seuraava »

[Esmiralda]

Astrologian kursseilla opettaja huomioi aika oudon ilmiön.

Hän nimittäin kertoi, että vuosia sitten oli tietyt merkit, kuten vesimerkit hyvin edustettuina kursseilla.

Nyt on tapahtunut käänne. Silläkin kurssilla oli kauriita monta ja leijonaa. Opettajani tulkitsi sen voimakkaan muutoshaluisuutena. Ja astrologisessa maailmassa erityisesti kauriilla on jotain suurempaa vaikutusta muutosten maailmassa. Plutohan siirtyy Kauriiseen, tai sahaa siinä rajalla para-aikaa etsien suuntaa. Ja skorpionipojastani olen lukenut sen, että helposti hän lähtee henkisille teille, mutta huomaa sen äärettömyyden ja sen että kaikkeen ei pysty. Niinpä hänellä on paljon samoja huomioita kuin äidilläsikin, Indiima. Omasta jaksamisesta täytyy huolehtia ensimmäisenä. Kun on voimia, kaikki odottaa verhon takana.

Corolyn Myss totoeaa uudessa kirjassaan 'Tie Sisimpään Linnaan', että yksi itsensä tunnistamisväylä on nöyryys. Ja nöyryyteen ei kuulu pelkoa. Egomme ehkä kantaa vastuuta tuosta ylpeydestä ja pitää siitä kynsin hampain kiinni.

[Neela]

  "Mä ainakin haluan vaan, että mä oon tyytyväinen ja mulla on hyvä olla. Muut saa tehdä mitä ne tykkää."

Ai, tämä on niin mua! 

Juuri eilen kirjoitin tästä tuonne edellisen ryhmän "yhteisölliset merkit" leijona -skorpioni topicille.

Rakkaurella 

[Esmiralda]

Voi anteeksi Indima, sekoitin tuossa nyt kaksi merkkiä;  ja  . Eikö ole ensimmäinen kerta!
Höh. 

[indiima]

Voi anteeksi Indima, sekoitin tuossa nyt kaksi merkkiä;  ja  . Eikö ole ensimmäinen kerta!
Höh. 

No worries ja luulenpa että äidilläni on  aika hyvin edustettuna. Esmiralda, luet juurikin samaa Myssin teosta kuin minä nyt, ja tämä nöyryys on ollut mulle todella - se todella iski tiukkaan paikkaan- ja on erittäin hyvä opetus mulle tällä hetkellä. Pelottava teos...

Mun mielestä on kanssa tosi tärkeää, että itsellä on hyvä olla ja että antaa muiden tehdä ja olla niin kuin he haluavat. Oikaisen mahdolliset tulevat ajatuskuviot: en arvostellut äipän ja mun välistä ajatusten eroavaisuutta, vaan ihmettelin...ja tulkitsin sen sukupolvien väliseksi muutokseksi. se saattaa olla sitä tahi jotain muuta. Ehkä horoskooppien välistä eroa

[^^Queen Nefertiti^^]

niin tuntuu vaikeammalta ja rajallisemmalta miettiä itseä ja silleen, mutta kun ajattelee maailmaa, sehän koostuu monista "itseistä". veskarit nyt ajattelee aika universaalisti.

[Esmiralda]

Oi! 

Ymmärrän että Myssin teoksen voi kokea noinkin. Minullekin se on tavattoman haastava ja aion opiskella sitä.
Se innosti minua jopa maalaamaan taas. 

[Esmiralda]

Kiitos Fia!

[Neela]

Hmmm!
En näkisi tuota  "tehköön muut miten lystää" välinpitämättömyytenä muita kohtaan. Liittyy ainakin itselläni sisäiseen maailmaani tuo halu olla tyytyväinen ja hyvä olo.
Jos maailmalliset merkit näkevät elämän tehtävänään jonkin suuremman kokonaisuuden palvelemisen tai suuremman hyvän tavoitteenaan, ainakin tämä  näkee sisäisen rauhan, johon ei maailmaa tarvita.

