seuraava »

[tuulenviemää]

Tuntuu että kokoajan mennään vain huonompaan suuntaan; rikollisuus, sodat, saasteet ja väkivalta lisääntyvät lisääntymistään.

Suomessakin kokoajan lisääntyvät mielenterveydenongelmat ja väkivalta täyttävät lehdet ja uutiset.

Optimistisuus, joka on ollut suurin voimavarani ja kiinteä osa persoonallisuuttani uhkaa nakertua pois.
Ennen jaksoin aina uskoa parempaan maailmaan, mutta lähellä on että olen menettämässä toivoni.

Olen todella herkkä, sympaattinen, ja itken herkästi kun kuulen maailman pahuuksista, näin on aina ollut, mutta ennen jaksoin uskoa. Nyt on tuon uskon tilalla kylmä realismi ja valtava pelko. Tuntuu että kaikki luottamus ihmisiin on mennyt, en luota enää ollenkaan vieraisiin ihmisiin. Pelkään lapseni puolesta, millaiseen maailmaan olen hänet tuonut.

Tiedän että pelon vastakohta on rakkaus, mutta on hyvin vaikea ammentaa sitä kaiken keskellä.

Mistä te saatte voimaa? Miten jaksatte uskoa? Onko tällä kaikella todella syvempi merkitys?

[Esmiralda]

Ehkä olet ihan oikeanlainen ihminen; välität, huomioit, et ajattele pelkästään itseäsi, olet hellä äiti!

Sanotaan, että 'sielut' haluavat kilvan tulla juuri planeetta Maahan, koska se elämä on aivan jotain erityistä.

Tätä ei tarvitse uskoa! Mutta miksi elämä sittenkin on niin tärkeää.

Katselin mieheni kanssa juuri tänään dokumentin eräästä suomalaisesta naislääkäristä, joka on laittanut henkensä alttiiksi auttaakseen afgaaneja. Sanoo, että on hyvä elää, kun voittaa pelon. Ja ehkä se onkin suurin haasteemme.

Ymmärrän huolesi, kun olet nuori äiti. Se on äitiyden ihanaa herkkää rakkautta ja huolenpitoa. Se herkistää ja sillä on suuri merkitys vastuun kantamisessa ja velvollisuudessa.

Ole ylpeä siitä! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Koska en seuraa tilastoja ja luon omaa maailmaani, en koe maailmaa sen pahemmaksi kuin keskiajalla. On sanottu että asiat kärjistyy ja sitten paranee. Vaikka näinkään ei kävisi, en koe kaiken pahenevan, siksi koska keskityn itse luomaani ja olen mukavien ihmisten seurassa. Eli objektiivisesti, minusta mikään ei ole pahemmin kuin hetki sitten.

Ainoa mikä häiritsee on keskimääräinen rakkauden puute ihmisten välillä, mutta se lienee just tää planeetan luonne. Onhan sitten ne muutamat hyvät tutut - tai niitä on aika paljon - ja henkiolennot.. ja ryhmät.

Tapasin taas mukavia ihmisiä tänään. Ehkäpä pelot vetävät henk koht maailmaan pahoja asioita, positiivinen ajattelu hyviä. Varoa kannattaa, olen henk koht tasolla nimenomaan pettynyt moniin, mutten suinkaan pelkää kaikkia tms.

Lapsia pitää tietty suojella ja pyytää enkelit matkaan.

[Lionheart]

Maailmassa on just niin paljon pahaa, epätoivoa, pelkoa ja vääryyttä kun vaan jaksaa luetella. Samoin yhtä paljon hyvää, toivoa, rakkautta ja oikeutta.

Mä käytän sitä välinpitämätöntä tapaa, "poissa silmistä, poissa mielestä". Asiat, joihin mä en voi vaikuttaa ei yksinkertaisesti sitten vaan kuulu mulle. Pieni ihminen ei yksin voi sotia lopettaa tai nälänhätää poistaa vaikka kuinka uskoisi, että kaikki on mahdollista. Kyynisyys ja kylmyys paistaa läpi tästäkin tekstistä.. Mutta aina autan kun voin ja kun pyydetään.

Mutta niin. Jokainen voi päättää pyöriikö maailman mukaan vai ottaako ohjat omiin käsiinsä ja luo sen oman maailmansa, josta WS puhui.

Kun katsoo yli niiden negatiivisten asioiden, niin saattaa nähdä, että elämässä on myös paljon kaikkea hyvää ja kaunista.

Ehkäpä pelot vetävät henk koht maailmaan pahoja asioita, positiivinen ajattelu hyviä. Varoa kannattaa, olen henk koht tasolla nimenomaan pettynyt moniin, mutten suinkaan pelkää kaikkia tms.

Lapsia pitää tietty suojella ja pyytää enkelit matkaan.

Pelko luo mörököllejä alitajuntaan, todistettu fakta.
Lapsia pitää suojella, mutta samalla hellästi opettaa pärjäämään tässä maailmassa. Tän mestan tavat tulee kumminkin tutuiksi, joten pehmeä lasku takaa aina paremman tuloksen kuin suora heitto leijonille.

