seuraava »

[Minerwa]

kai oon tällä hetkellä sillä tasolla, että voisin istua mietiskelemässä hyvin tarkkoja ajatuskulkuja kaatopaikalla

Ei muuten välttämättä huono idea    Jos kerran joskus on mentävä kauas päästäkseen lähelle, miksei sitten selkeyttä ja tasapainoakin voisi etsiä kaaoksen keskeltä...? Aina parempi, jos voisi samalla kipata turhat ajatuksetkin sinne kaatopaikalle, pääparkaa rasittamasta  :

Ukkeli on  , niin vaikka herra välillä saattaa puuttua johonkin pikkuasiaan ja viilata sitä aikansa, niin on loppupeleissä kyllä aika rento kaveri, kämppä on kuin pommin jäljiltä ja villakoirat nurkissa ei haittaa..

Kuulostaa tutulta! Meillä asuu myös  , jolla myös stelliumi  :ssä. Siisteys ja järjestys on enemmänkin sellainen päänsisäinen juttu, eikä villakoirista niin väliä (onneksi!). Mutta se, mikä tehdään, tehdään sitten kunnolla. Vaikka järjen ääni yleensä aina voittaakin, tunteellinen  :kin löytyy pinnan alta.

[K-NRJ]

Tuosta Neitsyestä tuli mieleen eräs ystäväni,  -mies. Aina kun ajattelen häntä, yhdistän hänet vaistoimaisesti Kaloihin koska hän juo kuin sieni, on erittäin luova, unelmoiva ja taiteellinen. Eipä juuri neitsytmäisiä ominaisuuksia. 

Olen myös huomannut tuon saman mitä Lilli aikaisemin mainitsi että useat Neitsyt-miehet juovat aika paljon. Eikös Baddingkin ollut Neitsyt? Jos en ihan väärin muista... 

* muoks. Kävin tarkistamassa ja kyllä oikein muistin, Rauli "Badding" Somerjoki oli Neitsyt. Ujo, kiltti, poikamainen, mutta äärettömän herkkä, taiteellinen, juoppo.

[Tiigris]

Mä olen huomannut että veikkaan aina väärin oinaiden ja vesimiehien kohdalla...
Ensivaikutelman perusteella luulen oinaita veskareiksi ja veskareita oinaiksi...

Itsessäni tunnistan kyllä paljon jousimiestä, mutta olenhan  ja ykköshuoneessa mulla on Uranus jousimiehessä.

[Atomi]

Vastamerkki  on äitini, jota vastaan taistelin 40 vuotta. Nyt tulen hänen kanssaan oikeestaan loistavasti toimeen, vaikka hän minua joskus yhä ärsyttää. Karmavelkaa varmaan, mutta myös anoppi on  .     Tosi vaikeeta tunnistaa rapua itsessäni, kun kuvittelen sen olevan perhekeskeinen merkki. Kuitenkin jotain rapumaista mussa täytyy olla, koska arvostan perhettä todella paljon. Sellaista mafiatyylistä ( ja  ) "veri on vettä sakeampaa" -juttua. 

[Esmiralda]

Kun vihdoin on aikaa enemmän istua tässä ja selata näitä mielenkiintoisia aiheita, niin tässäpä yksi niistä!

Onko totta muuten, kun olet kuullut, että vastamerkki on mennyttä elämää, joka vielä vaikuttaa? Jos nyt taas tästä vaelluksesta... :

Katselin erästä tietopakettia, jossa näistä pareista puhutaan. Kuten Lillilläkin tuo muuttuvan voima noissa merkeissä, joustavia mutta joskus levottomia? Ajaako jousimies sinua liian laajalle välistä? Riittääkö jalat?

Minulla on tuo rapu ja takana kauris, joka varmaan osoittaa minulle tietynlaista vaikutusvaltaa, josta väliin olen ihmeissäni. Kun rapu vain haluaisi itseksensä oleskella ja haaveilla. Ja sitten huomaa olevansa vastuussa jostakin mikä vain huomaamatta rakentui ympärille. Rapua vain alkaa painaa liiallinen vastuunkantaminen, mikä kauriille on kuitenkin hyvin ominaista taitoa.

[Esmiralda]

Rovattarella oli tuttua tekstiä!

Eikö se ole niinkin, että vastamerkki sopii kumppaniksi hyvin. Minulla rapuna on paljon ystäviä kauriissa, kuten miehenikin.

Mutta mitähän tällä tarkoitit?

Minulla itselläni ei ole Ravun merkissä kuin Vertex. Paljonkohan se vaikuttaa siihen, että Rapujen seurassa on aina hirveän helppo ja vaivaton olla, jotenkin niin tutunoloisia heti alkuunsa.