Huolehtivaisuus  tulee aina mukana, se koskee perhettä ja yhteisöjä ainakin... eihän me nyt voida katsella sivusta, kun mikään ei toimi tai velvollisuutemme on auttaa heikompaa, puolustaa syrjittyjä ja kulkea vierellä kun elämä koettelee.
Näkisin tämän tulevan  :neitsyt:llä vilpittömästä halusta auttaa, muttei niinkään elämäntehtävänä.

Ompas tämä nyt sekavaa

Esim:  kasvattaa lapsensa niin kuin hän parhaaksi näkee, kasvattakoon naapuri omalla tavallaan, kunhan ei ehdota, että  pitäisi tehdä niin kuin hänen. Lapsien kasvatuksesta yleisesti voidaan keskustella viikko. ....Mutta jos naapuri sanoo ettei tiedä kuinka lapsensa kasvattaisi... oih!  tulee ja kasvattaa naapurinkin lapset. 
Tästä piirteestä nyt jo onneksi olen kasvanut ulos, mutta jotenkin näin. Äh, en osaa selittää. 

[Ajatus]

Jaaha, keskustelu on jatkunut...kiitos vaan rovattarelle kauniista sanoista. Vaikka tiedä nyt tuosta, ajattelen itse että kyllä se sama viisaus kaikissa meissä sisältä löytyy...ehkä se Kaloissa vain on tässä elämässä enemmän "pinnalla" ja näkyvissä. Tuskin karmallinen kehityskulkumme ihan "aurinkojärjestyksessä" zodiakkia pitkin etenee..?

Tuo toisten syyttely kai jää automaattisestikin vähemmälle siinä vaiheessa, kun oivaltaa, että koska kuitenkin olemme kaikki yhtä, niin syyttämällä toista syyttää siinä samalla sujuvasti myös itseään. : Ja sanotaanhan sitä niinkin, että se mitä sanot toisesta kertoo enemmän sinusta kuin siitä toisesta. Varmasti sanallisesti olen useinkin ajattelematta laukonut "totuuksia", mutta näin kirjallisesti on helpompi keskittyä valitsemaan ulosantinsa paremmin. Kysymys on osaltaan siis ihan tietoisesta valinnasta ja katson, että sitä se paljon puhuttu henkinen kehityskin on: tietoista valintaa.

Mulla osuvat melkein kaikki kartan persoonalliset tekijät näihin maailmallisiin merkkeihin, poikkeuksena Venus-Chiron Oinaassa. Tosin ykköshuoneessa on ruuhkaa, niin että itsekkyyskin on tuttu juttu. En siis ole mikään enkeli, joskin olen mielenkiinnokseni huomannut että "liian hyvä" ei myöskään saisi olla jos haluaa olla ikään kuin sosiaalisesti uskottava. Jännä juttu siinä mielessä, että hyviä arvoja aina sanotaan kannatettavan, mutta todellisuudessa ei uskota että niiden mukaan kukaan voisi oikeasti elää. Esim. julkisesti "hyvistä" (esim. äiti Teresa) monesti etsimällä etsitään niitä ikäviä puolia. Ehkä sosiaalipsykologiasta löytyisi selityksiä tähän...

Oma tieteenalani ei ole noita mainitsemiasi, mutta tutkin ja opetan kyllä tiedettä, jonka tavoitteena on tehdä maailmaa ymmärrettävämmäksi oman nykyaikamme ihmisille    Tieteentekeminen ei poissulje myöskään kiinnostusta astrologiaan, jota monasti pidetään epätieteenä. Näen tämänkin osana kiehtovaa kokonaisuutta.

