aistittavissa,
mutta hyvinkin erilaisista yksilöistä sekin muodostuu.

Sopeutuminen, joka on kaiken kehityksen johtotähti,
ei välttämättä tarkoita vallitsevan ilmapiirin imemistä itseensä,
vaan ehkäpä oppia löytämään siitä sen hyvätkin puolet,
jolloin epämukavilla oloilla on jalostava eikä lannistava vaikutus.
 

[sideman]

www.homeopaattienpotilaat.org

Suomessa ei homeopaattina toimiminen taida kovin helposti lyödä leiville.
Hiljan soitin eräälle homeopaatille/magneettiterapeutille. Hän kertoi ryhtyneensä
kirjanpitäjäksi. En tiedä toimiiko enää lainkaan homeopaattina, mutta magneettiterapialaitteet
kertoi olevansa myymässä pois.

Itsellä on muutama hyvä kokemus homeopatiasta, mm. se kun korvatulehdus, johon olin
saanut antibiootti- ja korvatippareseptin, mutta joita en käyttänyt, parani muistaakseni
muutamassa päivässä homeopaattisilla "sokeripillereillä".

[Ikitosi]

Tiedätkö mikä leivän lyömisen ( ) pahin este homeopaattina toimiessa ainakin minun kokemukseni mukaan on -
parin ensimmäisen käyntikerran jälkeen asiakkaat ovat parantuneet vaivoistaan,
ja palaavat luokseni enää vain pari kertaa vuodessa, siis aina kun jotain akuuttia ilmenee.

Siis joo, olen todella iloinen hoidon onnistumisesta, mutta ymmärrän kyllä nyt miksei tämä ole business


Jos potilasyhdistyksen foorumin hiljaisuutta ihmettelet, niin sivut ovat käsittääkseni vasta nyt kesällä avatut, eikä niitä ole mainostettu vielä missään.
Sinähän voisit sinne kertoa kokemuksesi noinniinkuin esimerkkinä

[K-NRJ]

Noh, alkuperäiseen kysymykseen vastaisin että mikäs tässä?

Ja jos ottaa pattiin, niin eikö sulla ole ystäviä?

Rakkauden valon ja IkitosIn henkilökohtaisesti tavanneenna voin sanoa että kyllä täällä Stadissakin on Ihmisiä isolla I:llä.

Vai onko nyt kyse siitä, ettet osaa markkinoida osaamistasi?

[Lionheart]

Jaspis mainitsi tuon turvattomuuden tunteen.. Se on kyllä totta, mutta riippuen toki paikasta. Viime talvena oli aika, jolloin ei esim. Martsarin "steissille" voinut mennä ilman linkkaria saappaanvarressa.
Mut musta tuntuu, että se olen minä, jonka takia ne ihmiset vaihtaa hämärässä kävelemään kadun toiselle puolelle  : Vaik en mää ymmärrä, pikkuinen tyttö mustissa vaatteissa, panosvyöt lanteilla ja nahkarotsi niskassa, huulessa joku ihmeen rengas.. Hey, I won't bite, people! 

HellSinGin ( ) katuja jonkin verran tallanneena voin sanoa, että on niitä pahempiakin paikkoja. Yöelämä on kiitettävä ja porukat (joissa siellä liikun) mahtavia. Ainut mikä mua Stadissa ärsyttää on siellä ajaminen ja erityisesti julkinen liikenne. Bingostako ne bussikuskit on korttinsa voittaneet?! Niin ja ne poliisit ja niitten samperin ratsiat.. "Onkos sulla korttia tähän menopeliin? Tai edes papereita?" "Ei oo ei. Mä muistan tän kuvion, kirjota vaan se lappu ni päästään molemmat helpommalla."
Juuh, mulla on aina ollut ongelmia auktoriteettien kanssa.  : Ja poliisisedät on pelottavia.

[Ikitosi]

Kiitos KaurisE
Kohtaamansa ihmisyydenkin laadun kokeminen on aina oman sisäisyytensä heijastumaa
Ja sitä paitsi usein varsin molemminpuolinen kokemus


Voi koettaa mennä vaikka martsarin steissille elämänluottamuksen täyttämänä, maailmaa rakkaudellisesti katsoen, ja katsoa mitä tapahtuu. Lempeys lievittää pelon. Turvattomuuden tekijät kaipaavat itse turvaa.


Monet, todella monet ovat rakentaneet elämänsä turvattomuudelle, yksinäisyydelle, sairaudelle ja kärsimykselle.
Ei ihme, että kaikenmaailman turrutteita kuluu koppa kaupalla joka kaupungin steisseillä.
Miten herättää ihmisissä halu parantua, ottaa vastuu omasta elämästään?

