seuraava »

[Tiigris]

Olen aina ihaillut tuota piirrettä...

Jotenkin vain en ole omimmillani suuressa sakissa, menen sekaisin että kelle puhuisin ja mitä ja missähän istuisin ja sitten vain odotan, että joku ottaisi minuun kontaktia... Niinä hetkinä olen kiitollinen kun voin vetäytyä pienemmässä porukassa parvekkeelle tupakalle, saan heti suuni auki ja tunnen oloni luontevaksi.

Ehkä vähän kammoksun ihmisjoukkoja..
Niissä jään usein vain tarkkailemaan muiden toimintaa typerä hymy naamallani... Enkä ole yhtään oma itseni.

[Neela]

Hmm!

Minä myöskin kerään ihmisiä ja ruokin kaikki ketkä meille tulevat ruoka-aikaan. Ja viihdyn oikein hyvin isoissa joukoissa, mitä isommissa sen paremmin sinne "hukkuu sekaan".
Olen itseasiassa aika huono olemaan "kaksistaan", tai toisinaan olen huono tuossa.

Samoin on mielenkiintoista, että minä näen suvun nimenomaan yhteisönä, johon kuulun... vaikken aina haluaisikaan. Ystävät ja rakkaimmat ovat yksilöitä.

[Tiigris]

Minä taas osaan olla ehkä liiankin hyvin kaksin. Saatan olla melko avoin tuntemattomille ja sellainen leppoisa.. Yritän keksiä yhteistä säveltä melkeinpä väkisin... Kertoa vitsiä. Tehdä ääneen huomioita ympäristöstä. Kertoa siitä miten öö vaikka pesukone hajosi eilen tai että menin aamulla kauppaan yhdeksän aikaan ja parkkipaikka oli tyhjä.. Sitten vasta tajusin että on sunnuntai.

Pystyn heittämään mitä vaan läppää, pystyn olemaan myös hiljaa, mutta pääasiassa teen kaikkeni jotta toinen osapuoli vähän rentoutuisi eikä olisi niin asiallinen ja etäinen... :

Juu olen kokenut kyllä tietynlaista kylmää vastaanottoa joskus varsinkin  ja  ihmisiltä, jos olen alkanut rupattelemaan tutustuakseni muuten vaan.. Pitäisi varmaan ymmärtää että kaikki eivät halua olla heti parhaimpia ystäviäni. 

Ei sitä avautumista pitäisi ottaa niin vakavasti, miksei kaikki ihmiset voisi olla kaksistaan ihan Matti Meikäläisiä toisilleen.. Minulle se on vaan luonnollista...

[Ajatus]

Ai, minä toivoisin, että useammat ihmiset olisivat kuten Tigru. Mutta ymmärrän toki myös, etteivät kaikki halua kaveerata. Eikä sitä tietysti aina ole sellaisessa mielentilassakaan...mutta noin yleisesti ottaen kyllä arvostan kovasti, jos joku tuolla tavalla yrittäisi ottaa minut huomioon.

Mieheni (täydenkuun tyyppinä) edustaa yhteisöllisiä merkkejä lähes kaikilta osin, ainoastaan kuu on Kaksosissa. Hän ei voi sietää suuria ihmisjoukkoja tai tungosta (no ei ihme, ja ), mutta viihtyy kyllä kaksin tai pienissä ystäväporukoissa. Minä taas "maailmallisena" ehkä sulaudun paremmin esim. festariväkeen tai alennusmyyntiruuhkaan, mutta toisaalta pidän myös yksinolosta yli kaiken.

Edit: Tekstimuokkaus...siis mies on täydenkuun tyyppi mutta minä en.

[Esmiralda]

Ajatus, enpä voinut nyt olla huomaamatta (anteeksi hyppy muualle) tuota 1. huoneesi vaurautta, kun tässä noita olen opiskellut ja saman huomion tein eräälle ihmiselle. Nimittäin tuo Jupiter Auringon kanssa tuossa vielä. Eikö se takaa menestystä ja lahjoja elämässä? Oletkohan huomioinnut sitä tarpeeksi? Tietenkin riippuu niiden aspekteista...

