seuraava »

[Sekhmet]

  Tänään klo 21:05 TV1 A-studio, jossa ruvetaan vihdoin purkamaa "professonaalin" lääkemyynnin edistäjän Pekka Puskan, ja kansanterveyslaitoksen edesottamuksia.

Kumpa saisi muutkin turhat pillerinmyyjät kuriin, ja ihmiset terveille ruokatavoille

[t.touhula]

Onneksi 20 vuodessa on tapahtunut paljon edistystä lääkityksen saralla. Useita turhia lääkekuureja ja muutamia uusia peräkkäin kunkin sivuoireisiin syöneenä uskon vakaasti, että vain ja ainoastaan ihmisten (=potilaiden) oma aktiivinen puuttuminen aiheeseen antaa uutta potkua lääkemääräysten ylitarjontaan.

Valvontaa aiheessa tuleekin olla, paljon nykyistä enemmän,  niin toivon ja uskon.

Kunnollinen ruokailu onnistuu vain ja ainoastaan vanhempien vastuunotolla kotiruokailusta. Nuoret on monessa perheessä jo kauan sitten ulkoistettu, samoin vastuu heistä.
Kiitos tästä kuuluu yksinomaan hurmuri-Manun hoville ja nimenomaan Manulle itselleen. Hän tahtoi kaikki rouvaat töihin ja lasten kasvatuksesta vastuun tarhan tädeille.
Manu ei vaan osaanut laskea, että hoitopäivän pituus on vain 33,33% päivän tunneista. Kun hoitopäiviä on vain viisi seitsemästä, eikä tämä toimi koko vuodenkierron ajan, jää lapsi vaille pitkäjänteistä kasvatusta ja arkipäivän huolenpitoa, siinä yhtenä tärkeänä osana ravinnosta huolehtiminen.

Kun lapsi oppii vetelehtimisen ja roskaruoan syönnin yhtenä kaveripiirin tapoihin kuuluvista riiteistä kokakola-pulloineen, on kierre valmis. Ensimmäiset tällaisen 'kasvatuksen' saaneista ovat jo kovastikin perheen vanhempia. Itsekin vailla osaamista ja ymmärrystä oikeasta hoidosta sekä terveestä ravinnosta.

On hyvä, että näitä keskusteluja käydään ja tietoa levitetään. Eriytyminen yhteiskuntaluokittain ja samankin koulun oppilasryhmistä johtaa monien lasten epäterveeseen ravintokasvatukseen ja sitä kautta sairasteluihin. On se vaan pieni ihmistaimi oppimattomien ja viinaanmenevien pilleriuskovaisvanhempien perheissä niin kovasti apinoiva, ettei hyvä esimerkki olisi lainkaan pahitteeksi.

[Sekhmet]

Onneksi 20 vuodessa on tapahtunut paljon edistystä lääkityksen saralla. Useita turhia lääkekuureja ja muutamia uusia peräkkäin kunkin sivuoireisiin syöneenä uskon vakaasti, että vain ja ainoastaan ihmisten (=potilaiden) oma aktiivinen puuttuminen aiheeseen antaa uutta potkua lääkemääräysten ylitarjontaan.

Huh mitä puheita

Juu paljon on pillerikauppiaiden mielestä edistynyt 20 vuodessa, kun lääkemyynti on sinä aikana kolminkertaistunut.

[t.touhula]

Onneksi 20 vuodessa on tapahtunut paljon edistystä lääkityksen saralla. Useita turhia lääkekuureja ja muutamia uusia peräkkäin kunkin sivuoireisiin syöneenä uskon vakaasti, että vain ja ainoastaan ihmisten (=potilaiden) oma aktiivinen puuttuminen aiheeseen antaa uutta potkua lääkemääräysten ylitarjontaan.

Huh mitä puheita

Juu paljon on pillerikauppiaiden mielestä edistynyt 20 vuodessa, kun lääkemyynti on sinä aikana kolminkertaistunut.

Just just!

Ymmärsitpä asian kääntäen verrannollisena. Puhuin edistyksestä muussa kuin rahassa mitattuna. Rahallinen arvo lääkkeiden myyntiluvuissa on toki noussut huimasti, mutta niin on noussut kaikkien muittenkin ostettavien tavaroitten ja 'tuotteiden' arvo kautta linjan - euroon siirtymisen jälkeen varsinkin. (Totta. Kirjoitin tarkoitushakuisesti hiukan provosoivan loppulauseen tuohon eilen.)