Ja mitä minä muka tietäisin, kakarahan vasta itekin, enkä yritä nyt antaa mitään kasvatusvinkkejä  :

Voimaa mä ammennan kokemuksista ja kiitollisuudesta. Oon kiitollinen siitä, että mä saan olla täällä. Siitä, että aurinko nousee joka aamu ja mulla on mahdollisuus nähdä se. Mulla ei oo myöskään tapana lannistua. Yksinkertaisesti ajattelemalla there's nothing that could break me down..

Tällaisena itsekeskeisenä idioottina siis pärjää melko hyvin nykymaailmassa. Mitään en muuttais.

[Ippuska]

Tuntuu että kokoajan mennään vain huonompaan suuntaan; rikollisuus, sodat, saasteet ja väkivalta lisääntyvät lisääntymistään.

Suomessakin kokoajan lisääntyvät mielenterveydenongelmat ja väkivalta täyttävät lehdet ja uutiset.

Optimistisuus, joka on ollut suurin voimavarani ja kiinteä osa persoonallisuuttani uhkaa nakertua pois.
Ennen jaksoin aina uskoa parempaan maailmaan, mutta lähellä on että olen menettämässä toivoni.

Olen todella herkkä, sympaattinen, ja itken herkästi kun kuulen maailman pahuuksista, näin on aina ollut, mutta ennen jaksoin uskoa. Nyt on tuon uskon tilalla kylmä realismi ja valtava pelko. Tuntuu että kaikki luottamus ihmisiin on mennyt, en luota enää ollenkaan vieraisiin ihmisiin. Pelkään lapseni puolesta, millaiseen maailmaan olen hänet tuonut.

Tiedän että pelon vastakohta on rakkaus, mutta on hyvin vaikea ammentaa sitä kaiken keskellä.

Mistä te saatte voimaa? Miten jaksatte uskoa? Onko tällä kaikella todella syvempi merkitys?

Älä KOSKAAN menetä Uskoasi, se ON ainut mitä tarvitaan 
.. sekä toivo, rakkaus 

[Eileithyia]

Tuntuu että kokoajan mennään vain huonompaan suuntaan; rikollisuus, sodat, saasteet ja väkivalta lisääntyvät lisääntymistään.

Suomessakin kokoajan lisääntyvät mielenterveydenongelmat ja väkivalta täyttävät lehdet ja uutiset.

Optimistisuus, joka on ollut suurin voimavarani ja kiinteä osa persoonallisuuttani uhkaa nakertua pois.
Ennen jaksoin aina uskoa parempaan maailmaan, mutta lähellä on että olen menettämässä toivoni.

Olen todella herkkä, sympaattinen, ja itken herkästi kun kuulen maailman pahuuksista, näin on aina ollut, mutta ennen jaksoin uskoa. Nyt on tuon uskon tilalla kylmä realismi ja valtava pelko. Tuntuu että kaikki luottamus ihmisiin on mennyt, en luota enää ollenkaan vieraisiin ihmisiin. Pelkään lapseni puolesta, millaiseen maailmaan olen hänet tuonut.

Tiedän että pelon vastakohta on rakkaus, mutta on hyvin vaikea ammentaa sitä kaiken keskellä.

Mistä te saatte voimaa? Miten jaksatte uskoa? Onko tällä kaikella todella syvempi merkitys?

Tuo kuulosti aika paljon siltä, mitä itse tunnen.

Minua se vaan ei aina koskettanut samoin kuin nyt. Minäkin jaksoin uskoa parempaan ja ihmiskunnan hyvyyteen, mutta nykyään tuntuu, että läpeensä paha tämä joukkio on. Tai ainakin suurin osa ja ne jotka ei ole, kärsii siitä. Oikeutta ei jaeta kyllä.. Moni julmuri pääsee kuin koira veräjästä. Minä en pelkää, mutta tunnen turhautuneisuutta varsinkin päättäjiä kohtaan jotka eivät toimi tarpeeksi tehokkaasti saatikka sitten välitä niistä asioista joilla oikeasti olis merkitystä.  

Niimpä, maailma ei ole kummoisempi kuin viisisataa vuotta sitten ja sekös tässä pänniikin! Eikö ne jo opi, että tällanen peli ei vetele!   No olenhan minä kiitollinen niistä hyvistä asioista, mutta harmittaa, että kaikilla niitä ei ole vaikka niillä on siihen oikeus.

"Mä käytän sitä välinpitämätöntä tapaa, "poissa silmistä, poissa mielestä". Asiat, joihin mä en voi vaikuttaa ei yksinkertaisesti sitten vaan kuulu mulle. "

Kun suurinosa ajattelee noin, ei ihme että tää maapallo on niin pahassa jamassa kuin nyt. Mutta jos kaikki ajattelisivat, että toisten huoli kuuluu mulle ja että voin vaikuttaa ja auttaa.. Maailma olisi paljon parempi paikka elää.

