Pitipä katsoa vielä (hytkyt aivot tänään - absorvoivat)
Mun Valentine,
miehen IC:llä,
miehen Karma
mun IC:llä. Ehkä meillä on vielä astrologisesti toivoa
Absorvoi vaan...joskus tunne korvaa älyn.
Elämää ja ihmissuhteita ei, mielestäni, pidä katsoa astrologian kautta, ensisijaisesti.
Vaan kysyä itseltään,
viihdynkö tuon henkilön kanssa,
mitä opin hänen kauttaan,
rakastanko häntä?
Pystynkö elämään arkea hänen kanssaan?
Mitä haluan jakaa tällä hetkellä hänen kanssaan?
Aivan sama miltä astrologiset kartat näyttää...
Sinä tarvitset Häntä juuri silloin elämääsi,
Hänellä on tarkoituksensa.
Elä ja Koe!
Ihania neuvoja annat!
Välillä me ollaan niin kuin oltaisiin oltu sata vuotta yhdessä, niin kuin mummo ja pappa. Välillä ollaan ihan teinejä ja välillä ollaan niin rrrrakastavaisia. Kumminkin semmoinen toveruus ja kumppanuus on jotain ihan ihmeellistä, ihmeellisempää kuin intohimo ja ihastukset. Mä olen kauhean hyvä ihastumaan ja olen tänäkin vuonna jo ihastunut suhteen ulkopuolella, mutta se on jotain sellaista mikä on mussa, eikä yhtään pahaa. Ja huolimatta mieheni
merkistä, hän ei ole kovinkaan mustasukkainen näistä mun: " Oi, se on maailman ihanin mies plaa plaa plaa." Viime viikolla jäin Film Towniin odottelemaan siippaa töistä ja siellä oli maailman namuin myyjä. Sitten kun mun mies tuli sinne, mä pakotin hänetkin katsomaan kuinka syötävän suloinen myyjä oli.
no, meni vähän offtopikiksi, mutta mitäs se nyt haittaa.
Ps. mun mielestä kumppanuutta arvostetaan ihan liian vähän tässä silikonitissi- ja keinorusketusmaailmassa. Mikä on sen ihanampaa kuin, että sun kumppanisi odottaa sun kanssa yöpäivystävälle tai pesee hiuksesi, kun oma kätesi on kipsissä? Terveisin: kokemusta on. Siis sellaista jatkuvuuden, turvallisuuden ja lämpimän hellyyden tunnetta, suhdetta, jossa voi riidellä jopa rakentavasti ja humoristisesti.
"Miks sä aina laitat tän korkin näin tiukkaan, etten saa tätä yhdellä kädellä auki? (huutaen vihaisesti) Aukase se!"
" No, et sä oo sanonut mitään siitä tätä ennen!"
"No, en ookkaan! (edelleen huutaen) Suutuiks sä nyt?"
"Suutuiks sä?"
"Et sä saa suuttua, ja sitä paitsi mä suutuin ihan syystä."
"Mä suutuinkin, ku sää suutuit."
Jne.
sitten nauretaan, kun ollaan hölmöjä.