Uteliaana astrologiasta 

[Ajatus]

Esmiralda, kiitos kysymästä. Kyllähän se kiva yhtymä on (joskin melko väljä omassa tapauksessani) ja varmasti osaltaan vaikuttaa siihen, ettei masennusta pukkaa kovin herkästi vaikka aurinko onkin Kaloissa ja AC Kauriissa. Olen mm. tehnyt yhden opinnäytetyön myönteisen ajattelun voimasta. Mutta kiitos muistutuksesta, Jupiter on taas esillä elämässäni uusien opintojen myötä ja yritän huomioida sitä senkin vuoksi nyt entistä enemmän! Jupiterini ei itse asiassa tee muita aspekteja kuin tuon yhtymän aurinkoon ja bikvintiilin Uranukseeni...Nikula sanoo bikvintiilistä, että se on "mielen lahjoja ulkoistava". Toivottavasti ne "mielen lahjat" tulisivat sitten esim. astrologian () avulla ulos!

[Esmiralda]

Vielä pikkuisen jatkaisin Ajatuksen kanssa tuosta.
Kun minullakin on Jupiter 1. huoneessa Jousimiehessä. Ihana juttu, mutta nakkaa minua niin monelle suunnalle, ettei ikini missään ehdi menestyä (tuo jousimies), mutta väriä se elämään tuo, ei ehdi tylsistymään.

 

[Esmiralda]

Vielä pikkuisen jatkaisin Ajatuksen kanssa tuosta.
Kun minullakin on Jupiter 1. huoneessa Jousimiehessä. Ihana juttu, mutta nakkaa minua niin monelle suunnalle, ettei ikini missään ehdi menestyä (tuo jousimies), mutta väriä se elämään tuo, ei ehdi tylsistymään.

Onneksi on tuota neitsyttä ja vaakaa tuolla, ettei ihan huithapeliksi ole joutunut, eli tunnen vastuuta vähän muistakin.

 

[Ajatus]

Juu Esmiralda, vaikka se "rajatapaus-askendenttisi" katsottaisiin Skorpparinkin puolelle, niin se Jupiter omassa merkissään Jouskarissa 1. huoneessasi tuo joka tapauksessa sinuun varsin jouskarimaista "potkua".

Kannattaa tosiaan huomioida myös nuo planeetat etenkin AC:lla ja ykköshuoneessa - jos vaikka muuten olisikin "itsellinen" tai "yhteisöllinen" nousumerkki, niin , , tai voi tuoda ripauksen "maailmallisuutta" mukaan.

[Tiigris]

Kannattaa tosiaan huomioida myös nuo planeetat etenkin AC:lla ja ykköshuoneessa - jos vaikka muuten olisikin "itsellinen" tai "yhteisöllinen" nousumerkki, niin , , tai voi tuoda ripauksen "maailmallisuutta" mukaan.

Heehee! No minähän taidan kuin taidankin olla sittenkin jonkin verran "maailmallinenkin"
tässä itsellisessä itsepäisyydessäni. 

Onhan nousumerkkini  , 12. huoneen  on siihen yhtymässä ja 1. huoneesta löytyy
  ja  !  :

[Esmiralda]

Ihana juttu! Näin me pääsemme jyvälle monipuolisuudestamme! Muistetaan ne! 

[- Kastehelmi -]