Saako uteliaana kysyä, mitä tieteenalaa edustat? (Ei haittaa, jollet halua kertoa.) Olen samaa mieltä, että tieteentekeminen ei todellakaan sulje pois astrologian harrastusta. Pidän itsekin sitä toisaalta epätieteenä, koska en näe että ainakaan nykynäkemykset tieteestä sopisivat kovinkaan hyvin yhteen astrologian kanssa. Tavallaan astrologian tuppaaminen tieteen muottiin olisi tieteen ehdoilla menemistä, enkä ole ollenkaan varma palvelisiko se niin tiedettä kuin astrologiaakaan. Miksei astrologiaa voisi arvostaa astrologiana? Toisaalta tieteen kenttäkin on niin laaja, että kyllähän siellä yksi astrologia menisi siinä sivussa - etenkin jos haluttaisiin vaihteeksi siirtyä positivismista metafysiikan suuntaan...

[Esmiralda]

Tulipa tässä mieleen, että oinas-johtajani ihmetteli erästä kurssituslistaa ja naureskeli:

- Mikä tämä tämmöinen stressi on!!! Myötätuntostressi?

Äkikseltään tuli mieleen tuo oinas-merkki, tulisesti takertuu hänelle hassuun juttuun ja sitten naljailee.

Totta on. Myötätunnosta voi syntyä stressi. En tiedä sitten ovatko opettajat sen myötätuntoisempia kuin muunkaan alan ihmiset, vaikka tosin palvelualttiutta luulisi löytyvän eniten juuri yhteisöllisiltä ja kosmisilta merkeiltä. Mutta siinä kyllä joskus unohtaa itsensä hoidon ja alkaa olla jotain muuta täynnä ahdistukseen asti.

Eipä silti!

Oinas-johtajan takaa alkoi kurkistella sitten aika pian noita hänen kosmisia tuntoja, kun hän tuumaili: - Jatkuva kuunteleminen lie kuuluu tähän myös. Ja sehän on meidän tehtävä. Mitähän voimavaroja tältä kurssilta löytyisikään...

Kaikkea olemme. Mutta kaikkea emme aina muista, emme varsinkaan sitä positiivista. Eikä heikkoakaan sovi unohtaa! 

[Esmiralda]

Tuonpa vielä erään seikan tähän esille kurssini muistiinpanoista, nimittäin kauniin jumalallisen tehtävän:

Jousimiehen jumalallinen tehtävä on TUODA ILOA JA TIETOA, OLLA OPETTAJA MONELLA TASOLLA

Kauriin tehtävä on VAKAUS, JÄRJESTELMÄLLISYYS, RISTILTÄ VAPAUTUS, OLLA EDELLÄKÄVIJÄ

Vesimiehen tehtävä on RIKKOA RAJOJA, OLLA JONKINLAINEN JULKIHÖRHÖ

Kalojen tehtävä on AUTTAA JA LOHDUTTAA, RAKKAUDEN LÄHETTILÄS

[Esmiralda]

Hah!  Huomasinpas, että tässä puhuu Jupiter Jouskarissa. 

[Bast]

Löyty tällanen vanha teksti, ja tunsin halua vähän vastailla... Olen huomannu, että jousimiehet, kauriit ja eritoten vesimiehet on niitä tyyppejä joista ei niin kamalasti välitetä, koska ei ymmärretä. Olen huomannut sen juuri ihmisten joukossa, jossa ei astrologiaa tunneta yhtään. Sellasessa maailmassa ne on suuria ne tunteet, ja yleensa nuo kolme merkkiä jäävät "ulkopuoliseksi" koska luulen että näille kolmelle merkille itsetuntemus olisi se aivan tärkein juttu, monia sellasia jotka ei ns "tunne itseään" luulen että tunne olla ulkopuolinen on todella vahva, ymmärtämättä mistä se johtuu..myöskin se, että toiset eivät ymmärrä, hyväksy sellasta kuin nämä kolme edustaa on vahvaa.. ja sitämyöten jäämme yksinäisemmiksi..tai jotain.

