seuraava »

[sideman]

Sukupuolten välisissä suhteissa pettäminen lienee enemmän sääntö
kuin poikkeus. Mikä voisi olla syynä tähän?

Mielestäni kyse voi olla aivan yksinkertaisesti genetiikasta.
Useimmat ihmiset maailmassa lienevät sellaisten miesten
jälkeläisiä, jotka miehet ovat diganneet käydä heiluttelemassa
letkuaan ympäri kylää ja usein naapurikylissäkin.

Jos noin on, taipumus kukasta kukkaan lentämiseen lienee
useimmilla maailman miehillä tullut ns. verenperintönä.

Kyse lienee vähän samanlaisesta ilmiöstä kuin S-marketin
irtokarkkihyllylla asioidessa: monet ottavat jotakin suosikkimakeistaan,
mutta useat ottavat sen lisäksi lukuisia muitakin karkkiplaatuja
vaihtelun saamiseksi!

Ja selvisihän toisaalta eräälle teksasilaismiehelle, tjsp, DNA-testissä,
että vain yksi hänen viidestä lapsestaan oli hänen itsensä alulle panema...

 

[Lionheart]

Jotenkin tuntuu kun katsoo menoa, että seksistä on tullut elämäntehtävä, mitä se ei tosiaankaan ole.

Niinpä.

Pettämiseen on niin monta syytä kuin on pettäjääkin. Ja ehkä vielä enemmänkin.

[Rakkauden enkeli]

Tätä petetyksi tulleena olen itsekin mielessäni pyöritellyt...  Kiitos Sideman hyvästä aiheesta. 

Sukupuolten välisissä suhteissa pettäminen lienee enemmän sääntö
kuin poikkeus. Mikä voisi olla syynä tähän?

yksi ehdotus:


heikko itsekuri.


ei kaikkia herkkuja ole pakko saada maistaa "oikeasti".

muoks. tärkeä lisäys....en väittänyt että allekirjoittaneenkaan itsekuri olisi täydellisen aukoton...

mutta aina voi pyrkiä kohti ihanteitaan....jos valitsee....

Tai ehkä yleinen moraali on nykyään vain löystynyt liikaa. Minkälisäksi ihmisiltä puuttuu nykyään toisen kunnioittaminen.  En tarkoita, että pitäisi yhteiskunnan moraalisäännöt olla viktoriaaniselta ajalta, mutta toiseen ääripäähän meneminen on yhtä huono asia. Ja se, että kaikki on nähtävillä ja saatavilla netin tulon myötä, on minusta lisännyt sitä. Kaikki on sallittua ja mitä typerämpiä ja uskomattomampia juttuja kokeillaan ja niistä sitten jauhetaan blogeissa ja forumeilla 
Jotenkin tuntuu kun katsoo menoa, että seksistä on tullut elämäntehtävä, mitä se ei tosiaankaan ole.

Jotenkin tuntuu kun katsoo menoa, että seksistä on tullut elämäntehtävä, mitä se ei tosiaankaan ole.

Niinpä.

Pettämiseen on niin monta syytä kuin on pettäjääkin. Ja ehkä vielä enemmänkin.

Amen. Mitäpä tähän enää muuta lisäämään...

[Eileithyia]

 Ja se, että kaikki on nähtävillä ja saatavilla netin tulon myötä, on minusta lisännyt sitä. Kaikki on sallittua ja mitä typerämpiä ja uskomattomampia juttuja kokeillaan ja niistä sitten jauhetaan blogeissa ja forumeilla 
Jotenkin tuntuu kun katsoo menoa, että seksistä on tullut elämäntehtävä, mitä se ei tosiaankaan ole.

Niimpä. Ihmisiä saa kohdella miten tahtoo ja idioottimaisuus on suorastaan ihannoitua.

Mutta olen kyllä sit mieltä, että jos todella rakastaa jotakuta niin se yksi riittää. Enkä usko siihenkään, että ihminen jotenkin automaattisesti haluaa panna joka ikistä ja se sitten muka järjellä ja moraalilla laitetaan kuriin. Nä-ää. Siis kai normaali ihminen voi vaan elää elämäänsä eteenpäin ja olla vaan, eikä aina se yksi asia mielessä.

