seuraava »

[Corvus Leonis]

Useimmat eläimetkin ovat rakkaudellisempia kuin me ihmiset.

Ovat todellakin - luonto-ohjelmista minäkin olen soidinmenot opetellut ja kummasti tepsii.

[Norna]

Useimmat eläimetkin ovat rakkaudellisempia kuin me ihmiset.

Ovat todellakin - luonto-ohjelmista minäkin olen soidinmenot opetellut ja kummasti tepsii.

 Aivan, olen itsekin noista luonto-ohjelmista ymmärtänyt ettei meidän naaraspuoleisten tarvitse itse kuin istua ja katsella kun ukko kukkoilee ja pitää mekkalaa ja tehdä sen perusteella valintansa. Siipeä/räpylää/evää tai muutakaan uloketta ei tarvitse itse väräyttää 

[T-H]

Useimmat eläimetkin ovat rakkaudellisempia kuin me ihmiset.

Ovat todellakin - luonto-ohjelmista minäkin olen soidinmenot opetellut ja kummasti tepsii.

 Aivan, olen itsekin noista luonto-ohjelmista ymmärtänyt ettei meidän naaraspuoleisten tarvitse itse kuin istua ja katsella kun ukko kukkoilee ja pitää mekkalaa ja tehdä sen perusteella valintansa. Siipeä/räpylää/evää tai muutakaan uloketta ei tarvitse itse väräyttää 

Niin ja kuinka näkyvää on uroksella se kielen lipominen kun naarastaan metsästää. Sitä ei kait ihmispuolen nisäkäs tee Tai ei ainakaan näkyvästi.

[Corvus Leonis]

mutta jos nainen ihailee jotain aivan muuta tms?

Yleensä rahaa. :

[Norna]

 Minullekaan rahalla ei ole mitään ensisijaista merkitystä, tietysti on mukavaa jos ukkeli pystyy osallistumaan taloudellisiin asioihin mutta minulle suhteen pitää perustua tukevammille rakenteille kuin materialle. Esim vaikka rakkaudelle . Se tarvitsee kyllä muita ravinteita kuin valuuttaa.
 Tässäkin tosin on juuri se juju että jos mies käyttää rahaa syöttinä, vetää hän juuri niitä puoleensa joihin se eniten tehoaa. Ja samoin naisille jotka käyttävät syöttinä ensisijaisesti seksuaalisuuttaan/you name it ja saavat haaviinsa juuri niitä jotka ovat kiinnostuneita eniten siitä puolesta.
 On aina niitä jotka tietoisesti pelaavat näin ja tietävät mitä etsivät ja usein on myös niitä jotka katkeroituvat kun miehet/naiset eivät välttämättä kiinnostukaan muusta kuin siitä millä itseään myy.
 
 Usein saa lukea tarinoita toisesta naisesta joka uskoo varatun miehen katteettomiin lupauksiin lähteä liitosta ja elää tämän toisen naisen kanssa. Usein myös seksillä on ollut suhteessa iso jalansija, ehkä tähänkin pätee tuo edellinen?

[Rakkauden enkeli]

mutta jos nainen ihailee jotain aivan muuta tms?

Yleensä rahaa. :

No ei todellakaan tämä nainen. 

[Asterix]

mutta jos nainen ihailee jotain aivan muuta tms?

Yleensä rahaa. :

Heh..! Tälle tytölle kelpaa raha..!

Myönnän ihan auliisiti ja avoimesti, etten voisi kuvitella vakavaa suhdetta
köyhän miehen kanssa.
Rakkaus ei maksa laskuja.

Tosin raha ei ole kaikki, pitää olla älyä, tunnetta ja ulkonäköä.
Joku taso sentään..

Niin ahne en sentään ole, että kykenisin sekaantumaan johonkin lihavaan
ja vanhaan upporikaaseen iljetykseen,
joka tekee mitä tahansa saadakseen nuoremman naisen käsipuoleensa.
Tykkään sellaisista komeista ja mukavista rikkaista miehistä.

[Chandra]

Olen havainnut että pariskuntien fantasiat eivät joko kohtaa,tai toinen ei halua niitä toteuttaa,tai sitten vain seksuaalinen tarve on jommalla kummalla toista suurempi.

Ehkäpä kunnon keskustelutuokio "mistä sinä pidät?" olisi monessa suhteessa paikallaan ja sen jälkeen keskustelu siitä mitä kaikkea voidaan yhdessä toteuttaa.