[Esmiralda]

Täällä yksi vastamekki härkä ja kun sattuu tuo nouseva merkkikin härkään niin aika paljon härkämäisiä piirteitä löytyy. Varmaan suurin haave olisi asua maalla eläinten keskellä ja samalla siinä hyöriä sormet mullassa pottuja istuttamassa. Koulutuksen olen saanut taiteelliseen ammattiin. Materialismi on kyllä yksi mitä en allekirjoita ollenkaan.

Tuleepa mieleen tuosta materialismista sen toinen puoli, henkinen omaisuus, josta voi myös pitää lujasti kiinni. Miten on taiteessasi arvomaailma? Onko sinulla tietyt tyylit, mitä hyväksyt ja taas jotakin mitä et. Skorpioni voi tuossa olla hyvin paljon periaatteita vahvistava tai sitten toisin, niitä rikkova.

[*Kide*]

Jos vastamerki on entistä elämää, onko myös  lle myös vastamerkki vaikuttanut aikaisemmin? Hmmm... silloinhan sitä kulkisi vain samojen merkkien välillä, ehkäpä juuri syntymähetki onkin aina uniikki  :

Itselläni on vastamerkkinä  ja löydän tämän peruspiirteen (tasapainoilu) kyllä itsestäni... jos jokin juttu ei kulje hallitusti ja niin kuin olen sen ajatellut, nostaa  raivon 0-100km/s. uskomattomalla vauhdilla -stressikäyrän räjähdys vaara alueelle  Mutta tuota jatkuvaa tasaista ja turvallista elämää ei myöskään saa olla 
Juuri tuo  ehkä estää minua ajautumasta ihan älyttömyyksiin ja siksi kai olen onnistunut  piirteistä huolimatta selviyymään murrosvaiheista ilman pahempia kolhuja ja rakentamaan varsin pitkän ja vahvan liiton iästäni huolimatta  Ukkoni kun on   

[Esmiralda]

Oikeassa taidat olla, Jaspis,  vähän hassua tuo olisikin. 

Jos se olikin niin, että edellinen merkki oli sitä edellistä touhua.

Ja silloinkin kulkisimme järjestyksessä eräänlaista taivaanrannan kehää. Ei kai se niin kulje.
Mutta tämä taitaa nyt olla vähän ohi topicin.

[Neela]

Jahas, meikäläisen vasta merkki olisi "vahvasti"  Kun tuo  ja  on  ja  löytyy vielä  .  Stelliumkin on neitsyen ja vaa'an merkeissä.
Kalathan saavat siis minut hermostumaan tyystin  : ... ja tietysti huomaan itsessäni valtavasti "taivaanrannanmaalaria" ikuista unelmoijaa, jolle konkreettisten asioiden tekeminen jää viimetinkaan ja  näkyy sitten siinä, että kun tekemään aletaan, tehdään kunnolla. Hillitöntä juopottelua tai muidenkaan nautintoaineiden ylenmääräistä käyttöä ei minulla ole ollut, mutta en olekaan mies. 

[K-NRJ]

Vastamerkki  on äitini, jota vastaan taistelin 40 vuotta. Nyt tulen hänen kanssaan oikeestaan loistavasti toimeen, vaikka hän minua joskus yhä ärsyttää.

Täällä myös Kauris, jolla on Rapu-äiti jonka kanssa elämä onkin ollut sellaista taistelua että!!! Siinä on todellakin ihminen, jota olen sekä vihannut että rakastanut yhtä aikaa, vaikka pahoina aikoina viha on tullut läpi pahan kerran. Vaikea suhde kaikenkaikkiaan, eikä se ole tästä juurikaan parantunut.

Mielenkiintoista tässä on se, että tämä nykyinen kihlattuni on myös Rapu, ja hänen kanssaan ei ole yhtään vaikeaa. Jos on, niin se liittyy hänen  -painottuneisuuteensa.

Niin, Atomi: Miksi tulet nyt äitisi kanssa toimeen? Kumpi teistä on kehittynyt?

[^^Queen Nefertiti^^]

Miten plutolainen voi olla ei-vaikea?

Kaksonen ei ole kai vaikea minulle, ei vaan tunnu vakaalta.