...vain ja ainoastaan ihmisten (=potilaiden) oma aktiivinen puuttuminen aiheeseen antaa uutta potkua lääkemääräysten ylitarjontaan. ...
-----
Jätin tästä lauseesta lukijan havaintokykyyn luottaen pois osan
' ,jotta turhat reseptit jätetään kirjoittamatta, tai että lääkkeenä käytetään lyhytaikainen tehokas täsmäkuuri ja siten mahdollistetaan elimistön oma kyky toipumisen edistämiseen.'
Aiemminhan koululääketieteen piirissä ei jätetty mitään mahdollisuutta elimistön omalle puolustuskyvylle, jolloin lääkkeet vahingoittivat potilasta pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Nykyisin moni lääkäri pyrkii toimillaan ja potilasta ohjeistaessaan jo tukemaan synteettisiä lääkkeitä määrätessään mahdollisimman nopean toipumisen, myös lääkkeen sivuvaikutuksista. On sitten potilaan oma asia käyttääkö hän suositellun mutta reseptivapaan jälkihoidon hyväkseen.

Itse käytän säännöllisesti luontaistuotteita synteettisten lääkkeitten ohessa, enkä voisi näin hyvin ilman toista tai toista. Lääkärini tukee menettelyäni ja hänkin saa tutkimustulosta toisten potilaitten terveellisemmän hoidon taatakseen. Useampi lääkäri kuuntelee kokemuksiani mielellään ja heistä tapani hoitaa itseäni on sveditistisesti sanottuna varsin imponoivaa.
- - -

Nämä täsmäkuuri-lääkkeet vaan ovat uudempaa tuotantoa ja siksi useita (jopa kymmeniä) kertoja kalliimpia kuin lääkkeet, joille mikrobit (=virukset ja bakteerit) ovat jo kehittäneet vasta-aineensa. Eli lääkkeille on muodostunut resistenttejä mikrobikantoja, jolloin vanhan halvan aiemmin hyvin toimineen lääkkeen syömisestä / käyttämisestä /hengittämisestä ei ole potilaalle mitään  hyötyä vaan enemminkin haittaa, kun sairauden / oireiden aiheuttaja edelleen jatkaa jytäämistään elimistössä. Oireet vain painuvat syvemmälle kudoksiin, kun käytetään lääkettä, joka ei tapa/ estä sairauden aiheuttajaa lisääntymästä potilaan elimistössä.

Kerron huomioitani lääkkeitten testausmenetelmää seuranneena laboratoriossa sinä aikana, kun itärajan takaa tuotiin maahamme takaisin silloisille lääkkeillemme resistenttejä tuberkuloosi-kantoja. (Suomestahan tuberkuloosi oli jo saatu häviämään, paitsi kroonikkopotilailla silloin tällöin esiintyi, kun keuhkot toimivat vajaateholla jatkuvasti makuutetuilla vanhuksilla.)
Luit aivan oikein: USEITA ERI KANTOJA, jotka olivat muodostaneet vastustuskyvyn tehokkaille sen aikaisille täsmälääkkeille. Hoito oli (in USSR) jätetty kesken joko rahapulassa tai huumausaineitten tai alkoholin käytön tms yhteiskunnasta ulkoistumisen syystä. (USSR.ssa oli miliisillä oikeus noutaa sairas ihminen hoitoon, jos ja kun vain tavoittivat hänet. Samoin oli toki Suomessakin. Ja on vieläkin, jos tämä jatkaa minkä tahansa taudin tartuttamista.) Suuri osa oli haaraliikkeenharjoittajia, joita suomalaismiehet importoivat kotihengettärikseen. Valitan! Tämä on täyttä totta.

Lääkkeitten hinnat (ja sitä kautta vuositasolla lääkemyynnin konaissumma) pomppaavat taivaisiin mm siksi, että ns. uuden polven lääkkeitä tuotetaan, jotta sivuvaikutukset saataisiin pysymään kohtuutasolla. Kokonaan sivuvaikutuksetonta lääkettä ei ole olemassa.

Itse joudun syömään/hengittämään loppuikäni lääkkeitä kroonisen sairauden vuoksi. Tämä sairaus on sivutuote kaupungissa asumisesta sellaisena aikana, jolloin katuilman puhtaudesta ei juurikaan välitetty. Katuja ei siivottu suunnitelmallisesti, autojen päästöt olivat multi-tasolla nykyiseen verrattuna. Lisäksi 'kehitetty' uusi nopea remontointimenetelmä sekä energiakriisi, joka johti asuntojen tiivistämiseen sellaisin menetelmin, etteivät talot hengittäneet kunnolla. Tästä oli seurauksena pahoja homeongelmia, jotka näkyvät sairastamistilastoissamme. Noihin aikoihin oli seinälevymateriaaleja, jotka erittivät käytetyissä huonelämpötiloissa formaldehydejä. Samoihin aikoihin vielä käytettiin eristeenä yleisesti asbestia, jonka seurauksen sairastui tuhansia -etupäässä- rakennusmiehiä ja yhäkin sairastuu. Edellämainituista kaupunki- ja asuntojen sisäilman epäpuhtauksista seurauksena oli valtaisa allergia- ja astma-aalto. Nykyisinkin hengitystiesairauksia kehittyy tasaiseen tahtiin kiihtyvästi kaupungistumisen myötä koko maailmassa.