Kuten jo tuolla prostituutio topicissa kerroin,olen eräällä keskustelu/deittipalstalla kirjoitellut.
Voi mahdoton mikä määrä sekä avo-että aviomiehiä kaipaa seuraa.On keskustelun tarvetta,kosketuksen kaipuuta,fantasioita joista toinen ei suostu edes keskustelemaan.Kaikkea laidasta laitaan ja ikähaarukka 25-60v.
Juttelen hetken ja sanon sitten heipat,mutta kyllä nyt on naistenkin syytä katsoa peiliin kun tämä vanha rouvakin vetää jo puoleensa.Tehkää nyt ihmeessä jotain välillä sen ukonkörilään,tai akan mieliksi.
En itse harrasta ukkomiehiä,mutta sitä kautta ne miehet kyllä kumppaninsa siihen touhuun saavat ja voi siitä syntyä jotain muutakin.

En tarkoita että aina täytyy olla tällingissä,mutta edes kerran kuukaudessa,tai viikossa,niin eiköhän deittihalut häviä!

[Lizzy]

Voihan helevata, just näitä ukkomiehiä, jotka niin surkeina selittää viiden minuutin tuttavuuden jälkeen, että ku vaimo ei ymmärrä... Voi että pistää vihaks. Aikasemmin ehkä ymmärsin jollain tavalla, mutta en ole kyllä niin empaattinen enää tällaisia tapauksia kohtaan.

Olen myös keskustelun kannalla. Ennen kun menee baariin kerjäämään säälipisteitä kylmästä vaimosta tai tyttöystävästä niin voisi ottaa puheeksi tämän asianomaisen kanssa että niin... tietysti jos toinen heti suoralta kädeltä tyrmää toisen fantasiat eikä halua edes kuulla niin sitten voisi puhua siitä, että miksi ei halua kuulla tai keskustella asiasta.

Jos kaikki keskustelua, kosketusta ja hellyyttä kaipaavat vaimot ja tyttöystävät menisivät joukolla valittamaan niin taitaisi olla aikamoinen porukka. Monet naiset elää suhteissa, joissa ei oo läheisyyttä nimeksikään ja kohtelu on mitä on. Ei ole hurraamista. Innostu siinä sitten laittautumaan, jos toinen ei edes vilkaise. En tiedä mistä tämä nousi, mutta siis olen kuullut paljon tällaisia tarinoita.

Jos nainen on sellainen, joka tykkää itseään laittaa usein ja mies siitä pitää niin hienoa. Mutta mun mielestä jos se ei naisen luonteeseen kuulu niin ei tarvi kyllä väkisin alkaa laittautuun, jotta mies ei kävis vieraissa. Kyllä miehenkin sen verran pitää ymmärtää, että ei sitten ala seurusteleen sellaisen naisen kanssa.

Lisäys/tarkennus: siis silloin jos mies haluaa naisen laittautuvan niin ei ala seurustelemaan sellaisen naisen kanssa, jonka luonteeseen se ei kuulu. Jos taas mies pitää sellaisista au naturel lookista niin sitten hän arvostaa naista, joka ei tälläydy sillä tavalla. ja Voilá! 

[Asterix]

Olen havainnut että pariskuntien fantasiat eivät joko kohtaa,tai toinen ei halua niitä toteuttaa,tai sitten vain seksuaalinen tarve on jommalla kummalla toista suurempi.

Ehkäpä kunnon keskustelutuokio "mistä sinä pidät?" olisi monessa suhteessa paikallaan ja sen jälkeen keskustelu siitä mitä kaikkea voidaan yhdessä toteuttaa.

Liiallinen ujous ja sitten alkuhuuman sokaisu, kun kuvittelee sen partnerin ihan toisenlaiseksi,
mitä todellisuus on ja tietenkin, -kyllähän ainakin miehet kovasti maalaavat ja pullistelevat
naiselle mitä ihmeellisimpiä asioita itsestään tehdäkseen vaikutuksen
ja usein se mies vetää itsensä valheiden kierteeseen, kun sitä illuusiota itsestään pitää pitää yllä
ja eihän siinä sitten hyvää seuraa
ja vielä vähemmän todellisia keskusteluja siitä, mitä se toinen haluaisi oikeasti.

Tunnen miehiä, jotka tekevät vaikutuksen naiseen esittelemällä menestystään,
varallisuutta ja niin, ja sitten jossain vaiheessa samat miehet itkevät,
kun se nainen haluaa rahaa ja luxusta tai on vain rahan ja luxuksen vuoksi miehen kanssa
ja mies tuntee itsensä arvottomaksi.


Joskus se todellisuuteen herääminen puolin ja toisin on kovaa.

