seuraava »

[Esmiralda]

Aloin miettimään kuinka paljon on perää eräässä jaossa, jossa merkit jaetaan esim. ylläoleviin.

Oinas, härkä, kaksonen ja rapu nimetään nk. henkilökohtaisiin merkkeihin.

Kielteisinä huomioina niissä voi näkyä subjektiivisuus eli itsekeskeisyys, itseriittoisuus, itse-, itse-,...jne.
Ja siihen rinnastaen he ovat herkkiä esim. arvostelulle ja jäävät vuosiksi märehtimään heihin kohdistuvia loukkauksia.

Oletteko huomanneet tällaista itsessä tai lähipiirissä?

Toisaalta taas nämä merkit ovat kirkastamassa yksilöä, muistuttamassa 'minän' tärkeydestä positiivisella tavalla. Heillä on siis oma työmaansa merkkien joukossa.

Vai onko?

Hehheh, tässä yksi märehtijä, joka pitkästi muistaa negatiivisesti kolahtaneet asiat. Joskus on sanottu että  rapu, ehkä juuri sen vesitunteen vuoksi, on herkimmin loukkaantuvia ja itsekeskeisimpiä merkkejä.

Onko? Tohditteko piiskata itseänne tai läheisiänne? Tai laittaa heikkouksia juuri merkkien piikkiin! 

[rapu76]

Itse en uskalla laittaa mitään jonkin merkin piikkiin. Olen rapu ja myönnän tietyn herkkyyden ja asioiden vatvomisen. Suorasta puheesta ja älykkäästä naljailusta (sellaisesta sanallisesta kisailusta) en loukkaannu, mutta valehtelusta, luottavaisen mielenlaatuni hyväksikäytöstä yms. kyllä. Mut en ole pitkävihainen. Itsekeskeinen, hmm, ehkä siinä mielessä, että noita omia tuntemuksia tulee mietittyä välillä liikaakin joka kantilta. Mutta aika usein tulee mietittyä ensin, miten toiselle saa tuotettua hyvää mieltä. Ja vaikea sanoa pyyntöihin ei. Härkiä tunnen monta eikä heistä yksikään ole minäkeskeinen sellaisella negatiivisella tavalla. Oinaita ja kaksosia tunnen tosi vähän, joten en osaa sanoa. Itse asiassa päivä päivältä huomaan "uskovani" vähemmän näihin horoskooppimerkkivaikutuksiin.

[Esmiralda]

Oikeaa puhetta!

Nämä jaottelut ovat aika raakaa sellaista, paljolti tuolla henkisellä ja jopa esoteerillä tasolla. Mutta mielenkiintoisia näkökulmia. Tosin aurinkomerkki on vain yksi puoli koko syntymäkartasta.

Toisaalta astrologian suurimpia merkityksiä tässä varmaan on tuo itsetutkiskelu ja heikkouksien huomioiminen (jotta niitä voisi korjailla tai ainakin mietiskellä).
Siksikin nämä raa'at näkökulmat voivat joskus kolahtaa.

[^^Queen Nefertiti^^]

arvaas miten tämän voi nähdä toisinpäin. koska toisaalta kaksonen ja rapu kaipaavat menoa ja ovat tunteikkaita, he ovat toinen-keskeisiä. ja härkä varsinkin, kamalaa jos toinen menee. oinaskin voi olla perhekeskeinen.

[T-H]

Kielteisinä huomioina niissä voi näkyä subjektiivisuus eli itsekeskeisyys, itseriittoisuus, itse-, itse-,...jne.
Ja siihen rinnastaen he ovat herkkiä esim. arvostelulle ja jäävät vuosiksi märehtimään heihin kohdistuvia loukkauksia.

Oletteko huomanneet tällaista itsessä tai lähipiirissä?

Toisaalta taas nämä merkit ovat kirkastamassa yksilöä, muistuttamassa 'minän' tärkeydestä positiivisella tavalla. Heillä on siis oma työmaansa merkkien joukossa.

Vai onko?

Hehheh, tässä yksi märehtijä, joka pitkästi muistaa negatiivisesti kolahtaneet asiat. Joskus on sanottu että  rapu, ehkä juuri sen vesitunteen vuoksi, on herkimmin loukkaantuvia ja itsekeskeisimpiä merkkejä.

Onko? Tohditteko piiskata itseänne tai läheisiänne? Tai laittaa heikkouksia juuri merkkien piikkiin! 

Tohdin piiskata itseäni että läheisiäni. Itse saatan nokkautua joskus aika tulisesti, jos joku (esim leijonamies) heitti herjaa yhdest mua koskevasta asiasta; jälkeen päin ajattelin, et hei, eihän mun ois tarttenut suuttua siitä huulenheitosta ollenkaan. Eli olen herkän ärhekkä. Kyllä tuota Minä- keskeisyyttäkin löytyy, tyyliin; Minähän sanoin, eikun MINÄ!