[Minerwa]

Plutolainen voi olla oikeissa olosuhteissa varsin ihanakin    Siis oikeasti. Silloin  tulee näkyviin nimenomaan sellaisena sisäisenä voimana, jämäkkyytenä ja syvällisyytenä, seksuaalisuutta tietenkään unohtamatta. Elämäni tärkeimmät ihmiset ovat jostain kumman syystä olleet  -nousuisia 

Kalathan saavat siis minut hermostumaan tyystin  : ... ja tietysti huomaan itsessäni valtavasti "taivaanrannanmaalaria" ikuista unelmoijaa, jolle konkreettisten asioiden tekeminen jää viimetinkaan ja  näkyy sitten siinä, että kun tekemään aletaan, tehdään kunnolla.

Tuli tuosta hermostumisesta mieleen, että ehkä ne hermostuttavimmat asiat ovat niitä omia piilossa olevia puoliamme ja siten kaikkein ärsyttävämpiä...  :  Olen huomannut saman  -rintamalla.

[Atomi]

Niin, Atomi: Miksi tulet nyt äitisi kanssa toimeen? Kumpi teistä on kehittynyt?

Ollaan varmaan molemmat tultu vanhoiksi.    Suurin syy on mielestäni se, että äti oli erittäin itsepäinen ja manipuloiva koko ikänsä. Sellainen sota-ajan lapsi, joka menee vaikka läpi harmaan kiven ja hänen tahtonsa kyllä toteutuu. Hän ei silloin juurikaan näyttänyt esim. suuttumusta, vaan vaihtoi puheenaihetta jos jostain olin eri mieltä. En siis voinut selvittää yhtään mitään silloin hänen kanssaan. Sitten hän liukastui n. 65-vuotiaana ja sai pieniä aivoverenvuotoja, joista toipui ihan hyvin. Tämän jälkeen kuitenkin hänen persoonallisuutensa muuttui siinä suhteessa, että hän näyttää nyt tunteensa estottomasti. Nyt siis riiteleminen jopa johtaa johonkin eli enää ei tarvitse "pitää vihaa" vaan asian voi joka kerta selvittää heti. Me varmaan riitelemme kaikkein eniten, mutta äitikin sanoo että on mukavaa, kun saa riidellä jonkun kanssa. Minäkin aina sanon, että parempi vaikka vähän huutaa nyt kuin mököttää kolme viikkoa tai vihata viisi vuotta. Joskus taidamme huutaa toisillemme ihan huvikseen, mutta nykyisin halataan tosi paljon ja se on tullut vasta tämän äidin muutoksen jälkeen tavaksi. Varmaan siis äiti on kehittynyt enemmän ja minä siinä oppilaana mukana. 

[Ajatus]

Tämä on mielenkiintoinen ketju, koska vastamerkin miettiminen on varsin valaisevaa joskus. Nykyään ajattelen itsekin merkkejä enemmän pareina kuin aikaisemmin, ikään kuin kahtena ääripäänä samasta jatkumosta.

Auringon vastamerkkini on . Omaan ystäväpiiriini tai perheeseeni ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut aurinko-Neitsyitä, poikkeuksena ainoastaan yksi poikakaveri teini-iässä (jonka huone oli aina kuin pommin jäljiltä, mutta jolle henk.koht. hygienia oli äärimmäisen tärkeää). Miehen ystävissä on yksi miespuolinen , hän on britti ja oikein hauskaa, kohteliasta ja verbaalisesti lahjakasta seuraa. Hänellä on muuten myös hauskoja ja hiukan erikoisia inhon kohteita kuten tuolla ex-poikaystävälläkin.

Itsessäni tuo vastapooli näkyy ainakin pikkutarkkuutena, tosin nousu-Kauriskin sitä varmaan avittaa. Bongaan teksteistä kielioppivirheet ja suoristan taulut ja matonhapsut. Samoin pukeutumisessa huomaan aina (sekä itseltäni että muilta), jos vetoketju on auki, housunlahje jäänyt kengän sisään tai muuten vaan joku kohta repsottaa. Huomaan siis kyllä "virheet", mutta toisaalta kun en ole , en välttämättä läheskään aina välitä niistä. Töissä tästä taipumuksesta on toki hyötyä, mutta joskus se ärsyttää itseänikin ja toivon että voisin lukea esim. paikallislehteä tai nettiä takertumatta joka ikiseen lapsukseen. Tyytyväinen näistä neitsytmäisistä ominaisuuksista olen viimeksi ollut seminaarityötä kirjoittaessani - eipähän tarvitse miettiä enää kielenhuoltoa kaikkien niiden hemmetin lähdeviitteiden lisäksi.

Mieheni ja hänen veljensä ovat muuten vastapari: ja . He ovat monissa asioissa kuin eri planeetalta, mutta toisaalta taas hyvinkin samanlaisia. Samanlainen pari löytyy myös omasta perheestäni: isäni ja veljeni.