[Lizzy]

Niinpä, kyllähän jokainen varmaan halutessaan saa sellaisen hurmausvaihteen päälle, että alta pois...  :

Mutta pidemmän päälle näen, että on kuitenkin parempi olla aika rehellinen heti alusta asti ja olla mahdollisimman aidosti oma itsensä. Tietysti ei kaikkea tarvitse heti kertoa, mutta juuri tuo rehellisyys. Se kyllä pienentää huomattavasti pudotusta realismiin sitten kun alkuhuuma on kadonnut.

Oon kans kuullu varmaan tuosta Elwynin mainitsemasta tutkimuksesta. Mä jotenki epäilen, että kaikki sinkut pitäis hirveesti huolta ulkonäöstään. Toi on joku ihme naisille syötetty myytti, että pitää olla jotenkin kaunis, siis laiha? jotta voi "napata" miehen ja muutenkin käyttää kaikki niksit ulkonäön hoitamiseen ja sitten kun mies on löytynyt niin voi repsahtaa rauhassa. Ihme ajatusmalli.

Se on itsestä kiinni että urheileeko tai ei ja useimmat jotka eivät urheile sinkkuina eivät sitä tee myöskään parisuhteessa ja samaten ne jotka ei parisuhteessa ollessaan urheile ei varmaan kyllä aloita sitä siinäkään tapauksessa, vaikka puolison kanssa menisikin poikki. Ja hyvä niin. Ei liikunnan tai omasta ulkonäöstä huolehtimisen, huolehtimattomuuden, pitäisi olla siitä kiinni.

[^^Queen Nefertiti^^]

kuinka hän ei pettäisi, heh heh

siis en kyllä tunne ketään niin tosissani että hengailisin sen työkaverien kanssa, töistähän voi aina jauhaa..

Hang with his coworkers. When you are available, join him at social events provided by his company or actually take him up on that invite to his office holiday party. "Making friends with his colleagues turns you into a 'real' person to them," says William July, PhD, author of "Confessions of an Ex Bachelor." "The other women he works with will be more likely to hang back if they can put a face to a name." Plus, your guy will feel extra bonded as a couple if he is able to share another part of his life with you.
Ask him questions.
If your guy feels like he can't talk to you about the stuff going on at work, he'll likely turn to someone else who understands
If your guy feels like he can't talk to you about the stuff going on at work, he'll likely turn to someone else who understands (like his cute cubemate). And although it starts innocently, that kind of emotional intimacy can lead to trouble. Make a point to ask him how a difficult project is going or if anything funny happened that day. "That way, he'll be opening up to you instead of a female colleague he's working closely with," explains July. Besides, if you're well-versed in what's going on in his world, it'll be harder for him to pull that whole "I've got a big deadline -- must work late" excuse.
Stay on his mind. It's no secret that men are visual creatures. Take advantage of his dominant sense and
give him a photo of you two to place on his desk.
give him a photo of you two to place on his desk. Just make sure the pic captures a moment when you both were having a blast together (like on a skiing trip or at a concert). "The photo will have more meaning and be a constant reminder of just how much fun he has with you," says July. "Looking at it will boost his mood, and his loyalty."

[Athene]

Olen aina miettinyt sitä,että kannattaako koskaan ruveta moralisoimaan pettämistä tyyliin: "Minähän en sitten koskaan petä!".Totuus on kuitenkin se,että sitä ei voi mitenkään ennustaa sitä miten ihmissuhteet muotoutuu tai mitä niissä tapahtuu. En minäkään pettämistä hyväksy tai suvaitse,mutta kun tämä elämä on sellaista vuoristorataa,että oikein hirvittää.

[Asterix]

Olen aina miettinyt sitä,että kannattaako koskaan ruveta moralisoimaan pettämistä tyyliin: "Minähän en sitten koskaan petä!".Totuus on kuitenkin se,että sitä ei voi mitenkään ennustaa sitä miten ihmissuhteet muotoutuu tai mitä niissä tapahtuu. En minäkään pettämistä hyväksy tai suvaitse,mutta kun tämä elämä on sellaista vuoristorataa,että oikein hirvittää.

Hyvin sanottu.