Itse olen kauris,nainen (kuu    ) ja tällä mennään. Olen vasta vuoden sisään todella tajunnu, mikä on kauriin maailma, itsetuntemus voikin viedä paaaaaljon aikaa..    Ja samalla ymmärtänyt jousimiesten ja vesimiesten maailmaa myös. Olemmehan me talven merkkejä, pimeitä, voimakkaita, mutta ehkä liian jotain sitten toisille....tierä häntä... Kalat jätän pois tästä, koska koen, että kalat on jo vähän pehmeämpi ja positiivisempi merkki(kaloja en juuri tunne, kuin yhden, ja hän on sellanen, vaikkakin synkeähkö, niin silti todella pehmeä tyyppi)

Kauriina lapsesta saakka kuolema on kiehtonut minua(äitini sanoi, että kyselin lapsena todella paljon kuolemasta, siis niin paljon että äitini ei osannut vastata..), ja koko elämäni se on ollut jotenkin "lähellä" mutta vihdoinhan sen tajusin, että niin sen kuuluukin olla, kauris on lähimpänä kuolemaa, ja sitäkautta kuin osa sitä.. 

Ja monesti huomaan kuinka paljon jousimiehiä, kauriita ja vesimiehiä "syrjitään" sen takia,, että onhan meitä aika mahdoton välillä ymmärtää ja niellä... kuitenkin voin sanoa, että toisaalta se tekee surulliseksi, ja saa vetäytymään siihen kuoreensa, puolustautumaan taas ehkä syvemmin, koska ei tavallaan anneta mahdollisuutta muuhun... Toki todellakin ymmärrän, että tukahdutetut kauriit- pain in the ass!! sama pätee myös jousimiehiin ja vesimiehiin, kiitos astrologialle ainakin omalla kohdallani, että todella pääsin ymmärtämään itseäni...

Joskus puhuessani jollekkin tajuan aina välillä, itse keskustelun aikana, että ulkopuolisen silmin tämä minun osuuteni keskustelusta voi tuntua minun osion puheesta olevan melkosen raskas, ja tuntua kaikelta muulta kuin kevyeltä small talkilta, johtuen ehkä siitä, että kauriina voin sanoa olevani äärettömän tosissani melkeen koko ajan, ja muuhun ei oikeastaan pysty, pystyy tavallaan, mutta sitten kuitenkaan ei... Hauskaakin minulla on, melkeenpä koko ajan, mutta huumoripuolelta on myös mukana sellanen mustuus, se ei lähe pois millään, ei oikeasti millään...

Joten toisaalta on mielenkiintoista olla kauris, kuu  nousu    , näin niinkuin siltä puolelta katsottuna että melko yksinäistä on, aika harva sitten loppuviimein kiinnostuu ystävystymään tällaisen vaikeahkolta ja raskaalta tuntuvan tyypin kanssa...

No, nyt sitten, ojentakaa toki, koska osaan myös olla luulotautinen, ja joskus luulla että ihmiset ei hiffaa esim kaurismaisia juttuja, tai sitten jousimiesmäisiä, tai vesimiesmäisiä juttuja, ja huomasin että osiossa horoskooppien välinen gallup vesimies on eniten mainittu aiheuttavan punaisen näkemistä... joten onko se todella niin, me ollaan vaan niin outoja    ja vähän liikaa joissain tapauksissa. Surullistahan se on, että tuleeee väärinymmärretyksi, tms..

Että sellaista, synnyttääkö aihe vielä pientä keskustelua..?

[Esmiralda]

Pikkasen tekee mieli kommentoimaan. 

Kun kirjoitat, 'puhut' kuin Kaksonen, sitähän sinulla tuossa Kuumerkissä, itseilmaisun tarve!

Nousu-Leijona kaipaa huomiota, peilejä, esilläolopaikkoja oppiakseen myös tuntemaan itseä, kokeillakseen mitä toiset näkee ja kokee. Sitähän tässäkin nyt hait, eikö?

Kauris sitten vähän piiloutuu, varautuu ja kokee ehkä toisetkin varautuneeksi. Odotatko, että muut tulisi ja puhuisi. Ehkä toiset aavistavat, että sinussa on myös Kaksosen intoa ja Leijonamaista ylevyyttä ja odottavat, että sinä tulet ja puhut, teet tuttavuutta.  : Näin kuvittelen.

