seuraava »

[Eileithyia]

..Ja jotenkin tää homma on mennyt liian monimutkaiseksi ja sekavaksi. *HUOKAUS* Taas olen onnelinen siitä etten rakastu, niimpä mitkään rakkaus/suhde/mitkä lie kiemurat eivät koske minua.  Saan elellä rauhassa ja vapaana.

[Rakkauden enkeli]

Pettäminen on niin yleistä koska ihmiset ovat erehtyväisiä. Antakaamme anteeksi itsellemme ja toisille. 

[Lionheart]

usein kuitenkin suhteisiin rynnätään oppimaan ennen kuin edes tunnetaan itsensä...niin ainakin minulla on käynyt....

Sen suhteen kauttahan sitä oppii varmasti edes vähän tuntemaan itseään. Sitten siinä saattaa käydä niin, että homma loppuu sanoihin "me olemme kasvaneet erillemme", mutta minä ainakin painottaisin sanoja olemme kasvaneet.

Kun tätä näin pohtii, niin oppiiko suhteessa sitten enemmän kuin (kinkkuna, limppuna vai*) sinkkuna? Koska vois ajatella, että suhteessa minä opin, sinä opit ja me opimme myös yhdessä. Ja siitä toisesta oppii. Liittyikö tämä edes tähän? Noeikaimut.. tuli vaan mieleen.. Hmm.. voisin jonkinnäköistä kommenttia odottaa WS:ltä, sillä jotenkin tuntuu, että tää on hänen alaansa 

*voittopotti late night -tv-pelistä bongattu.. Kysymys "Yleinen nimitys naimattomalle". Pitänee kääntää kanavaa ennenko aivot lakkaa lopullisesti toimimasta. Pientä puutumista havaittavissa jo ylläolevasta tekstistä. :

[Lionheart]

ihmiset on varmaan erilaisia, mutta kyllä minä nimenomaan opin parhaiten itsestäni suhteessa toiseen.

Niin sitä varmasti parhaiten oppii. (vrt. tiiliseinän tuijotus) selvitykseksi, tämä oli vitsi. Huono sellainen, mutta mä ainakin nauroin. Eli teijänki pitäs.

Kemian tunneillakin sekoitellaan aineita keskenään ja katotaan miten ne reagoi. Siitä sitten tehdään johtopäätökset ja opitaan (nyt olis kyllä luonnontieteiden maikka ylpee minust ).

Eihän mitään voikaan oppia, ellei kokeile.

Hmm.. ja kohta joku tämän luettuaan selittelee puolisolleen väärästä osoitteesta heräämisensä syyksi oppimiskokeilua.

Jännä miten järki juoksee, jos juoksee.

[Lionheart]

harkitse muuten sitä psykologin uraa...ihan hyvät palkatkin on. ellei tuo fysiikka vie mennessään...

Tällä hetkellä aion taas pokeritähdeksi. Jo parin tunnin tauoton voittoputki päällä. 

(perustetaan joskus joku Off-Topic, jotta ei tuhottaisi toisten aloittamia keskusteluja...nyt menee oikeesti nukkumaan.... )

Juu.
Ja munki ehkä pitäs. Ehkä.

Ja aiheeseen takaisin mennäkseni.. Puhuiko täällä joku jostain blogista? Muistelisin näin, en vaan satu tähän hätään kyseistä viestiä bongaamaan.. Mutta viitattiinko tällä erääseen mieheen ja hänen projektiinsa, josta kertoo blogissaan? Jos on näin, niin saatan (päivänvalon tuodessa hieman valoa pimeään mieleeni) napata sieltä erään teorian tähän tutkailtavaksi. 

[Tiigris]

Mua on petetty vain kerran.. Kun olin 16v. ... Sain sitten kuulla että poikakaveri oli p*neskellut yhtä ikäistään tyttöä.. Olimme kuitenkin vuoden olleet yhdessä ja se oli ensimmäinen melko fiksu suhde.. Halusin vain kuolla tuon pettämisen jälkeen, otin sen tosi raskaasti koska en todellakaan ollut sinut oman seksuaalisuuteni kanssa ja hän kun oli my first.... Oli tosi kova kolaus itsetunnolle ja muutenkin, en vain ymmärtänyt miten ihminen voi toiselle niin tehdä. 