[söpöliini]

Lopetin lukemisen sivulle 5, ja hyppäsin suoraan vastaamaan minäkin mielipiteeni. Tämä on vain OMA mielipiteeni: Kun astun suhteeseen, siinä on sama sitoutuminen kuin menisin aivioon. Eli silloin on myös TAHDOTTAVA. En leiki enkä pelaa omani, enkä muiden kustannuksella. Olen joutunut petetyksi sekä materiaallisella, että seksuaalisella puolella. Se ei tunnu hyvältä. silti en ole koskaan lähtenyt pettämään kostoksi. Mitä se hyödyttää?? Ei niin mitään. Kaikki on vain helvetin paljon sekavempaa sen jälkeen. Menettäisin myös arvoni naisena, että äitinä. Liikaa näen jatkuvasti ympärilläni tuhoutuneita avioliittoja, liittoja ylipäätään siitä, kuinka mies vielä vuosien jälkeen muistaa vain oman vaimonsa juoksut. En siis puhu omasta miehestäni, vaan ystävistäni. Saati se, että nainen kotona viimeisillään raskaana odottaa miestä baarista, joka onkin eksynyt hotellihuoneeseen toisen kanssa, koska oma niin lihava. En myöskään koe että kun ongelmia suhteessa tulee, pettäminen olisi helpotus, vaihtoehto, tai ratkaisu yhtään mihinkään. Olen myös hyvin seksuaalinen ihminen, aina olen pitänyt miehestä sekä itsestäni huolta. Se onkin sitten toinen asia, kiinnostaako miestä. En muutenkaan valita ja nipota asioista kotona, saati kavereista tai baarireissuista. En katso että parisuhde on rajoittavaa, vaikka siihen sitoudun 100-0, en menetä omaa vapauttani. Eli en koe menettäväni mitään jos elän yhden kanssa kerrallaan. Näiden asioiden vuoksi en pidä pettämistä luonnollisena käytöksenä. Olen myös ollut vakavasti sairaan miehen rinnalla. Suhde ei kaatunut sairauteen, vaan hänen pettämiseen ja siihen kuinka hän kohteli kuin tavaraa. Kaunis nainen--> yhtäkuin peniksen jatke. Mitä tulee henkiseen pettämiseen, miksi pitäisi pettää henkisesti? Sehän on itsensä pettämistä. Haaveillaan jostain mikä ei ole todellista, kuin että tehtäisiin siinä todellisessa elämässä suhteen eteen kaikki mitä tehdä voi. Itse koen että jos oma kumppanini haaveilisi jostain toisesta naisesta, niin miksi hän silloin on minun kanssani? Eli ottaa yhden naisen, haaveilee toisesta. Tämä johtaa tyytymättömyyteen, ei osata arvostaa sitä mitä rinnalla on, vaan katsotaan ohi kauas jonnekin missä on haavekuva jostain. Mistä? jostain paremmastako? Kunnes ihminen vanhennuttuaan tajuaa jahdanneensa vain jotain kuvaa, hetkeä. Kuin että olisi nähnyt ja elänyt ne hetket omansa rinnalla toista ja itseä kunnioittaen. Maailma on niin pinnallinen tällä hetkellä, että fyysinen/henkinen petos on pakotie ihmisen omasta tuskasta jonnekin mikä ei ole totta. Aivan kuin petos pitäisi arjen pystyssä paremmin, kuin että katsoisi omaa puolosoaan ja NÄKISI HÄNET: Rakastaisi ja haluaisi juuri sitä minkä on itse valinnut. Olisi onnellinen juuri siitä kenet on saanut. Näen omassa kumppanissani tuskallisesti huonoja puolia, onneksi hyviä puolia, näen hänet, sitä miestä olen sitoutunut arjessa ja haaveissani katsomaan. Rakastamaan ja tahtomaan. Te jotka myös unia tulkitsette: Olen nähnyt aina vain seksuaailisia unia omasta miehestäni. Olen myös eräässä unessa kieltäynyt vieraan miehen ehdotuksesta seksiin, sanonut että ei kiitos, olen suhteessa. Mitä unet sitten oikeasti viittaa, en tiedä, mutta aamulla ihmettelin että jopa unessa olen uskolinen omalleni. Ja tunsin siitä valtavaa onnellisuutta. En tosiaankaan saa omassa suhteessa omaltani sitä huomita mitä kaipaisin, mutta en hae sitä myöskään muualta. Matka peilin eteen kertoo, että olen viehättävä, suht fiksu, kunnianhimoinen, jne... Osaan kertoa ne itselleni. Elämä on ylämäkeä ja alamäkeä, mutta tarviiko siitä tehdä helvettiä? Eli itse katson täysin inhimilliseksi yrittämisen, ja jos homma ei kertakaikkiaan toimi, älyllisenä olentona voin tehdä osaltani asiat fiksusti ja oikein. Toinen puoli onkin sitten vastuussa omista tekemisistään. Ja onneksi moraalini on korkea, siitä olen onnellinen. Mitä enemmän näen tuskaa ja pahaa tekoa toisia kohtaan, sen onnellisempi olen tiestä minkä jo nuorena valitsin. Anteeksi jos jotakuta loukkasin, jokainen siis eläköön kuinka tahtoo. Jokainenhan sitä lopuksi teoistaan vastuun kantaa.