Eilisen A-studion anti oli varsin puhutteleva. Silloin, kun Pohjois-Karjala projekti oli kuumimmillaan käynnissä, luultiin että syöty rasva säilöytyy kehomme eri solukoihin ainoastaan ja vain rasvana. Tämähän ei ole totta.
Noihin aikoihin puhuttiin maidon vaarallisuudesta nimenomaan näkökulmasta, että vielä myytiin irtomaitoa suoraan naapuritiloilta. Sekä tietysti maidon sisältämää eläinrasvaa pidettiin vallan vaarallisena. Että maidon hygienisyys oli puutteellista. Varmasti muutamilla tiloilla niin oli. Mutta ihmisillä, jotka tuollaista maitoa joivat, oli jo kehittynyt bakteerikanta, joka suojasi mahdollisia pienimuotoisia epäpuhtauksia vastaan.

Tällä hetkellä ovat tiede ja tutkimukset edistyneet niin kovin, että tiedetään maidon olevan varsin terveellistä kunhan sen rakennetta ei säilymisenkään vuoksi muuteta. Että maitokin olisi mahdollisimman luonnonmukaista, siis lähiruokaa. Ihmisen elimistö on vuosituhansien aikana kehittynyt pilkkomaan ravintoaineet, jotka ovat puhtaita luonnontuotteita. Lähiruoka on ollut pääsääntöisesti terveellistä ja ravinteikkaampaa kuin kauppojen varastoissa viikkoja - jopa kuukausia- makuutetut, myyntiin tullessaan parhaat ravinto-ominaisuutensa jo menettäneet luonnonantimet.

Olen usein miettinnyt, miksi kaikkien pitää saada kaikkea, olipa ruoka/ muut tavarat tuotettu missä päin maapalloa tahansa...
Olen myös miettinyt, miksi viherpiiperöajattelu on niin globaalia, kun viherajattelun lähtökohta kuitenkin on lähiruokaketjuissa ja mahdollisimman vähäisessä ympäristön turmelemisessa.
Olen miettinyt, miksi ihmiset näkevät vain yhden alennustuotteen hinnan kerrallaan, kun kokonaisrahasumma /-kulutussumma kuitenkin kukkarosta menee +verot siihen päälle.

Lääkityksiin mennäkseni:
Tämä on tilanne nyt. Tähän on tapahtumaketjussa tultu. Lääketuotanto on pääosin synteettistä, jotta kaikkialla maapallon eri kolkissa saataisiin aina samoihin sairauksiin samanlaista lääkettä, jotta potilas voisi luottaa lääkkeen tehoon ja odottaa toipuvansa.

Pohjois-Karjala -projektin osalta ihmettelen syvästi, miksi maapohjan ravintoaineköyhyyttä ei silloin käsitelty? Useat hivenaineet ja kivennäiset ovat aivan välttämättömiä elimistön vakaalle toiminnalle ja kuona-aineitten poistumiselle. Kehoon jämähtäneet kuonaantuneet kivennäis- ja hivenaineet palvelevat vastakkaista tarkoitusperää eli sairastuttavat vakavasti monia ihmisiä, myös ja varsinkin hyvinvointi-Suomessa. Köyhät immeiset pyrkivät löytämään luonnosta raaka-aineet ruokavalioonsa ja ovat näin ollen monessakin mielessä terveempiä kuin ka(upu)ngistuneet kanssayksilönsä.

Kolesteroli- (rasvattomuuteen tai kevytrasvoihin huomion kiinnittävä) ja suolapitoisuutta pointtaavat (jolloin ihmisen keho itsessään pitää solujen sisäisen suolapitoisuuden liian korkealla ja suola imee nesteitä soluun > solun  kudos repeilee) hoitosuositteet ovat tämän päivän p.puskamaista
 'terveyden'hoitoa.

Se, hyväksynkö tämän tilanteen, on aivan eri asia. Ainakaan en jätä voita tai merisuolaa, kivennäis- tai hivenaineita, vitamiineja yms pois ruokavaliostani erilaisten p.p- projektien vuoksi.
Kuitenkaan oma mielipiteeni ei muuta useitten kymmenien vuosien globaalia kehitystä yhdessä yössä -näissäkään asioissa.