Sen jälkeen lähestulkoon kaikissa suhteissani olen ollut päälle 100% varma että minua ei petetä, pettäminen ei siis jättänyt traumoja.. Minua huolestuttaa suhteissa muut asiat enemmän kuin uskollisuus.. Ja kerta toisensa jälkeen olen itse joutunut tilanteisiin, joissa minua epäillään pettämisestä tai joudun selittelemään kenen kanssa puhuin puhelimessa tai miksi tulin baarista kotiin vasta viideltä, missä hengasin sen tunnin pilkun jälkeen jne....

Näen punaista kun joku epäilee minua siitä mitä en ole tehnyt.. Tai syyttää minua jostain, mikä on mielestäni täysin viatonta ja inhimillistä ja kaukana pettämisestä. Kyllä, olen joskus nukkunut jonkun toisen vieressä, mutta en itse näe siinä pahaa ja soisin sen jokaiselle miehellenikin...

"Ongelmia" teettää avoin suhtautuminen ja se että tykkään flirttailla eikä se ole minulle uuden kumppanin etsimistä vaan normaalia kommunikointia.. Parisuhteessa ollessani tarvitsen kommunikointia ja hieman ihailuakin muilta suunnilta, se lisää tyytyväisyyttä niin itseen kuin omaan parisuhteeseeni... Yhden poikakaverin kanssa oli tapana lähteä baarissa eri teille ja ikäänkuin lähteä saalistamaan itselleen jotain toista, sitten "vahingossa" törmätä sen toisen seurassa tähän jätkään ja leikkiä niin kuin oltais oltu erossa monta vuotta "moi! tosi kiva nähän sua pitkästä aikaa! mitäs kuuluu? hei mennäänkö jutteleen kaksistaan tuonne..."  Se oli mielettömän hauskaa...... Koska molemmat oikeasti tulimme mustasukkaisiksi niistä ketä ikinä olimme itsellemme löytäneet (vaikka olikin leikki vaan) ja sitten "voitimme" toisemme aina uudelleen...

[Esmiralda]

Pettäminen? Mitä se on?

Luinkin siitä monenlaista tulkintaa, monta näkökulmaa löytyi. Kiitos! 

Kyllä se 'haarojen välissä tapahtuva pettäminen' on varmaan se yleisin luokittelu, ainakin naisen ja miehen välillä, mutta taitaa olla myös homoseksualien välillä.

Minulla on ollut miessuhde, joka kertoi avoimesti, että hän on naimisissa eikä aiokaan erota, on hyvä vaimo, hänellä on joku taiteilijarakastajatar ja sitten minä. Ei se tuntunut pahalta. Hän ei pettänyt, kertoi totuuden. Mutta...hän oli ihana mies kaikin puolin, mutta en ole aivan pohjaan asti rakastunut. Onneksi.

En ole koskaan ajatellut uskollisuutta, en pyytänyt keneltäkään, en itseltäkään (vaikka kunnioituksessa ukkoani kohtaan tietyllä tavalla olenkin). Itseään voi pettää pahemmin.

Siksi ajattelen, että pettymys, petettynä oleminen on hyvin yksilöllinen tapaus. Jokainen kohtaa sen omasta näkövinkkelistä, omista heikkouksistaan/vahvuuksistaan ja tunteistaan. Kuljemme omia polkujamme.
Siksi niitä ei tulisi verrata ainakaan.

Mutta henkistä pettämistä olen paljon miettinyt. Ehkä ajatusten tasolla olen petturi. Olen loitonnut niissä ukostani. Kauas. Ehkä hän kokee minut enemmänkin petturina. Olen joidenkin ihmisten kanssa kokenut paljon syvempää sielun tasoa kuin oman ukkoni. Ja olen sallinut sen. Monella tavalla olen pettänyt miestäni, läheisiäni. En ole kulkenut heidän kanssaan yhteistä tietä. Mutta en ole sellaista luvannutkaan.