Kyllä minä ainakin tuon yhteisöllisyyden itsessäni tunnistan. Kriitikon myös...  Mutta pyrin kritisoimaan rakentavasti, en missään nimessä loukkaavasti. Mun mielipidettä kysytään usein, ei siksi että omaisin poikkeuksellista viisautta vaan varmastikin siksi, että multa saa aina mielipiteen perusteluineen.
Otan aika usein yhteisön asioita ajettavakseni, mutta täytyy myöntää, että useimmiten juttu lähtee liikkelle siitä kun törmään itse johonkin asiaan ja lähden ajamaan omaa etuani ottaen huomioon myös muiden edun. Eli jos mahdollista autan siinä samalla mielelläni muitakin ko. yhteisön jäseniä. Toki autan ihmisiä ilman, että itse hyötyisin siitä jotenkin, useimmiten asiat kuitenkin lähtevät noin liikkeelle. Niitä hiljaisia yhteisön jäseniä, jotka mielestäni kokevat vääryyttä, mutta eivät nosta kissaa pöydälle riidan pelossa, en oikein ymmärrä. Itse kun olen aina valmis taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta.
Pienestä pitäen olen oppinut ottamaan muut huomioon, isossa perheessä oppii jakamaan ja miettimään miten teot vaikuttavat muihin. Ihmiset, jotka eivät osaa tai halua ottaa muita huomioon saavat mut raivon valtaan ja usein annankin heille ansaitun näpäytyksen!

[Emelia]

Lukaisin nopeasti ketjun ja jäin miettimään tuota otsikkoa ja mitä se oikein tarkoittaakaan...?

Omalla kohdallani olen hyvinkin yhteisöllinen; elän ja hengitän omassa työyhteisössäni, kuin myös perhe on minulle erittäin tärkeä ja niin ovat läheiset ystävätkin...
   radixin 7. huoneen puolella nippa nappa Placiduksella on varustanut minut palvelualttiudella ja ystävällisyydellä ihmisiä kohtaan;    puolestaan on aina pitänyt huolen siitä etten koskaan "huku" vaikkapa parisuhteeseen, vaan aina kaipaan muitakin ihmissuhteita hengittääkseni. 1. huoneeni on suuri ja tyhjä, sieltä löytyy vain Pholus  ja  aivan huoneen lopusta. 

Olen aikoinaan tehnyt hyvinkin paljon vapaaehtoistyötä, aina uupumiseen, työlääntymiseen ja kyllästymiseen saakka - siitäkin tuo  (merkkien Äiti Teresa) on pitänyt huolen. Neitsyttä hallitsee  , ja 3. huone on Kaksosen hallitsema huone - minulla on Deskendentti (eli Sinä) Kaksosissa ja 7. huoneen komeroissa ( ja  merkit) ovat sitten  ja  . 

Toisaalta taas minulla on  IC:llä 4. huoneen puolella  , joka saa minut aina välillä täysin eristäytymään jopa läheisiksi ajattelemistani ihmisistä. Sen oppositio 10. huoneen    (-ko?) saa minut välillä epäilemään toisten halua olla seurassani, jopa neuroottisuuteen saakka. 10. huoneeseenhan kuuluu kodin ulkopuoliset harrastukset ja asenne yhteisöön ja yhteiskuntaan -Kun itse voin hövelisti luvata kaverille kaikenlaista suoralta kädeltä, on minun vaikea uskoa että joku toinen haluaisi saman tehdä minulle... ja 7. huoneen    vaistoaa turhankin helposti missä mennään...

Suku on minulle yhtäkuin juuret ja suhteet läheisiin sukulaisiin IC   , tarkoittaa äidin sisaria ja veljiä ja heidän perheitään, OVAT OLEMASSA. Emme ole tiiviisti yhdessä, mutta olemme tietoisia toisistamme jatkuvasti. -Isäni puolen sukua ei juuri ole, eikä isääkään enää meitä yhdistämässä, mutta juuri isäni puolen sukua olen tutkinut juuri sen tuntemattomuuden vuoksi. -Äidin puolelta suku on laaja, mutta lähisukua ei kovin paljoa ole, sillä serkut ovat vielä nuoria, vain minun siskoillani on lapsia. Olen myös kummankin siskoni yhden lapsen kummi.

Äidin puolelta vanhimman serkkupoikani (minua 8 vuotta nuorempi) kanssa minulla on välillä lähes telepaattinen yhteys; hän on    ja hänen  minun    . 