[Asterix]

Minä, minä, minä, minä, minä... :
..ja sinä, sinä, sinä, sinä...

Kaksonen ja miksei myös muut mainitut merkit, eivät voi olla minä-keskeisiä ja itseriittoisia ilman
muita ihmisiä. He~me tarvitsemme muita ja heidän seuraansa todetaksemme tämän,
mutta kolikon kääntöpuoli on myöskin, että itseriittoisina viihdymme hyvin yksiksemmekin,
koska oma itse on maailman parasta seuraa itselle(-ni). :

Kyllä näin Kaksosena allekirjoitan tuon minä-keskeisyyden ja itseriittoisuuden,
mutta en ymmärrä, mitä pahaa~huonoa siinä oikein loppujen lopuksi on
-en minä ole vastuussa muiden tunnemaailmasta,
jos minun oma uskomukseni omasta erinomaisuudestani ärsyttää.

Minulla on vapaus uskoa itsestäni mitä haluan, ja se henkilökohtainen syvin uskomuksemme itsestämme
on se, joka vie meitä elämässä erilaisiin suuntiin. 

[täysikuu]

Kyllähän se niin on, että täälläkin oleva rapu on tietoinen kokonaisvaltaisesti tästä herkästi nokkaantuvuudesta. Minä olen aina ollut herkkähipiäinen, harmi. Se kyllä on vähän kouliintunut iän myötä miedommaksi.
Tuota itseriittoisuutta taas minuun on liimaantunut vasta aikuisena. Se on muutes jossain asioissa ihan hyväkin kun sen osaa kääntää positiiviseksi.
Itse.....itse ja itse taas pienenä ollessa on varmaan näkynyt siinä että olen ollut innokas aina tekemään kaiken itse. Kokemaan ja kokeilemaan itse. Ei apua muilta ja minä ensin, sekin minulla on ollut joskus nuoruudessani oireena.
Minä olen siis oikein tavallinen itsekeskeinen kakkiainen mutta oppinut sellainen

Merkin piikkiin en koskaan ole piiskannut ketään, omiin nimiini olen aina paheet osannu ottaa Oliskohan minun kannattanu aina sittenkin sanoa, että tuo   minussa vaan kiukkuaa  

[Esmiralda]

"itsekeskeinen kakkiainen" 

Minullekin tuttuja sanoja pikkusiskoni hampaista hänen suuttuessaan, vaikka hän oikeasti rakastaakin minua!

Kyllä minulle ainakin on ollut elämän matkani varrella huomioida ja tutkiskella noita negatiivisuuksia ja sitä miten voisi tehdä, että näkisi maailmaa enemmän oman navan ympärillä.

Ja tarvitaanhan meitä! Olemme noiden maailmaa syleilevien kosmisten merkkien vastakohtia, peilaamassa heitä.
Ja yksilö on tärkeä! 

On jänskä huomata muuten, sillä heidän kosmisuushan näkynee jo tuossa, että he eivät välitä paneutua tällaisiin asioihin. Heidän topiikkinsa on tyhjä, kun me taas märehditään sitäkin enemmän näitä suupaloja!  :

[T-H]

Täälä on sitten toinen itsekeskeinen kakkiainen, tai en ehkä tuijota niin omaan napaan, mutta joittenkin asioitten suhteen tuijotan

Mutta kukapa muu takoo nyrkkiä pöytään kuin oikeen ottaa pattiin, tai kun kokee, et toinen ihminen on ollut inhottava, niin nostaa syyttävän sormen pystyyn? Minä ainakin teen noin! Hyvä ettei liekit leimahda samalla suusta

[Esmiralda]

Täälä on sitten toinen itsekeskeinen kakkiainen, tai en ehkä tuijota niin omaan napaan, mutta joittenkin asioitten suhteen tuijotan

Mutta kukapa muu takoo nyrkkiä pöytään kuin oikeen ottaa pattiin, tai kun kokee, et toinen ihminen on ollut inhottava, niin nostaa syyttävän sormen pystyyn? Minä ainakin teen noin! Hyvä ettei liekit leimahda samalla suusta

Huhhuh!

Onkin sinulla tuota oinasta! Minä en osaa suuttua, käperryn kuoreeni, kartallani kun ei ole oinasta, ei härkää, ei kaksostakaan. Tai laskeva kuunsolmu on härässä. Onneksi on sentään Leijonaa, joten useinkaan en tarvitse suuttua, lähetän katseeni...

 Tuuli-Hiuksissa toimii ympäristöön nähden myös paljon neitsyt-merkin kautta.

[T-H]

Esmiralda, ei minua tarvitse pelätä. Olen vain inhottava ihminen jos nään sille tarvetta. Heikompiosaisia olen miltei suunapäänä auttamassa. Eli empaattisuuttakin minusta löytyy.

[Esmiralda]

En pelkää!   