Ja mitä tulee irtosuhteisiin. Lukuisat irtosuhteet mielestäni kielivät enemmän tai vähemmän tunneongelmista. Yritetään paikata sisäistä koloa tai pönkittää itsetuntoa. Klassisena esimerkkinä ihminen, jolla on ollut pahoja itsetunto-ongelmia menneisyydessään. Kun hän niistä viimein pääse yli, tajuaa olevansa viehättävä tai komea ja tapaa ensimmäisen rakastettunsa. Elämä on ihanaa hetken, kunnes hän haluaa enemmän, kaiken. Se yksi kumppani ei enää riitä, sillä tyyppi on jäänyt paitsi monien vuosien iloista aikana, jolloin hän kärvisteli itsetuntonsa kanssa. Tavallaan hänen myös täytyy todistella itselleen jatkuvasti kelpaavansa. Sitten sitä mennään.

Osittain varmaan myös media ja seksuaalinen vapaus vaikuttavat asiaan.

[Hiisitär]

Heikko itsekuri ja vaurioitunut ego, mitäpä muuta tarvitaan.

Henkiseltä kannalta olen miettinyt tätä pettämisaallon kasvua niin, että se liittyy nopeutuneeseen henkiseen kehitykseen. Enää ei menekään niin, että parisuhde karmaa hoidettaisiin/selviteltäisiin yhdessä elämässä vain yhden tai kahden kumppanin kanssa. Eteenkään jos olet nainen. Ei, nyt vauhti kiihtyy niin, että yhden elämän aikana sinulla voi olla vaikka 10 karmallista kumppania. Se vie nopeammin kohti valoa ja vapautta, mutta siinä on myös se kolikon kääntöpuoli - ego.

Ego aiheuttaa sen, että vaikka karmallinen suhde nykyisen kumppanin kanssa olisikin ohitse, sitä vaan jäädään roikkumaan siihen suhteeseen ja yleensä pelkästä pelosta tai ajattelemattomuudesta. Se nyt on vaan niin helppoa jatkaa samaa rataa. Sitten kun vastaan tuleekin ihminen, jonka kanssa olisi tarkoitus elää karmallista suhdetta lisää, se muuttuu pettämiseksi ja salasuhteeksi, kun vanhasta suhteesta ei osata tai uskalleta päästää irti. Irtipäästämisenkin pelko perustuu aina omaan napaan - miten minulle käy, kuka muu minut huolisi, miten minun talous ja miten minä sitä ja tätä ja tuota?

Asiat eivät etene enää niin hitaalla tempolla kuin aiemmin, eikä rakastajan tai rakastajattaren pitämistä nähdä hyvänä, kuten esimerkiksi 1700-luvulla aateliston keskuudessa. Silloin olit friikki kummajainen, jos sinulla ei ollut oman kumppanin lisäksi vähintään yhtä rakastajaa/rakastajatarta. Miehet esittelivät vaimojaan parhaille ystävilleen ja olivat otettua, jos joku heistä halusi saada olla naisen rakastaja. Samoin naiset esittelivät miehiään naisystävilleen ja olivat myös tyytyväisiä siihen, jos heidän kumppaninsa kelpaa jollekulle toisellekin.

Seksuaalisuus on hieno ja pyhä asia, eikä missään nimessä ryppyotsaisen ahdistava juttu, vaan hauska asia. Silti se vaatii kunnioitusta ja tietoisuutta asioista loistaakseen kauniisti. Muussa tapauksessa häntä heiluttaa koiraa.

Mitä evoluutiobiologiaan tulee, niin se toki toimii myös - geenit määrävät. Se kaikki kuuluu egon hallinan alaisuuteen, jonka tehtävänä on pitää huoli siitä, että lisääntyminen ylipäätään kiinnostaa meitä. Muussa tapauksessa yksikään sielu ei pääsisi kehittymään, kun lapsia ei syntyisi Egosta ei kuitenkaan tule tehdä oman itsensä hallitsijaa vaan palvelija, joka kertoo meille, jos kehossa on jotain häikkää.

[Chandra]

Hieman tuolta Athamaaritin kantilta katsottuna myös tämä näkemys.
Kun toinen on jotenkin esteenä toisen henkiselle kehitykselle,esim värähdellään kovin eri taajuuksilla,voi toinen sielu rakkaudesta saada sen eroprosessin liikkeelle vaikka pettämällä.
Tällä hän irrottautuu ja päästää toisen jatkamaan kehitystään,mikäli ei itse ole vielä valmis etenemään.

Tunteethan meillä ovat ja teoriassa tuo on helppoa,mutta näitä draamoja syntyy jos vaikka minkälaisia,mikäli valitsemme kumppanin jonka kanssa eteneminen hidastuu.
Pettäminen satuttaa ja usein on tuotu tämä toisen omistaminen asian yhteydessä julki.
Mutta en näe sitä omistamisena.Äitinä en haluaisi opettaa lapsilleni sellaista kuvaa että on ok hieman käydä naapurin sedän luona ja isä nyt poikkeaa taas sitten täti Monican luona ja,,,
Minkälaisen kuvan ja turvan tämä antaa lapselle?
Ero on silloin selkeämpi juttu.