[Sekhmet]

On sinulla kuvitelmat.
Mihin luulet tänä päivänä tarvittavan 20 000 sairaasti ylitöitä tekevää lääkäriä, eikö ne yhtään kirjoittele reseptejä???
Toista oli ennen kun oli vain 2 000 puolityötöntä lääkäriä. Silloinko myytiin paljon lääkkeitä. HÄH.

[t.touhula]

Joillakin tuntuu olevan kuvitelmia. 


Toiset perustavat tietoon tekonsa sekä elämänsä että.... että     : valintansa ylipäätään,  kenen kanssa keskustelee, ketä kuuntelee ym ym     

Pitää muistaa, että entiset lääkärit ovat lähes tulkoon jo eläkkeellä. Uusia tekijöitä tarvitaan monesta syystä.
Esim. tiede on edistynyt ja eriytynyt niin moniin lahkoihin ja lohkoihin, että ennenvanhanen kunnanlääkäri tai edes ns. uudemman polven yleislääkäri ei pärjää tässä kilpajuoksussa yksin.
Väki on jo muutaman kymmenen vuoden aikana opetettu menemään lääkärille. Tämä lähettää erikoislääkärille. Joka välissä määrätään lääkkeitä. Osa niistä vaikuttaa, osa tuottaa enemmän sivuvaikutuksia kuin auttaa hoitamaan tautia.

Kaiken kaikkiaan lähes jokainen lääke on synteettinen. Ei siis sovellu sellaisenaan kehon tueksi sairauden voittamiseen. Näinpä sitten arvausasemilla varsinkin tottelevainen luterilainen suomalainen juoksee ja juoksee kerta kerran jälkeen. Tulee uutta lääkettä ja tutkitaan ja mitataan ja punnitaan. Ohessa syyllistetään potilas milloin mistäkin p.puskamaiseen tyyliin.
Ja luterilainen -nokan edessä vastaanpanematon, mutta selän takana mutiseva ja vastaan puhuva- syö mukisematta lääkettä jos toistakin. Keho senkun happamoituu ja kuonaantuu.

Tosin on meitäkin, jotka 'kilpailutamme' lääkärin sen luottamuksen pohjalta, jonka vastaanottotilanne synnyttää - tai sitten ei.
Meillä on hiukan toinen asenne ja uskallus toimia omaksi parhaaksemme.

Nykyisen käytännön luominen maassamme on kestänyt n. 70-80 vuotta.

(Kaiken tämän taustalla on paljon vuosisatoja ja tapahtumia, myös täällä Pohjolan Perukoilla. Aiemmin, kun yrttilääkintä vielä oli yleisin hoitomuoto, yhteiskunta kaappasi siihen oikeuden vain kirkolle, tarkemmin: sen papeille, Muitten yrtti-mummojen ja -pappojen katsottiin olevan Alakerran Herran  palvelijoita. Niinpä yrttiparannukseen alettiin, pappien saarnatessa tätä läsnäolopakollisissa Jumalanpalveluksissaan, suhtautua taikauskona ja muutenkin kyseenalaisena hoitomuotona... ellei sen antaja ollut pappi.)

Toisenlais-uskovia on ollut koko ajan sekä lääkäreissä että potilaissa. Koululääketiede ja sitä mukaa myöskään yleinen mielipide ei ole hyväksynyt yhteiskunnan korvaaviin hoitoihin ns. vaihtoehtolääketieteitä tai muitakaan koululääketieteen ulkopuolisia hoitoja... vaikka kaikilla hoidoilla on (historiallinen) perusta sama, menetelmät vain eroavat.