Ja jos petän, petän siksi, että löydän osoitteita tuntea itseäni ja saada voimia olla esim. sairaan mieheni rinnalla, ymmärtää häntäkin enemmän, koska kunnioitan häntä suurena sukulaissieluna ja elämänkumppanina.

Mutta en ole luvannut hänelle minkäänlaista uskollisuutta. Kerran sanoin, että ihmiseltäkö sellaista kysyt. Kysy koiralta.

On olemassa paljon suurempia asioita kuin nk. uskollisuus. Mitä on sielusi uskollisuus ja nöyryys?

[Asterix]

Olipa hyvä kirjoitus Esmiralda.
Siitä paistoi läpi käytännön elämän kokemus niin kuin se on kumartelematta kauniita itsekkäitä
unelmia täydellisestä parisuhteesta.

[Lionheart]

(vuh)

muoks. varmaan tää koirahuumori on jo tullut tutuksi, enkä viitsi villiinnyttää Lionheartia, mutta huumorissa on usein puolet totuuttakin.... :

Born to be wild..

Sori.

Ja niin, on siinä totuutta. Joskus asiat on helpompi käsitellä huumorin varjolla.

[Asterix]

Luin tässä City.fiä ja Sisäpiirin palstalta;

Kysymys: Mitä tehdä, kun vaimo ei enää anna? Olen 30v. mies, jolle riittää kysyntää kaikkialla muualla paitsi kotona. Mitä tehdä, kun vaikka tekee kaikkensa, niin kotona ei saa? Olen erittäin sosiaalinen ja sellaisessa työssä, jossa eteen tulee matkoilla paljon houkutuksia. Olen muutaman kerran antanut pakit sellaisille pakkauksille, että sinkkuna olisin antanut vaikka varpaani yhdestä yöstä. Nyt olen vielä kieltäytynyt ja mennyt yksin hotellihuoneeseen masturboimaan. Vaimo on muuten maailman ihanin nainen, mutta sen työstressi vie kaikki sen halut. Itse haluaisin 3 kertaa viikossa, mutta se haluaa kerran kahdessa kuussa. En haluaisi pettää, mutta en pysty olemaan enää puutteessa. Mikä neuvoksi?
Pallit räjähtää

Vastaus: Olen viime aikoina ajatellut, miten erikoista on, että ihmiset, jotka eivät halua naida oman kumppaninsa kanssa, siitä huolimatta edellyttävät, että tämä ei lähde vieraisiin, vaan elellä kitkuttelee selibaatissa ehkä lopun elämäänsä. Eikö tämä ole häikäisevä esimerkki meidän kaikkien itsekeskeisyydestä? Joka tapauksessa ennen pitkää sinun täytyy tehdä jotain, nimimerkki Pallit räjähtää, koska muuten pallisi räjähtävät. By the way, vaimosi kyllä huomaa, kun olet käynyt vieraissa. Hän näkee, että sinä vaikutat tyytyväiseltä ja rentoutuneelta. Ja käsittää: se sika on saanut!

 

Tässähän tuo totuus kiteytettynä.

 

[Rakkauden enkeli]

Ihan hyvä juttu Sasha, mutta aina ja itseasiassa yllättävän usein kyse ei ole siitä etteikö nainen tai mies antaisi tarpeeksi kun lähdetään pettämään... Joskus varmasti toki, mutta ei läheskään aina...

[Esmiralda]

Kiitos Sasha kunnioituksestasi kokemuksen syvään rintaääneen!  Varmaan ymmärrät näkemyksiäni myös omalta kohdalta.

Mutta...

en oikein usko siihenkään, että juuri kypsä  ikä ja kokemus näkee asioita laajemmasti. Uskon jälleensyntymään ja sielujen kasvun eri tasoon. Ja uskon oivallukseen, sanottasko sitä valaistumiseksi, joka on helppoa aivan yhtä hyvin nuorilla kuin vanhoilla, yhtä vaikeaa vanhoilla kuin nuorilla. Uskon muutoksen joustavuuteen.