Näin aikuisena yksinäisenä naisena,katson voivani valita miehen,josta pidän,jonka kanssa on hyvä olla ja joka on vapaa.Se on minun asiani,sillä lapseni ovat jo aijemmista teoistani ja miesteni teoista muodostaneet kuvansa perheestä.
Minä olen muodostanut omasta lapsuudestani ja olen ikionnellinen,että silloin ei ainakaan omiin korviini tullut mitään tuollaista noin satuttavaa.
Pettäminen on omahyväistä ja ajatusmalli että voin toimia miten haluan.
Turha on sitten jälkeen itkeä,koska jotain siinä aina särkyy.

[Asterix]

Hmmm...  : Heitän teille ajatuksena mietittäväksi jotain...
Mikä sääntö/raami/pointti se uskollisuus oikeastaan syvällisellä tasolla on suhteessa?
Onko sillä väliä, mihin/kehen toinen on genitaalejaan käyttänyt,
-sielläkö jalkojen välissä se todellinen rakkaus asustaa?
-kun rakastan jotakuta, niin tarkoittaako se sitä, että omistan hänen genitaalinsa?
-kuka on keksinyt, että (kehollinen) uskollisuus on mittari rakkaudessa, parisuhteessa ja kumppanuudessa?

(jos katsotte historiaan, niin huomaatte, että uskollisuus ja (umpi)heteroseksuaalisuus on varsin uusi juttu
rakkaudessa, parisuhteessa, perheessä ja kumppanuudessa. Ennen kaikki jaettiin rakkaudessa ja sovinnossa)

Osa teistä tietääkin, että minulla on varsin tiukka itsekuri hyvin monella
elämänalueella, mutta ja jos katsotaan seksuaalista käyttäytymistäni,
niin joillekin se näyttää heikolle itsekurille, mutta ja jos taas katsotaan asiaa minun näkövinkkelistäni,
niin nautin seksuaalisuudestani ilman toisen ihmisen(-ten) omistamista tai rajaamatta~lokeroimatta
itseäni mihinkään raameihin, etenkään niihin tiukkoihin raameihin.

Tiukat rajat ja raamit ovat ne, jotka satuttavat, kun ne ylitetään valheellisesti.
Rakkaus-suhde voi olla avoin seksuaalisille kokemuksille ilman,
että toiselle pitää valehdella ja/tai loukata tunteita.

Siis toisin sanoen, tee mitä teet, mutta tee se rehellisesti loukkaamatta toisen tunteita.

Itse en usko kokonaan täysin 100%:sen uskolliseen suhteeseen kuin harvassa tapauksessa,
siis tarkoittaen nyt pitkän juoksun suhdetta, eikä vain joidenkin vuosien suhdetta.
Jos toinen, jompi kumpi tai molemmat ovat seksuaalisia, 100% uskollisuutta on vaikea taata.
Se korostuu entisestään, jos toinen on kylmempi seksuaalisesti kuin toinen.

Se on vaikeaa myös silloin kun molemmat ovat hyvin seksuaalisia
ja vaikka seksi-elämä on lähes täydellistä.

Kun juo aina parasta shampanjaa, niin kyllä siihenkin kyllästyy
ja siksi on hyvä saada maistaa välillä halpaa tiskivettä,
että osaa arvostaa kotona olevaa laatu shampanjaa.

(ja voihan se olla niinkin, että ei ole varaa kunnon shampanjaan
ja juo sitten halpaa tiskivettä useimmin ja joskus harvoin pääsee
nauttimaan kunnon shampanjaa)

..ja niin se vain on. 

Täydellinen uskollisuus on vain silloin mahdollista, jos kumpaakaan ei seksi kiinnosta
sitten pätkääkään/eivät ole kykeneviä siihen.

Rakkaus ei ole sama kuin toisen omistaminen, rakkaus on, heh..!
universaalista jakamista toisen (lähimmäisen) kanssa. :

Hassua, mutta niin se vain on.

Niin kuin ylhäällä (taivaissa), niin myöskin pienemmissä (maassa)
sanotaan jo raamatussakin.
Seksi on vain yksi pieni (ilmenemismuoto) osa RAKKAUDESTA.

[Chandra]

Samoin ajattelen pitkälti minäkin dawnchild.