Mutta joskus ihailen näitä ulospäin suuttujia. Ajattelen että voi, heillä varmaan vatsalaukku yms. on terve ja voimakas. Rapu kun huutaa ja haavoittaa sisäelimiään, tunnetusti vatsa heikko...

[T-H]

Esmiralda; olen saanut sellaisen elämänohjeen; Älä turhaan nöyrry toisten edessä. Tai paremminkin vois sanoa, että ei pidä kenenkään edessä nöyrtyä. Eli pitää uskaltaa seistä sanojensa takana!

Tuo mitä sanoit Ravun tavasta tuntea sisällään, on aivan totta. Se että pitää miltei kaiken kiukunkin sisällään, se synnyttää vaikka mahahaavan.

[Tiigris]

Minun on hirveän vaikea ollut ottaa osaa näihin keskusteluihin, koska en oikeastaan tiedä minkälainen olen.. Onhan minussa paljon  ja venus  , mutta sit myös jouskaria, kaurista, vesimiestä, skorpparia...

Olen minäkin minäminäminä, mutta enemmän pääni sisälläni tunnen olevani joku kosminen universaali olento joka on yhteydessä kaikkeen..

Töissä otan kaikki huomioon ja olen joskun puhunut parannusehdotuksista asiohin..

Tykkään viedä asioita eteenpäin, mutta ennen kaikkea sopusoinnussa ( ,  10 huoneessa)

Useimmiten olen sivustaseuraaja, joka ei tee itsestään numeroa. Kuuntelen kun muut väittelee ja useimmiten en sano siihen juuta enkä jaata, ellei kyse ole oikeasti tärkeästä asiasta. Mutta jos minulla on jokin näkemys, sanon sen ja silloin minua kyllä kuunnellaan. Ovat ainakin koulussa oppineet että en puhu turhaan. Suuremmissa porukoissa minä kyllä hukun massaan ja se ei minua itseäni haittaa.

Jossain määrin olen siis virallinen ja diplomaattinen ja otan melko vakavasti kaikki yhteiset asiat.

Mutta minä-minuus tulee minussa esiin kun olen kotona tai kun olen jonkun rakkaani kanssa.

Ollakseni minä, tarvitsen siihen toisen, jonkun tärkeän ihmisen.
Tykkään saada huomiota ja puhua itsestäni ja asioistani PALJON.
Mutta tykkään myös vastavuoroisuudesta.

Olen hyvin seurallinen ja tykkään olla KAKSIN.
Kaksistaan on aina hauskinta.

Entä kaksosen itsekkyys? En tiedä minkälaista itsekkyyttä tarkoitetaan, mutta minulla on tapana mennä ja tulla niin kuin haluan. En voi toimia kuin fiiliksen mukaan. Jos en viihdy jossain, lähden pois. Jos haluan nähdä kaverin, saatan matkalta soittaa että muuten, olen tulossa käymään, jos vaan sopii? Mutta olen kyllä ihan just pihassa..

Enimmäkseen olen ihmisissä huomannut heitä eniten ärsyttävän minussa sen, että he eivät koskaan voi olla varmoja olenko tulossa vai enkö, koska en ikinä lupaa tulla jos vähänkin epäröin...

Kukaan ei pysty määräilemään tai kontrolloimaan minua. En oikeastaan koskaan ole totellut ketään joka on yrittänyt määrätä minua. Olen mukava niin kauan kuin minun annetaan päättää itse asioistani...

[Tiigris]

Mutta ravuista haluan sanoa sen verran että rapujen lämpö ja empaattisuus on suurinta mitä olen kokenut..
Mutta hetken päästä sama ihminen voi olla maailman v-ttuimaisin, välinpitämättömin, kovin, itsekkäin.

En tiedä miksi rapu tekee niin ihmiselle, joka on ensimmäinen ketä hän on ikinä edes rakastanut.

En ymmärrä mistä se kaikki uho, oikkuilu ja itsekkyys kumpuaa.
Se että pitää valita kaikki tekemisensä juuri niin että vaikeuttaa mahdollisimman paljon toisen elämää ja aiheuttaa pahaa mieltä. Sen jälkeen saattaa katsoa tyhjääkin tyhjemmällä katseella, täysin tunteeton ilme naamalla, että mitäs siinä itket. Jos nyt sattuu katsomaan päin, omilta tekemisiltään kuten TV:n katselulta tai tietokonepeliltä..

Kuulostan ehkä katkeralta. En halua olla katkera, mutta kieltämättä tuo aika elämästä satutti minua hyvin paljon ja vei voimia. Ja parisuhteessa minä loukkaannun herkästi. Otan kaiken henkilökohtaisesti. Koska minusta se on täysillä suhteessa olemista, olla toiselle koko ajan jotakin, kaikki eri viestinnän muodot rekisteröin tarkkaan ja analysoin ne; mitä tuo tuolla tarkoitti.