seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

oijoi Tigris, en sitten sano ravuista enää mitään; muutenhan tässä kelaa loppuikänsä että miksi ja mitä. syytkin on jo moni muu sanonut,

mutta lähettäkää pliis KEHITTYNYT oinas, jos oinas tulee.. toistaiseksi ne on jees. ja naisravut aika jees. öh, riippuu-

ei se haittaisi jos  olisi omissa maailmoissaan joskus kun minäkin olen.

[T-H]

Jos ihminen on KEHITTYNYT täyteen minuuteen, niin mihin ihmisen kehityskelpoisuutta enää tarvittaisiin?

[^^Queen Nefertiti^^]

no sanotaan 80% kehittynyt, ettei tarvitse loppuvaiheessa ällistyä siitä, ettei toinen haluakaan kehittyä.. tai halua yhtään mitään (usein jos ei halua seksiä tai rahaa kovasti, haluaa henkisyyttä?)  . kylläpä auttoi muistaa vuosi 2006 ja ajatukset tulimerkistä. nousuvaaka taisi siitä toiveesta toteutua?

[Rakkauden enkeli]

Mitä, MINÄkö? Enhän MINÄ... MINÄhän olen... MINÄni on minussa. MINÄ olen MINÄ. MINÄÄÄÄÄÄ! Möö=  kielellä MINÄ. 

[T-H]

Oinaan motto (näin luin kerran jostain) MINÄ OLEN!

[Artemis]

Olen minäkeskeinen. Elämä on opettanut, ettei kukaan muu tee/tunne/ajattele puolestani-kaikki se on tehtävä itse. Koulu alkaa jo lapsena kun ensimmäisen kerran kuulee "sinun omaksi parhaaksi..." ja jatkuu loppuun saakka  .

Aurinko oinaana ja nousu joukkarina tunnen suurta mihinkään kuulumattomuutta, tai siis joskus hetkittäin olen yksi porukasta, useimmiten täysin ulkopuolella. Paikkani on siinä missä olen 

(Jos ajattelee ihmiskuntaa spiraalina, suurin osa oinaista, joiden kanssa olen puhunut tästä, sanovat olevansa aina ulkokehällä..Ulkoapäin-siis spiraalia kohti tuleva voima tuntuu ensin siis ulkokehällä ja sitten vasta sisemmällä, ja sisäpuolen voima taas kuplii ulospäin ja tuntuu viimeisenä taas ulkokehällä-siksi kai tavallaan oinaat on "pakotettu" olemaan ns. "ekoina". Eikä kysymys ole välttämättä vapaasta tahdosta..)

Esim. töissä (tälläkin hetkellä) kuuntelen kun milloin mikä ei toimi/on tehty väärin jne..aikani kuunneltua täytyy vaan pistää tapahtumaan, sillä rehellisesti-en jaksa päivästä toiseen kuunnella kun kaikki marisevat eikä kukaan t e e mitään. Periaatteessa toimin siis "puhetorvena" vain siksi että saisin itse keskittyä työntekoon  ..
Mistähän tääkin purkaus tuli..

Äitini on lapsesta saakka sanonut minulle aina että olet niin itsenäinen. MINÄ opin itse lukemaankin, ilman muiden apua MINÄ jouduin olemaan paljon yksin lapsena, ja sitä kautta opin että MINUN on tultava toimeen omillani nyt ja aina. Muiden varaan kuin ITSESI et voi koskaan tukeutua. Ja samalla tavalla se vaan on mennyt. Ei täällä voi muihin nojailla ja odottaa apua Oikeasti!