Rakastaa voi kaikkia maailman ihmisiä ja se olisikin ihanne.
Joitakin kohtaan se tunne voi ollahyvinkin voimakas,kuten karkkikaupassa joku hieno namu voi houkuttaa hetkellisesti.
Mutta ei siitäkään kaupassa maistaa saa,vaan koko karkki on sitten ostettava.
Ja entäs jos ei olekkaan niin hyvä miltä näyttää?

Jotta heitetään ojaan ja mennään takaisin sen tutun karkin luo.
Aika itsekeskeistä,ellei aivan joaisen kanssa ole ensin tehty selväksi miten tätä peliä pelataan!
Mutta pienet lapset rajaan tästäkin pelistä pois.
Miksi aina pitää saada kaiken haluamansa?
Eikö joskus voi tyytyä koettelemaan sitä itsekuria ja olla ehkä tyytyväinenkin kun huomaa omaavansa sitä.

Rakkaudella ja irtosuhteilla ei juurikaan ole tekemistä keskenään.Se on vain halun ja himon tyydyttämistä.

[Lionheart]

Rakkaus ei ole sama kuin toisen omistaminen, rakkaus on, heh..!
universaalista jakamista toisen (lähimmäisen) kanssa. :

Niin.. Ehkä siinä tulee mukaan se omistaminen.

Kun tätä näin ajattelee, niin enhän mä anna kenenkään edes katsoa jellonaa "sillä silmällä", ilman että revin siltä katsojalta silmät päästä (HUOM! Vain vertauskuvallisesti). Pirun mustasukkainenko? Oi kyllä  Hemmetti.. Mua omistushaluisempaa ihmistä ei taida ollakaan.. Kova luonto saa olla, että mun kanssa pärjää, mutta eipä jellona ole vielä kertaakaan valittanu. Kuin luodut toisilleen  :

Mut tää on taas tämä "se mitä MINÄ en (saa) tee, niin et sinäkään".

Chandran tavoin ajattelen, että irtosuhteet on vaan niitä omien halujen tyydyttämiskeikkoja, MUTTA ei sitä ole sen kumppanin pakko sietää. Jellonakin tietää, se on tunti turpaan ja kymmenkertaisena takasin, jos hän minuu alkas pettämään.

MUTTA joskushan siihen pettämiseen johtaa myös se, millainen on tämän pettäjän kumppani, eikö? (EN PUOLUSTELE SILTI!) Eräs (idiootti) kaverini perusteli pettämisen niin, että kun ei kotona saanu ni piti käydä naapurissa. Mutta sillon siinä suhteessa ei taida olla niin paljon tunnetta mukana.

[Lionheart]

Niin, tää on tää koulussa fysiikantunneilla tutuksi tullut käsite, aallonpituus. JOS se kumppani ei ole sillä samalla aallonpituudella niin homma on täysin tuhoontuomittu, koska ne ainoat kohtaamiset, joita siinä hommassa tapahtuu tulee olemaan pelkkiä törmäyksiä ja leikkaavat aina jotenkin huonossa kulmassa.

Se omistaminen on munkin mielestä ahdistavaa, ite en omistettavaksi koskaan alennu. Ellei jellonalla sitten ole joku erittäin kiero suunnitelma ja mä pelaan koko ajan tietämättäni sen pussiin.. Hmm.. Salaliittoteorioita taas. Ehkä.
  Koiraihmisenä se on vaan luonnollisempaa olla taluttaja kuin talutettava. 

Pienestä pitäen mulla on ollu se käsitys, että maailma pyörii niinku minä haluan, mikä on toisten mielestä helkutin ärsyttävä piirre mussa, toisia se taas kiehtoo (voi niitä raukkoja). Kapteeni käskee -leikki oli pikkusena mun lemppari, mutta vain kun minä käskin. 

Elekää ottako minuu taas turhan vakavasti, tarkotin vaan ehkä 99% niitä asioita, joita tuossa äsken sepitin.

mutta olen sen verran aikuinen, että en koskaan tulekaan rajoittamaan minulle sopivinta elämäntyyliä ja vapaata vuorovaikutusta...kumppanin täytyy olla sellainen minulle, joka kestää tämän...

tyyliin take it or leave it.

sen oman elämän määrittelyn tulee lähteä ensin itsestä ja sen jälkeen katsoa millainen toinen siihen sopii...


ja kaikesta oppii...

Mmmh. Aivan.

[Lionheart]

Koiraihmisenä se on vaan luonnollisempaa olla taluttaja kuin talutettava. 

  i know....joskus koiratkin tosin kovia vetämään, että siinä ei tiedä kuka käskee loppujen lopuksi

Sit se on hihnaa persukselle. 

Taidan olla kamala ihminen  Mut silti niin ihana, ette voi väittää vastaan!