Mutta olen tuntenut aivan ihania Vesimiehiä, Jousimiehiä ja Kauriita. Kun he löytävät oman paikkansa ja saavat itsevarmuutta ja toimintaa HEILLE tärkeissä asioissa, niin muut tulevat mielellään mukaan ja viihtyvät. Heitä ihaillaan ja kunnioitetaan silloin!

Löydä rikkautesi! 

[Bast]

Nooo, sinnepäin, Esmiralda, sinnepäin, kiitos vastauksestasi. Puhuminen on ollu aina vaikeaa, ujouden takia, toisaalta taas aina olisin innoissani menossa ekana tekeen asioita, tai olla joukon keskipisteenä, mutta kun siihen joudun, vaivaannun ja sulkeudun. It's hard.. Tuon kaksosmaisen piirteen esilletulon olen tällä hetkellä sisäistänyt ainoastaan mielialanvaihteluillani, sen vaikutuksen ymmärtäminen on melko haasteellista...

Joo, siis tarkoitukseni ei ollut lytätä jousimiehiä, vesimiehiä ja kaikkein vähiten kauriita, oma paras ystäväni on jousimies, rohkenen kuitenki väittämään, että eniten ristiriitaisuuksia saa nämä merkit aikaan. Ja itse asiassa tarkoitukseni olisikin luoda ymmärrystä näihin talven merkkeihin, eroja kuitenkin on melkoisesti. Kauriin noin aurinkomerkkinä koen olevan synkkä, ei kuitenkaan pahalla, vaan että tiedän, että koemme asiat jotenkin aina eri tavalla, saturnuksen vaikutuksesta.

Toisaalta juuri siksi halusin kirjottaa, että juuri näiden merkkien omaavat osaisivat sanoa omia kokemuksiaan, tottakai sitä haluaa vertailla omia tuntemuksiaan toisten, ja ehkä tajuta ottaa enmmän löysin rantein, rentoutua, ja osata vaan olla oma itsensä. Kuitenkin olen omasta mielestäni hyvä tyyppi.

Sitäpä en tullu ajatelleeksi, että voiski olla niinpäin että joku odottaisi minun lähestymistä, puhumista ja osoittavan tutustumishalukkuutensa, toisaalta muutaman kerran niin tehneenä ja siitä vähän huonoilla kokemuksilla sitä vetäytyy niin helposti takasin omaan kuoreensa, ja antaa vaan olla. Itselleni on vaikeaa tosissaan kommunikoida ihmisten kanssa, sinänsä erikoista, että kuitenkin syntymäkartan merkuriuksen aspektit on mulla puheen kannalta suotuisassa asemassa..outo ristiriita.. varmasti ajan myötä helpottuu... se, että tuntee ihmisten tunnetiloja, joskus jopa ajatuksia ei ole helpottanu ujon kauriin kommunikointia ihmisten kanssa, ja ehkä enemmänki naisten, miesten kanssa koen että on paljon enmmän yhteistä jollain tavalla, ja tosiaan kommunikointi aina miesten kanssa sujunu paremmin.

Niin olisihan se hyvä huomata, että ei tarvi olla niin ehdoton ja varma siitä, että ihmiset eivät halua kommunikoida kanssani. On se silti hankalaa, sitä itsevarmuutta varmaankin olis aivan nyt kahmittava kotiinpäin, niin voipi olla, että aurinko paistaa tähän leijonamaiseen kauristyttöön, jolla mielialat heittelee välillä enemmän ku tuuliviirillä konsanaan!!

Mitenhän sitä oppisi itse lähestymään ihmisiä, todella hassua, en ole koskaan ajatellu, että ihmisiä vois kiinnostaa että mä tulisin ja puhuisin, täytyypä ottaa ajattelulistalle tämä asia  

Myös tosiaan kiinnostaisi enemmännkin ajatuksia, voipi kyllä olla että ei niitä tulekaan, mutta kiitos vielä sulle Esmiralda!!!

Bast