Itse kylläkin annan muiden nojailla minuun ja huono puoleni on että uskon myös itse olevani ainoa joka voi auttaa heitä... ja uskon myös että ilman minua moni asia kaatuisi. Kannan jokaisen huolia harteillani koska MINÄ jaksan ja pystyn ja voin tehdä sen. Olisimpa vähemmän tälläinen. Mutta minkäs teet. Jos omat vanhempasikin ovat tukeutuneet sinuun jo alusta saakka puhumattakaan muista niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla MINÄ-itse ja MINÄ-keskeinen.
Toisaalta olen myös ihan puhtaasti itsekäskin, joissain asioissa enemmän kuin toisissa. Usein minulle myös sanotaan että sinun pitäisi ajatella itseäsi enemmän. Tiedä sitä sitten. Sukulaisteni mielestä olen kuitenkin itsekäs paskiainen koska elän elämää omalla tavallani, enkä kuten he tahtoisivat

[Esmiralda]

Kyllä minä-keskeisyydellä ja tahdolla on aivan yhtä tärkeä tässä olemisessa kuin muillakin merkeillä.
Näistä keskusteluistahan se on tullut ilmi, kuinka yksilö ponnistaa omaansa esiin ja maailmalle. Muutenhan olisimme yhtä samaa puuroa tai pullataikinaa, joka leviää pitkin maanteitä ja linnunratoja.

Eräässä astrologisessa kirjassa on kauniisti näistä merkeistä osuvia lauseita.

Oinas, joka Marsin voimalla jyrää asioita usein veturina liikkeelle: "Korkealle yrittää pitää, kyllä alas aina pääsee"

Härkä, joka hellyyttävällä Venuksen rakkaudella tarttuu asioihin jääräpäisesti, varmasti vaikkakin vähän hitaasti:
" Kellä on maltti, sillä on valtti."

Kaksonen, joka tulee kertomaan Merkuriuksen viisaudella missä mennään ja miten ja miten pitäisi:
"Vierivä kivi ei sammaloidu"

Ja salaperäinen Rapu, Kuumaisen mystinen, joka säteilee luokseen kutsuvasti:
"Pilkka särkee sydämen".

[Esmiralda]

Voi kiitos, Ardith! Olen pärjännyt enkä ole liikoja peitellyt harrastuksiani.

Olen saanut satikutiakin.  Yksi äiti antoi minulle huutia, koska kerron niin karmeita tarinoita, että pojalta meni yöunet!  Ja sain yks päivä nöyrästi pyydellä anteeksi, kun oli jokaiselle tullut väärä vihko kotiläksyksi, sekoittanut ne ihanasti!  Ja kaikesta ei tohdi kertookaan...

Mutta tarinoita yhä kerron!  Kuten teen täälläkin.

[Rakkauden enkeli]

Aiheen vierestä tuosta opettaja aiheesta jatkaen... Minulla oli nimittäin  yläasteella aivan ihana, hauska, huumorintajuinen ja persoonallinen historian opettaja (mies) joka kertoi meille aina välillä tarinoita tontuista.

[asboo]

Allekirjoitan oinaan, härän ja ravun itsekeskeisyyden.
Oinaat haluaa kaiken itselle ja vaihtavat heti parempaan jos sellasen jossain näkevät. Ottavat enemmän huomioon omat tunteensa kuin muiden tunteet.

Härät taasen luulevat olevansa kaikkein parhaimpia ja ihanampia, groomaavat itseään kauan peilin edessä. Kaikki tavallisesta perinteisestä tai härän omasta mallista poikkeavia pilkataan.

Ravut taas puhelevat itseensä kohdistuneista vääryyksistä, jotka ovat tapahtuneet joskus päiväkotiaikana, miten ja miksi muut niin tekivät, mitä minussa on vikana(ufff, totta on tämä norsun muisti!).

Jotenkin en miellä kaksosia minäkeskeisiksi, ehkä siksi kun ovat niin puheliaita ja sosiaalisia.

Kaikki myös ihania kun sille päälle sattuvat!

[Esmiralda]

Juu, on hyvä jos ravut puhelevat noista vääryyksistä. Siksi nykypäivinä kannustetaankin omaelämänkertoihin, että voi purkautua. Tulikin mieleen, että mihin astrologiseen ryhmään he kuuluvatkaan.
Eipä silti, kyllä rapu tarttuu ympäristövääryyksiinkin, kuten voimme lukea tuon astrosepon jutuista tuolta blogista.

Toisin on Härän, josta sanotaan, että se vasta kaunaa kantaa. Ei edes puhu, kuin sitten joskus räjähtämällä. Ja silloin on leikki kaukana, siinä sortuu raja-aidat!