EDIT: Niin ja tuo kuvailemasi reaktio siihen omistamiseen.. Samaa mieltä. Siks sitä hihnaa pitää aina välillä löysätä. Tai onhan niitä flexejä.. : Kuristavan pannan voi aina vaihtaa puolikuristavaan. Jos koira liikaa karkailee niin pistetään käytöskouluun. Jossei sekään toimi ni vaihtoon koko rakki. Ellei ole sitten niin hurmaava turre, että ihan syrämmen on viäny, sit se on toinen juttu..

Koht joku tarttuu tähän ja kysyy pidänkö mä miehiä samanlaisina kuin koiria
- En, koirat on uskollisempia.

[Lionheart]

Just ku meni kiintoisaksi. Eli siis kun mä pääsin vauhtiin.

JOOOOOO anteeks  Heittäkää mua joku jollain terävällä, ehkä opin olemaan hiljaa.

*rapsuttaa dawnchildia* 

[Norna]

 Uskon että asia on ihan luonnollinen joillekin, ei sen aina tarvitse olla summa ihmisen huonoista itsetunnoista ym vaan kaikkia ei ole luotu samanlaisiksi. Nykyinen länsimainen kulttuuri korostaa kahden ihmisen ikuista intiimiä suhteena ihanteena johon tulisi pyrkiä mutta joka ei lähes koskaan toteudu, rima on korkealla ja sitten näitä "epäonnistumisia" tulee. Luonnotonta tässä on lähinnä tämä yhden ihmisen ihanne -muotti johon jokaisen pitää mahduttaa itsensä. Minusta tässä pätee vain sanonta "oi aikoja oi tapoja". Pitäisi sallia moniavioisuus ja/tai vapaus niille jotka sitä kaipaavat, emme me ole veistetty samasta puusta. Luulen että moni eläisi onnellisemmin niin.
 Pettäminen ei ole kivuliasta niissä kulttuureissa joissa moniavioisuus on normaalia. Sitä ei edes pidetä pettämisenä. Voikin kysyä minkä asian toinen pettää kiinnostueessaan toisesta ihmisestä, pettyykö siinä toinen unelmiinsa ja ihanteeseensa? Koska ihmiset näemmä voivat halutessaan jakaa toisen muidenkin kanssa. Tässä vain toista näkökulmaa asiaan kenenkään tunteita pettämisen tai petetyn roolista väheksymättä tai korostamatta.

[Vajra]

Sukupuolten välisissä suhteissa pettäminen lienee enemmän sääntö
kuin poikkeus. Mikä voisi olla syynä tähän?

On paljon tärkempää huolehtia omasta mielestään kuin tuijottaa
muiden tekemisiä. Useimmat eivät pysty edes arvioimaan mielentilaansa.

[Eileithyia]

Hmmm...  : Heitän teille ajatuksena mietittäväksi jotain...
Mikä sääntö/raami/pointti se uskollisuus oikeastaan syvällisellä tasolla on suhteessa?
Onko sillä väliä, mihin/kehen toinen on genitaalejaan käyttänyt,
-sielläkö jalkojen välissä se todellinen rakkaus asustaa?
-kun rakastan jotakuta, niin tarkoittaako se sitä, että omistan hänen genitaalinsa?
-kuka on keksinyt, että (kehollinen) uskollisuus on mittari rakkaudessa, parisuhteessa ja kumppanuudessa?

Itse nään sen niin, että haluaa omistautua toiselle sekä ruumiilisesti, että henkisesti (seksi=rakkauden ilmaisu) ja kun se toinen osapuoli vaikka nyt sitten meneekin sinne vieraan luo.. Jakaa jotain sen vieraan kanssa vaikka kumppani on omistanut itsensä täysin "sinulle", niin onhan se aikas epistä.

Jos tuntuu, että ei voi omistautua niin ei sitten tarvi sitoutua. Tai jos sitoutuu, niin eroaa sitten ennen, kuin pettää ja satuttaa.

Mutta voihan toki rakastaa "syvästi", mutta silti käydä muiden luona etc. Kunhan se vaan on molemmille osapuolille OK ja näin mennään. Esim. Tällainen suhde oli Venäjän keisarinna Katariina Suurella ja sillä yhdellä hyypiöllä. Niin ne eli elämänsä loppuun asti ja hemmo kuoli pellolle puristaen Katariinan kirjettä käsissään. Eikä päästänyt irti kuolleenakaan. 

Mutta ihmisiä on erilaisia. Toisille riittää yks toisille ei. Mitä lie sielut sopineet keskenään. Ollaanko yhdessä koko loppuelämä vai eikö olla.