Perheessämme (oli kun kaikki ydinperheen jäsenet vielä elivät) isä ja vanhin siskoni Oinaita, äiti Vesimies, toinen siskoni Vaaka ja minä siis Neitsyt Aurinkoja. -Vaaka-siskoni on tälläkin hetkellä erään lounais-suomalaisen kaupungin valtuustossa, Oinas -siskoni on myös aikoinaan ollut kunnallispolitiikassa. Minä en ole ollut poliittisesti aktiivinen, eivätkä ole olleet vanhempanikaan, mutta vapaaehtoistyötä ovat kaikki tehneet enemmän tai vähemmän. -Järjestöihin olemme kuuluneet kaikki ja niissä luottamustoimia on kaikilla ainakin jossain vaiheessa ollut.  Niin ja kaikki olemme olleet palveluammateissa ja sosiaalialalla.

11. huonehan liitetään yhteisöihin ja järjestöihin; minulla se on kuten    - edustaen siis liikkumista ja kulkemista ihmisten parissa. -Tälläkin hetkellä kuulun useampaan seuraan ja yhdistykseen ainakin jäsenmaksun maksaen, joissakin olen ollut aktiivinen yhdistystoimija aikaisemmin . -Niin ja onhan minulla afrikkalainen kummityttökin, eikös sekin ole jonkinlaista globaalia yhteisöllisyyttä? 

Eli yritin tässä miettiä että en oikein ainakaan omalla kohdallani osaa tarkemmin määritellä mitä kautta tuo yhteisöllisyys oikein määrittyykään.... mutta ajauduinkohan ihan harhapoluille

[Esmiralda]

Aivan puhdasta Neitsyt-analysointia, Emelia!!!

Ei kun sinä osaat nuo hommat, tosin luotaat niin laajalle Yhteisössäsi, että et muista missä alkoi itse ja mihin sen 'häntä' joutui.

Niin jouhevaa juttua osaat tehdä, että osaispa! Tuosta voisi moni muukin poimia osansa. Kuten minäkin peilaan tuota 

[jessie88]

Itse en kyllä ainakaan Neitsyt ihmisenä koe oloani kovinkaan mukavaksi suuressa porukassa. Silloin minussa tuppaa puskemaan se epävarmuus, arkailu ja ujous esiin. Minun on helpompi keskittyä yhteen tai muutamaan ihmiseen asiaan kerrallaan. Olen ainakin itseni kohdalla huomannut että jos ollaan suuressa porukassa niin en ehdi puhumaan laisinkaan koska keskityn enemmän tutkimaan ympärilläni olevia ihmisiä ja keskittymään kaikkeen muuhun kuin siihen että minun pitäisi jollain lailla tuoda itseäni esille. 
Mitä taas auttamiseen tulee, niin koen itseni hyvin avuliaaksi ja uskolliseksi ihmiseksi. Eräällä ystävälläni tuli kerran eräs kriisi ja hän oli suorastaan yllättynyt kun tajusi että minä olin häntä ensimmäisenä auttamassa. ( Hän ei tietenkään ollut tutustunut astrologiaan sen enempää, eikä tiennyt aurinkomerkkiäni) Oli vain ulkoisen olemukseni perusteella päätellyt etten ole kovinkaan avulias ihminen. Tämä harhaluulo on kyllä muillakin ihmisillä ollut kohdallani, joten kohdallani ensivaikutus on ollut kovinkin pettävä.  :

Leijonia ei tosiaan lähipiirini kuulu ainuttakaan. Mummini on vaaka ja hänen perusteella Vaaka kuvastaa minulle yhteisössä sellaista seurallista iloista ihmistä, joka ottaa kantaa silloin kun jotain sanottavaa on.

Skorppareita on lähipiirissäni kaksi. He ovat molemmat ehdottomia mielipiteidensä kanssa, mutta eivät huutele asioita ympäri kyliä vaan saattavat rajummissa yhteenotoissa jäädä seuraamaan sivusta tilannetta. He ottavat kantaa tilanteissa jotka sopivat heille parhaiten. Nämä kaksi tuntemaani skorpparia olivat aika hiljaisia ihmismassassa jossa he eivät tunteneet oloaan kotoisaksi, eli silloin istuttiin vain hiljaa ja pienemmissä porukoissa jotain sanottavaa tuli helpommin.