Ja tunnen oinaan, joka on 'vihainen, kiukkuinen vääryyksille. Ei varmasti ikinä anna anteeksi! Pukkaa kaikki puolustajat sarvillaan omalta oikeutetulta vihaltaan kukkulalta alas.

Ja Kaksonen peittää loukkaukset kuin ei mitään olisi tapahtunut, naureskelee vain, vaikka sydän vuotaa verta!

Oliskohan myös niin, että kun on 'valittu' juuri tällaiset aurinkomerkit, ollaan oppimassa todella rankkoja asioita. Jospa me kasvamme erityiskovaa vauhtia! 

Nyt taitaa mennä puheet yli hilseen. 

[T-H]

Tuo mitä Esmiralda kuvasi viimeisessään viestissä Oinaasta, pitää paikkaansa. Kaksonen kuvauksesta olen erimieltä. Kaksonen kyllä latelee tulemaan kanssa takaisin, ainakin tuntemani Kaksosnaiset.

[Tiigris]

Minä taas tunnistin itseni tuosta kuvauksesta...

Harvemmin ulospäin näytän suuttumusta tai loukkaantumista ja pyrin nauramaan asialle,
tai ainakin kohautan olkapäitä ja voin sanoa että what ever, vaihdetaankos aihetta.

Sitten kun pääsen omaan rauhaan niin saatan raivota itsekseni tai itkeä...
On jotenkin hirveän vaikea myöntää tulleensa loukatuksi..

Usein sitäpaitsi menen täysin lukkoon kun joku loukkaa minua.
Jään vain suu auki ja silmät pyöreinä IHMETTELEMÄÄN, en tajua, miksi joku on ilkeä.
En vain ymmärrä sellaista.

Sitten parin päivän päästä kun olen miettinyt asiaa, olen valmis iskemään takaisin, ja sitten tulee 500km painavaa sanaa perusteluineen........ Rauhalliseen äänensävyyn kuitenkin...

Mutta tämä riippuu ihan ihmisestä kenen kanssa on.
Parisuhteessa ollessa asia on toisin,
sanon hyvin suoraan asiat ja uskallan olla heti vihainen ja puolustaa itseäni.
Samoin äidille ja siskoille. Mutta kaikille muille, jopa parhaille ystäville olen erilainen...

Kai se on sitä että en uskalla suuttua siksi, kun he eivät ole tottuneet siihen,
jos olen aina se hymyilevä ja itselleen naurava tyyppi, niin tottakai kestän kaiken,
vaikka välillä leikkimieliset v-tuilutkin tuntuu pahoina päivinä liian raskaalta...

Eikä se ole kaksinaamaisuutta, se on vain sitä että olen mikä olen luonnostaan,
eri ihmisille hyvinkin erilainen...

[T-H]

Minä kyllä näytän tunteeni; niin ilon, surun kuin totaalisen ärtymiseni, yleensä paikasta riippumatta. Mitä sitä nyt tunkemaan tunteitaan sisään. Silloin en olisi minä. Oikeen kihisen raivosta jos joku on esim osoittanut "sairaalloista huumorintajua" asiasta, jonka ois voinut ymmärtää terveellä ajattelutavalla.

Joskus koen, että kiivaudestani on ehkä haittaa, mutta osaan pyytää anteeksi jos nään sille tarvetta.

[Esmiralda]

Poiminpa tuolta tiedoistani vielä eräät kauniit asiat, nimittäin jumalalliset tehtävät eräillä merkeillä.

Härän jumalainen tehtävä on OJENTAA TURVA JA LUODA KAUNEUTTA

Ravun jumalainen tehtävä on olla RAKKAUDEN LÄHETTILÄS...TUNNESOTURI!

Valitettavasti en löydä sitä Oinaalle ja Kaksoselle muistiinpanoistani, mutta arvelen,
että

Oinaan jumalallinen tehtävä on TARTTUA TOIMEEN JA OLLA VETURI

Kaksosten jumalallinen tehtävä on VIESTITTÄJÄ SEKÄ HENKISELLÄ ETTÄ MATERIALLISELLA TASOLLA

Miten koette tuon?