Ja pettymystä tuossa ajattelin. Mietipä. Onko se riippuvainen sinun mielikuvista minkä luot rakastamastasi ihmisestä? Onko se illuusio johon vain itse yksin uskot? Onko se odotus tai vaatimus minkä iskostat toiseen ja herkällä hetkellä hän lupaa sinulle vaikka ei usko itseenkään? Onko se loppujen lopuksi sinun rakentama rakennelma, joka romahtaa sinulla ja syytät siitä toista? Ja syntyy pettymys? Ketä ja mitä kohtaan? 

[mirka222]

Hmm, mitähän tähän sanoisin, itse olen 5vuoden ex-suhteeni alkuvaiheessa sählännyt baarissa kännissä random tyyppien kanssa, johtui osaksi omasta epävarmuudestani ja huonosta itsetunnosta ja halusta olla itse eka se "paha" ettei vain tulisi loukatuksi...ennen exääni minulla oli ollut hirveitä kokemuksia miehistä ja sitten jotenkin alitajuisesti kostin tätä asiaa hänelle, pelkäsin tuntea ja rakastaa ja ajattelin, että kaikki miehet ovat samanlaisia, noh olin vasta hädin tuskin 17-vuotta...No sitten "virallisesti" petin exääni suhteemme loppuvaiheissa, vuosi ennen kuin erosimme, pussailin ja juttelin suhteestani jonkun random tyypin kanssa, exä antoi anteeksi enkä itsekään tajunnut, että tämä suhde ei vain ollut minua varten, syytin itseäni kaikesta, ajattelin, että olen joku patologinen pettäjä, vaikka asiahan ei ole näin ollut, ruoskin ja asetin itselleni hirveät rajat yms..terveysongelmiahan siitä lopulta seurasi, astma yms..Olen tosi "ylpeä", jos näin voi edes sanoa, että tajusin lähteä ilman mitään kolmatta osapuolta sen 5 vuoden jälkeen..Oon huomannut, että mulla menee sekaisin käsitys suhteesta ja toisen ihmisen arvostaminen ihmisenä...En oo ymmärtänyt, että vaikka ihailenkin toista ja pidän hyvänä tyyppinä, se ei tarkoita, että minun tarvitsisi alkaa suhteeseen toisen kanssa sen takia...Ehkä en vieläkään oikein tiedä, mikä on hyväksi itselleni? Mulla pettämiseen ei ole ikinä liittynyt suuria tunteita sitä tyyppiä kohtaan, jonka kanssa olen exääni pettänyt, kaikki ollut jotain randomeita, pettäminen on liittynyt aina johonkin omakohtaisiin ongelmiin...Missä edes kulkee pettämisen raja? Joskus olen kokenut pahempana pettämisenä sen, että jonkun kanssa on oikeasti synkannut ja pystynyt keskustelemaan ns. henkevästi, eikä nämä pikkupussaillut ole oikeasti tuntuneet miltään...Hmm, kannattaako sitten tunnustaa toiselle, jos pettää? Tuo on kaksipiippuinen juttu, jos sähläilyllä ei ole ollut mitään merkitystä tai tunnetta mukana niin olisi ehkä parempi, ettei loukkaa toista "turhaan", mutta toisaalta, jos tästä jää kiinni muuta kautta, voi luottamus olla mahdotonta palauttaa...Itse oon tunnustanut aina nämä omat seikkailuni, toisaalta siinä menetetään varsinainen luottamus, mutta toisaalta siihen myös liittyy toisenlainen luottamus siitä, että on aina rehellinen ja kertoo asiat niin kuin ne ovat..

[Asterix]

Kiitos Sasha kunnioituksestasi kokemuksen syvään rintaääneen!  Varmaan ymmärrät näkemyksiäni myös omalta kohdalta.

 

[Mio]

Ei kaikki linnutkaan elä joutsenina vaan voivat vihellellä keille sattuu...

Ja ihminen on seksuaalinen olento tiedättehän te