(Pikku kuriositeetti tähän on paikallaan: eri uskontojen harjoittajatkin taistelevat verissäpäin toisiaan vastaan, vaikka lähes kaikki pohjautuvat samaan ydinsanomaan, jonka voi löytää Idän Viisauden Kirjasta. Eriytyminen on tapahtunut ja kulkeutunut ns. Silkkitien vartta Himalajan solia myöten nykyisten Nepalin, Intian, Pakistanin, Afganistanin, Iranin, Irakin, Syyrian kautta nykyisen Israelin ja Libanonin alueelle. Joitakin haarautumia on toki muittenkin valtioitten alueille. Sieltä roomalaisvallan aikana levisi kristinuskon oppi Eurooppaan ja eriytyi vieläkin pienemmiksi kirkkokunniksi.
Ei tämä hoito-oppikiista siis sen kummempaa ole. On kuitenkin hyvä ymmärtää yksilön psykologinen rakenne yhtenä osana kokonaista ihmistä, joka on yhteiskunnan jäsen ja osittain aina(kin) riippuvainen toisista sukunsa, kylänsä, maansa asukkaista ja muokkautuvainen mentaliteetin ja temperamentin taipumuksien mukaan yleiseen mielipiteeseen sopeutuvaksi, jos tahtoo voida hyvin ja elää edelleen.
Muutos lähtee aina yksilöstä. Toiset vastustavat sitä, toiset mukautuvat helpommin. Jotkut avaavat uusia ovia - tuovat 'uutta' tietoa, mutta myötäkarvaan silittäen kuka tahansa avaa sydämensä kuulemaan uutta aaltoakin paremmin.
Raamatun Siirak (sekä Saarnaajankin) sanoo kirjassaan oivallisesti: ei ole mitään uutta maan päällä. Kaikki on ollut jo ennen minua, ja kaikki tänne myös jälkeeni jää.
Tahdon tällä sanoa, että ns. 'uusi aika' on vain ammoisten aikojen viisaitten ymmärtämän tiedon uutta käyttöönottoa. Ei sen kummempaa.)

Viime vuosina tilanne on onneksi alkanut muuttua. Mutta todellinen muutos syntyy vasta kun potilaat itse ovat valveutuneita. Osa näistäkin  tulee olla yhteiskunnan järjestelmien palveluksessa sekä päättäjissä, jotta muutos todellakin voittaisi alaa, ja hyväksyttäisiin tilanne, jossa valvottu hoito - olkoon menetelmä tai lääke mikä vain/ miten vain valmistettu - voisi olla korvausperusteena myös yhteiskunnan rahallisissa ja muissakin tukimuodoissa. Ennen tätä eivät monetkaan yksilöt taloudellisistakaan syistä tule käyttämään tasavertaisina koululääketieteen tai ns. vaihtoehtoisa hoitoja, joista erääseen, eli ravintoterapiaan alunperin Sekhmet viittasi.
Mutta: levollisella puheella ja omien esimerkkien avulla kannustaen voimme saada -vaikkapa hitaastikin- leviämään ravinnon merkityksen ymmärrystä ja hyväksyntää perusterveydenhuollossa ja näin ollen yksilön hyvinvointiin voimakkaasti vaikuttavana osatekijänä.

Siitä huolimatta en minä etkä sinä voi muuttaa ihmisten asenteita, elleivät nämä ihmiset potilaina tai omissa asioissaan muutosta tahdo.

Joudumme odottelemaan yrtti- ja vaihtoehtoistiede-'uskovaisuuden' laajempaa leviämistä pari sukupolvea. Tässä tehtävässä jokainen realisti ja varsinkin äidit (miksei isätkin), joilla on malttia ja tietoa muutoksen ajamiseen ovat avainasemassa. Lapsi, joka saa kotona oikeaa tietoa ja toimivaa hoitoa sekä kannustusta asioitten että nykyisten toimintatapojen kyseenalaistamiseen ja toisenlaiseen hoitoon, on toisen polven airut muutoksen toteuttamiseen.

Siltikään en usko, että koululääketiede kokonaan häviää maapallolta. Omallakin kohdallani parhaat tulokset ovat tulleet koululääketieteen ja vaihtoehtolääkityksen sekä yhteiskunnan sairaaloitten, vaihtoehtomyönteisten lääkäreitten että hoitajien (sis. myös erilaiset yrtti- ja manipulaatio-hoidot) antamien apujen turvin.

P.S. Valitettavasti kuulostat hyökkäävällä sävylläsi ennemminkin anarkistilta kuin rakentavalta hoidon muuttajalta. Schade! Olet vahingoksi asiallesi. Moni kavahtaa tuollaista asian lähestymistä ja valitsee sen koululääketieteen tohtorin isoine leikkauksineen ja synteettisine pilleripurkkeineen vain  koska hän on mahdollisesti paremmin sopiva ihmisen omiin jo omaksuttuihin näkemyksiin ja hoitomyönteinen, kuunteleva ja empaattinen.

Jokaisella on oikeus omalla kohdallaan valita myös itseään vastaan oleva toimintamalli. Siihen et sinä sen kummemmin kuin minäkään voi vaikuttaa.
Eri asia on, kuka sen kohdallaan hyväksyy ja antaa toisenkin elää.

Bond'kin sanoo elokuvaroolissa:

Live and let die.

Vapaasanainen tulkintani onkin jo tuossa yllä.

[Sekhmet]

Sanoitko sinä jotakin ?
Mitä se nyt oli?
Missä se oli?