[Ippuska]

...  Mutta jos kaikki ajattelisivat, että toisten huoli kuuluu mulle ja että voin vaikuttaa ja auttaa.. Maailma olisi paljon parempi paikka elää.

Eileithyia, niinpä!

Me ei vaan vielä oikein ymmärretä sitä, miten SUURI vaikutus (ja apu?) ON jokaisen yksilön omilla "pienillä" jokapäiväisillä valinnoilla.
Pienistä puroista kasvaa suuri virta 
 

[Lionheart]

"Mä käytän sitä välinpitämätöntä tapaa, "poissa silmistä, poissa mielestä". Asiat, joihin mä en voi vaikuttaa ei yksinkertaisesti sitten vaan kuulu mulle. "

Kun suurinosa ajattelee noin, ei ihme että tää maapallo on niin pahassa jamassa kuin nyt. Mutta jos kaikki ajattelisivat, että toisten huoli kuuluu mulle ja että voin vaikuttaa ja auttaa.. Maailma olisi paljon parempi paikka elää.

Niinno mun pointtinihan tässä oli se, etten voi yksin lopettaa tyyliin sotia ja väkivaltaa. Jokapäiväisillä valinnoillani, joista Ippuska puhui, kyllä pyrin siihen, että en tuota tietentahtoen mitään pahaa ihmiskunnalle tai tälle planeetalle  Ainut mistä mua voi syyttää on tuo moottoriharrastus, mutta siinäkin mennään koko ajan ekologisempaan suuntaan..

Mä käytän sitä välinpitämätöntä tapaa, "poissa silmistä, poissa mielestä". Asiat, joihin mä en voi vaikuttaa ei yksinkertaisesti sitten vaan kuulu mulle. Pieni ihminen ei yksin voi sotia lopettaa tai nälänhätää poistaa vaikka kuinka uskoisi, että kaikki on mahdollista. Kyynisyys ja kylmyys paistaa läpi tästäkin tekstistä.. Mutta aina autan kun voin ja kun pyydetään.

[Atomi]

Samaa ahdistusta olen kokenut kuin tekin, mutta olen sottaillut ettei maailma ehkä kuitenkaan ole entistä pahempi paikka. Luulen, että media kuvaa maailman pahuutta ja luo mielikuvan, että menemme huonompaan. Jos miettii historian havinoita, niin ainahan maailma on ollut epäoikeudenmukainen ja joukkoteurastuksia yms. on ollut.    Itse päätin selviytyä pienen ihmisen tavalla eli vanha ohje "laitan hyvän kiertämään" on tapani elää. Näin siksi, että uskon sen olevan paras keino todella lisätä hyvyyttä maailmassa. Kuten Lionheart kirjoitti, emme voi korjata maailman vääryyksiä. Siksi ajattelin tehdä sen minkä voin eli autan lähinnä olevaa ja sinne saakka mihin minun taitoni yltävät. Mitä useampi tekee siten, niin lumipallo vain kasvaa vieriessään.....syntyy valtava hyvien tekojen verkosto....

                      

[^^Queen Nefertiti^^]

Kyllä se pahuuden pystyy välttämään aika hyvin, vaikkei täysin omassakaan elämässä. Pahuus on yleensäkin asia joka pitää kohdata itsessä. Sille voi myös nauraa. Mutta pääsääntöisesti OMAAN elämään saa sitä, mitä säteilee ympärille.

[Aries77]

miten selvitä maailman pahuudesta...?


tuo on se kysymys jota olen miettinyt ihan kouluiästä saakka.

muistan lapsuudessani uutisia katsoessa, aina oli jossakinpäin maailmaa taas kuollut niin ja niin monta viatonta ihmistä ties missä pommi iskussa...ihmettelin aina MIKSI haetaan "ratkaisuja" viattomien ihmishenkien varjolla...
nuo oli aina kivuliaita pohdiskeluja. lapsuudestani on myös yksi hyvin vahva muisto siitä kun olin hieman vahingossa nähnyt jonkin dokumentin juutalaisvainoista...olin varmaankin jtn 7vuotias...silloin mieleeni jäi nimi hitler ja hänen tekonsa...yhtenä iltana kysyin isältäni miksi hitler oli niin julma...
voitte kuvitella että siitä syntyi pitkä keskustelu, ja ihan alkuun selvitettiin se miten olin koko dokumentin edes nähnyt kaikkine kauhukuvineen...   
mutta se oli hetki jolloin minulle selvisi että ihmiset eivät olekaan niin kilttejä ja mukavia kun lapsen silmin oletti...onneksi isäni on aina ollut hyvä keskustelemaan asioista, ja olen saanut käydä mieltäni askarruttavia asioita hänen kanssaan läpi. 

ja kyllä tämän maailman seuraaminen kaikkine pahojen asioiden kanssa on joskus kovin sydäntä särkevää!

välillä tekisi mieli nousta korkealle pilviin ja huutaa jonkin megafonin kautta koko maailmalle että alkakaa nyt jo rakastamaan toisianne ja lopettakaa kaikenmaailman pahat teot !!!


  :smitten:sieluihinne !!!