[Mio]

Voihan niitä ihmisiä katsoa valoisinkien linssien läpi, eikä jäädä siihen mörtsimäiseen ensivaikutelmaan kiinni.. Siis sillä silmällä että jokaisen taustalla on kuitenkin se pyhä henkisieli eikä kasa atomeita ja erilaisia mielentilamuunnoksia laidasta laitaan... Psykologiset humpat kun voi joskus jättää ihan huoletta narikkaan 

[Lionheart]

Voihan niitä ihmisiä katsoa valoisinkien linssien läpi, eikä jäädä siihen mörtsimäiseen ensivaikutelmaan kiinni.. Siis sillä silmällä että jokaisen taustalla on kuitenkin se pyhä henkisieli eikä kasa atomeita ja erilaisia mielentilamuunnoksia laidasta laitaan... Psykologiset humpat kun voi joskus jättää ihan huoletta narikkaan 

Mä odotan sitä päivää kun tuon taidon opin. Joskus se voi hetkittäin onnistua, mut sitten sitä tulee "palattua taas tähän maailmaan".

Martsarin steissille voi mennä valosalla ilman huolen häivää mutta lauantaina yön pikkutunneilla se mesta on.. karmiva. Ei tarvii ku tyyliin kattoo vähän väärin joitain niitä ihmisiä niin joutuu juoksemaan ettei saa morasta.. Mut kyllä mä tiedän, ettei ne ihmiset ole sisimmässään (välttämättä) niin pahoja kuin miltä heidän egonsa saa heidät näyttämään.

[sideman]

Noh, alkuperäiseen kysymykseen vastaisin että mikäs tässä?

Ja jos ottaa pattiin, niin eikö sulla ole ystäviä?

Rakkauden valon ja IkitosIn henkilökohtaisesti tavanneenna voin sanoa että kyllä täällä Stadissakin on Ihmisiä isolla I:llä.

Vai onko nyt kyse siitä, ettet osaa markkinoida osaamistasi?

Alkuperäinen kuvaus oli Kauppalehden keskustelupalstalta. Halusin vain tietää, onko tuollainen
kokemus Hesasta kovinkin yleinen. Olin hieman yllättynyt tuosta negatiivisuudesta, koska Hesassa
kuitenkin tietääkseni on lähes ainoat Suomessa säännöllisesti "ohjelmaa" tekevät joogalentäjät,
joten siellä pitäisi "kaiken järjen" mukaan olla Suomen parhaat fiilarit.  : Tällä hetkellä tosin useimmat
aktiiviset pompottelijat lienevät Nurmijärven Kiljavalla viikon kestävällä ns. rondauksella, joka
alkoi maanantaina.

Joku tottijarvelainen muuten ennusti Kauppalehden Kahvihuone-palstalla heinäkuun 5. päivä, että
tällä viikolla on mitä parhaat lomakelit, verrattuna alkukesän miltei syksyisiin ilmoihin. Taisi
aika hyvin osua kohilleen ainakin etelä-Suomen osalta, jota ennuste lähinnä koski. Hän perusti
ennustuksensa siihen, että tiesi joogalentäjien kokoontuvan etelä-Suomessa tällä  viikolla.

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=91812&tstart=0

 

[sideman]

Kiitos KaurisE
Kohtaamansa ihmisyydenkin laadun kokeminen on aina oman sisäisyytensä heijastumaa
Ja sitä paitsi usein varsin molemminpuolinen kokemus


Voi koettaa mennä vaikka martsarin steissille elämänluottamuksen täyttämänä, maailmaa rakkaudellisesti katsoen, ja katsoa mitä tapahtuu. Lempeys lievittää pelon. Turvattomuuden tekijät kaipaavat itse turvaa.

Tuosta tuli mieleen tämä "aforismi" jooga-suutrasta:

ahiMsaa-pratiSThaayaaM tat-saMnidhau vaira-tyaagaH

Suomennos kirjasta Idän viisautta:

(Yogin) pysyessä lujasti väkivallattomuudessa (ahiMsaa) lakkaavat
kaikki vihollisuudet hänen läheisyydessään.

[indiima]

Stadissa myös.
Mä olen ollut tänään kiroileva siili, ja onnistunut olemaan purkamatta sitä kanssakulkijoihin, olen saanut hymyjä ja päiväkin jo paljon parempi!

Välillä hesa tuntuu kahlitsevalta, välillä täynnä nopeita tähtipurskahduksia 

[K-NRJ]

Minä en ole ikinä oikein tykännyt Helsingin keskustasta. En pidä ihmisjoukoista tai ruuhkista tai siitä kiireestä miten ihmiset siellä laukkaavat.

Mutta tällä viikolla olin siellä 3-vuotiaan Leijona-poikani kanssa. Poika on kuin Aurinko, aina suloinen hymy pienellä naamallaan ja kieltämättä meillekin hymyiltiin takaisin!  Tultiimpa juttelemaankin.

Kerran eräs vanhempi nainen tuli kaupasta vähän stressaantuneen näköisenä, ja poikani hymyili hänelle koko naamallaan. Nainen hymyili takaisin ja sanoi minulle, että kylläpäs sain kauniin hymyn pojalta.